Selattuani aikani kasviskeittokirjoja mieleen tuli, että pitäisiköhän kirjoittaa oma

Ostin hiljattain laadukkaan oloisen ja netissä kehutun kasviskeittokirjan nimeltä Vege!. Sen ovat kirjoittaneet Alex Nieminen ja Riikka Sukula, ja se vaikutti jo kannen perusteella siltä, että tässä lopulta ehkä mentäisiin maku edellä eikä ääriterveellisyys. Useimmat kasviskeittokirjat joihin olen törmännyt ovat nimittäin omaan makuuni olleet aivan liian terveysruokalähtöisiä ja mauttomien, tylsien ruokien ohjeita sisältäviä. Tätä uutta lupaavaa kirjaa selattuani ja joitain ohjeita kokeiltuani lopputulos on taas hienoinen pettymys. Kyllä, siellä on herkullisiakin ruokalajeja, jopa elitistisen oloisia kuten "viiriäisenmunia ja valkoista tryffeliä". Ja myönnetään, suurinta osaa en ole vielä kokeillut. Mutta yleisvaikutelma kokeilemistani on hieman mauton ja tylsä. Mikä voi tosin johtua lähinnä yksilöllisistä mieltymyksistäni voimakkaisiin makuihin, ja voi olla että useimmille nuo ruoat maistuvat mainiosti.

Esimerkkinä eilen tekemäni kirjan ruoka. Huomasin ruusukaalireseptin, ja ajattelin että niitäpä en olekaan moneen vuoteen syönyt, joten taidan tehdä ohjeen ruokaa. Jo ohjetta selatessani ajattelin, että voiko se olla hyvää, jos siihen ei tule kuin voita, sahramia, keitettyä ruusukaalia ja pastaa. Mutta luotetaan ammattilaisiin, ehkä yksinkertainen on kaunista! Suolaa ja mustapippuria lisäsin toki itse vaikkei ohjeessa käsketty. Ja ei, ei se ollut kovin hyvää. Syömäkelpoista se oli, ei pahaa, mutta ei hyvääkään. Ohje vaikuttaisi olevan sopeutettu kasvisruokavalioon perinteisestä italialaisesta pekonia tai pancettaa sisältävästä versiosta vain jättämällä liha pois, ja lopputuloksena mausta puuttuu särmä ja miellyttävä suolaisuus. Heti tuli mieleen, että minä kyllä jättäisin sahramin pois ja lisäisin tähän valkosipulia ja paahdettuja pinjansiemeniä sekä reilusti pecorinojuustoa, ja kaalin maku varmaan raikastuisi pienestä sitruunamehutilkasta.

Muitakin pettymyksiä on tullut kirjan ohjeilla koettua: esim. kukkakaalipizza on juuri niin herkullista kuin miltä kuulostaakin, eli eipä järin. Herkkusienilasagne oli ihan ok, mutta vähän mauton - osaisin ilman ohjetta tehdä paljon maukkaamman kasvislasagnen. Mujadara-niminen linssiriisi-sipuliruoka oli kokonaisuudessaan kuivikasta, vaikka karamellisoidut punasipulit olivatkin maukkaita. On siellä tosin hyviäkin ruokia tullut vastaan, mutta väkisinkin näitä kasviskeittokirjoja selatessa tulee mieleen, että...

Tekisi mieli kirjoittaa oma vegekeittokirja

Jos projektiin ryhtyisin niin kantavat ideat olisivat:

- lakto-(ovo-)vegetaariset ohjeet

- värikästä, vahvan makuista ruokaa

- useimpien ohjeiden pitäisi olla noin puolessa tunnissa valmistettavissa, koska ei kukaan jaksa arkena juuri enempää ateriaan käyttää

- sekasyöjäystävällinen, eli ohjeissa voisi olla vinkkejä miten ohjeesta voi tehdä liha- tai kalaversion vaikka perheen sekasyöjille (esim. tuollaiseen ruusukaalipastaan ohje että perheen lihansyöjille voi kylkeen paistaa vaikka pekonia tai että caesarsalaattiin voi lisätä katkarapuja tai paistettua broileria)

Jotenkin alkoi suorastaan innostaa ajatus että alkaisi kehittelemään kirjaideaa. Toisaalta olisihan se iso urakka ja veisi aikaa, koska vaativaa kokopäivätyötä tekevänä en voi perustaa "koekeittiötä" kotiini ja nopeassa tahdissa tuottaa ohjeita valmiiksi, vaan niitä syntyisi lähinnä arjen rytmissä tehtyjen ruokien kautta. Ja minähän en yleensä mittaa mitään aineksia vaan laitan sen mukaan miltä tuntuu ja näyttää, joten ohjeita varten täytyisi alkaa toimia toisin, suunnitella ihan huolella että paljonko mitäkin laitetaan vaikka neljän hengen annokseen. Tai voisinkin olla kapinallinen ja tehdä kahden hengen annoksia, kun niin paljon on sinkkuja ja pariskuntia ilman lapsia ;)

Siitä en edes haaveilisi että joku virallinen kustantamo julkaisisi kirjaani, koska en ole ruoanlaiton ammattilainen, enkä aikoisi kuvia varten palkata ammattimaista valokuvaajaa tms. Mutta nykyäänhän on näitä itsekustannuspalveluita kuten BOD , jossa 99 euron kertamaksulla saisi julkaistua kirjansa sekä painettuna että e-kirjana. Näin ei tarvitsisi pyytää siitä paljoa hintaa, ja toisaalta jos kukaan ei ostaisi sitä, taloudellinen tappio ei olisi merkittävä. 

Sanokaa nyt että tämä on ihan tyhmä idea, ja että kasviskeittokirjoja on jo ihan tarpeeksi muutenkin, niin minun ei tarvitse vaivata päätäni asialla enempää!