maanantai 7. toukokuuta 2018

Kun oma äiti häpeää tytärtään

Eilen sunnuntaina tuli käytyä pitkästä aikaa vanhemmilla kylässä. Aina kovasti pyytävät, että olisi mukava kun kävisit pitkästä aikaa. Olen jo aiemminkin kertonut täällä siitä, miten äidilläni ja minulla ei oikein muutamaa tuntia pidempään yhteiselo saman katon alla suju, kun molempia jotenkin vaistomaisesti ärsyttää toisen persoona, ja äiti alkaa "nokkia" minua kaikista asioista: hiustyyli on väärin, meikki tai meikittömyys on väärin, vaatteet on väärin, elämäntapani on väärin... Ja koska minäkään en ole valitettavasti pyhimys, en osaa aina tyynenä vaan kuunnella vaan joskus tulee vastattua yhtä julmasti takaisin, mistä soppa syntyy.

No, nyt vierailun ajan pärjäsimme ihan hyvin. Syötiin lounas, istuttiin pihalla, leikin koiran kanssa, juteltiin yhteiskunnallisista asioista ja nykymaailman menosta. Äiti vain poikkeuksellisen lievästi vinoili läskeistäni ja siitä miten mikään vaate ei näytä "tuollaisen" päällä hyvältä. Ylpeili siitä, että vaikka hän on ollut lasten saamisesta asti ylipainoinen, ei hän koskaan TUOLLAINEN ole sentään ollut. Mutta en provosoitunut ja se tylsä puheenaihe meni ohi.

Ainoa vaan sitten kun olin lähdössä. Äiti sanoi että keittää vielä kahvit, ja istuttiin heidän olohuoneessaan kahvilla. Ikkunasta näkyi puutarhassaan kuokkiva, kottikärryä työntävä naapurin rouva. Yhtäkkiä äiti alkoi puhumaan, että ei voi olla noin hidasta tuo työ, kyllä tuossa on jotain ihmettä takana. Minä ehdotin, että ehkä hän tykkää nautiskella ulkoilmasta. Joka tapauksessa en nähnyt mitään pahaa siinä että ihminen tekee puutarhatöitä omalla tontillaan, vaikka sitten hitaastikin. No, kävi ilmi että äitiä harmitti se siksi, että hän uskoi että naapurin rouva siinä hitaasti kuopsuttaa ja kuokkii, koska haluaa KYTÄTÄ heille. Minä vaan ajattelin itsekseni, että eipä tuo eläkkeellä olo terveellistä päänupille ole, kun noin vainoharhaiseksi tulee. Mitäpä kyttäämistä siinä on, että yli 70 v vanhemmat ja minä juomme rauhallisesti kahvia sisällä.

Äiti oli suorastaan vähän hätääntynyt, kun sanoin että olisin lähdössä, ja naapuri edelleen oli takapihallaan puutarhatöissä. En ymmärtänyt vielä mistä oli kyse. Sanoin kuitenkin, että minun täytyy nyt kyllä oikeasti lähteä kun on ajomatkaakin kotiin ja kello oli seitsemän illalla jo. Siinä menin autolleni, ja isä jotain kysyi vielä kun olin autoni luona jo. Aloin vastaamaan, siinä auton oven raossa seisoen, mutta äiti suorastaan hätääntyneen näköisenä huitoi "MENE NYT JO". Siinä vaiheessa tajusin mistä on kyse:

Äitini ei halunnut naapurin näkevän miten nolon läski tytär hänellä on. Siksi minun olisi pitänyt huomaamattomasti livahtaa vierailulta pois.


Koska minä olen suunnilleen yhtä sympaattinen ja pehmoinen luonne kuin äitini ;) , asia ei todellakaan jäänyt siihen. Kiivastuin ja kävelin takaisin heidän pihaansa vievälle portille (koiraa varten piha on aidattu), ja kysyin suoraan, että siitäkö on kyse, että et halua että naapuri jonka hoikkia ja kauniita tyttäriä olet ylistänyt, näkee millainen valas minä olen. Näin heti ilmeestä, että juuri siitä oli kyse. Totesin, että mikään määrä läskiä ei ole niin säälittävää kuin se, että ihminen yli seitsenkymppisenä vielä on noin pinnallinen ja toisten mielipiteistä riippuvainen. Sanoin kylmästi "hyvästi" ja häivyin. Naapuri saikin vähän enemmänkin seurattavaa kuin pelkän painoni. 

Ensi viikonloppuna olisi äitienpäivä. Tiukkaa tekee lahjaa katsella nyt...