Vuosi 2017 loppuu ja uusi alkaa

Näin uuden vuoden aattona väkisinkin miettii miten vanha loppuva vuosi on mennyt. Tämän blogin aiheen eli laihduttamisen suhteen ei kyllä yhtään hyvin. Enää on ollut heikkoja tempoiluja yrittää laihtua ja terveellistää elämäntapoja, mutta ne on lähteneet käyntiinkin jo sillä masentuneella asenteella, että pakko kai sitä on yrittää, vaikka yhtään en usko että onnistuu, kun ei ole koskaan ennenkään onnistunut.

Muuten elämä on ollut kyllä tasaista ja hyvää. Sellaista rauhallista keski-ikäisen elämää, jossa ei enää kaipaa mitään isoja tavoitteita eikä uusia juttuja, mutta arki pyörii mukavasti totuttuun tahtiin ja olo on pääosin rauhallinen ja jopa onnellinen. Henkisesti olen rauhoittunut viimeisen parin vuoden aikana valtavasti, en esim. enää juurikaan angstaa siitä millainen olen, en ulkonäöstäni enkä luonteestani. Olen mikä olen enkä muuta voi, joten mitäpä se murehtimalla paranisi. Ja kun on 43-vuotiaaksi asti pärjätty näin, niin pärjätään jatkossakin.

Uusi vuosi alkaa

Uudelle vuodelle en viitsi asettaa mitään isompia tavoitteita, koska onhan se jo ennenkin nähty ett mitä niille AINA käy. Olisi jo väsynyt vitsi jos meikäläinen laittaisi tänne jonkun kilotavoitteen joista aion päästä eroon vuoden 2018 aikana, tai aloittaisi jonkun uuden dieetin. 

Korkeintaan jonkunlainen hyvin muotoilematon tavoite elintapojen kohtuullistamisesta on: alkoholin käyttöä pitäisi kohtuullistaa, unen määrää olisi hyvä saada edes vähän ylöspäin arkipäivien 3 h 45 min keskiarvosta, ja pitäisi opetella sietämään stressiä ilman että menee ihan hirvittäville paniikkikierroksille joiden aikana ei pysty edes nukkumaan. On se nyt kumma kun ei tähän ikään mennessä ole oppinut sitä että ei ne mun elämän stressin aiheet niin suuria oikeasti ole ja aina on mennyt stressikaudet ohi - aina niistä on selvitty ja selvitään nytkin. Mutta ei, aina kun tulee pienikin haaste tai vastoinkäyminen, meikäläisen pää heittää katastrofivaihteen päälle ja sitten sitä lääkitään alkoholilla, makealla, levottomalla hääräämisellä yökaudetkin jne. 

Mutta eiköhän tästä ole tulossa ihan ookoo vuosi, niin kuin oli edellinenkin. Hyvää uutta vuotta 2018 kaikille lukijoille, jotka ovat jaksaneet seurata epätoivoisia painonhallintayrityksiäni, jotka ovat kaukana inspiroivasta menestystarinasta!

Epäjouluinen fiilis

En ole lapsuuden jälkeen oikein jouluihmisiä ollut, ja taas on sama fiilis että ihan yksi ja sama koko joulu.

Töissä oli poikkeuksellisen kova viikko. Minut pistettiin auttamaan yhtä jumissa olevaa projektia, sillä kuvauksella että heillä olisi lähinnä joku yksittäinen tekninen ongelma jumikohtana, joka minun pitäisi ratkaista, ja sitten palaisin omiin projekteihini. No, siinä sitten paljastui että se projekti, huolimatta siitä että oli ollut viikkoja käynnissä, ei ollut edistynyt oikein lähtökuopistaan eikä toteuttajat olleet ilmeisesti kehdanneet pomolle kertoa etteivät vaan osaa saada sitä alkuun. Enkä minäkään ala semmoista toki toisista koodareista kantelemaan joten päätin että laitan niille pystyyn alusta asti kehityskelpoisen ympäristön ja sovellusarkkitehtuurin. Sen lisäksi minun täytyi tietysti tehdä omien projektien työt joten eilen olin ihan "aivot tiltissä"-tilassa. Tuli sitten nollattua stressiä ja "kiirehätäpaniikki"-kierroksia ryyppäämisellä ja nyt onkin ihan mukavan välinpitämätön olo.

Mutta joululta ei kyllä tunnu. Pitäisi tässä lähteä ajelemaan vanhempien luo joulunviettoon. Lahjat kävin hätäisesti ostamassa: äidille Gucci Bloom -hajuvettä lahjapakkauksessa, isälle klassisen näköisen tummansinisen kylpy/aamutakin ja veljelle Assassin's Creed Origins pelin. Mutta en ole tehnyt perinteistä joulusiivousta (=kämppäni on täynnä tyhjiä oluttölkkejä, energiajuomatölkkejä ja epämääräisiä käsittelemättömiä posti- ja paperipinoja) enkä valmistautunut muutenkaan mitenkään.

No, se on sentään hyvä että on pari vapaapäivää ensi viikolla, eli on siitä joulusta jotain hyötyä vaikka ei joulufiilistä olekaan sen kummemmin. Ja lihottua tulee vanhempien luona taas varmasti muutama kilo kun jouluruoka sentään maistuu.

Jauhokoisainfestaatio

Perhonen jääkaapin ovessa

Jokunen viikko sitten huomasin asunnossani pienen yöperhosen näköisen ötökän. Parikin. Ajattelin, että aika sympaattista nähdä talvella perhosia. Silloin oli suojasäitä ja ajattelin että kiva että ne ovat päässeet mun luo sisälle lämpimään lentelemään ennen kuin pakkaset tulee.

Ongelma oli vaan että kohta niitä oli muutaman sijaan ehkä 10. Ja toissaäivänä huomasin että niitä on kunnon parvi, ja ne keskittyivät kummasti keittiöön. Aloin googletella että mikäs tämmöinen ötökkä on.

No, Hyönteismaailmasta löytyi: se on perkales tuhohyönteinen nimeltä intianjauhokoisa (Plodia interpunctella) http://hyonteismaailma.fi/hyonteiset/sisahyonteiset/keittiotuholaiset/koisaperhoset.html

Kirjoitus ötökästä sanoo:

Suomessa keittiökoisa (Plodia interpunctella) on tuonninvarainen. Se tulee meille kuivattujen hedelmien, manteleiden, pähkinöiden, makeisten ja rohtojen mukana. Naaras munii yllämainittuihin tuotteisiin. Toukat kehräävät valkoista seittikudosta, johon myös ulosteet kerääntyvät.
Täysikasvuinen toukka lähtee koteloitumaan joskus kauaksikin kasvupaikastaan. Se voi valita esimerkiksi kaapin tai taulun takana sijaitsevan rakosen koteloitumispaikakseen. Aikuisia perhosia voi nähdä lentelemässä huoneissa kauan senkin jälkeen, kun saastuneet tuotteet on hävitetty ja säilytyspaikat siivottu.
Torjunta hankaloituu, jos saastuntaa ei huomata ajoissa ja toukat ehtivät aloittaa vaelluksensa ja levitä ympäriinsä. Lievästi saastuneet tuotteet voidaan viikon pakastamisen (alle -25°C) jälkeen käyttää raaka-aineena.

Siis että hyi, jostain kuivakaapeista tulee todennäköisesti löytymään toukkien pesäke! Ja niinpä löytyi. Pähkinä-kuivahedelmäsekoitus, avattu sellainen kuivakaapin hyllyllä oli rihmaston ja keltaisten toukkien peitossa. Samalla hyllyllä olevissa kaurahiutaleissa ja couscousissa oli sama juttu. Couscouspaketti oli suljettukin, mutta toukat olivat nakertaneet tiensä sinne silti. Heitin kaikki ruokatarvikkeet siitä kaapista roskiin ja pesin hyllyt tymäkällä pesuaineseoksella. 

Vaan eipä ne ällöttävät yllätykset siihen loppuneet. Jouduin toteamaan omin silmin myös tuon toukkien vaellustaipumuksen, kun imuroin olkkarin sohvatyynyistä pois mulla kylässä olleen pitkäkarvaisen koiran karvaa: sohvatyynyjen alapuolellakin oli yksittäisiä keltaisia toukkia rihman peitossa :-o 

Nyt ei auta kuin pitää hyllyt tyhjänä ruokatarpeista ja varoa jättämästä mitään noille syötävää kuten hedelmiä esiin. Ja toivoa että häviävät. Itse perhoset on ihan symppiksiä mutta ne parisenttiset ohuet toukat rihmaston peitossa: hyi ja yök...

Pömppömahasta roikkumahaksi

Pitkästä aikaa taas kirjoittelen. Sitä samaa tasaista on kuin yleensä. Kiireisiä projekteja, tavallista arkea. Syömisen ja painon suhteen vakioitunut tila, jossa paino ei nouse eikä laske, mutta valitettavasti se vakioituminen on tapahtunut 95 kilon painoon ja elämäntavoissakin on monenlaista vikaa kuten energiajuomien kittaaminen, 4-5 kertaa viikossa pikaruoka, 15-25 annosta alkoholia viikossa.

Tässä yksi päivä yllätyin siitä, että vaikka paino ei ole viime aikoina kauheasti muuttunut niin kropan muoto on. Ennen mulla oli sellainen pinkeä, vähän raskausmahamainen pömppövatsa. Nyt se on muuttunut roikkuvaksi riippumahaksi. Alushousut ja useimmat päällihousutkaan ei enää pysy sillä korkeudella millä kuuluisi, vaan pullahtavat alavatsan riippupussin ja häpykummun väliseen "makkaravakoon", ja vatsaläski sitten roikkuu siinä housunvyötärön päällä. YÄK! Mulle on myös tullut paljon uusia raskausarpia vatsaan, tisseihin ja pakaroihin.

Olen myös saavuttanut sen tason läskisyyttä että en enää edes yritä käyttää muita kuin trikoohousuja. Ne vaan ei ole mitenkään mukavia, esim. juuri tuosta riippuvatsasyystä. Telttamaiset mekot ja trikoohousut + tunikat (ja tunikan päälle vielä joku iso huivi tai viitta vatsaa ja selkäläskejä peittämään) on mun perustyyli nykyisin.

Torjuin tässä kamalan ulkonäköni takia myös yhden kiinnostavan työtarjouksen. Entinen kollega oli suositellut minua esimiehelleen tietoturvaan erikoistuneessa konsulttifirmassa. Sieltä otettiin sitten yhteyttä ja kyseltiin lounaalle keskustelemaan mahdollisuuksista heidän firmassa. Pakkohan se oli torjua, koska tiedän että siinä paikassa työntekijät on nuoria, hoikkia ja trendikkäitä. Voi kamala se järkytys kun roikkuposkinen ja -leukaperäinen, 100-kiloinen riippuvatsaemakko tulisi sinne paikalle... Tässä se uusien tekniikkojen dynaaminen osaaja ja edustuskelpoinen konsultti. Äähh...No, onneksi on vakaa työpaikka nytkin eikä tarvi työttömänä hakea työpaikkaa.