Psykologi Tony Dunderfelt valitti Hesarissa, miten parisuhteista on kadonnut kipinä, ilmeisesti koska perinteinen sukupuolten erilaisuus ja roolit ovat hälvenneet. Toisaalta vaikuttaa että hänen mielestään silti erilaisuus elää ja voi hyvin, koska Dunderfelt itsekin viljelee näkemyksiä siitä miten naiset sitä ja miehet jotain muuta:
Naiset sitä, miehet tätä, sukupuolen mukaan. Itse en oikein tällaiseen kuvioon usko. Eiköhän niitä ole molemmin päin, niitä suhteita joissa nainen haluaa enemmän ja niitä joissa mies. Eikä taida tuo tuollaisten asioiden tajuaminen tai tajuamattomuuskaan sukupuolen mukaan mennä, esim. itse olen aina seurustellut sellaisten miesten kanssa jotka on vatvoneet noita suhde- ja tunneasioita, ja minä taas olen niiden kanssa hoomoilainen, koska minusta sellainen vatvonta ei johda mihinkään. Toiseksi en jaksa uskoa koko teoriaan siitä että (sukupuolten välinen) erilaisuus olisi välttämätöntä hyvälle suhteelle ja kipinälle, koska itse tiedän monia nörttipariskuntia, joissa osapuolet on jopa ulkoisesti hyvin samanlaisia, ja enemmän parhaita kaveruksia kuin perinteinen mies-naissuhde kriiseilyineen, ja silti ilmeisesti seksiäkin löytyy kun jälkikasvuakin on tullut.
Sitten tuli Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen ja selitti, kuinka miehet ovat joutuneet ulkopuolisiksi omissa parisuhteissaan:
En tiedä muista, mutta minusta tämä valkoisen miehen itsesäälinen uhriutuminen kuulostaa oudolta. Jos ahdistaa, suosittelen samaa ratkaisua kuin minkä olen itse valinnut, eli pysyä koko hemmetin suhdekuvioiden ulkopuolella, ja elää itsekseen ilman moisia ongelmia, lueskellen huvittuneena tuollaisia parisuhteiden vaikeuksista kertovia lehtijuttuja ajatellen että onpa niillä muilla elämä vaikeaa ;)
”Parisuhteet ovat muuttuneet kaverisuhteiksi, joissa ei ole sähköä, ja siksi varsinkin nainen haluaa enemmän. Valitettavasti miehet ovat tässä asiassa hoomoilasia, eivätkä tajua edes mistä puhutaan"
Naiset sitä, miehet tätä, sukupuolen mukaan. Itse en oikein tällaiseen kuvioon usko. Eiköhän niitä ole molemmin päin, niitä suhteita joissa nainen haluaa enemmän ja niitä joissa mies. Eikä taida tuo tuollaisten asioiden tajuaminen tai tajuamattomuuskaan sukupuolen mukaan mennä, esim. itse olen aina seurustellut sellaisten miesten kanssa jotka on vatvoneet noita suhde- ja tunneasioita, ja minä taas olen niiden kanssa hoomoilainen, koska minusta sellainen vatvonta ei johda mihinkään. Toiseksi en jaksa uskoa koko teoriaan siitä että (sukupuolten välinen) erilaisuus olisi välttämätöntä hyvälle suhteelle ja kipinälle, koska itse tiedän monia nörttipariskuntia, joissa osapuolet on jopa ulkoisesti hyvin samanlaisia, ja enemmän parhaita kaveruksia kuin perinteinen mies-naissuhde kriiseilyineen, ja silti ilmeisesti seksiäkin löytyy kun jälkikasvuakin on tullut.
Sitten tuli Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen ja selitti, kuinka miehet ovat joutuneet ulkopuolisiksi omissa parisuhteissaan:
"Olen huolissani miehiä väheksyvästä asenneilmastosta liitoissa ja sinkkuelämässä. Väestöliiton palveluissa nähdään miehen kärsimys siitä, miltä tuntuu tulla parisuhteessa kohdelluksi välttämättömänä pahana tai tyttökavereita huonompana ystävänä. "Ja tänään vielä Iltasanomissa oli sitten juttu "Suomalaismiesten karut tarinat vaimojen tyranniasta". Ja Laasanen nyt on jo kauan julistanut ihmiskuvaa, jossa miesparat ovat alistettuja parisuhdemarkkinoilla - kuinka alhaisenkin tason nainen (minua muutenkin ällöttää ihmisten tasoista puhuminen) saa aina, mutta muut kuin ylimmän tason miehet saa puutteessa kärvistellä. Nainen vaatii statusta ja rahaa ja/tai ulkonäköä, semmoisia ahneita riistäjiä ollaan. Näin vähemmän kauniin naisen näkökulmasta voin kyllä sanoa että ei ne miehetkään mitään pyhimyksiä ole, vaikka monet väittävät että heille kelpaisi melkein kuka vaan kun jonkun naisen saisi. Mutta jos olet läski ja ruma, niin kelpaaminen voi olla haastavaa. Enpä ole itsekään kellekään kelvannut, ja aikanaan tosiaan sentään yritin etsiäkin miestä. Mutta valta on kuulemma parinvalinnassa naisilla, jee.
En tiedä muista, mutta minusta tämä valkoisen miehen itsesäälinen uhriutuminen kuulostaa oudolta. Jos ahdistaa, suosittelen samaa ratkaisua kuin minkä olen itse valinnut, eli pysyä koko hemmetin suhdekuvioiden ulkopuolella, ja elää itsekseen ilman moisia ongelmia, lueskellen huvittuneena tuollaisia parisuhteiden vaikeuksista kertovia lehtijuttuja ajatellen että onpa niillä muilla elämä vaikeaa ;)