Pömppömahasta roikkumahaksi

Pitkästä aikaa taas kirjoittelen. Sitä samaa tasaista on kuin yleensä. Kiireisiä projekteja, tavallista arkea. Syömisen ja painon suhteen vakioitunut tila, jossa paino ei nouse eikä laske, mutta valitettavasti se vakioituminen on tapahtunut 95 kilon painoon ja elämäntavoissakin on monenlaista vikaa kuten energiajuomien kittaaminen, 4-5 kertaa viikossa pikaruoka, 15-25 annosta alkoholia viikossa.

Tässä yksi päivä yllätyin siitä, että vaikka paino ei ole viime aikoina kauheasti muuttunut niin kropan muoto on. Ennen mulla oli sellainen pinkeä, vähän raskausmahamainen pömppövatsa. Nyt se on muuttunut roikkuvaksi riippumahaksi. Alushousut ja useimmat päällihousutkaan ei enää pysy sillä korkeudella millä kuuluisi, vaan pullahtavat alavatsan riippupussin ja häpykummun väliseen "makkaravakoon", ja vatsaläski sitten roikkuu siinä housunvyötärön päällä. YÄK! Mulle on myös tullut paljon uusia raskausarpia vatsaan, tisseihin ja pakaroihin.

Olen myös saavuttanut sen tason läskisyyttä että en enää edes yritä käyttää muita kuin trikoohousuja. Ne vaan ei ole mitenkään mukavia, esim. juuri tuosta riippuvatsasyystä. Telttamaiset mekot ja trikoohousut + tunikat (ja tunikan päälle vielä joku iso huivi tai viitta vatsaa ja selkäläskejä peittämään) on mun perustyyli nykyisin.

Torjuin tässä kamalan ulkonäköni takia myös yhden kiinnostavan työtarjouksen. Entinen kollega oli suositellut minua esimiehelleen tietoturvaan erikoistuneessa konsulttifirmassa. Sieltä otettiin sitten yhteyttä ja kyseltiin lounaalle keskustelemaan mahdollisuuksista heidän firmassa. Pakkohan se oli torjua, koska tiedän että siinä paikassa työntekijät on nuoria, hoikkia ja trendikkäitä. Voi kamala se järkytys kun roikkuposkinen ja -leukaperäinen, 100-kiloinen riippuvatsaemakko tulisi sinne paikalle... Tässä se uusien tekniikkojen dynaaminen osaaja ja edustuskelpoinen konsultti. Äähh...No, onneksi on vakaa työpaikka nytkin eikä tarvi työttömänä hakea työpaikkaa.

Kommentit

  1. Osta olkaimet. Mut asiaan. Nyt näyttäisi olevan taas jonkinlainen nousukauden alku kun porukka -lähinnä erilaisia konsultteja- alkaa vaihtua tiuhaan. Omaan työpaikkaani en ole tyytyväinen eikä urakehitystä suoranaisesti ole enää. Näin vanha ei kuitenkaan ole enää kilpailukykyinen vaikka hommat osaisikin ja vuosittaista lisäkoulutusta hankkinut.

    Syrjäytyminen olisi varmaan hyvä vaihtoehto. Muuttaisi johonkin biitsille pummiksi. Tässä vain on ongelma juuri tuon nousukauden takia. Työnantaja ei suostu irtisanomispakettiin (eikä rahaa ole tarpeeksi vielä säästössä). Ei vaikka aika moni on kysynyt. Elämä on epistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aina välillä haaveilen syrjäytymisestä. Ei tosiaan oikein suostuta mihinkään irtisanomispaketteihin, joten täytyy ihan perinteisesti änkyröimällä hankkia itselleen potkut sitten kun rohkeutta riittää :D Mä olen ollut niin kauan samassa firmassa että irtisanomisen jälkeen juoksisi 6 kk palkkakin, ja työvelvoitetta ei silti ole koska meillä pois potkitut poistetaan tiloista heti potku-uutisten jälkeen turvamiesten saattamana.

      Poista
  2. Olisiko sinua kiinnostanut se työpaikka? Jos kerran on jo työpaikka, niin ei kai siinä lounaskeskustelussa olisi mitään menetettävää ollut? Ei sillä, ymmärrän kyllä tuon tunteen, että ei koe olevansa ulkonäöltään ihan sellainen mitä menestyneeltä ja osaavalta ihmiseltä odotetaan. Toisaalta osa odotuksista on varmasti oman pään sisällä olevia kuviteltuja odotuksia tai ennakkoluuloja. Painavampana (siellä BMI 50+ lukemissa) koin oman ulkonäön myös esteeksi yrittää edes mitään. Nyt kun painan paljon vähemmän, niin en jotenkin edes osaa kuvitella ulkonäköäni esteenä jos mietitään noita IT-alan kuvioita, vaikka olen edelleen esim. sinua lihavampi. Vaikkei se asiantuntijuus nyt ihan kaikkea ratkaise, niin paljon kyllä ja tuollainen tilaisuuksien jättämättä käyttäminen ei nyt varmaan ole se ihan kaikkein rakentavin tapa toimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiinnostanut ihan siinäkin mielessä että olen ollut samassa paikassa vuodesta 2000 ja alan jo muumioitua tänne :D Jotenkin säälittävää jos käy niin että ainoa kaupallisen puolen työpaikka koko uralla on yksi ja sama firma (sitä ennen olin yliopistolla töissä vaihtelevin nimikkein).

      Varmasti osa on kyllä pään sisällä, ja sitä ruokkii se kun kuulee muiltakin usein puheita miten nykyään it-alallakin ulkonäkö on tärkeää toisin kuin ennen. Sekään ei auttanut, kun kerran kuulin kahden pukumiehen firman hississä keskustelevan siitä, miten lihavuus kertoo ihmisestä luonteestakin paljon, että jos ei syömisen hallintaan ole itsekuria niin ei voi olla sitä myöskään töiden tekemiseen.

      Kovasti on kyllä "nörttien" ulkonäkö muuttunut viimeisen 15 vuoden aikana. Ennen vanhaan oli kaikenlaista pullonpohjasilmälasista, tukevaa ja huonosti pukeutuvaa porukkaa ainakin koodarit, mutta nykyään suurin osa näyttää treenatuilta, käyttää merkkivaatteita, on hiukset trendikkäästi jne.

      Poista
    2. No ei ole itselläkään nyt niin monta vuotta noista IT-ajoista, että olisin ihan tietämätön menestyvän ihmisen ulkonäköön liitetyistä odotuksista. Sitä vaan en ihan ymmärrä edelleenkään, että miksi koet noin vahvasti tarvetta taipua noihin muiden asettamiin kriteereihin (oli ne sitten kuviteltuja tai ei) etkä sen sijaan halua kapinoida niitä vastaan?

      Poista
    3. Jotenkin minulle sellainen kapinointi on ihan vieras ajatus. Muuta kuin toki sillä tavalla, että tahattomasti kapinoin jatkuvasti olemalla ylipainoinen vaikka ihanteet vaatisivat muuta ;)

      Poista
    4. Eli sinusta on ihan hyväksyttävää, että sellainen elämä ja ura mitä ilmeisesti itsellekin haluaisit on "ihanteiden" takia varattu vain hoikille, treenatuille ja trendikkäille merkkivaatteisiin sonnustautuneille ihmisille? Ja jos ei sitten noihin ihanteisiin sovi, niin sitten täytyy vain tyytyä rajoittamaan elämäänsä?

      Sori jos olen nyt ilkeä enkä jätä tätä aihetta rauhaan, mutta kun en oikeasti ymmärrä.

      Poista
  3. Ootko kokeillut joogaa? Voi mennä johonkin lempeään, aluksi vaikka sellaiseen missä on enimmäkseen eläkeläisiä.tekee hyvää kropalle ja mielellään monella tapaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole joogaa ajatellut koska olen ajatellut että se jos mikä vaatii notkeutta, jota mulla ei ollut hoikkanakaan, saati ylipainoisena... Mutta totta on että joku eläkeläisille tarkoitettu voisi olla sopivaa minullekin. Ja joogassa ei ehkä tulisi vastaan heti se kestävyysliikunnan aiheuttama inhottava olo.

      Poista
  4. Minä olen aina tainnut olla ennemmin roikkumaha kuin pömppö. Mulla ei tosin nuo housut rullaudu, ehkä olen löytänyt tarpeeksi korkeavyötäröisiä housuja :D Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin täytyisi hankkia korkeavyötäröisempiä selvästi. Vaikka ne sitten taas vielä rumemmin pursottaa vyötärönalueen laardeja pahkuroiksi vyötärön ylä- ja alapuolelle - paitsi jos on pehmeät trikoohousut.

      Poista

Lähetä kommentti