tiistai 31. heinäkuuta 2018

Tämän viikon tekosyy: helle

Meikäläinen sitten aloitti työn alettua viime viikon alussa taas laihdutusta pitkästä aikaa. No, 4 päivää meni erinomaisesti. Kirjasin kaikki syömiseni Fatsecret-ohjelmaan, ei mennyt yhtään alkoholia eikä karkkia tai energiajuomaa, tuntui että jes, tämähän menee hyvin.

Paitsi että tällä kertaa huono tekosyyni langeta oli helle. Perjantaina jo tuntui, että en kyllä 30-
asteisessa kämpässä halua lieden ääressä mitään kokkailla, joten taidan mennä ravintolan kautta kotiin töistä. No, naapuruston italialaisesta ravintolasta tilasin pastaa, alkupalapöydästä vetelin sitä ennen ties mitä juustoja, viininlehtikääryleitä, öljyssä marinoituja artisokanpohjia jne. Aterian kaveriksi punaviinilasillinen ja kun nyt kerran olen paikassa josta saa itse tehtyä artesaanijäätelöä niin eiköhän pallo jätskiä jälkkäriksi, granaattiomenan makuista valitsin. Kaloreita varmasti meni reippaasti yli 1000 kcal.

Lauantaiaamuna heräsin (taas) tuskanhiestä märkänä ja toinen silmäkin oli jotenkin tulehtunut, punainen ja turvonnut. Ei hemmetti, nyt kyllä en jaksa. Aamupäivästä menin lähikauppaan tarkoituksenani ostaa mineraalivettä ja jotain pientä syötävää. Ostin siis mineraalivettä, mutta myös energiajuomaa, karkkia, sipsejä ja kaikenlaista. Ja söin ne kaikki, miettien miten tukalaa on olla jonkin sortin flunssassa helteessä.

Sunnuntaina sitten iski vielä kaljanhimo, jonka olin tähän asti välttänyt. Silmä ei ollut enää juurikaan punainen eikä olo muuten huono, paitsi että kuumahan nyt 30-asteisessa asunnossa on. Jälkeenpäin tajuan, että suorastaan koomisesti aamusta asti petasin itselleni tekosyytä juoda kaljaa. Heti alkoi teatraalinen valitus. "Oi voi voi, minä en kestä enää yhtään tätä kuumaa, ihan kamalaa". Päätin lähteä ulos: ajoin Vuosaaren Aurinkolahteen ja siellä kävelin rannalla ja luontopolkuja. Hiki valui pitkin naamaa, tissiväliä, persvakoa, joka paikkaa. Ja taas teatraalisesti valitin itsekseni, miten huono olo on, miten en kestä enää. Kunnes sitten valkeni: minähän voin juoda KYLMÄÄ KALJAA. Ja kotimatkalla ostin ja join. 4 isoa tölkkiä Fostersia. Jo ekan tölkin puolessa välissä ei vaivannut helle pätkääkään, eikä huono olo, vaan oli hyvä fiilis (tässä vaiheessa ymmärsin että huono oloni oli pelkkä itse kehitetty tekosyy perustella oluenjuontia). Mutta siinä kävi kuten aina, eli tuli nälkä. Niinpä käväisin ostamassa ennen klo 21 muutaman oluen lisää, plus karkkia, plus nachoja ja dippiä, ja söin kaiken. Olin onnellinen kuin pieni eläin illan päätteeksi, kyllikseni syöneenä ja juoneena.

Tänään se näkyy sitten vaa'alla: 100,8 kg :(

Eka laihdutusviikko siis päättyi lähes kilon painonnousuun, kun hyvin alkanut viikko päättyi mässyyn ja juomiseen. 4 päivää 7:stä hyvin, 3 huonosti. Jos tällä viikolla vaikka saisi 5 päivää hyvin syömistä ja vain 2 pieleen mennyttä, niin olisi sekin edistystä (missähän sitä paljon puhuttua TAHDONVOIMAA myytäisiin, haluaisin ostaa...).

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Työt alkoi, ja Fatsecretiin kirjailen painoa ja kaloreita taas

Työt alkoi maanantaista

En tiedä mitä mulle on tapahtunut, mutta minua ei ahdistanut töiden alku ollenkaan. Ei silti, vaikka edellinen vuosi oli stressaavampi kuin ikinä ennen, eikä ole odotettavissa että tuleva vuosi olisi yhtään rennompi. Ja silti olen aiemmin juonut kaljaa pakkomielteisesti viikkoa ennen lomaa ihan ahdistuslääkkeeksi, ja tuntenut että elämä loppuu kun joudun töihin. Nyt ei ollut edes mitään halua sellaiseen, ja töissä on ollut ihan mukavaa olla. 

Ja kun sain tietoa isoista tiukoista projekteista joita alkaa, ajattelin niistäkin vaan, että no nehän hoidetaan, kiva kun on menoa ja meininkiä ja haastetta, kun nuorempana tuollainen sai minut säälimään itseäni ja ahdistumaan: ei, en jaksa, en pysty, en osaa, en selviä. 

Paino-  ja syömisasiat taas seurantaan

Koska paino kävi pahimmillaan yli 100 kilon ajattelin että pakko sitä on taas alkaa seurata mitä syö, ja painoa viikoittain. Tavoite olisi että jos edes kilon kuukaudessa saisi painoa alaspäin. Tuntuu tosi vähältä, mutta on kuitenkin 12 kg vuodessa. Ja jospa vaikka tosi hidas laihtuminen ei laukaisi ahmimishimoa, kuten kaikki vähänkin kovemmat kuurit mulla nykyään tekee. 

Paino oli maanantaiaamuna 99,8 kg, eli lomalla kun en juurikaan ryypiskellyt tai mässäillyt kuin muutamana päivänä, vähän oli tippunut loman alun lukemasta vaikken yrittänyt laihduttaa. 

Fatsecretiin tältä viikolta kirjatut ruoat on olleet 1500-1700 kcal - en ole edes erityisesti yrittänyt suunnitella paljonko syön kaloreita, vaan syödä vaan 3 kertaa päivässä napostelematta välillä ja olla juomatta kaljaa. Helteillä ei ehkä muutenkaan tee niin raskaita ruokia mieli kuin usein muuten.

Esim. tämä päivä meni ruoan puolesta näin:

Aamulla: 2 palaa kauraleipää, oivariinia, 2 edamjuustoviipaletta, 100 g mansikoita: 437 kcal

Lounas: Salaatti jossa lohkoperunoita, pinaattia, mustapapuja, herneitä, vesimelonia, fetajuustoa, oliiviöljykastike, leipäviipale: 911 kcal (että sellainen kevytsalaatti ;) )

Iltapala: Bulgarian jogurtti, mansikoida, muutama cashewpähkinä, 1 rkl hunajaa: 332 kcal

Eikä ole ollut yhtään nälkä vaikka vain salaatti (varsin kaloripitoinen toki) ja pari välipalatyyppistä juttua on päivän ruoat. Kokonaiskalorit 1681 kcal eli ihan jees.


perjantai 13. heinäkuuta 2018

Luettua: Emeran Mayerin Viisas vatsa

Lomalla kun on aikaa lukea, katselin kirjastossa bestseller-hyllyä, jossa on uusia kirjoja jotka saa lainata max 2 viikoksi. Kirja nimeltä "Viisas vatsa" sattui silmään, aliotsikkona "Kuinka suolisto ja aivot toimivat yhdessä". Minua on jo pidempään kiinnostaneet erilaiset tiedeuutiset, joissa on asiaa suolistomikrobeista ja niiden vaikutuksesta milloin mihinkin, esim. ylipainoonkin. Joten kun tarjolla oli alan tutkijan kirjoittama kirja, päätin lukaista.

Kirja ei ole mikään keveä itsehoito-opas, vaan tosiaan katsaus, tutkimusten kautta, siihen mitä suoliston ja suolistomikrobien merkityksestä terveydelle nykyhetkellä tiedetään. Ja hyvin paljon sellaista mitä en aavistanutkaan tiedetään ihan todistetun tutkimuksen perusteella. Lisäksi parhaillaan tutkitaan todennäköisiä yhteyksiä, joita ei ole vielä ihan saatu varmistettua. Suolisto ja suoliston mikrobit tuntuvat vaikuttavan ainakin ruokahalun ja painon hallintaan, mielialaan, aivojen kehittymiseen 3 ensimmäisen ikävuoden aikana(!), mahdollisesti Parkinsonin taudin ja Alzheimerin taudin kehittymiseen, autismin kirjon häiriöihin, immuniteettiin ja allergioihin.

Kaikkea ei voi enää aikuisena korjata

Näin käytännön omaan elämään soveltamisen kannalta kirjaa lukevana masentava tieto oli, että esim. suolistobakteerien lajikoostumusta ei voi aikuisena muuttaa enää ruokavalion keinoin. Vaikka ihminen söisi metsästäjä-keräilijäruokaa tästä hetkestä kuolemaansa, hänellä olisi aina länsimaisen sekasyöjän mikrobifloora vatsassaan, samoin jos hän syö vegaaniruokaa loppuikänsä. Eri mikrobityyppien "yksilöiden" määrät ja suhteet vaihtelevat ravinnon mukaan, mutta uusia lajeja ei ilmesty enää 3 ikävuoden jälkeen pysyväksi osaksi suolistomikrobistoa. Ja ennen tuota ikää ihminen ei itse elintapavalintojaan tee, eikä esim. synnytystapavalintaa: keisarileikkauksella syntymisen esimerkiksi on todettu johtavan suppeampaan mikrobistoon kuin alateitse syntymisen, samoin lyhyt imetys haittaa mikrobiston kehitystä. Itse olen syntynyt alateitse, mutta äidiltäni loppui maidontulo totaalisesti minun ollessa 3 kk ikäinen, joten sen jälkeen mentiin 1970-luvun korvikkeiden voimalla - joista sain koliikki- ja itkuisuusvaivaa, mutta sentään paino nousi ja kasvoin.

Itse asiassa tuo mikrobistohaitta ei ole ihan niin suuri haitta kuin voisi luulla, koska kirjan mukaan monet eri lajien mikrobit pystyvät tuottamaan samoja aineenvaihduntatuotteita tai hoitamaan samoja toimintoja kuin toiset mikrobit, sen mukaan mitä ihminen syö (niiden geenit ilmentyvät eri tavalla). Mayer kuvaa, että ensimmäisen kolmen vuoden ikään mennessä ihmisen vatsaan muodostuu ikään kuin sinfoniaorkesteri bakteereista. Ja koska ihminen selviää, niin sen on pakko olla jotenkuten soittotaitoinen, mitään elintärkeitä bakteerien funktioita ei voi puuttua. Osan orkestereista soitanta voi olla enemmän katumuusikkojen tasoa kuin huippuorkesterin, mutta sekin voi toimia mukavasti ja ilman ongelmia, jos syö oikein. Eli kaikki ei ole menetetty jos ei ole lapsuudessa saanut kovin kummoista mikrobikantaa suolistoonsa.

Sen sijaan huolestuttava oli tieto, että tuo mikrobiston laatu (mahdollisesti yhdessä ruokavalion kanssa) vaikuttaa aivojen kehittymiseen lapsuusiässä, ja jos aivojen kehitys menee pieleen siinä vaiheessa, sitä ei enää voi mitenkään korjata jälkeenpäin. Parhaillaan tutkitaan kovasti erityisesti autismin kirjon häiriöitä, koska näyttää että suolistolla on tärkeä osuus näiden synnyssä.

Suolisto ja sen mikrobit ja ylipaino

Kirjassa  on varsin vahvaa tutkimuspohjaista faktaa siitä, että suoliston mikrobit voivat merkittävästi vaikuttaa sekä ihmisen (tai koe-eläimen) ruokahaluun että siihen miten paljon kaloreita ruoasta hyödynnetään ja varastoidaan rasvana. 

Runsaan eläinrasvan haitallisuudesta itselleni oli uusi tieto, että se aiheuttaa suolistossa kroonisen tulehdustilan, ja tämä tulehdustila saattaa levitä ruokahalun säätelystä vastaaville aivoalueille, niin että ihmisen alkaa tehdä mieli ruokaa paljon enemmän kuin tarvitsee. Miksi metsästäjä-keräilijäkansat menneisyydessä ja nykyisyydessä sitten ole lihavia tai sairaita (lihavuuden puutteenhan voisi selittää runsas liikunta ja vähät kalorit), koska syövät eläimiä? Kirjailija on viettänyt aikaa yanomami-intiaanien parissa, ja tarkkaillut heidän elämäntapaansa. Eläimet eivät muodostaneet näillä prosentuaalisesti kovin suurta osaa kalorinsaannista, ja lisäksi luonnon riistaeläimet joita yanomamit söivät olivat hyvin vähärasvaisia, ja ne valmistettiin ruoaksi tulella, ilman rasvalisää. Tuotantoeläinten jalostus ja massan tuotantoon tähtäävä ruokinta siis on tehnyt lihasta nykyisin haitallisempaa kuin se on ennen ollut. Linkki ilmeisesti on taas suolistomikrobit, kirjassa kuvataan kekseliäitä tutkimustapoja joilla on päästy selville mekanismeista siitä miten ruokavalion eri tekijät voivat aiheuttaa tulehdustilaa ja miten vaikutus välittyy aivoihin. 

Stressin lievittyminen rasvaista ruokaa syömällä näyttää myös olevan vahvasti todistettu. Tätä on testattu sekä eläimillä että ihmisillä, ja jatkuva, rasvaa kehoon merkittävästi kerryttävä rasvaisen ruoan syönti johtaa stressivasteen vaimenemiseen, jolloin on helpompi sietää stressiä. Valitettavasti tämä sinänsä psyykkiseen inhaan oloon toimiva hoito lihottaa ja vahingoittaa ilmeisesti myös aivoja.

Mitä aikuinen ihminen voisi tehdä suoliston ja aivojen yhteistyön tervehdyttämiseksi?

Kirjan mukaan ainakin seuraavista on apua:

  • Keinomakeutusaineiden välttäminen (auts, sanoo 1,5 l Pepsi Maxia päivässä latkiva...) Keinomakeutusaineiden on todettu kohottavan tyypin 2 diabeteksen ja lihomisen riskiä. Lisäksi ainakin sakariini, sukraloosi ja aspartaami (Pepsi Maxin makeutusaine) voivat aiheuttaa glukoosi-intoleranssia, niin että ihminen ei enää kestä viljojen glukoosia vaikkei ole keliaakikko (olisiko tämä osasyy siihen, miksi nykyään on niin paljon ihmisiä joiden vatsa ei kestä viljoja). Keinomakeutusaine voi lihottaa myös suorempaan: se muuttaa suolistomikrobien aineenvaihduntareittejä niin, että mikrobit tuottavat keinomakeutetun tuotteen nauttimisen jälkeen normaalia enemmän lyhytketjuisia rasvahappoja, jotka imeytyvät sitten paksusuolessa ja lisäävät ateriasta saatujen kalorien määrää. Tämä johtaa siihen, että vaikka säästääkin hieman kaloreita juomassa, niin ruoasta otetaan niitä sitten senkin edestä irti ja vaikutus on plus miinus nolla. Sokeri kohtuumäärissä ilmeisesti on harmittomampi kuin nämä aineet.
  • Emulgointiaineiden välttäminen. Itselleni tämä oli aivan uutta tietoa. Emulgointiaineitahan on tosi monessa tuotteessa, erityisesti erilaisissa kastikkeissa, jäätelöissä, tahnoissa jne joiden täytyy säilyä tasaisena koostumukseltaan. Nämä aineet vahingoittavat suolen seinämää niin, että suoliston mikrobit ajautuvat seinämän läpi, kulkeutuvat immuunisolujen lähelle ja aiheuttavat näin metabolista toksemiaa. Erityisen ongelmallinen on yhdistelmä, jossa ihminen syö paljon sekä eläinrasvaa, emulgointiaineita että keinomakeutusaineita: se aiheuttaa melko varmasti matala-asteisen tulehdustilan sekä taipumuksen ahmia kaloripitoisia ruokia.
  • Erityisesti lisätyn gluteenijauheen välttäminen. Kirjoittajan mukaan muiden kuin keliaakikkojen tai viljayliherkkien jotka saavat oireita gluteenista ei ole tarpeen poistaa gluteenia ruokavaliostaan. Kuitenkin tolkutonta gluteenin saantia olisi syytä seurata, niin että välttää esim. leipiä joihin vehnäjauhon lisäksi on erikseen lisätty vehnägluteenia, ja muitakin tuotteita joihin on lisätty ns. turhaan gluteenia täyteaineeksi. Jopa lihavalmisteisiin sitä voi olla lisätty.
  • Välimeren ruokavalio. Tämä ruokavaliomalli sisältää monia suolistolle edullisia komponentteja: rasva on pääosin oliiviöljystä tai kalasta, kasviksia syödään paljon, liharuokia vähän, lisäksi suolistomikrobisto saa tukea nautituista hapatetuista maitotuotteista. Myös viljan kuuluminen ruokavalioon on suolistomikrobien kannalta hyvä: ne tykkäävät monimutkaisista hiilihydraateista. Jopa punaviinistä on etua: se sisältää polyfenoleja (myös pähkinät ja marjat sisältää) joka on hyödyllistä suolistomikrobien kannalta. 
  • Luomun suosiminen varmuustoimena, että vähennettäisiin riskiä saada elimistöön erilaisia vierasaineita kuten lisä- ja torjunta-aineita, joiden vaikutusta suolistomikrobistoon ei ehkä vielä tunneta. 
  • Eläinrasvan vähentäminen.
  • Einesten välttäminen, koska sisältävät usein esim. emulgointiaineita ja muuta haitallista.
  • Fermentoitujen ruokien ja probioottien syöminen. Kirjailija ei suosittele erityisesti purkista niitä syömään, ja kritisoi että osan valmisteista mikrobit eivät edes säily hengissä paksusuoleen asti vaan kuolevat vatsahappoihin, jolloin kallis lisäravinne on hyödytön. Hapatettujen tuotteiden syöminen tai juominen riittää useimmille ellei ole vatsavaivoja - jos on, silloin joku tutkittu probioottivalmiste varmaankin on paikallaan. 
  • Paasto. Lyhyt paasto voi olla paikallaan jos suolisto on sekaisin, koska se ikään kuin nollaa aivo-suoliviestinnän keskeiset aistinmekanismit, myös kylläisyyttä aistivat ja ruokavaliota säätelevät, ja voi vaikuttaa edullisesti mikrobitasapainoon. 
Kaiken kaikkiaan hyvin kiinnostava kirja, kannattaa lukea itse jos on aiheesta kiinnostunut, koska kirjassa on varsin vakuuttavasti kuvattu mekanismeja joilla esitettyjä väitteitä perustellaan, miten on tutkittu jne.

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Lomailua - ja ei enää neuvolassa punnittavien sarjassa

Meikäläinen aloitti lomailun jo juhannuksesta. Tuli oltua siinä viikko Keski-Suomessa mökkeilemässä vuokramökillä, ja myös "paastottua" kaikenlaisista tietokoneista, älypuhelimista jne aika pitkälle. Oikein mukavaa oli, ihana aika luksus mökki samalta vuokramökkien tarjoajalta kuin viime kesänä, mutta eri mökki: Isännän itse hirrestä veistämä Vesan Villa  . Joka päivä tuli saunottua puusaunassa, pulahdettua uimaan lähteestä alkuunsa saavan lampeen, välillä käytyä soutelemassa läheisellä järvelläkin. Pääosin vain oltua ja nautittua luonnosta ja elämästä. 

Vesan Villa -mökki oman lammen rannalla

En edes mielestäni elänyt kovin epäterveellisesti. Pääruoat ainakin oli aika terveellisiä: saatoin grillata kasviksia ja jotain soijamakkaroita kaasugrillissä, tai tehdä intialaistyyppistä riisiruokaa kuten dhal tai palak paneer, aina oli herneitä ja mansikoita tarjolla jne. Toki, ostin pari kertaa karkkeja, six pack oli kerran saunakaljoina ja lonkeroita pari kappaletta kerran, ja 6 pakkaus jäätelötuutteja meni viikon aikana. Silti, menneiden vuosien ryyppy- ja mässysessioihin verrattuna varsin kohtuullinen mökkiloma noin syömis- ja juomisasioiden puolesta.

Siksi olinkin yllättynyt, että jo loman aikana nilkat ja jalkaterät turpoilivat siihen malliin, ettei kengät meinanneet mahtua jalkaan. Turpoilu on mulla yleensä merkki siitä että lihon, ja vähenee sitten kun kroppa tottuu uuteen painoon. No, mökillä en painoa jaksanut miettiä, mutta kotona sitten punnitsin: 102,3 kg. Jes. No niin, nyt se pelätty on siis tapahtunut, eikä meikäläinen enää ole neuvolassa punnittavien eli alle satakiloisten höyhensarjassa. 

Kesähuveja: veneilyä järvellä mökin veneellä

Vaikka eihän se oikeastaan mitenkään hauskaa ole, vaikka asiasta tekeekin mieli vitsailla. Mökin lähellä oli 2,4 km luontopolku, jonka lyllertäminen läpi alkoi olla minulle jo todellinen, uuvuttava voimainponnistus. Yksiä kesäkenkiäni, jotka on sandaalit joissa soljet nilkan ympäri, en voi enää käyttää, koska en mitenkään ylety läskimahani yli laittamaan niitä solkia kiinni. Pakko käyttää kenkiä, joihin voi vain astua sisään.

Eilen tulin katsoneeksi TLC-televisiokanavalta "Hengenvaarallisesti lihavat"-jakson, jossa alussa yli 300-kiloista naista yritettiin kaikin tavoin auttaa laihtumaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään. Hän sai dieettineuvontaa, psykoterapiaa, fysioterapiaa, mutta ei vaan pystynyt pysymään missään ohjelmassa. Lopussa hän sairaalassa itki epätoivoissaan, ettei vaan pysty kontrolloimaan syömistään. Ja mitään apua hänelle ei ollut enää, koska kaikki apu oli jo yritetty. Lääkäri haukkui hänet vain manipuloijaksi, joka piruuttaan teeskentelee epätoivoista, koska ei edes halua oikeasti muuttua. Ja minun on pakko sanoa, että ymmärrän häntä, koska vaikken itse (vielä) ole 300-kiloinen, niin sen ymmärrän hyvin, miten mahdottomalta ajatus laihtumisesta tuntuu, niin ettei enää jaksa edes yrittää. Kun on jo ihan tosissaan yrittänyt lukemattomat kerrat ja silti langennut aina, ajatellut että njaa, tänään kyllä syön, huomenna uusi elämä.

Herkuttelua: grillattua halloumia, jogurtti-limekastiketta, korianteria, granaattiomenan siemeniä. Painonhallintaa voisi auttaa, jos en tykkäisi niin kovasti ruoan laittamisesta...