perjantai 19. lokakuuta 2018

Ei kannattaisi repsahdella

Kuulumisia taas pitkästä aikaa... Viimeksi kirjoittelin pienestä itseni palkitsemisesta joka meni vähän överiksi. No, se meni lopulta kahdella viikolla överiksi. Sinä kahtena viikkoina onnistuin syömään itseeni takaisin 3 niistä 5.5 kilosta jotka olin jo pudottanut. Hyvä puoli: painoin silti edelleen vähemmän kuin alussa. Ja toinen hyvä asia on, että nyt olen taas jo vakaasti rasiadieetillä uudestaan.

Mutta on se melkoista miten kun pirulle antaa pikkusormen menee koko käsi. Ensin oli viime postauksessa kuvattu kaljoitteluilta. Seuraavana aamuna päätin että nyt en kyllä anna periksi, heti ruotuun takaisin. Mutta olo oli niin paha että työn jälkeen painuin syömään ravintolaan, jossa tilasin ensin kyllä järkevästi annoksen jossa lohta ja tuoreita kasviksia - mutta jälkiruoaksi pannacottaa ja limoncelloa.
Tämä ravintola-ateria melkein sopii rasiadieettiinkin, mutta...


No, seuraavana päivänä ei ole enää krapula joten ei tekosyytä syöpöttää liikaa. Mutta henkinen kantti oli jotenkin jo pettänyt, joten päätinpä osallistua työpaikan viskinmaistelu-tiimi-iltaankin saman tien. Siellä sitten syötiin ja juotiin huolella. Ja seuraavana päivänä taas oli tarve tukevalle aterialle ja jollekin makealle.

Tässä vaiheessa oli jo morkkis. En vaan ikinä onnistu, en pysty. Tahdonvoimaa minulla ei ole, sehän nyt on jo ennen nähty, joten mitä tässä räpiköimään. Töissäkin tuli paha kiirejakso, joten ajattelin että vähäksi aikaa nyt jää purkit sivuun ja elän valmisruoalla, jollain minkä helpoiten saa nenänsä eteen. Se oli sitten paluu vanhaan: energiajuomaa, karjalanpiirakoita, pasteijoita, valmispizzoja, lukemattomia juustovoileipiä, cokista, karkkia, keskiolutta.

... tämä olisi pitänyt jättää väliin (mutta oli se hyvää...)


Tältä linjalta pelästytti lopulta pois painon nousemisen nopeus ja se että olo alkoi käydä selvästi huonommaksi kuin mitä rasiadieetillä ollessa oli. Energisyyden ja perus-hyväntuulisuuden sijaan tuli yleinen tympäisy ja sellainen jähmeys ja apatia, että piti taas PAKOTTAA itsensä tekemään kaikkea, vaikka ei olisi millään jaksanut. Närästys alkoi vaivata, vatsaa turvotteli ja kipuili, oli jatkuvasti ikään kuin lieviä flunssaoireita vaikkei mitään kunnon flunssaa.

Näiden motivoimana sain sitten edellisviikolla palattua takaisin rasioiden pariin. Kyllähän se vähän masentaa että meni useamman kilon painonpudotus "hukkaan" tuon mässykierteen seurauksena ja ne kilot joutuu nyt pudottamaan uudestaan. Mutta ei voi muutakaan kuin jatkaa vaan, ja yrittää jatkossa muistaa että joku pieneksi tarkoitettu rennompi päivä tai itsensä palkitseminen ei todennäköisesti jää siihen, joten kannattaako sittenkään...