keskiviikko 24. marraskuuta 2021

Menee taas miten menee

 6 viikkoa nyt piikitetty tuota lääkettä. Enää ei ole oksentelua tai kovin voimakasta pahoinvointia, mutta parille päiväunille, myös kesken työpäivän yhdelle, pakottavaa väsymystä on. Harmi kyllä, keksin tähän toimivan avun: alkoholin. Sitä on sitten tullut tissuteltua, koska sillä kuvotus ja väsytys lähtee. Ja sitten kun juo, tulee myös mättöruoan himo Saxendasta huolimatta - tai sen johdosta, koska se + alkoholi laskee verensokeria ja jos verensokeri laskee, keho käskee syömään. Ja vähemmän yllättäen paino ei laske, jos juo 4-7 pint-kokoista kaljaa päivässä ja syöpöttää "jotain pientä" siinä ohessa.


Parhaillaan yritän korkkia saada kiinni mutta sepä ei olekaan niin helppoa. Aamulla tein päätöksen, että tänään en juo ja tästä alkaa ainakin jouluun asti raitis jakso. Mutta työpäivän jälkeen tuli mentyä Chico'siiin syömään, siellä otettua iso olut ruoan kanssa, ja sitten perustelin lisäjuomien oston kotiin sillä, että enhän minä siis tänään lopettanut, mutta voin juoda yhden annoksen vähemmän kuin eilen, vähentää joka päivä yhdellä. Ja siis tavoite olisi oikeasti tuo, mutta tämähän on sitä klassista mitä olen herkkujen kanssa tehnyt vuosikymmenen: huomenna se alkaa, mutta huomenna voi olla pää kipeä tai stressi tai PMS-vaivat tai muuten vaaan vituttaa joten en sitten aloitakaan huomenna.


Eli sama jama kuin ennen Saxendaa, paitsi että nyt mun pääongelma ei ole ruoka vaan alkoholi. Nice.


Päivän lankeemusten alku: lohta, punariisiä ja iso tuoppi kaljaa

tiistai 19. lokakuuta 2021

Laihdutuslääke aloitettu

 No niin, nyt on pari viikkoa käytetty Saxendaa, joka on se "suolistohormoni" tai alunperin diabetes-2-lääke, jota Suomen "Hurja painonpudotus"-ohjelmassakin on pariin kertaan käytetty, ja jota edellisen postaukseni kommenteissa muutamakin suositteli. 


Keskustelin lääkärin kanssa lihavuusleikkauksestakin, mutta kun minulla ei onneksi vielä ole liitännäissairauksia ja lisäksi on ahmintataipumusta joka voi vaarantaa lihavuusleikkauksen tuloksen, niin kokeillaan ensin tällä lääkkeellä jonka pitäisi kohtuullistaa ruokahaluja. 


Tämä on siis lääke, joka laitetaan injektiona itse joka päivä. Ei ole vaikeaa, ainakaan kun ei ole erityisen piikkikammoinen. Lääkkeen hinta voi olla monelle kynnyskysymys kyllä, tosin jos täyttää tietyt ehdot niin osan hinnasta saa korvauksina (korvattavuuden ehdot). Itse en ehtoja täytä joten maksaa minulle noin 180 euroa kuukaudessa. Jos olisi korvattavuus, jäisi hintaa tuosta vähän reilu satanen. 


Toistaiseksi ei ole olon puolesta mennyt kovin lupaavasti, mutta toki sitä laihtuu kun kuvottaa niin paljon ettei pysty syömään ja jos syö, tahtoo tulla ylös. Väsymys on myös jotain ihan sanoin kuvaamatonta, en ole ikinä ennen kuin ehkä tappokrapulassa tilapäisesti kokenut sellaista, että jopa sängyllä maatessa voi tuntua että on liian raskas olla, ei jaksa. Öisin närästää pahasti, mahanesteet pulpahtaa suuhun välillä. Mutta ilmeisesti voi noin kuukaudessa mennä ohi nuo oireet, joten sen aikaa ainakin täytyy kokeilla. Ekan viikon jälkeen suositeltua annoksen nostoa 0,6 -> 1,2 en kyllä pystynyt tekemään vielä, olin täysin työkyvytön väsymyksen takia sillä isommalla annoksella kun pari päivää kokeilin. Painoa lähtenyt 2 viikossa 1,5 kg.


Melko koomisen näköinen "leveä kuljetus" kyllä meikäläinen nykyisessä painossa. Jännä nähdä miten jokainen jojokierre rupsauttaa aina uutta kehonosaa, eikä ne valitettavasti tässä iässä (47) tunnu palautuvan enää silloinkaan jos laihtuu. Silloin kun lihoin ekaa kertaa 100 kiloon, erityisesti maha muuttui rajusti: pystyssä pönöttävä vatsa roikahti istuessa reisillä makaavaksi riippuvatsaksi. Nyt on sitten kaula muuttunut pelkäksi läskilöllöksi ja käsivarret ja sääret on lihoneet todella paljon. En enää edes saa käsiä pidettyä normaalisti vasten kroppaa, kun kylkiläskit ja käsivarsiläskit pakottaa kädet hassusti vartalon sivuille. Joten en suosittele kyllä tällaista lihomis-laihtumiskierrettä kellekään. Kun noita parinkin tyyppisiä lääkkeitä kerran on olemassa niin varmaan kannattaa kokeilla jo aiemmin kuin meikäläisen sairaalloisen lihavuuden lukemissa, niin ehkä välttää pahimmat nahan venymiset jotka ei enää palaudu.




perjantai 1. lokakuuta 2021

Kyllä se taitaa olla lihavuusleikkaus edessä meikäläisellä

 Viimeisen kirjoituksen jälkeen eletty mukavaa elämää. En ole erityisemmin miettinyt painoa, mutta ei ole toisaalta ollut mitään tolkutonta kalja-pizza-irtokarkki -dieettiäkään. Ajoittain pubeissa tai hyvissä ravintoloissa käymistä ja 3 viikon Lontoon ja Skotlannin matka kesälomalla kyllä. Matkalla mentiin kihloihinkin miesystävän kanssa, ja oli todella mukava matka, varsinkin kun Britanniassa koronarajoitukset ja -suositukset oli jo purettu heinäkuussa ennen matkaamme.


Ainoa ongelma on, että painan nyt 115 kg, ehdottoman kaikkien aikojen ennätykseni. Olin jotenkin taas onnistunut huijaamaan itseäni, että esim. pulleat jalkaterät ja silmäluomet ovat "turvotusta", joka johtuu kesällä helteistä tai suolan syönnistä tai milloin mistäkin, kun ne oikeasti on ollut merkki rasvan kertymisestä kroppaan. Että sillä lailla, vähän koronakiloja, kiva mennä ekaa kertaa puoleentoista vuoteen toimistolle ensi viikolla :(


Ei kai tässä muu auta kuin mennä juttelemaan lihavuusleikkauksen mahdollisuudesta. Tai jos niitä lääkkeitä edes saisi, joita Suomen "Hurja painonpudotus" ohjelmassa ihmisille annetaan, suolistohormoneja tai jotain. Selvää on, että ainakaan pelkkä päätös ja uusi dieetti ei auta. Miten voikin yksi hemmetin paino-ongelma pilata muuten mukavasti menevän elämän.


(Ja yksi asia mitä en ymmärrä: minä ja miesystävä syödään ja juodaan suunnilleen samoin. Jätkä painaa 75 kg, minä 115 kg. No, taidan olla aika hyvin sekoittanut aineenvaihduntani kaikilla dieeteilläni vuosien varrella)

tiistai 6. huhtikuuta 2021

Kummallinen siivouspalvelukokemus

 Mulla on joskus ennenkin käynyt siivouspalvelu, koska inhoan siivoamista ja mielelläni ulkoistan sen muille. Siitä oli kuitenkin ollut taukoa, kun olin ajatellut että polttaa sekin vähän kaloreita ja saa laiskaan ruhoon liikettä, kun edes siivoan kämppäni itse. No, kuitenkin toissaviikolla Freska siivouspalvelusta soitettiin ja mainostettiin heidän palveluita. Olin ensin että ei kiitos, mutta sinnikäs myyntimies mainosti miten vähän se tulee maksamaan kotitalousvähennyksen kanssa, miten heillä on huippusiivoojat jotka tuovat ammattitason välineet mukanaan jne. No ok, voisin kokeilla ehkä, kun töissäkin on stressiä taas.

Eka tökkäys meinasi tulla siinä, kun tarkempia yksityiskohtia sovittaessa myyntimies alkoi kertoa että heillä siivoojat on ulkomaalaisia "koska nämä ovat vaan parempia kuin suomalaiset". TÖÖT, punainen valo, huonosti sanottu. En periaatteessa voi sietää suomalaisten dissaamista (ja korvaamista ulkolaisella halpatyövoimalla) enkä sitä, että Suomessa ei saa palveluita suomen kielellä, joten ilmoitin että kunhan puhuu suomea sen verran kuin asioista sopimiseen siivoustyön yhteydessä tarvii niin ok. Kas kummaa, olikin vaikeuksia löytää listoilta siivoojaa, joka osaisi kommunikoida englantia osaamattoman kanssa. Lopulta sellainen löytyi kuitenkin. Mutta ei yllättänyt, että viime viikolla soitettiin, että tämä suomenkielinen siivooja onkin sairaslomalla ja tilalle tulee joku ihan muu. "Meidän toimisto voi kuitenkin toimia tulkkauspalveluna sitten välissä". En jaksanut enää perua koko hommaa joten sanoin että ok. (Ja joo en tarvi tulkkauspalvelua, olen töissä firmassa jonka virallinen kieli on englanti ja asun skotin kanssa, mutta tämä on periaatekysymys minulle, poistun mm. ravintolastakin Suomessa jos siellä ei saa palvelua suomeksi.)


No, tänään sitten tuli oven taakse repun kanssa aasialaisen näköinen nainen, joka ei puhunut ollenkaan suomea. En jaksanut siitä alkaa kiukutella koska siivooja on siihen syytön, puhuin englantia sitten. Enemmän yllätti että siivoojalla ei ollut mukana mitään. Öö, ne ammattitason aineet ja välineet piti olla mukana myyntipuheen mukaan? Ei ollut, bussilla oli tullut pelkkä jokusen rätin ja yleispuhdistusaineen sisältävä reppu mukana. No ookoo, onhan minulla imuri, sinipiikatyyppinen mutta eri merkkinen pesuväline ja ämpäri, rättejä, taikasieniä, pesuaineita. 


Suurin yllätys tuli siinä, että nämä eivät kelvanneet siivoojalle :\ Imurini (Dyson, mutta muutaman vuoden vanha eikä kieltämättä enää omastakaan mielestä super tehokas) oli kuulemma kelvoton eikä hän voisi tehdä sillä mitään. Samoin pesuväline oli kelvoton eikä sillä voi tehdä mitään, hän tarvitsee mopin (kelvoton lattianpesuväline oli Prismasta ostettu melko uusi Taikaluuta niminen monitoimipesuväline). Siinä ihmettelin että mitäs nyt tehdään, kun siiivous pitäisi hoitaa mutta siivooja ei suostu. Soitettiin sinne toimistolle. Lopputuloksena suostuin hankkimaan uuden mopin ja jotain wc-puhdistusainetta ja Pata-Pata puhdistusvälineitä lähikaupasta jotta homma voi jatkua, ja korvauksena sovittu siivosaika vähän pitenisi. Ärsyttää oikein että olin niin lammas, että suostuin tuollaisiin vaatimuksiin. Uutta imuria en sentään lähtenyt siivoojan vaatimuksesta kesken työpäivän  ostamaan.


Huono kokemus jatkui. Siivooja valitti toistuvasti siitä miten kyseessä ei ole mikään normaali siivoustyö koska kotonani on niin epäsiistiä. Kutsui minut mm. työpalaverin kesken katsomaan jotain olohuoneen sohvan alta löytynyttä jokusta villakoiraa ja karkkipaperia, niin kuin löytö olisi hyvin pöyristyttävä. Niin, minä en ollut siivonnut siivoojan tuloa varten, koska palvelua mainostettaessa nimenomaan sanottiin ettei tarvitse. Kukaan koskaan ennen ei ole valittanut myöskään että mulla olisi kotona erityisen törkyistä, joskaan ei nyt aina supersiistiäkään niin että kyllä joo sängyn tai sohvan alta voi villakoiria joskus löytyä. Työ jäi myös paljon kesken siihen nähden mitä piti sisältää. Makuuhuoneesta ja vaatehuoneesta jäi kokonaan lattia pesemättä ja petivaatteet vaihtamatta sekä pinnat pyyhkimättä, pelkkä imurointi sinne, koska kuulemma poikkeuksellisen törkyisyyden ja huonon imurin takia 3,5 tunnissa ei saanut niitä siivottua. Jännää, itselläni ei ole ei-ammattilaisena koskaan tuollaista aikaa kulunut koko asunnon siivoamiseen. Lopuksi vielä saarnaa ja mäkätystä huonosta imurista, huonoista pesuaineista, poikkeuksellisesta likaisuudesta jne. Ja omakehu miten hän on firman yksi parhaita siivoojia. 


Joo kiitos mutta ei kiitos, jatkossa siivoan itse. On vähemmän stressiä.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Sellaista se elämä on painon kanssa, aaltoilua

 Viimeksi kun kirjoitin, olin vaihtelun vuoksi saanut kiinni jokseenkin järkevistä elämäntavoista ja itsekurista, ja päässyt 85 kilon painoon. No, kyllähän siinä sitten niin kävi taas että tuli kaikenlaista ja takaisin ollaan lähellä 100 kiloa.


Mitä 'kaikenlaista' sisältää. Kovan työstressikauden jonka aikana iltainen alkoholin tissutelu palasi kuvioon, ja sen myötä herkut. Koronatylsistyminen / uupumus - mun ainoat ihmissuhteet oli ennen töissä ja yli 75 v vanhemmat, ja työ meni jo viime maaliskuussa etätyöksi ja vanhempiakaan ei ole voinut koronariskin takia tavata. Alkoi jo mun erakkoluonteellekin olla vähän liikaa erakkoutta, alkoi pitkästyttämään yksin neljän seinän sisällä aina kykkiminen. Ja syöpön- ja juoponvikainen kun on, niin senhän tietää millä sitä tylsyyttä lievittää. 


Tammikuussa kävi vielä niin että löysin seurustelukumppanin. Käsittämätöntä kyllä, itseäni nuoremman (tosin vain 2 vuotta) ja normaalipainoisen. Tämän jälkeen on taas aktivoitunut vahvasti ulkonäköhäpeä ja ajatukset laihduttamisesta. Mies itse ei tunnu välittävän siitä minkä kokoinen olen, sanoo olevansa ihastunut älykkyyteen ja luonteeseen eikä ulkokuoreen. Itse asiassa hän on suoraan sanonut että toivoo etten alkaisi mihinkään laihduttamiseen vaan että voitaisiin elää nautiskellen elämästä mukavasti. Mutta en voi sille mitään, että aina kun kodin ulkopuolelle mennään, minua alkaa häiritä meidän "ulkonäkötasoero", se että olen pallomainen pulloposkinen ja kaksoisleukainen tantta hoikan ja nuorekkaan miehen rinnalla. No, se pakkolaihdutus nyt on käynnissä että koska käytännössä asutaan yhdessä, en kehtaa terveellisiä elämäntapoja harrastavan miehen paikalla ollesssa kumota arki-iltana kuutta pint-koon kaljaa ja syödä pizzan kyytipojaksi kuten yksin tein.


Mutta joo, myönnetään, taas tänään luin laihdutuskirjaa (lääkäri Michael Mosleyn "Halllitse painoasi ja terveyttäsi"), ja kova olisi hinku aloittaa kuuri. Silti vaikka uskon että historiani tuntien pysyvän onnistumisen todennäköisyys on hyvin lähellä nollaa. 


Plussapallo ja miesystävä, tosin oikeasti mulla olisi sellainen häpeävä ja masentunut ilme.


torstai 15. lokakuuta 2020

Kuulumisia pitkästä aikaa

Ensimmäisenä hyvät uutiset blogin aiheeseen liittyen: en ole ollut keskikalja- ja ahmintamättödieetillä viime kirjoituksesta asti, kuten joskus kun olen ollut pidemmän aikaa kirjoittamatta on asia ollut. Paino on pudonnut niin, että maanantaina se oli 85,5 kiloa. On tässä ollut välillä muutama kilon takaisin lihomisiakin, kuten kesälomalla, mutta pääosin suunta alaspäin. 80 kg on minulla nyt tavoite, sen jälkeen pyrin vakiinnuttamaan painon siihen enkä ainakaan toistaiseksi yritä laihtua lisää. 

Olen onnistunut laihtumaan, koska olen opetellut sietämään a) tylsän makuista ruokaa ja b) nälkää ja epämukavuutta. Aina ennen minulla oli monesta asiasta mielipide: "liian ankeaa, ei käy", esim. ajatuskaan wokkiruoasta ilman riisiä tai nuudelia oli ei käy, tai vaaleasta leivästä luopuminen, tai alkoholittomuus. No, nyt olen syönyt lomaa lukuunottamatta jo kuukausia varsin vähähiilihydraattisesti ja useimmiten samaa tylsää arkiruokaa, niin että opin että ruoka on vain polttoainetta, ei muuta. Aamulla smoothieta, päivällä wokkia, illalla jotain keittoa tai salaattia. Siinä se. Tylsää, mutta nopeaa laittaa ja kalorit jää sopivan alas. Nälkä on välillä ja palelee, mutta enää en pidä sitä merkkinä että täytyy löysätä tai jopa repsahtaa, vaan hyväksyn sen osaksi painonpudotusta. Sanon itselleni: "ei siihen kuole, ja se menee ohi". Alkoholia en uskalla ottaa ollenkaan, koska se on omiaan heikentämään itsekontrollia ja laukaisemaan repsahduksia. 

Tällä kertaa tuntuu myös laihtuessa ekaa kertaa käyvän se, että jää ryppyistä tyhjää nahkaa. Edes Cambridge-kuurilla ei tullut, mutta kai se on kun ikää tulee lisää, ja kudokset on jo monta kertaa venyneet uudestaan, niin enää ei palaudu. Entinen pysty pömppövatsa on valahtanut ryppyiseksi pussiksi alavatsalle, ja leukaperän pulleat hamsteripussit on muuttumassa hyvää vauhtia vanhan ihmisen heltoiksi. Muutenkin naama muuttunut vanhan ihmisen naamaksi: silmät uponneet syvälle päähän ja piirteet valahtaneet. Mutta enpä enää nuori olekaan joten eipä tuo mitään. Eikä haittaa enää niin paljon, että mitään leikkauksia miettisin asian takia.

Koronaerakkoilua

Elän yksin asuvana vanhanapiikana muutenkin aika erakkomaisesti, mutta koronan myötä tämä on mennyt ihan omiin sfääreihinsä. Ja nautin siitä valtavasti! Käyn kerran viikossa kaupassa, työt on etänä, joskus vähän kävelemässä ulkona ja siinä se. Ei minua tuo koko korona edes itsessään juurikaan kiinnosta, enkä peseskele käsiä tai käytä maskia, mutta onpahan sekin hyvä tekosyy omistautua erakkoluonteensa vaalimiselle ja samalla ainakin välttää saamasta tautia tai tartuttamasta ihmisiä kun ei niitä missään juuri edes näe. 

Ulkoasu alkaa olla kyllä melko metsänpeikkomainen. Ei tule juuri esim. hiuksia kammattua, mutta leikkautinkin tukan lyhyeksi että on kätevä etäillessä. Pieruverkkarit ja joku kulahtanut paita on vakioasu, ja samaa voi tietty käyttää viikon pesemättä. Meillä ei etäpalavereissa onneksi ole tapana pitää kameroita päällä :D Kätevää kun tässä laihtuu, niin eipä tarvi ostaa välikoon vaatteitakaan, kun voi olla niin kauan kuin etätyö jatkuu missä vaan rytkyissä.

Työelämä nyt on sitä itseään kuten aina

YT:t oli taas, tällä kertaa koronan takia, mutta ei osunut arpa meikäläiseen. Tunnelmat oli vähän niin, että toisaalta olisi mukava "joutua" pois, mutta toisaalta 46-vuotiaana en ainakaan omalta alalta todennäköisesti löytäisi enää mitään työtä, ja kyllähän se ajatus joko työttömyydestä eläkeikään asti tai pienipalkkaisista pätkäduuneista vähän kyrsisi, joten ehkä parempi näin kumminkin. Siihen alkaa olla jo sitä paitsi niin tottunut että on aina kauhea hätä ja kiire ettei sitä jaksa enää edes stressata kuten joskus nuorempana. Huvittaa vaan ekstroverttien harmittelu kun ei päästä konttorille ja viettämään ties mitä firman juhlia, kun itselle tämä pyjamassa etätyön teko yksin rauhassa on ihan parhautta :D

torstai 26. maaliskuuta 2020

Pakenin Uudeltamaalta ja takaisin en palaa ihan heti

Tähän asti olen kiltisti noudattanut kaikkia koronavirukseen liittyviä suosituksia, koska vaikka omakohtaisesti antaisin luonnonvalinnan vapaasti päättää jäänkö henkiin vai kuolenko tautiin, niin en halua olla vastuussa kenenkään muun tartuttamisesta.

Nyt kuitenkin kun Uudenmaan sulkemisesta tuli päätös, päätin poistua sulkualueen ulkopuolelle toistaiseksi. Tarkemmin sanoen vanhempieni mökille Lounais-Suomen saaristoon. Vanhemmat itse ovat kotonaan, eli olen ihan yksikseni noin 3000 asukkaan paikkakunnalla mökkeilemässä.

Ihmettelen yleensä päätöstä, jonka mukaan mökkeily olisi kiellettyä tai ei-toivottavaa. Yleisesti tunnettu tosiasia on, että tartuntataudit leviävät nimenomaan erityisen tehokkaasti tiheään asutuissa paikoissa. Mutta nyt siis ei saisi poistua tiheään asutulta paikalta ja eristää itseään maaseudulle tai saareen? Terveydenhuollon palveluja en ole käyttänyt yli 20 vuoteen enkä käytä nytkään, eli jos nyt minulla se korona olisi niin en taatusti kuormita sillä mökkipaikkakunnan sairaanhoitoa vaan tarvittaessa kuolen tautiini mökkiin ketään häiritsemättä. Mitään oireita taudista ei kyllä ole, ja ruokaa on sen verran mukana että pari viikkoa voin olla käymättä missään kaupassa potentiaalisesti muita tartuttamasta.

Jäisipä tämä etätyökäytäntö voimaan Koronan jälkeenkin...


Olen ollut elämääni yleensä tyytyväisempi kuin suunnilleen koskaan viime aikoina, vaikka päällä sanotaan olevan kriisi. Syy on se, että työnantaja määräsi koko henkilökunnan 100% etätöihin jo pari viikkoa sitten. Olen ennenkin valittanut blogissa monitoimi/avokonttorista, miten siellä on mahdotonta tehdä keskittymistä vaativaa ohjelmointityötä. Mutta nyt siis saa tehdä pelkästään etänä ihan luvan kanssa. Työteho on varmaan tuplaantunut ja oma olo rauhallisempi, vähemmmän ADHD-tyyppistä rauhattomuutta - ja tarvetta lääkitä sitä herkuilla ja kaljalla.

Jos tämä 100% etätyömahdollisuus jatkuisi, niin ostaisin itselleni isän suvun perikunnalta nyt tyhjänä olevan vanhan maatilan, jatkaisin peltojen vuokraamista naapurin isännälle (koska en kuitenkaan itse haluaisi vaihtaa ammattiani maanviljelykseen), ja ottaisin sinne pari koiraakin. Toivon siis kovasti, että tämä korona osoittaa että ainakaan it-alan töissä ei ole pakko olla paikalla missään konttorilla että työt hoituvat. Mutta saa nähdä miten tässä käy, voi olla että kun tartuntahuippu on ohi niin vanhat käytännöt palaavat.

Laihdutuksen eteneminen

Talvilomaa ennen pääsin siis tavoitteeseeni 95 kiloon, mutta loman aikana onnistuin viikossa ottamaan pari kiloa takapakkia. Nyt kuitenkin lopulta olen päässyt reilusti alle eli paino nyt 93,8 kg. Se vähän harmittaa, että personal trainerin avustuksella aloitettua kuntosalirutiinia ei nyt pysty jatkamaan. Mutta esim. kävelyaskeleita tulee paljon enemmän kuin ennen, koska etätöistä on niin helppo lähteä kesken päivänkin kävelylle, jos aurinko paistaa tai muuten tekee mieli tehdä välillä jotain muuta kuin kökkiä tietokoneen edessä. 

Ruokavaliossa on nyt myös panostettu enemmän kuidun ja proteiinin saantiin ja hiilarien käytön kohtuullistamiseen. Näin laihtumisen pitäisi jatkua, vaikka kuntosalikäynnit ovatkin toistaiseksi pois ohjelmasta. Suunnitelmani on, että kun palaan korona-tauon jälkeen Uudellemaalle ja töihin, palaan ns. uutena ihmisenä, hoikempana ja mielenterveydeltäni rauhallisempana. Omanlaisensa hiljaisuuden retriitti tämäkin.