Risottoa taiteen sääntöjen mukaan

Kun useimmat muut joulumässyjen jälkeen postaa laihduttamisesta ja kuntoilusta, Plussis jatkaa palloonnuttavalla linjallaan ja postaa voita ja juustoa tursuavien hiilaripommien valmistuksesta :D Tämä nyt on kaappien jämistä tehty versio mutta silti hyvää - risotosta tulee oikeastaan aina hyvää jos seuraavat asiat täyttyy:


  • oikeanlainen riisi, eli carnaroli tai arborio (minä käytän aina italialaista carnarolia)
  • itsetehty liemi - ohje seuraa, eikä sen valmistaminen kestä ikuisuutta
  • tarpeeksi parmesania, siis sitä oikeaa paloina myytävää Parmigiano reggiano -juustoa eikä puunmakuisia valmisraasteita, ja voita, kevytmössöistä ei tule kuin vihaiseksi (öö miksiköhän painoa kertyy meikäläiselle, ihan mysteeri :D )
  • (sen sijaan viinin käyttö ei meikäläisen eksperimenttien perusteella ole useimmissa risotoissa mitenkään välttämätöntä, sen voi hyvin korvata sitruunan mehullakin)

Minun päätökseni tehdä tällä kertaa juuri risottoa johtui siitä että jääkaapista löytyi epämääräisiä jämäpaloja erilaisia juureksia, siis mainioita liemiaineksia, ja kuivakaapista helmikuussa vanhaksi meneviä kuivattuja herkkutatteja, jotka olisi hyvä käyttää pois. Tässä ohjetta tämänpäiväiseen sienirisottoon. Valmistamiseen menee liemen tekoineen vähän alle tunti.

Ensin liemi

Sienirisottoon sopii hyvin juuresliemi. Laitoin siihen tällä kertaa sitä mitä löytyi eli isoina paloina juuriselleriä, porkkanaa, sipulia, lanttua, purjoa, palsternakkaa, timjamia. Paistoin ensin vähän oliiviöljyssä noita kasviksia ja sitten vettä sen verran että kasvikset peittyy, keitin 25 minuuttia. Suolaa ei kannata laittaa, koska se estää kasviksia luovuttamasta makuaan liemeen. Lopuksi siivilöidään. Noita liemikasviksia ei muuten kannata heittää pois, niistä voi tehdä monenlaista. Minä ajattelin huomenna tehdä niistä riisin, mausteiden ja kananmunan kanssa kasvispyöryköitä.

Sillä aikaa kun liemi kiehui laitoin kuivasienet likoamaan lämpimään veteen ja pilkoin omiin astioihinsa risoton muut aineet. Risottoa joutuu sekoittelemaan jatkuvasti valmistaessa, joten on mukavaa jos kaikki on vieressä valmiina sitten kun sitä alkaa tehdä. 

Carnaroli-riisiä, pilkottua sipulia, valkoviiniä, liotetut sienet, chiliä, raastettua parmigiano reggiano -juustoa ja voita

Itse risoton valmistus

Valmistettaessa kasvisliemi pidetään kiehuvana risottokattilan lähettyvillä, niin että siitä voi lisäillä vähän kerrallaan lientä aina kun riisi imee nesteen itseensä.

Ensin paistetaan oliiviöljyssä (tai oliiviöljyn ja voin seoksessa) sipulia hetken aikaa. Lisätään sienet ja chili ja timjamia, paistetaan hetki. 

Lisätään riisi ja käännellään joitain minuutteja niin että riisi imee makua kasviksista.


Ensimmäisenä nesteenä lisätään viini. Jos ei ole viiniä tai ei halua käyttää sitä, niin riisin päälle voi puristaa myös sitruunan mehua antamaan happamuutta. Loppuvalmistus onkin helppoa: sekoitellaan koko ajan (koska riisi ottaa useimpiin kattiloihin äärimmäisen helposti kiinni) ja lisäillään toisesta kattilasta kasvislientä aina kun riisi on imenyt aiemmin lisätyn nesteen. Kypsennysaika risottoriiseillä on yleensä 15-18 minuuttia. 

Lopuksi lisätään suolaa (parmesanista tulee suolaisuutta joten kannattaa laittaa vain vähän, lisätä sitten juuston lisäämisen jälkeen jos tarvitsee), mustapippuria, raastettua parmesanjuustoa ja kunnon köntti voita. Moneen risottoon sopii raikastamaan myös tuore sitruunan mehu lopuksi - tähän lisäsin yhden sitruunan mehun vielä. Tuoreita yrttejäkin voi lisätä. Mulla ei ollut tällä kertaa muuta kuin rucolaa joten laitoin sitä vasta lautaselle koristeluontoisesti. Kun voi on sulanut, risotto on valmista.

Lopussa sekaan lisättävää
Lopputuote lautasella


Kommentit

  1. Ihme homostelua. Aivan hyvä risotto tulee risellasta, herne-maissi-paprikasta ja purkkiherkkusienistä. Ja maun takia kannattaa lisätä makkaranpaloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin sanoa että se on semmoista mitä mun lapsuudenkodissa syötiin, mutta sitten muistin, että eihän siellä mitään noin eksoottista syöty. Peruna ja liha, sika tai nauta tai sika-nauta, oli se perusruoka. Joskus harvoin riisiä ja broilerinkoipia, mikä oli äitini mielestä jo peräti eksoottista ruokaa :D

      Poista
  2. Plussa onkin nainen. Naisille usein ruoan esteettisyys on tärkeää. No juu, kyllä minkin tykkään jos ruoka on syötävän näköistä. Siksi monesti vietänkin aikaa ruoan teon kanssa.

    Ei toi sun risottos, Plussa, yhtään mörköö. Kiva yksityiskohta toi sitruunaviipale annoksessa, enpä ole tullut ajatelleeksi.

    -KKi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Sulla on nyt Plussis hyökkäys päällä... mun piti leikkimielisesti kommentoida noita sun yhdyssanoja ja niiden rajatapausluonnetta, mut et tarvii näköjään enää yhtään enempää kritiikkiä!!! Joten... Lapasmiehelle vai pehmeitä vetoja ja Syömättömän näköiselle muuten vain sitruunanviipaleita :D

      Poista
    2. -KKi- : Joo ei tosiaan olen naiselle kovin paha loukkaus homostelusta syyttäminen, jos sillä viitataan jonkinlaiseen naismaisuuteen kuten käsittääkseni yleensä tehdään ;) Päinvastoin sehän on hyvä, koska yleensä mulle on lapsuudesta asti valitettu että en ole yhtään tyttömäinen, joten hyvä että jossain asiassa sentään ;)

      Poista
    3. Anonyymi: Ihan vapaasti saa kommentoida yhdyssanoja tai mitä muuta vaan - tuskin se kuitenkaan mun vuosikymmenten myötä vakiintunutta tyyliä mihinkään muuttaa, mutta toisaalta enpä loukkaannukaan :)

      Kielioppiasioita ei tule tosiaan kauheasti mietittyä, kun työkseen täytyy osata vain ohjelmointikieliä, ja muuten tulee viestittyä sähköpostilla, tekstareilla ja muilla pikaviestimillä aika puhekielisesti. Ei meiltä elämäm koululaisilta voi paljoa odottaa :D

      Poista
  3. Taiteen sääntöjen mukaan tehty risotto on kyllä sarjassamme maailman parasta ruokaa.
    Rakastan sen tahdasmaista suutuntumaa. Sitruunamehu on hyvä mauntuoja monessa.

    Tein muuten spelttihelmipaketin ohjeen mukaan "speltiton", ja yllätyin, miten ihanan makuista siitäkin tuli. Oikeata parmesaania, voita ja persiljaa sekä paistettuja herkkusienia siinä. Nestettä ei lisätty vähitellen. Epäoikeaoppista kyllä, mutta spelttihelmi käyttäytyy toisin, ja aika nopeaa oli kyllä valmistaminen.

    Rakastan kaalilaatikkoa, ja olen tehnyt senkin splettihelmien kanssa. Syön äärimmäisen vähän lihaa, ja tämä kaalilaatikko on lähes ainoa, johon laitan jauhelihaa. Helpostihan siitä saa myös kasvisversion.

    Kaalilaatikko on siinä mielessä turvaruokani, että teen sitä suuren määrän ja pakastan annosrasioihin. Kiireisinä stressiaikoina pakastimesta pöytään esiin uunin kautta. Helppoa ja niin hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita spelttihelmiä voisin kokeilla itsekin. Joskus kokeilin ohraa mutta se oli liian täysjyväisen makuista minulle, sellaista tunkkaista. Speltti kuitenkin on vehnän lajike joten siitä voisin hyvinkin tykätä! Kiitos vinkistä!

      Poista
    2. Spelttivehnä on kyllä ihan oma lajinsa Triticum spelta Se kuuluu samaan sukuun kuin tavallinen leipävehnä Triticum aestivum. Kummassakin lajissa on viljeltyjä lajikkeita eli lajike ei ole sama asia kuin laji.

      Poista
  4. Keksin ehkä ruudin uudelleen riisin suhteen tänään; itse olen aina ajatellut sen olevan "koiranruokaa" - syötin paljon riisiä rotikalleni way back in the '80s...

    Mulla oli vähän coleslaw'ta jääkaapissa jonkin hämärän ribsiensyönnin takia, ja heitin ne riisin sekaan, siis kaalia, punasipulia ja porkkanaa. Ja smetanaa (vähän mietin uskaltaako vielä) ja liiterin chilisoosia... Tuli ihan possuhyvää, riisit syötiin sisäsikakermakastikkeen kanssa... huhheijaa, on kyllä kiva laittaa ruokaa!

    Ja ne kielioppiasiat on tietenkin loppuviimein ihan turhia... mulla vaan on sellainen "vamma" että pakko aina kiinnittää huomiota ja kärsiä... ihan joskus harvoin niillä voi myös olla difference between life and death en jaksanu miettiä suomeks, mut ilmaisun epätarkkuus jossain hetkessä voi olla tärkeää!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riisi koiranruokaa :D Mulla taas on ikuinen kammo perunaa kohtaan, syynä yliannostus lapsuudessa. Keitetty peruna on jotain mitä vaan en saa alas, hyh ja yök. Korkeintaan öljyssä paistettuina ihan ohuina lastuina tai joskus ranskalaisina (niistäkään en kauheasti pidä kun ovat sisältä jauhoisen oloisia) menee, ja sittenkin ehkä kerran kuussa.

      Chilisoosit on kyllä parhautta! Meikäläinen on chilipää pahimmasta päästä, minusta chili sopii ruokaan kuin ruokaan. Minä tykkään Poppamiehen kastikkeista, tällä hetkellä kotona on "Naga jolokia" kastiketta ja "Ahjoa". Jopa Saarioistenn tympeä lättypizza maistuu ok:lta kunhan sen pinnoittaa niin runsaalla määrällä chilikastiketta että huomaa lähinnä mukavan poltteen :D

      Poista

Lähetä kommentti