Viihdevuodet

Keski-ikäisen naisen blogissa kun ollaan, niin otetaan nyt puheeksi tämäkin aihe: esivaihdevuodet eli pre- tai perimenopaussi ja vaihdevuodet oli menopaussi. 


Itselläni tämä prosessi alkoi jo 42-vuotiaana. Kuukautiskierto alkoi oudosti lyhentyä (se ei itse asiassa ole niinkään outoa, Duodecimin Terveyskirjastosta luin tietoa etsiessäni, että naisen kuukautiskierto on yleensä lyhyimmillään juuri tuossa iässä. Se oli aina ennen ollut varsin säännöllisesti 31 päivää, mutta yllättäen nyt saattoikin vuoto alkaa jo 26. päivänä, joskus jopa 24. päivänä. Mitään muita oireita ei ollut. Sitten 44-vuotiaana kerran kuukautiset olivat pois 7 kk ja sen jälkeen tuli sellaiset vuodot, että tarvitsi 2 Super Plus ob-tamponia peräkkäin plus kirjaimellisesti vaipan että riitti ettei housut likaannu. Mutta edelleen ei kuumia aaltoja, sen kummempia mielialavaihteluita kuin ennenkään, mitään kuivumisia eikä mitään. Monellehan näitäkin oireita tulee jo esivaihdevuosissa, joten voisin sanoa että olen päässyt helpolla.


Ja näin on vieläkin. Olen 48, ja kuukautiset tulee joskus 40 päivän välein, joskus 21 päivän, joskus niukkoina ja joskus runsaina, mutta ei vieläkään muita vaikutuksia. Äitini myös on kertonut kärsineensä noin 10 vuotta sekoilevista vuodoista - kerran hän jopa meni päivystykseen koska pelkäsi oikeasti vuotavansa kuiviin pitkän menkkatauon jälkeisestä vuodosta ja sai sieltä Cyklokapron-nimisen lääkkeen jolla ongelma hoitui. Kuukautiset hänellä loppui 51-vuotiaana, eikä ollut koskaan mitään kuumia aaltoja tai muitakaan oireita. Mukavaa olisi, jos tämä menisi minullakin samoin. 


Itse aion joka tapauksessa mennä luomuna läpi siitä mitä tuleekin. En mitenkään ole sitä mieltä, että
kaikkien pitäisi, jokainen on vapaa tekemään oman kehonsa kanssa mitä tahtoo ja minkä parhaaksi kokee. Mutta minä haluan kokea vanhentumisen sellaisena kuin se on. En aio hoitaa hormoneilla sen fysiologisia vaikutuksia, en aio värjätä harmaita hiuksia piiloon, en silottaa ryppyjä botoxilla tai edes retinolilla tai pärstän kinesioteippauksilla tai mitä nyt olen kuullut ikäisteni naisten käyttävän ettei vaan tule sibeliusryppyjä tai marionettiryppyjä tai mitä niitä nyt onkin. Aion olla vanhan näköinen ja oloinen vanha ämmä ja maailma saa 'deal with it'. Mikään ei tunnu surullisemmalta kuin se, että fysiologisesti vanheneva ihminen yrittää näyttää nuorelta, koska tämä hiton länsimainen kulttuuri ei arvosta ollenkaan vanhempia ihmisiä, vaan näkee vain nuoruuden dynaamisena ja arvokkaana, vanhuuden pelkkänä rappioitumisena ja heikentymisenä. Minusta vanhemmillakin naisilla ja ihmisillä yleensä on oma arvokas paikkansa ja tehtävänsä yhteisössä, eikä ole tervettä että vain nuoruutta ihannoidaan. 


Ja se positiivinen, josta ei juuri puhuta... Minulta ainakin kaikenlainen tarve miellyttää toisia ihmisiä tai kelvata niille on kadonnut vaihdevuosien aikana. Kun aloitin tätä blogia, uikutin ulkonäkö- ja itsetunto-ongelmiani. Enää minua ei kiinnosta ollenkaan, hyväksyykö ihmiset ulkonäköäni tai persoonaani. Olen mikä olen, ja minulla on oikeus olla sellainen. Jos joku kyseenalaistaa sen, todellakin puolustan sitä enkä häpeile että olenpa vähän nolo ja ruma ja anteeksi että olen olemassa. Se on jännää, että nuorena kun olin nykyistä paljon kauniimpi noin objektiivisesti ajatellen, olin koko ajan epävarma ja murehdin ulkonäköäni, mutta nyt kun löytyy kaljamahaa ja rosaceaa (ruusufinni) ja hiukset harvenevat ja ties mitä, niin en mieti ulkonäköäni kriittisesti juuri ollenkaan. 

Kommentit

  1. Mielenkiintoista kuulla vaihdevuosista, kun niistä puhutaan noin yleisesti ottaen todella vähän. Itselläni on vielä säännölliset kuukautiset, mutta vuoto on olematonta hormoonikierukan ansioista (se on sitä elämän laatua, gynekologiani lainatakseni).
    Ulkonäön suhteen en ole päässyt minnekään uudelle tasolle, vaan ahdistun naamavärkistäni. Otsani putoaa yhä alemmas niin kuin suvussani on tapana ja ihmiset luulevat että olen vihainen ja kiukkuinen ihminen (en ole). Näköni on alkanut huonontua, ehkä voin piiloutua jonnekin mustien lasien taakse?
    Omalla äidilläni vaihdevuodet toi voimakasta ahdistusta, sitä pelkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varsinkin esivaihdevuodet on todella vähän puhuttu aihe. "Mummotauti", kuumat aallot ja mielialanvaihtelut välillä mainitaan, mutta ei sitä, että esivaihdevuosioireet voi alkaa jopa 10 vuotta ennen kuukautisten loppumista eli menopaussia ja sisältää kaikenlaista vuotohäiriöistä särkyihin ja kognitiviisten kykyjen heikkenemiseen (yleensä onneksi tilapäisesti).

      Ulkonäköasioista itse olen nykyään jopa vähän militantti pro-age. Ei miehillä vaan, jos on silmäpussit tai naama vähän roikkuu, kauhistella että onpa väsynyt tai kiukkuisen näköinen, vaan ymmärretään, että hän ei vaan enää ole mikään nuori poika. Naisille vaan yritetään luoda jotain ihme standardia että iän merkit olisi "väsymystä", "kiukkuisuutta" tms. ja siten pakko peittää niitä, jotta esim. pärjää työelämässä. Minä en ainakaan aio suostua. Näen iän positiviisesti merkkinä sekä työ- että elämänkokemuksesta, miksi sen merkit olisi huono asia?

      Poista
  2. Todellakin vaihdevuosista voisi puhua enemmänkin.
    Aihe tuntuu vieläkin olevan jotain mitä joko hävetään, tai sille naureskellään, kaikki ovat varmaan joskus kuulleet ivailuja kiukkuisista vaihdevuosihiessä kylpevistä ämmistä.
    On muuten hyvä muistaa, että miehilläkin on omanlaisensa vaihdevuodet, kun testisteronintuotanto romahtaa.

    Minäkin olen ajatellut katsoa, miten pärjään ilman hormonikorvausta, koska ainoat oireet ovat olleet satunnaiset hikoiupuuskat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja nimenomaan tuo että aletaan puhua "ämmistä". "Vanha ämmä" on suunnilleen pahinta mitä voi olla. Miehet voi olla vanhempana arvokkaita herrasmiehiä, hopeakettuja ja ties mitä. Mutta nainen muka olisi jo keski-iässä joku naurettava hikoileva vanha ämmä, josta ei ole enää mihinkään. Ei käy.

      Sitäkään harvemmin kerrotaan, että nuo vv-oireet on useimmilla muuttuvaan hormonitasoon sopeutumisoire, jotka menevät ohi kun sitten hormonit vakiintuvat uudelle alhaisemmalle tasolle. Moni pelkää, että kun naishormonit loppuu, seuraa jotain kauheaa, mutta niinhän me elimme ilman niitä ennen murrosikää, eikä silloinkaan elämä ollut kauheaa.

      Poista
  3. Sinun juttuja on tullut seurattua alusta asti. Olen melkein samoja ikiä. Älä lopeta kirjoittamista, kun sellainen lahja on! Etpä voi arvata kuinka suuri vertaistuki olet ollut näiden vuosien aikana, samojen asioiden kanssa olen paininut. Kiitos siitä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti