Muuten elämä on ollut kyllä tasaista ja hyvää. Sellaista rauhallista keski-ikäisen elämää, jossa ei enää kaipaa mitään isoja tavoitteita eikä uusia juttuja, mutta arki pyörii mukavasti totuttuun tahtiin ja olo on pääosin rauhallinen ja jopa onnellinen. Henkisesti olen rauhoittunut viimeisen parin vuoden aikana valtavasti, en esim. enää juurikaan angstaa siitä millainen olen, en ulkonäöstäni enkä luonteestani. Olen mikä olen enkä muuta voi, joten mitäpä se murehtimalla paranisi. Ja kun on 43-vuotiaaksi asti pärjätty näin, niin pärjätään jatkossakin.
Uusi vuosi alkaa
Uudelle vuodelle en viitsi asettaa mitään isompia tavoitteita, koska onhan se jo ennenkin nähty ett mitä niille AINA käy. Olisi jo väsynyt vitsi jos meikäläinen laittaisi tänne jonkun kilotavoitteen joista aion päästä eroon vuoden 2018 aikana, tai aloittaisi jonkun uuden dieetin.
Korkeintaan jonkunlainen hyvin muotoilematon tavoite elintapojen kohtuullistamisesta on: alkoholin käyttöä pitäisi kohtuullistaa, unen määrää olisi hyvä saada edes vähän ylöspäin arkipäivien 3 h 45 min keskiarvosta, ja pitäisi opetella sietämään stressiä ilman että menee ihan hirvittäville paniikkikierroksille joiden aikana ei pysty edes nukkumaan. On se nyt kumma kun ei tähän ikään mennessä ole oppinut sitä että ei ne mun elämän stressin aiheet niin suuria oikeasti ole ja aina on mennyt stressikaudet ohi - aina niistä on selvitty ja selvitään nytkin. Mutta ei, aina kun tulee pienikin haaste tai vastoinkäyminen, meikäläisen pää heittää katastrofivaihteen päälle ja sitten sitä lääkitään alkoholilla, makealla, levottomalla hääräämisellä yökaudetkin jne.
Mutta eiköhän tästä ole tulossa ihan ookoo vuosi, niin kuin oli edellinenkin. Hyvää uutta vuotta 2018 kaikille lukijoille, jotka ovat jaksaneet seurata epätoivoisia painonhallintayrityksiäni, jotka ovat kaukana inspiroivasta menestystarinasta!