tiistai 19. lokakuuta 2021

Laihdutuslääke aloitettu

 No niin, nyt on pari viikkoa käytetty Saxendaa, joka on se "suolistohormoni" tai alunperin diabetes-2-lääke, jota Suomen "Hurja painonpudotus"-ohjelmassakin on pariin kertaan käytetty, ja jota edellisen postaukseni kommenteissa muutamakin suositteli. 


Keskustelin lääkärin kanssa lihavuusleikkauksestakin, mutta kun minulla ei onneksi vielä ole liitännäissairauksia ja lisäksi on ahmintataipumusta joka voi vaarantaa lihavuusleikkauksen tuloksen, niin kokeillaan ensin tällä lääkkeellä jonka pitäisi kohtuullistaa ruokahaluja. 


Tämä on siis lääke, joka laitetaan injektiona itse joka päivä. Ei ole vaikeaa, ainakaan kun ei ole erityisen piikkikammoinen. Lääkkeen hinta voi olla monelle kynnyskysymys kyllä, tosin jos täyttää tietyt ehdot niin osan hinnasta saa korvauksina (korvattavuuden ehdot). Itse en ehtoja täytä joten maksaa minulle noin 180 euroa kuukaudessa. Jos olisi korvattavuus, jäisi hintaa tuosta vähän reilu satanen. 


Toistaiseksi ei ole olon puolesta mennyt kovin lupaavasti, mutta toki sitä laihtuu kun kuvottaa niin paljon ettei pysty syömään ja jos syö, tahtoo tulla ylös. Väsymys on myös jotain ihan sanoin kuvaamatonta, en ole ikinä ennen kuin ehkä tappokrapulassa tilapäisesti kokenut sellaista, että jopa sängyllä maatessa voi tuntua että on liian raskas olla, ei jaksa. Öisin närästää pahasti, mahanesteet pulpahtaa suuhun välillä. Mutta ilmeisesti voi noin kuukaudessa mennä ohi nuo oireet, joten sen aikaa ainakin täytyy kokeilla. Ekan viikon jälkeen suositeltua annoksen nostoa 0,6 -> 1,2 en kyllä pystynyt tekemään vielä, olin täysin työkyvytön väsymyksen takia sillä isommalla annoksella kun pari päivää kokeilin. Painoa lähtenyt 2 viikossa 1,5 kg.


Melko koomisen näköinen "leveä kuljetus" kyllä meikäläinen nykyisessä painossa. Jännä nähdä miten jokainen jojokierre rupsauttaa aina uutta kehonosaa, eikä ne valitettavasti tässä iässä (47) tunnu palautuvan enää silloinkaan jos laihtuu. Silloin kun lihoin ekaa kertaa 100 kiloon, erityisesti maha muuttui rajusti: pystyssä pönöttävä vatsa roikahti istuessa reisillä makaavaksi riippuvatsaksi. Nyt on sitten kaula muuttunut pelkäksi läskilöllöksi ja käsivarret ja sääret on lihoneet todella paljon. En enää edes saa käsiä pidettyä normaalisti vasten kroppaa, kun kylkiläskit ja käsivarsiläskit pakottaa kädet hassusti vartalon sivuille. Joten en suosittele kyllä tällaista lihomis-laihtumiskierrettä kellekään. Kun noita parinkin tyyppisiä lääkkeitä kerran on olemassa niin varmaan kannattaa kokeilla jo aiemmin kuin meikäläisen sairaalloisen lihavuuden lukemissa, niin ehkä välttää pahimmat nahan venymiset jotka ei enää palaudu.




perjantai 1. lokakuuta 2021

Kyllä se taitaa olla lihavuusleikkaus edessä meikäläisellä

 Viimeisen kirjoituksen jälkeen eletty mukavaa elämää. En ole erityisemmin miettinyt painoa, mutta ei ole toisaalta ollut mitään tolkutonta kalja-pizza-irtokarkki -dieettiäkään. Ajoittain pubeissa tai hyvissä ravintoloissa käymistä ja 3 viikon Lontoon ja Skotlannin matka kesälomalla kyllä. Matkalla mentiin kihloihinkin miesystävän kanssa, ja oli todella mukava matka, varsinkin kun Britanniassa koronarajoitukset ja -suositukset oli jo purettu heinäkuussa ennen matkaamme.


Ainoa ongelma on, että painan nyt 115 kg, ehdottoman kaikkien aikojen ennätykseni. Olin jotenkin taas onnistunut huijaamaan itseäni, että esim. pulleat jalkaterät ja silmäluomet ovat "turvotusta", joka johtuu kesällä helteistä tai suolan syönnistä tai milloin mistäkin, kun ne oikeasti on ollut merkki rasvan kertymisestä kroppaan. Että sillä lailla, vähän koronakiloja, kiva mennä ekaa kertaa puoleentoista vuoteen toimistolle ensi viikolla :(


Ei kai tässä muu auta kuin mennä juttelemaan lihavuusleikkauksen mahdollisuudesta. Tai jos niitä lääkkeitä edes saisi, joita Suomen "Hurja painonpudotus" ohjelmassa ihmisille annetaan, suolistohormoneja tai jotain. Selvää on, että ainakaan pelkkä päätös ja uusi dieetti ei auta. Miten voikin yksi hemmetin paino-ongelma pilata muuten mukavasti menevän elämän.


(Ja yksi asia mitä en ymmärrä: minä ja miesystävä syödään ja juodaan suunnilleen samoin. Jätkä painaa 75 kg, minä 115 kg. No, taidan olla aika hyvin sekoittanut aineenvaihduntani kaikilla dieeteilläni vuosien varrella)

tiistai 6. huhtikuuta 2021

Kummallinen siivouspalvelukokemus

 Mulla on joskus ennenkin käynyt siivouspalvelu, koska inhoan siivoamista ja mielelläni ulkoistan sen muille. Siitä oli kuitenkin ollut taukoa, kun olin ajatellut että polttaa sekin vähän kaloreita ja saa laiskaan ruhoon liikettä, kun edes siivoan kämppäni itse. No, kuitenkin toissaviikolla Freska siivouspalvelusta soitettiin ja mainostettiin heidän palveluita. Olin ensin että ei kiitos, mutta sinnikäs myyntimies mainosti miten vähän se tulee maksamaan kotitalousvähennyksen kanssa, miten heillä on huippusiivoojat jotka tuovat ammattitason välineet mukanaan jne. No ok, voisin kokeilla ehkä, kun töissäkin on stressiä taas.

Eka tökkäys meinasi tulla siinä, kun tarkempia yksityiskohtia sovittaessa myyntimies alkoi kertoa että heillä siivoojat on ulkomaalaisia "koska nämä ovat vaan parempia kuin suomalaiset". TÖÖT, punainen valo, huonosti sanottu. En periaatteessa voi sietää suomalaisten dissaamista (ja korvaamista ulkolaisella halpatyövoimalla) enkä sitä, että Suomessa ei saa palveluita suomen kielellä, joten ilmoitin että kunhan puhuu suomea sen verran kuin asioista sopimiseen siivoustyön yhteydessä tarvii niin ok. Kas kummaa, olikin vaikeuksia löytää listoilta siivoojaa, joka osaisi kommunikoida englantia osaamattoman kanssa. Lopulta sellainen löytyi kuitenkin. Mutta ei yllättänyt, että viime viikolla soitettiin, että tämä suomenkielinen siivooja onkin sairaslomalla ja tilalle tulee joku ihan muu. "Meidän toimisto voi kuitenkin toimia tulkkauspalveluna sitten välissä". En jaksanut enää perua koko hommaa joten sanoin että ok. (Ja joo en tarvi tulkkauspalvelua, olen töissä firmassa jonka virallinen kieli on englanti ja asun skotin kanssa, mutta tämä on periaatekysymys minulle, poistun mm. ravintolastakin Suomessa jos siellä ei saa palvelua suomeksi.)


No, tänään sitten tuli oven taakse repun kanssa aasialaisen näköinen nainen, joka ei puhunut ollenkaan suomea. En jaksanut siitä alkaa kiukutella koska siivooja on siihen syytön, puhuin englantia sitten. Enemmän yllätti että siivoojalla ei ollut mukana mitään. Öö, ne ammattitason aineet ja välineet piti olla mukana myyntipuheen mukaan? Ei ollut, bussilla oli tullut pelkkä jokusen rätin ja yleispuhdistusaineen sisältävä reppu mukana. No ookoo, onhan minulla imuri, sinipiikatyyppinen mutta eri merkkinen pesuväline ja ämpäri, rättejä, taikasieniä, pesuaineita. 


Suurin yllätys tuli siinä, että nämä eivät kelvanneet siivoojalle :\ Imurini (Dyson, mutta muutaman vuoden vanha eikä kieltämättä enää omastakaan mielestä super tehokas) oli kuulemma kelvoton eikä hän voisi tehdä sillä mitään. Samoin pesuväline oli kelvoton eikä sillä voi tehdä mitään, hän tarvitsee mopin (kelvoton lattianpesuväline oli Prismasta ostettu melko uusi Taikaluuta niminen monitoimipesuväline). Siinä ihmettelin että mitäs nyt tehdään, kun siiivous pitäisi hoitaa mutta siivooja ei suostu. Soitettiin sinne toimistolle. Lopputuloksena suostuin hankkimaan uuden mopin ja jotain wc-puhdistusainetta ja Pata-Pata puhdistusvälineitä lähikaupasta jotta homma voi jatkua, ja korvauksena sovittu siivosaika vähän pitenisi. Ärsyttää oikein että olin niin lammas, että suostuin tuollaisiin vaatimuksiin. Uutta imuria en sentään lähtenyt siivoojan vaatimuksesta kesken työpäivän  ostamaan.


Huono kokemus jatkui. Siivooja valitti toistuvasti siitä miten kyseessä ei ole mikään normaali siivoustyö koska kotonani on niin epäsiistiä. Kutsui minut mm. työpalaverin kesken katsomaan jotain olohuoneen sohvan alta löytynyttä jokusta villakoiraa ja karkkipaperia, niin kuin löytö olisi hyvin pöyristyttävä. Niin, minä en ollut siivonnut siivoojan tuloa varten, koska palvelua mainostettaessa nimenomaan sanottiin ettei tarvitse. Kukaan koskaan ennen ei ole valittanut myöskään että mulla olisi kotona erityisen törkyistä, joskaan ei nyt aina supersiistiäkään niin että kyllä joo sängyn tai sohvan alta voi villakoiria joskus löytyä. Työ jäi myös paljon kesken siihen nähden mitä piti sisältää. Makuuhuoneesta ja vaatehuoneesta jäi kokonaan lattia pesemättä ja petivaatteet vaihtamatta sekä pinnat pyyhkimättä, pelkkä imurointi sinne, koska kuulemma poikkeuksellisen törkyisyyden ja huonon imurin takia 3,5 tunnissa ei saanut niitä siivottua. Jännää, itselläni ei ole ei-ammattilaisena koskaan tuollaista aikaa kulunut koko asunnon siivoamiseen. Lopuksi vielä saarnaa ja mäkätystä huonosta imurista, huonoista pesuaineista, poikkeuksellisesta likaisuudesta jne. Ja omakehu miten hän on firman yksi parhaita siivoojia. 


Joo kiitos mutta ei kiitos, jatkossa siivoan itse. On vähemmän stressiä.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Sellaista se elämä on painon kanssa, aaltoilua

 Viimeksi kun kirjoitin, olin vaihtelun vuoksi saanut kiinni jokseenkin järkevistä elämäntavoista ja itsekurista, ja päässyt 85 kilon painoon. No, kyllähän siinä sitten niin kävi taas että tuli kaikenlaista ja takaisin ollaan lähellä 100 kiloa.


Mitä 'kaikenlaista' sisältää. Kovan työstressikauden jonka aikana iltainen alkoholin tissutelu palasi kuvioon, ja sen myötä herkut. Koronatylsistyminen / uupumus - mun ainoat ihmissuhteet oli ennen töissä ja yli 75 v vanhemmat, ja työ meni jo viime maaliskuussa etätyöksi ja vanhempiakaan ei ole voinut koronariskin takia tavata. Alkoi jo mun erakkoluonteellekin olla vähän liikaa erakkoutta, alkoi pitkästyttämään yksin neljän seinän sisällä aina kykkiminen. Ja syöpön- ja juoponvikainen kun on, niin senhän tietää millä sitä tylsyyttä lievittää. 


Tammikuussa kävi vielä niin että löysin seurustelukumppanin. Käsittämätöntä kyllä, itseäni nuoremman (tosin vain 2 vuotta) ja normaalipainoisen. Tämän jälkeen on taas aktivoitunut vahvasti ulkonäköhäpeä ja ajatukset laihduttamisesta. Mies itse ei tunnu välittävän siitä minkä kokoinen olen, sanoo olevansa ihastunut älykkyyteen ja luonteeseen eikä ulkokuoreen. Itse asiassa hän on suoraan sanonut että toivoo etten alkaisi mihinkään laihduttamiseen vaan että voitaisiin elää nautiskellen elämästä mukavasti. Mutta en voi sille mitään, että aina kun kodin ulkopuolelle mennään, minua alkaa häiritä meidän "ulkonäkötasoero", se että olen pallomainen pulloposkinen ja kaksoisleukainen tantta hoikan ja nuorekkaan miehen rinnalla. No, se pakkolaihdutus nyt on käynnissä että koska käytännössä asutaan yhdessä, en kehtaa terveellisiä elämäntapoja harrastavan miehen paikalla ollesssa kumota arki-iltana kuutta pint-koon kaljaa ja syödä pizzan kyytipojaksi kuten yksin tein.


Mutta joo, myönnetään, taas tänään luin laihdutuskirjaa (lääkäri Michael Mosleyn "Halllitse painoasi ja terveyttäsi"), ja kova olisi hinku aloittaa kuuri. Silti vaikka uskon että historiani tuntien pysyvän onnistumisen todennäköisyys on hyvin lähellä nollaa. 


Plussapallo ja miesystävä, tosin oikeasti mulla olisi sellainen häpeävä ja masentunut ilme.