Pelottava ajatus: enkö voi ikinä enää elää ruoan suhteen rennosti lihomatta nopeasti
Talvilomalla tuli lähes 4 kg ja sen jälkeen on tullut hitaammin lisää, niin että 80 kg on taas valitettavasti saavutettu. Ja täytyisi alkaa hankkia taas uusia isojen tyttöjen vaatteita, kun ei entiset mahdu pahus enää päälle.
Enkä ole edes harjoittanut mitään täysin holtitonta elämää. Unenpuutetta ja stressiä toki, kuten aina, ja energiajuomaa ja välillä pizzaa tai hampurilaisia tai suklaata. Mutta ei jatkuvasti, ja useimmat ateriat on olleet tavallista ruokaa. Näin ollen ajattelin, että paino ei varmasti laskisi, mutta tuskin nouseekaan. Vaan kyllä se nousee.
Alkaa oikein käydä ahdistamaan se ajatus, että enkö koskaan enää saa elää rauhassa niin, että voisin vain syödä miettimättä kaloreita tai suunnittelematta aterioita kalorimäärien mukaan. En tykkää siitä, että ruoan ajattelemiseen pitää käyttää niin paljon energiaa, enkä aina jaksa. Mutta jos en tee sitä, paino alkaa heti nousta.
Tekisi mieli tehdä ihmiskoe, että kuinka korkealle asti se paino nousee jos vaan syön kuten haluan miettimättä kaloreita, mutta pelottaa, että olisin 100 kg ennen kuin huomaankaan eikä painon nousu pysähtyisi siihenkään. Ja siinä vaiheessa terveysriskit alkaisi olla jo melkoisia, varsinkin kun aikuistyypin diabetestä on suvussa ollut monellakin.
Rentoa painonhallintaa, sanovat kirjat, mutta mulla kaikenlainen rentous tarkoittaa nopeaa lihomista. Vain tiukkuus ja nälkä tarkoittavat painon ennallaan pysymistä tai laihtumista. Ongelma vaan on, että niitä ei aina jaksa. Tunnen itseni totaaliseksi luuseriksi tämän yhden ongelman kanssa elämässä, varsinkin kun tämä on sitä laatua että sen näkee heti päältä eikä sitä pysty peittämään. Jos olisin vaikka huono työssäni tai hoitamaan raha-asioitani, sitä ei jokainen kadulla vastaantulija näkisi päältä, mutta paino-ongelman näkee.
Enkä ole edes harjoittanut mitään täysin holtitonta elämää. Unenpuutetta ja stressiä toki, kuten aina, ja energiajuomaa ja välillä pizzaa tai hampurilaisia tai suklaata. Mutta ei jatkuvasti, ja useimmat ateriat on olleet tavallista ruokaa. Näin ollen ajattelin, että paino ei varmasti laskisi, mutta tuskin nouseekaan. Vaan kyllä se nousee.
Alkaa oikein käydä ahdistamaan se ajatus, että enkö koskaan enää saa elää rauhassa niin, että voisin vain syödä miettimättä kaloreita tai suunnittelematta aterioita kalorimäärien mukaan. En tykkää siitä, että ruoan ajattelemiseen pitää käyttää niin paljon energiaa, enkä aina jaksa. Mutta jos en tee sitä, paino alkaa heti nousta.
Tekisi mieli tehdä ihmiskoe, että kuinka korkealle asti se paino nousee jos vaan syön kuten haluan miettimättä kaloreita, mutta pelottaa, että olisin 100 kg ennen kuin huomaankaan eikä painon nousu pysähtyisi siihenkään. Ja siinä vaiheessa terveysriskit alkaisi olla jo melkoisia, varsinkin kun aikuistyypin diabetestä on suvussa ollut monellakin.
Rentoa painonhallintaa, sanovat kirjat, mutta mulla kaikenlainen rentous tarkoittaa nopeaa lihomista. Vain tiukkuus ja nälkä tarkoittavat painon ennallaan pysymistä tai laihtumista. Ongelma vaan on, että niitä ei aina jaksa. Tunnen itseni totaaliseksi luuseriksi tämän yhden ongelman kanssa elämässä, varsinkin kun tämä on sitä laatua että sen näkee heti päältä eikä sitä pysty peittämään. Jos olisin vaikka huono työssäni tai hoitamaan raha-asioitani, sitä ei jokainen kadulla vastaantulija näkisi päältä, mutta paino-ongelman näkee.
Kova koirakuumekin taas iskenyt
Mulla oli viikonloppuna hoidossa veljeni 12 viikkoa vanha blue merle sheltinpentu, ja ai että kun tuli ikävä omaa tuhisijaa kotiin. Minä vanha tosikko nautin ihan hulluna pennun kanssa leikkimisestä: konttasin sitä pakoon ja välillä jahdaten pitkin asuntoa, revittiin leluja, köllittiin päällekkäin sohvalla. Pihalla heittelin pennulle lumipalloja ja se sai jahdata niitä.
Mutta eipä taida onnistua minkään sortin pennun otto multa, kun työ on mitä on, pitkiä päiviä ja vapaa-ajan puolellekin tunkee..
 |
| Kuivunut kasvinlehti suussa kukkapylvään takana |
 |
| Tappajapedon julma katse ;) |
Luepa Kaisa Jaakkolan hormonidieetti. Kuulostaa ihan, että syy lihomiseen voisi olla siinä. Eli jospa sulla on jatkuvasti unen puutteesta ja stressistä johtuen kortisoliarvot korkealla, mikä lihottaa nimenomaan keskivartaloa. 2diabeteskaan ei ole kaukana. Luepa, et häviäkään mitään.
VastaaPoistaKiitos suosituksesta, täytyykin lukea!
PoistaVoi ei mikä herttaisuus! Tässä itsellekin tuli koirakuume tuosta katseesta.. <3
VastaaPoistaSitten tähän laihdutus akseptiin. Vaikka sanotkin, ettet ole herkkumässäillyt juurikaan mutta luettelet perään pitsat, suklaat, kaljat yms niin kyllähän se aikamoista mässäilyä on. :D Etenkin nyt kun sinulla oli tuo nutrilet kuuri takana niin kroppasi meni entistä enemmän sekaisin ja nyt se kerää kaiken vararavinnon mitä sille annetaan, sillä onhan se juuri nähnyt nälkää monta kuukautta! Se on vaan hyväksyttävä tosiasia myös omalla kohdallani, että molempia ei voi saada: kivaa sopusuhtaista kroppaa ja joka viikkoisia pitsoja tai kaljoja. Itse olen nyt tammikuun alusta merkannut joka ikisen syömiseni Sulamoon (entinen kalorilaskuri) ja olen saanut karistettua -5,8 kiloa pois. Paino on lähtenyt itseasiassa todella kivuttomasti nyt kun pää on tässä hommassa mukana ja olin tarpeeksi kyllästynyt lihavaan olooni, kun toppahousut tai prätkähousut eivät enää menneet kiinni ja olo oli kuin sumopainijalla tuolla pihalla kävellessä noissa liian tiukoissa housuissa! Samaten kävi v*tuttamaan taas takaisin palannut kuorsaus! Se vitutti sekä minua että miestäni ja päätin että nyt siihenkin on tultava loppu! Vaan enpä kuorsaa enää! Vain viiden kilon painonpudotuksella kuorsauskin loppui kohdallani! :)
Tiedän omasta kokemuksestani, että se päänupin saaminen siihen "dieetti moodiin" on kaikkein haastavinta. Mutta ajattele, että vielä on 13 viikkoa kesään! Ehtisit hyvin vielä pudottamaan tässä ajassa sen 10 kiloa jos ottaisit tiukan niskapersotteen ja kirjaisit kaikki syömisesi ylös. :) Todennäköisesti kroppasi ei tällä hetkellä kestä kovin korkeita kaloreita, mutta alle 1200 kalorin ei silti kannata mennä. Kokeile viikko tai pari merkkaamalla kaikki syömisesi johonkin kalorilaskuriin ja pidä huoli ettet päivän aikana syö yli kulutuksesi! Olet semmoinen sisupussi, että jos jotain päätät niin pystyt kyllä pysymään päätöksessäsi! Mikset siis pysyisi päätöksessäsi olla tiukalla ruokavaliolla kesään asti niin olisi huomattavasti mukavampi vetää niitä kesä vermeitä päälle, kun ei ole ihan niin tukala olo. ;) Isosti tsemppiä!
Ihailen kyllä sinun suoritustasi, että olet onnistunut pääsemään dieettimoodiin ja saamaan syömiset ja liikunnat järkeviksi.
PoistaValitettavasti itselläni taitaa nuo tuollaiset dieettitempaukset olla vain haitaksi. Näin päättelen siitä, että joka kerta minkään tiukan dieetin jälkeen tulee pakkomielteenomainen entistä suurempi ahmiminen ja takaisin lihominen. En uskalla edes yrittää mitään alle 1500 kcal päivässä tämän takia.
"Olet semmoinen sisupussi, että jos jotain päätät niin pystyt kyllä pysymään päätöksessäsi! "
Useimmissa asioissa kyllä, mutta tämä tuntuu olevan sellainen että olen menettänyt kaiken tahdonvoiman asiassa. Voin päättää huomenaamulla, että nyt lähtee läski, mutta jo iltapäivällä mieli voi olla kääntynyt siihen, että ihan sama, ei minua oikeastaan kiinnostakaan laihduttaa joten voin syödä mitä huvittaa. Tai viimeistään muutaman päivän päästä. Tahdonvoimasta on kovin vähän hyötyä, jos se itse tahto muuttuu vähän väliä ;)
Voi apua, miten suloinen otus! On tosiaan tappajapedon julma katse. :-D Melkein salaa toivoisin, että ottaisit taas koiran, niin me saataisiin taas lukea koirajuttuja. :-) Mutta ymmärrän toki, että on mentävä eläimen etu edellä, eikä koiraa tietenkään silloin pidä ottaa, jos sille ei ole aikaa.
VastaaPoistaItseänikin alkoi oikein surettaa tämä tilanne, että työ imee ajan ja voimat niin pahasti ettei edes lemmikinpitoon ole mahdollisuutta. Muistin taas tuon pennun myötä kuinka valtavasti nautin eläimen seurasta ja kuinka kaipaisin sitä.
PoistaEi kyllä ole pidemmän päälle muutenkaan terveellistä tai järkevää esim. viimeisen vuoden aikainen työtahtini, joten täytyisi ehkä alkaa määrätietoisesti pyrkiä sellaiseen työhön joka sallisi koiran pitämisenkin. Sen myötä ei voisi istua iltoja koodaamassa ja tulisi pakosta ulkoiltuakin.
dieetit taitaa vaan viedä hommaa huonompaan suuntaan. olen kyllä sellaisella pertti mustajokisella linjalla. monesti se vaan hämärtyy se, että kuinka paljon herkkuja syökään.
VastaaPoistaTuon olen omalla kohdallani jo uskonut, että ei ole dieetit mulle ratkaisu. Jos olisivat, olisin jo jollain niistä monista joita olen viimeisen 3 vuoden aikana kokeillut, onnistunut. Mutta aina tulos on sama: paino kyllä laskee, mutta sitten nousee takaisin ja joka kerran jälkeen kropan rasvaprosentti on entistä suurempi ja lihominen tapahtuu helpommin. Puhumattakaan yhä enemmän ahmimishäiriöistä muistuttavista syömiskohtauksista joita tulee vähänkään tiukkojen dieettien jälkeen.
PoistaHarmi vaan kun ne mustajokelaiset pienet, järkevät elintapamuutokset nekin on niin hemmetin hankalia.
mjoo. mutta kyllä se tosiaan alkaa tuottaa tulosta hitaasti, uskon niin. jos juo päivässä kolme lasillista kevytmaitoa ja vaihtaa sen rasvattomaan maitoon, niin ero on vuodessa noin 24 pizzaa! eikä tuollainen muutos tunnu missään, jos totuttaa itsensä rasvattomaan maitoon. mutta joo, siis voisi olla hyvä etsiä tällaisia "porsaanreikiä", jotka saa helposti tukittua. siis kaloreita vähemmäksi. ideanahan tuossa on, että kun noita pieniä juttuja toistaa päivästä toiseen, niin pitkällä aikavälillä alkaa tulla tulosta, hitaasti mutta varmasti.
Poistaehkä joku masennuslääke saattaisi auttaa noihin ahmimiskohtauksiin, ne kun saattaa hillitä noita impulsseja syödä. en tosin tiedä, kannattaako sun kokeilla, kun et kuitenkaan NIIIIN iso ole. lääkkeet kun on sitten aina lääkkeitä sivuvaikutuksineen.
Minä olen totaalikieltäytyjä lääketieteen suhteen, eli lääkkeet ei ole vaihtoehto ;) Mieluummin läski, sairas tai kuollut kuin että käyttäisi lääkkeitä, joiden kehitys perustuu viattomien eläinten uhraamiselle tutkimuskäyttöön.
PoistaMulla ei valitettavasti ole mitään tuollaisia säännöllisiä tapoja joista olisi hyvin helppo karsia kaloreita. Syön välillä tosi terveellisesti, ja välillä taas aivan älyttömästi. Välimuodoissa olen huomannut olevan todella vaikea pysyä.
Valitettavasti aineenvaihduntasi häiriintyi todennäköisesti tuosta tosi niukkakalorisesta dieetistä. Otsikossa esittämääsi kysymykseen vastaus on valitettavasti todennäköisesti että et :( jos painoa tulee jo perussyömisellä (ja ole rehellinen itsellesi, onko se sitä?) ei siihen taida olla mitään muuta selitystä kuin se, että aineenvaihduntasi on hidastunut ja ne kalorimäärät, millä ennen pysyit painossa, nykyisin lihottavat.
VastaaPoistaNo, mun perussyöminen toki ei ole mitään terveellistä syömistä vaan sellaista mikä ei nyt ihan jatkuvasti älytöntä ole. Kyllä siihen perussyömiseen mahtuu six pack kaljaa viikossa ja pari pikaruoka-ateriaa esimerkiksi. Parempaan en usko tässä elämäntilanteessa pystyväni ja jaksavani. Ennen vaan pysyin sellaisella syömisellä noin 70 kilon painossa, nyt näköjään 80+...
PoistaJa tosiaan se aineenvaihdunta voi pysyä vuosia (ehkäpä loppuelämän) tässä moodissa. Yritin sulle silloin kahdella ene-dieetillä kroppaani sotkeneena varoittaa kun joskus kävin kirjoittamassa. Mä jaksoin pitää sillon pari vuotta painon matalana nuorena, raejuustolla ja ananaksella. Ja nyt voin kertoa, että tokalla kerralla se ene-dieettikään ei toimi enää niin tehokkasti. Kroppa valitettavasti muistaa senkin. Mutta tosiaan tavallisesti syöminen on sun saatava muutettua hyvin terveellisesti syömiseen, jos painon haluat pitää matalana. Ja oltava tarkkana, eli tehtävä iso elämänmuutos. Ruokapäiväkirjan pitäminen vois olla parin viikon ajan ihan hyvä idea (en tiedä, ehkä olet pitänyt jo). Rento syöminen toimii silloin, kun elintavat ei ole ihan vinksallaan. Mutta kyllä Patrik Borgin kirjoissakin rennolle syömiselle on reunaehtonsa eli ei se ihan rentoa ole sekään touhu...
VastaaPoistaNyt vasta uskon ihan todella tuon, että kroppa voi oppia sopeutumaan itse aiheutettuihin nälänhätiin niin että kulutus merkittävästi pienenee.
PoistaTerveellisesti syöminen on jotain, mitä en halua. Se kuulostaa ankealta ja ikävältä. Haluan syödä tavallisesti ja olla vähän pullero, mutta en toki haluaisi lihoa sairaalloisen lihavaksi. Se kuitenkin on juuri se mitä pelkään että käy sillä mikä mulle oli ennen tavallista syömistä...
Nyt huvittaa että tätä blogia aloittaessani painoin 73 kiloa ja olin mielestäni ihan kauhean lihava. Hätätilanne, kun niin paljon on läskiä! Nyt olisin ikionnellinen jos pystyisin palaamaan 73 kilon painoon ja pysymään siinä ilman tiukkoja kieltäymyksiä ja ankeutta.
Stressi, liian vähän unta ja sokeria ja muita sokeristuvia hiilareita ja kaljaa ja energiajuomia..oliko vielä jotain muuta. Itse olen lähes samalla reseptillä saanut kiloja enemmän kuin sulla nyt...saa nähdä koska saan erityisesti tuon viimeisimmän eli juoma osion hallintaan..se jo yksistään auttaisi..helpommin sanottu kuin tehty, sitä kun tuota stressiä erityisesti tulee "lääkittyä" noilla kosteilla eväillä ;)
VastaaPoistaSama ongelma Rahikaisella... Unettomuus ja stressi ja väsymys saavat himoitsemaan alkoholia, ja alkoholi sen lisäksi että siinä itsessään on paljon kaloreita, saa himoitsemaan napostelu- ja mässyruokaa, ja seuraavana päivänä tukevampaa ravintoa kuin mitä muuten haluaisi...
PoistaItse koen että juominen on enemmänkin seuraus kuin syy, se on lääke liialliseen stressiin ja väsymykseen. Jotta siitä pääsisi kohtuuteen, pitäisi saada uni- ja stressiasiat muuten hallintaan.
Kokeile olla ilman alkoholia lyhyt aika esim. kaksi kuukautta (kuukauden jälkeen tilanne vasta normalisoituu) takaan, että paino putoaa ja unikin maistuu paremmin. Nollaukseen tulee sitten vaan löytää joku muu keino kun alkoholi.
VastaaPoistaEi tuo alkoholittomuus ole mulla merkittävästi mihinkään vaikuttanut. Cambridgen takia olin useita kuukausia viime vuonna ilman alkoholia, ja kerran aikaisemminkin paleodieettiä kokeillessani 3 kk.
PoistaUni mulle kyllä maistuisi aina mainiosti, ei siis ole sellaisia univaikeuksia ettenkö saisi nukuttua kun menen sänkyyn, en vaan malta millään mennä sinne kun olen ylikierroksilla töistä.
Mitä jos vain hyväksyisit 80 kiloa ja käyttäisit energiasi ettei lisää tule. Puolet ikäisistäsi naisista painaa vähintään saman kuin sinä. Miettisit myös ruuan terveellisyyttä, eikä vain kaloreita. Nyt sinulla on kauhean mustavalkoinen kuva syömisestä, joko epäterveellisiä ja lihottavia eineksiä tai sitten laihdutusruokaa. Kyllä nykyään lähi-Alepoissakin saa esim. Salaattibuffen tai lounassalaatin.
VastaaPoistaJos olisin vaikka huono työssäni tai hoitamaan raha-asioitani, sitä ei jokainen kadulla vastaantulija näkisi päältä, mutta paino-ongelman näkee.
Ajatteletko muista ihmisistä noin pahasti kuin itsestäsi, esim. jos asiakaspalaverissa on joku ylipainoinen:
" Jos olisin vaikka huono työssäni tai hoitamaan raha-asioitani, sitä ei jokainen kadulla vastaantulija näkisi päältä, mutta paino-ongelman näkee." Mielestäni sinulla ei ole paino-ongelmaa kuin omassa päässäsi, olet vain hiukan ylipainoinen. Ja edelleenkin olen sitä mieltä, että tuo ylipainon pelko kumpuaa äidiltäsi, jolle ihmisen arvo lasketaan ulkonäön tai painon perusteella.
Olen itse lähes saman ikäinen ja samalla alalla, mutta painan 10 kiloa enemmän. En ole huomannut kenenkään dissaavan tuon takia.
Näin minäkin olen ajatellut että ihan turha tavoitella alempia painoja enää. Tosiaan, ikäiseni 80 kg painava nainen ei kummastuta ketään, kaltaisiani on paljon.
PoistaHassua kyllä, sen myötä kun olen itse lihonut, olen alkanut ajatteleman pahemmin muista ylipainoisista, ehkä koska oma itseinhoni heijastuu toisiin. Nuorena ja hoikkana en ajatellut ylipainoisista mitään, paitsi joskus jos hyvin nuori ihminen oli ylipainoinen, kiinnitin siihen huomiota koska se oli niin epätavallista. Nyt kun näen vaikka asiakaspalaverissa toisen pullukan, ajattelen vahingoniloisesti: "hähää, siinä toinen tahdonvoimaton luuseri, hyvä etten ole ainoa!".
Ei minuakaan kukaan töissä dissaa painoni takia. Tietokoneet ei onneksi välitä siitä minkä painoinen ja näköinen ihminen niitä koodaa :D Eikä noita asiakkaitakaan kiinnosta kuin tekninen osaamiseni, ihan sama miltä näytän. Silti vaikka yhä enemmän alan ihmiset on lihaksikkaita ja hoikkia ja treenatun näköisiä, kun ennen kaljamahainen nörtti oli tyypillinen ulkonäkö.
Anonyymi mainitsee tuon mustavalkoisuutesi. Terveelliseen sinulla liittyy konnotaatio ankeata ja ikävää. Kun eihän se ole: terveelliset ruoat ovat sellaisia millaisiksi ne laitat. Oma mottoni syömisissä on, että älyttömän hyvää pitää olla - ja terveellistä.
VastaaPoistaElämästä nauttiminen on sinulla näyttänyt tarkoittavan vaikkapa jotain mökkireissua, jonka aikana lihoit viisi kiloa neljässä päivässä, muistaakseni. Äh, mitä te teitte siellä mökillä, olen monesti miettinyt.
Lisäksi kun juo, tarvitseeko tosiaan juoda viikkoa yhteen yssyyn ja syödä mättöä. Oliko freesi olo?
Mulla on aina ollut sellainen kuvio, että on kausia jolloin nautin terveellisestä syömisestä, mutta sitten on kausia jolloin hyväkin terveellinen ruoka on tympeää ja vain hampurilaisateriat, ranskanperunat, suklaa ja keskikalja maistuu. Silloin mulle voisi tarjota vaikka huippukokin tekemän herkulllisen terveellisen aterian, ja silti ajattelisin että plääh, haluan jonkun mättöpiirakan tai pakastepizzan :D
PoistaJoskus olen jopa ajatellut että onkohan mulla bipolaarinen mielialahäiriö, kun niin ääripäästä toiseen menee tuo homma. Mutta toisaalta en ole muussa elämässäni kuin syömisten ja juomisten suhteen järin ailahteleva, joten ei kai sekään ole selitys.
Mökkireissu oli tyypillinen mökkireissu, eli kaljatölkki sihahti heti aamusta ja sitten tasaista tissuttelua iltaan. Ruoat viime mökkireissulla oli jopa varsin terveellisiä mutta juomatankkaus oli kyllä melkoista :D Hauskaa kyllä oli: jatkuva pieni pöhnä, pöhnäistä fiilistelyä luonnossa koiran kanssa, saunan lämmittämist ja uimista...
Se on pitkään ollut tavoitteena että oppisi pitämään niin, että jos sitten ryyppääkin ja mässää, niin se jäisi 1-2 päivään, eikä niin että kahden viikon päästä havahtuu helvetilliseen närästykseen, jatkuvaan kuvotukseen ja uupumukseen ja toteaa, että kas, on ollut näköjään mättö ja huolellinen etanolinesteytys päällä tässä pari viimeistä viikkoa :D