Minulta kysyttiin tänään, miksi en matkustele
Töissä eräs tuli kyselemään talvilomasuunnitelmia, ja sanoin että ihan kotosalla olen koiran kanssa. Ihmetteli sitä, että et sitten mihinkään lämpimään lähde, ja sanoin siihen että en minä oikein välitä matkustelusta yleensäkään. Tyyppi katsoi minua kuin mielipuolta, muttei kysynyt enempää. Enkä olisi jaksanut selittääkään, koska luultavasti hän ei olisi ymmärtänyt. Moni ajattelee, että matkustelemattomuuden syyt olisivat aina jotain rajoituksia, esim. rahan puute tai rohkeuden puute. Mutta minulla se on niin päin, että en kaipaa matkustelua, koska tavallinen arki antaa minulle kaiken mitä kaipaan: en kaipaa minnekään muualle tai mitään muuta.
Nautin hassuista pienistä asioista, kuten siitä että kun nyt on ollut kovia pakkasia, niin tuntuu ihanalta että sisällä on lämmintä ja valoisaa. Lämmin suihku hyväntuoksuisen pesuaineen kanssa on taivaallinen nautinto. Ulkona lumihiutaleet kimaltelevat kuin kristallit. Pörhöiset pikkulinnut istuvat suloisina oksilla ja lauleskelevat vaimeasti. Oma koira tuoksuu hyvältä ja osoittaa välittämisensä aina yhtä ihanilla tavoilla kuten nuolemalla kättä tai nukahtamalla kuono poskeni päällä - aina vieressä, lähellä. Kaupoista saa monenlaista ruokaa vaikka ulkona on keli jossa mikään ei kasva. Netin maailmassa voi seikkailla rajattomiin, silloin kun haluaa tehdä jotain muuta kuin ihmetellä hetkessä olevien arkisten pienten asioiden kauneutta.
Mitä minä jollain matkoilla tekisin? Joskus nuorempana luulin, että jos on tylsää, niin auttaa kun menee johonkin ulkomaille, vaihtaa maisemia. Siellä sitten usein tissuttelin kaljaa peittääkseni tylsyyden ja yksinäisyyden, jotka pahus seurasivatkin mukanani kaukomaille. Tai sitten kiertelin nähtävyyksiä, taustalla levoton mieli joka kommentoi kaikkea tympääntyneesti: "no ei tämä nyt luonnossa niin ihmeellinen ole", "eihän täällä edes näe mitään kun on niin paljon ihmisiä edessä", "pääsisipä jo hotellille niin voisi vähän rentoutua juomalla jotain". Lopulta olen päässyt eroon siitä levottomasta ja tylsistymään taipuvaisesta mielentilasta, ja luultavasti nauttisin matkoistakin enemmän kuin nuorempana. Mutta enää vaan en kaipaa niitä mihinkään.
Tähän liittyy sekin kun kerran sanoin eräälle työkaverille joka valitti rahasta, että minä olen siitä
onnellisessa asemassa, että minulla on rahaa kaikkeen mitä kaipaan. Todennäköisesti hän käsitti sen niin, että olen perinyt jotain isoja rahoja, joiden turvin voin ostella mitä haluan, tai olla rennon huoleton esim. työttömyyden mahdollisuuden suhteen. Mutta ei, kyse on enemmänkin siitä etten halua mitään isompaa mitä rahalla saa, joten en tarvitse mitään isoja perintöjä tai lottovoittoja. Enkä minä viitsi huomisesta muutenkaan murehtia, senkun olla möllöttelen ja nautin pienistä suloisista asioista. Keski-ikäisyys on kyllä mukava henkinen tila :)
Nautin hassuista pienistä asioista, kuten siitä että kun nyt on ollut kovia pakkasia, niin tuntuu ihanalta että sisällä on lämmintä ja valoisaa. Lämmin suihku hyväntuoksuisen pesuaineen kanssa on taivaallinen nautinto. Ulkona lumihiutaleet kimaltelevat kuin kristallit. Pörhöiset pikkulinnut istuvat suloisina oksilla ja lauleskelevat vaimeasti. Oma koira tuoksuu hyvältä ja osoittaa välittämisensä aina yhtä ihanilla tavoilla kuten nuolemalla kättä tai nukahtamalla kuono poskeni päällä - aina vieressä, lähellä. Kaupoista saa monenlaista ruokaa vaikka ulkona on keli jossa mikään ei kasva. Netin maailmassa voi seikkailla rajattomiin, silloin kun haluaa tehdä jotain muuta kuin ihmetellä hetkessä olevien arkisten pienten asioiden kauneutta.
Mitä minä jollain matkoilla tekisin? Joskus nuorempana luulin, että jos on tylsää, niin auttaa kun menee johonkin ulkomaille, vaihtaa maisemia. Siellä sitten usein tissuttelin kaljaa peittääkseni tylsyyden ja yksinäisyyden, jotka pahus seurasivatkin mukanani kaukomaille. Tai sitten kiertelin nähtävyyksiä, taustalla levoton mieli joka kommentoi kaikkea tympääntyneesti: "no ei tämä nyt luonnossa niin ihmeellinen ole", "eihän täällä edes näe mitään kun on niin paljon ihmisiä edessä", "pääsisipä jo hotellille niin voisi vähän rentoutua juomalla jotain". Lopulta olen päässyt eroon siitä levottomasta ja tylsistymään taipuvaisesta mielentilasta, ja luultavasti nauttisin matkoistakin enemmän kuin nuorempana. Mutta enää vaan en kaipaa niitä mihinkään.
Tähän liittyy sekin kun kerran sanoin eräälle työkaverille joka valitti rahasta, että minä olen siitä
onnellisessa asemassa, että minulla on rahaa kaikkeen mitä kaipaan. Todennäköisesti hän käsitti sen niin, että olen perinyt jotain isoja rahoja, joiden turvin voin ostella mitä haluan, tai olla rennon huoleton esim. työttömyyden mahdollisuuden suhteen. Mutta ei, kyse on enemmänkin siitä etten halua mitään isompaa mitä rahalla saa, joten en tarvitse mitään isoja perintöjä tai lottovoittoja. Enkä minä viitsi huomisesta muutenkaan murehtia, senkun olla möllöttelen ja nautin pienistä suloisista asioista. Keski-ikäisyys on kyllä mukava henkinen tila :)
 |
| Päivittäinen pikku ilahduttaja: koira nimeltä Kuoriainen |
Usein se tuntuu menevän juuri noin monella ikäiselläni (20+) henkilöllä. Matkustetaan siksi koska luullaan että sieltä löytyy jotain mitä elämästä puuttuu, vaikka usein se mitä puuttuu on kyky nähdä läheltä ne asiat mitkä tekevät elämästä mielekästä. Jos pakenee pakkomielteisesti elämäänsä jatkuvasti lomille tai reissuille, niin ehkä siinä sitten alkaa olla miettimisen paikka. Hyvä ja mielenkiintoinen teksti kaikin puolin. Ja syötävän ihana koira.
VastaaPoistaMinulla oli pessimistinä nuorena vähän niin, että mikään ei erityisemmin kiinnostanut, mutta tiesin että matkat on juttu jolla monet sai hyviä kokemuksia ja hinkuivat niille aina uudelleen. Niinpä minäkin, kun en muuta sisältöä elämääni oikein keksinyt, paitsi alkoholin tissuttelu joka on vieläkin ei-rakentavampaa puuhaa, sitten matkustelin. Kun kerran "kuuluu" ja se "avartaa" ja ties mitä.
PoistaMutta aina vaan se sama mariseva, omissa ajatuksissaan pyörivä minä oli mukana ja teki matkoista ihan samanlaisia kuin arjesta Suomessakin. Osasyy siihen etten niin kauheasti saa matkoista on varmaan se etten ole kauhean visuaalinen ihminen, esim. minusta ei ole mitenkään erityisen hienoa nähdä jotain Eiffel-tornia tai Pietarinkirkkoa tai palmurantaa. Mulle ihan saman efektin tekee nähdä ne matkailudokumentista tai lehden kuvasta ;)
Ei ole matkustelut ollu koskaan mun juttuni, ei ikinä.Ja sitäkös ihmetellään.Ja miksi pitäs mennä jonnekkin lämpimään viikoksi kesken talven,häh!? Nää ajatuksen on jäänteitä sieltä Seura-matkojen ajoista kun se matkustelu oli jotain ihan uutta ja hienoo (sen takia kun viinaa sai juoda ja tuoda). Mitä minä tekisin viikon jossain etelässä...istuisin samalla tavalla hotellihuoneessa kuin kotonakin. Paitsi että olisi tylsempää.
VastaaPoistaHeh, samis :D Mullakin tosiaan oli yleensä niin että päivät kiersin pakkomielteenomaisesti nähtävyyksiä jotka eivät oikeasti edes kiinnostaneet, ettei olisi niin yksinäistä ja tylsää, ja illat tissuttelin alkoholia peittääkseni tylsyyttä. Tuohon aikaan olin vielä kovasti surullinen siitäkin ettei mulla ollut miestä, ja matkoilla jotenkin oikein aktivoitui ahdistus siitäkin, kun tuntui että suurin osa muista on perheinä tai pariskuntina matkassa ja vain minä onneton yksin.
PoistaMutta paljon saa ihmisiltä edelleen halveksuvia nenänvartta pitkin katseita, kukn paljastaa ettei välitä matkustelusta eikä matkustele. Voi oikein kuvitella sen "umpimielinen juntti" puhekuplan keskustelukumppanin pään yläpuolelle kun tuon paljastuksen tekee :D Mulla myös esim. omat vanhemmat on kovia matkustelemaan, heille se on suorastaan elämän sisältö, ja he eivät todellakaan voi ymmärtää minun mieltymystäni mieluummin keskittyä katselemaan kotosuomessa auringonlaskun värejä, huurteen muodostamia kuvioita tai tavallisia pikkulintuja :D
Suoraan sanoen tuollainen Et sitten lämpimään lähde -ajattelu on minusta hyvin latteata ja kaavamaista. Miksi jonnekin "lämpimään" pitäisi lähteä, jos ei halua?
VastaaPoistaItselläni oli nuorena kova hinku nähdä maailmaa ja asuinkin eräässä Euroopan metropolissa yhdeksän kuukautta ylioppilaaksi tulon jälkeen. Ymmärsin kyllä jo silloin, että elämä on samanlaista kaikkialla. Aina kolmevitoseksi tuli matkusteltua aika paljon, Kiinassakin käydyksi kahteen otteeseeen ja Afrikassa, päiväntasaajalla.
Mutta lemmikkien ottaminen rajoitti haluja paljon. Niiden hoito on hankala järjestää, ja jos satamassa ennen lyhyttä Tallinnan-matkaakin jo katsoo oman koiran kuvia, herää ajatus, onko matkustelu lainkaan tärkeää itselle.
Maailma ja alani on mennyt sellaiseksi, että nyt minulla ei kyllä olisi enää varaakaan matkustaa - hyvä jos lähikaupunkiin ystävää tapaamaan, kun pitkän keskustelusession jälkeen parkkimaksu oli 13 euroa, aivan liikaa, hah hah.
Mutta jos ei ole varaa, ei ole kyllä enää erityistä haluakaan. Eli ei ole mitään syytä ole kitkerä siitä, että ei ole varaa. Maailmaa on nähty ja erinomaisesti riittävät nämä lähikuviot.
Muistan muuten kerran, kun hehkutin kotiinpääsyn ihanuutta palattuani Firenzestä kielikurssilta. Minuakin katsottiin kuin vähä-älyistä. Mutta borta bra, hemma bäst. Olkoon sitten vaikka mikä Firenze - ihana kaupunki sinänsä.
Sitä paitsi ylenpalttinen lentäminen se vasta vaikuttaakin ilmastonmuutokseen. Kaikkea kahmivasta elämäntavasta on vain niin vaikea luopua.
"Kaikkea kahmivasta elämäntavasta on vain niin vaikea luopua."
PoistaTarkennan tekstiäni tältä kohtaa. Siis näyttää siltä, että *yleensä ihmisten* on vaikea luopua kaikkea kahmivasta elämäntavasta - vaikkapa juuri sosiaalisten paineiden takia.
Naurettavinta on, että esimerkiksi lentämistä on viherkuorrutettu sillä, että lentoyhtiön pitäisi käyttää oikeita astioita, ei kertakäyttöastioita. Sehän se homman ratkaiseekin - vaikka tietenkin pienistä puroista jne.
Mutta minun matkustelemattomuuteni perimmäinen syy ei ole kuluttamisen rajoittaminen vaan ihan se, ettei juurikaan huvittaisi, vaikka rahaa sattuisi olemaankin.
Tuo on muuten mielenkiintoista että monet muuten tosi ekohipit eivät pidä kaukomatkojaan minkäänlaisena ympäristöongelmana...
PoistaMinun kotona viihtyminen on mennyt jo niin pitkälle, että muuta kuin työasioissa en ole käynyt edes Helsingin keskustassa (josta asun noin 10 km päässä) aikoihin. Ei vaan ole sinne mitään asiaa. Kaikki mitä tarvin löytyy lähikaupoista, ja erikoisliiketuotteet tulee tilattua lähinnä netistä.