Selattuani aikani kasviskeittokirjoja mieleen tuli, että pitäisiköhän kirjoittaa oma

Ostin hiljattain laadukkaan oloisen ja netissä kehutun kasviskeittokirjan nimeltä Vege!. Sen ovat kirjoittaneet Alex Nieminen ja Riikka Sukula, ja se vaikutti jo kannen perusteella siltä, että tässä lopulta ehkä mentäisiin maku edellä eikä ääriterveellisyys. Useimmat kasviskeittokirjat joihin olen törmännyt ovat nimittäin omaan makuuni olleet aivan liian terveysruokalähtöisiä ja mauttomien, tylsien ruokien ohjeita sisältäviä. Tätä uutta lupaavaa kirjaa selattuani ja joitain ohjeita kokeiltuani lopputulos on taas hienoinen pettymys. Kyllä, siellä on herkullisiakin ruokalajeja, jopa elitistisen oloisia kuten "viiriäisenmunia ja valkoista tryffeliä". Ja myönnetään, suurinta osaa en ole vielä kokeillut. Mutta yleisvaikutelma kokeilemistani on hieman mauton ja tylsä. Mikä voi tosin johtua lähinnä yksilöllisistä mieltymyksistäni voimakkaisiin makuihin, ja voi olla että useimmille nuo ruoat maistuvat mainiosti.

Esimerkkinä eilen tekemäni kirjan ruoka. Huomasin ruusukaalireseptin, ja ajattelin että niitäpä en olekaan moneen vuoteen syönyt, joten taidan tehdä ohjeen ruokaa. Jo ohjetta selatessani ajattelin, että voiko se olla hyvää, jos siihen ei tule kuin voita, sahramia, keitettyä ruusukaalia ja pastaa. Mutta luotetaan ammattilaisiin, ehkä yksinkertainen on kaunista! Suolaa ja mustapippuria lisäsin toki itse vaikkei ohjeessa käsketty. Ja ei, ei se ollut kovin hyvää. Syömäkelpoista se oli, ei pahaa, mutta ei hyvääkään. Ohje vaikuttaisi olevan sopeutettu kasvisruokavalioon perinteisestä italialaisesta pekonia tai pancettaa sisältävästä versiosta vain jättämällä liha pois, ja lopputuloksena mausta puuttuu särmä ja miellyttävä suolaisuus. Heti tuli mieleen, että minä kyllä jättäisin sahramin pois ja lisäisin tähän valkosipulia ja paahdettuja pinjansiemeniä sekä reilusti pecorinojuustoa, ja kaalin maku varmaan raikastuisi pienestä sitruunamehutilkasta.

Muitakin pettymyksiä on tullut kirjan ohjeilla koettua: esim. kukkakaalipizza on juuri niin herkullista kuin miltä kuulostaakin, eli eipä järin. Herkkusienilasagne oli ihan ok, mutta vähän mauton - osaisin ilman ohjetta tehdä paljon maukkaamman kasvislasagnen. Mujadara-niminen linssiriisi-sipuliruoka oli kokonaisuudessaan kuivikasta, vaikka karamellisoidut punasipulit olivatkin maukkaita. On siellä tosin hyviäkin ruokia tullut vastaan, mutta väkisinkin näitä kasviskeittokirjoja selatessa tulee mieleen, että...

Tekisi mieli kirjoittaa oma vegekeittokirja

Jos projektiin ryhtyisin niin kantavat ideat olisivat:
- lakto-(ovo-)vegetaariset ohjeet
- värikästä, vahvan makuista ruokaa
- useimpien ohjeiden pitäisi olla noin puolessa tunnissa valmistettavissa, koska ei kukaan jaksa arkena juuri enempää ateriaan käyttää
- sekasyöjäystävällinen, eli ohjeissa voisi olla vinkkejä miten ohjeesta voi tehdä liha- tai kalaversion vaikka perheen sekasyöjille (esim. tuollaiseen ruusukaalipastaan ohje että perheen lihansyöjille voi kylkeen paistaa vaikka pekonia tai että caesarsalaattiin voi lisätä katkarapuja tai paistettua broileria)

Jotenkin alkoi suorastaan innostaa ajatus että alkaisi kehittelemään kirjaideaa. Toisaalta olisihan se iso urakka ja veisi aikaa, koska vaativaa kokopäivätyötä tekevänä en voi perustaa "koekeittiötä" kotiini ja nopeassa tahdissa tuottaa ohjeita valmiiksi, vaan niitä syntyisi lähinnä arjen rytmissä tehtyjen ruokien kautta. Ja minähän en yleensä mittaa mitään aineksia vaan laitan sen mukaan miltä tuntuu ja näyttää, joten ohjeita varten täytyisi alkaa toimia toisin, suunnitella ihan huolella että paljonko mitäkin laitetaan vaikka neljän hengen annokseen. Tai voisinkin olla kapinallinen ja tehdä kahden hengen annoksia, kun niin paljon on sinkkuja ja pariskuntia ilman lapsia ;)

Siitä en edes haaveilisi että joku virallinen kustantamo julkaisisi kirjaani, koska en ole ruoanlaiton ammattilainen, enkä aikoisi kuvia varten palkata ammattimaista valokuvaajaa tms. Mutta nykyäänhän on näitä itsekustannuspalveluita kuten BOD , jossa 99 euron kertamaksulla saisi julkaistua kirjansa sekä painettuna että e-kirjana. Näin ei tarvitsisi pyytää siitä paljoa hintaa, ja toisaalta jos kukaan ei ostaisi sitä, taloudellinen tappio ei olisi merkittävä. 

Sanokaa nyt että tämä on ihan tyhmä idea, ja että kasviskeittokirjoja on jo ihan tarpeeksi muutenkin, niin minun ei tarvitse vaivata päätäni asialla enempää!


Kommentit

  1. Joo ihan tyhmä idea. Itehän kysyit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ja vielä kerroin toivovani vastausta että on tyhmä idea :D Sitä saa mitä tilaa!

      Poista
  2. En ole enää aikoihin ostanut ruokakirjoja, kun netissä on niin paljon ruokablogeja ja reseptiportaaleja, joista saa ideoita ruokiin. ReseptiHakujakin on helpompi tehdä googlella kuin selailemalla kirjaläjää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ei muuten tullut mieleenkään, että itse olen varmaan harvinaisia dinosauruksia siinä että rakastan keittokirjoja, enkä tykkää oikeastaan ollenkaan netistä katsella ruokaohjeita. Joskus klikkaan auki jonkun kiinnostavan vaikka Hesarin ruokasivuilta, mutta eipä niitä tule koskaan tehtyä kun jotenkin iPadissa oleva ruokaohje siinä hellan vieressä ei ole niin sympaattinen kuin kirja.

      Mutta tosiaan useimmat varmaan nykyään katselevat netistä pääosin.

      Poista
  3. Niin kun sanoit, menetys ei olisi iso ja mun mielestä on ihan loistavaa jos tartut inspiraatioon!!!! Olet myös fiksu ja lahjakas, joten se että "netistä löytyy reseptejä", ei nyt merkkaa tässä yhtään mitään. Kantsisko luoda juuri joku teema, mikä tekee sun jutusta oman kokonaisuutensa. Esim.tuunaus liharuuaksi on hyvä juttu ja ei ennen tehty näin päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, yleensä on niin päin että liharuoka on se perusruoka, ja sitten mietitään että mitä ihmettä kasvissyöjä syö. Itselläkin on ollut kasvisruokaa opetellessani tätä ongelmaa, ja siksi olen joutunut niitä keittokirjoja selaamaankin: ihan vaan selvittäkseni millaisia ruokia kasvissyöjät yleensä syövät, kun ei varmasti perinteinen liharuoka josta vaan korvataan lihat soijatuotteilla ole oikein hyvä vaihtoehto.

      Mutta asetelmanhan voisi kääntää ihan toisin päin, niin että keittokirjan idea olisi että se on kasviskeittokirja, mutta ohjeet on muunnettavissa sekaruoaksi tai täydennettävissä lihaa kaipaaville jollain lihalisukkeella.

      Tuota onkin mukava fantasioida että minkä teeman ympärille sen kirjan tekisi jos tekee. Ehkä sitä pitää miettiä ainakin ihan ensin. Tuon sekaruokailijaystävällisyyden lisäksi mieleen tulee ainakin se kun monet on kommentoineet että mun ruoassa on Välimeren ja lähi-idän ruokien tyyliä ja makuja usein, että senkin ympärille voisi jotain rakentaa.

      Poista
  4. Ei ole tyhmä idea! Tee se ja julkaise, minä voisin olla potenttiaalinen ostaja. Olen samaa mieltä kanssasi, että kasvisruokaa ei voi tehdä noin, miten ruusukaalipasta oli tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun asiaan jonkinlainen inspiraatio on (ja mulla on teini-iän jälkeen ollut erittäin harvinaista että mihinkään on erityistä inspiraatiota, yleensä olen totaalisen epäluova ja tylsämielinen yksilö ;) ) niin täytyy ainakin vähän suunnitella ja kehitellä ideaa, miettiä lempiruokiani joita voisi ehkä eri otsikoiden alle laittaa jne.

      Ajatus olisi että se voisi olla sellainen kirja, jonka itse olisin halunnut löytää kun päätin jättää lihansyönnin pois, sen sijaan että tosielämässä törmäsin kaikenlaisiin idätettyjä papupihvejä ja vähärasvaisia ja -suolaisia ohrattoja ehdottaviin versioihin.

      Poista
  5. Teet ruokaa ja bloggaat, joten eikö ruokablogi olisi looginen vaihtoehto. Vaikka syntistä kasvisruokaa, tai joku sellainen. Lukijoita varmasti löytyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tuo ajatus on minulle vieras siinä mielessä, kun en itse jostain syystä tykkää seurata ruokablogeja erityisemmin. Olen muinaismuisto joka nautin kirjasta, jossa on tietty kokonaisuus ja logiikka joka on mietitty; jotenkin en osaa suhtautua erillisiin irtoresepteihin blogisivuilla.

      Tämä on varmaan sukua sille kun meikäläisen päähän ei mahdu tämä nykyajan tapa ostaa musiikkikappaleita erillisinä, irtonaisena albumista, koska minusta juuri se albumin kokonaisuus muodostaa taideteoksen jonka artisti tai bändi on halunnut luoda: tunnelma rakentuu ja muuttuu kappale kappaleelta ja sen menettää jos ostaa ja kuuntelee vain paria hittibiisiä. Mä olen kyllä lopullisesti päätymässä muumioituneiden vanhusten joukkoon näine ajatuksineni kohta :D

      Poista
    2. Ruokablogi voisi kyllä olla hyvä mainos myös keittokirjalle - itse ostan lähinnä sellaisten tyyppien keittokirjoja, jotka ovat postanneet toimiviksi toteamiani ohjeita ensin blogeihinsa.

      Useimmat kasviskeittokirjat ovat tosiaan aika aneemisia. Samat kasvisgratiinit, filotaikinanyytit ja yhden valkosipulinkynnen pastat pyörivät kaikissa. Ei ihme, että ihmiset ajattelevat kasvisruoan olevan mautonta.

      Poista
    3. Tosiaan. Kasvisgratiini on sellainen ruoka joka itsellänikin tulee jo korvista työpaikkaruokalan tarjonnan takia, vaikka en kauaa ole vielä kasvisversioita siellä syönytkään. Pakastevihannekset, kermaa + juustoa ja uuniin, ja kaveriksi riisiä. Yhh...

      Yksi hankalien kasviskeittokirjojen ryhmä on sellaiset missä on erilaisia pikkuruokia eri kasviksista. Löysin taloni kierrätyspisteestä "Aurinkokeittiö" nimisen ranskalaisen kokin kasviskirjan, ja selasin sitä. Mutta kirjan ohjeet oli sellaisia että mikään niistä ei yksin kävisi ateriaksi, tai ei edes hiilihydraattilisukkeen kanssa, vaan ateria olisi pitänyt kuitenkin rakentaa useasta ruokalajista. En minä sinkkuna ainakaan viitsi arjessa alkaa nyhrätä itselleni kolmea eri ruokalajia että saan mahani täyteen, täytyy olla käytännöllisempää. Sitten vielä kun uudella kasvissyöjällä on miettiminen siitä että saisi proteiinia tarpeeksi, niin tuontapainen lähinnä alkupalamaisia ruokia sisältävä kirja on aika epäkäytännöllinen silti vaikka ne ruoat olisivatkin sinänsä hyviä.

      Poista
    4. Aion muuten noudattaa tuota neuvoasi ruokablogista. Siinäpä on ainakin hyvä koealusta, onko sellaisille ruoille joista tykkään edes tilausta, ja tuleepa kerättyä reseptejä ja kuvia ruoista talteen sitä mukaa kuin bloggaa.

      Ilmoittelen täällä blogissa kun ruokablogini on julkaistu :)

      Poista
    5. Mahtavaa! Täällä ainakin yksi lukija. :)

      Poista
  6. Jos joku kirjoittaa ruokakirjan tai blogiin reseptejä, niin nehän perustuvat heidän makumieltymyksiinsä. Joskus vaan kannattaisi tehdä juuri sillä tavalla mitä ohjeessa on.Koska yhdenkin oman mausteen lisääminen saattaa muuttaa koko makupalettia totaalisesti. Minäkin kyllä tykkään enemmän keittokirjoista kuin lähteä etsimään reseptejä internetistä. Kunnon keittokirjaa vaan ei tunnu löytyvän mistään.Varsinkin,kun ne ovat julkkisten tekemiä,niin kuvissa kskitytään enemmän naamakuviin ja mennään liian taiteellisiin otoksiin siihen nähden,mitä ihan oikeasti tavallinen kotikokki haluaisi nähdä.Sulla olisi kyllä potskua tehdä oma safkakirja.Sun kuvat ja respat on selkeitä, yksinkertaisia ja maukkaan näköisiä. Itse en kyllä pidä liiallisesta sekasotkusta, että vinkki sinne ja vinkki tänne, vaan tykkään selkeästä paketista ja se voisi olla muillekkin lukijoille kaikkein selkeintä.Jokainenhan osaa itse maustaa sapuskansa lopulta miten haluaa ja sen myöden saada uusia ahaa-elämyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, tuota täytyykin miettiä, nimittäin itse olin miettinyt myös sitä että voisi olla eri variointiehdotuksia itse reseptin perässä. Tätä ajattelin siksi, että moni kuitenkin käyttää arkisessa perus-ruoanlaitossaan tiettyä kokoelmaa ruokalajeja, ja ne alkavat helposti kyllästyttämään ellei niitä muuntele. Muut kuin kokeneet ruoanlaittajat eivät välttämättä myöskään uskalla kokeilla mitään muuta muuntelua kuin ehkä roiskaista jotain valmiskastiketta ruoan sekaan. Samalla ajattelin että niitä perheen sekasyöjien liha- tai kalalisukkeita ruokaan voisi ehdottaa variaatio-osassa.

      Se voisi mennä jotenkin näin. Olisi vaikka avokado-kuskussalaatin ohje. Sen perässä olisi muutama ehdotus muunnelmaksi, esim. "viikunoiden kanssa", "paahdetun paprikan kanssa", "tonnikalan kanssa". Mutta kyllä se toki selkeyttä voi vähän huonontaa silti, vaikka variaatiot olisivatkin jossain omassa laatikossaan erillään itse perusreseptistä.

      Poista
  7. Minä koen ongelmaksi kaikenlaisissa ruokakirjoissa sen että aina on mukana jokin tai joitakin aineita joita ei lähikaupasta saa tai ne ovat kalliita siellä. En ole hyväpalkkainen kuten esim. sinä. Pitäisi olla pelkistä perusaineista tehtyä (joskus voi hifistellä) ruokaa, joka myös maistuu hyvältä. Ja kyllä, esim. tuoreet yrtit eivät ole vaihtoehdto. Mutta ehkäpä se vain on köyhän osa :(
    Kriteerit täyttävän kirjan ostaisin, vaan saahan sitä unelmoida.

    Vielä, aito parmesaani on kyllä ihanaa ja maukasta, varoillani ostan sitä ehkä kerran vuodessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tuollaisiakin kirjoja tai blogeja tulee! Itse en valitettavasti osaa sellaista tehdä, koska minulla ei ole koskaan ollut tarvetta säästää ruoan hinnan suhteen. Jopa opiskelijana tuli herkuteltua kohtuu kalliisti koska sen lisäksi että sain vanhemmilta kuukausittaisen avustuksen, niin myös nostin koko opintoajan maksimi opintotuet. Olen siis valitettavasti varsinainen kermaperse mitä tulee ruokaan - en ole edes koskaan laskenut mitä minulta menee viikossa tai kuussa ruokaan. Summa luultavasti on melkoinen, koska tosiaan syön Välimeren tai lähi-idän tyylisesti ja ne ainekset ei ole Suomessa halpoja.

      Poista
  8. Minä kuulun niihin, jotka edelleen käyttää mieluummin keittokirjoja. Netin ohjeissa on se vika, että vaihtoehtoja on joskus liikaakin (=valitsemiseen menee aikaa) ja ei ole taattua, että saman hyvän ohjeen löytää toistamiseen vaikka niin on luullut. Lisäksi kirjaa on kätevämpi pitää sivupöydällä kokatessa kuin jatkuvasti näyttönsä mustaksi vaihtavaa kännykkää tai kokonaista kannettavaa.

    Olen täällä blogissasi joskus ennenkin kommentoinnut, että olet ihan oikeassa siinä, että monet kasviskeittokirjat ovat tosi ankeita makumaailmansa puolesta. Siinä mielessä ymmärrän oikein hyvin ideasi. Mitä tulee siihen, ettei keittokirjoja enää ostettaisi, niin en oikein usko. Varmaan vähemmän kuin ennen, mutta ei kai kirjakaupoissa olisi sellaista määrää keittokirjoja kuin siellä on ja ei kai mistään kasviskeittokirjasta tulisi suosittua (kuten siitä jonka itse hankit) jos niitä ei kukaan ostaisi.

    Tästä nyt varmaan voi päätellä, että kannatan lämpimästi keittokirjaideaa. Voisin hyvin hankkia joko fyysisen kirjan tai jos ei sellaista niin ainakin e-kirjan. Nimeksihän voit antaa sille vaikka tämän blogiteksiti alkupuolelta napatun sanaparin "Maku edellä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä aloin jo alustavasti suunnitella blogi-ideaa ja olen sellaisen ulkoasua rakennellutkin. Riippuu palautteesta blogin ruoille että harkitsenko kirjaa vai en. Voihan olla että mulla on niin outo maku ettei useimmat edes tykkää ruoistani, tai pitävät niitä järkyttävän kalliina tai jotain muuta. Mullahan ei ole muuta kokemusta kuin että mun kohtuu suppeassa tuttavapiirissäni ihmiset tykkää minun laittamistani pöperöistä, mutta voihan osa niistä sanoa niin vaikka vain kohteliaisuudestakin ;)

      Poista
    2. Joo ei tuttavien sanomisiin ja kehumisiin voi luottaa yleensä pätkän vertaa. Siihen tosin voi jo luottaa paljon enemmän kuinka paljon ne syövät, ottavatko lisää ja tulevatko ruokapöydän viereen tulevaisuudessa vikkelästi

      Poista
  9. Kannatan ideaasi sekä blogista että keittokirjasta aivan ehdottomasti! Minuakin piinaavat vegaanien ehdottomuus, kasvisruokien yleinen latteus ja sekaruokaohjeissa tyrkytetty lihan määrä. Ja kaipaan erilaisia makuja, potkua ruokapöytään, tulen hulluksi, jos esim. kiireen vuoksi pitää syödä pastaa 5 kertaa viikossa. Lisäksi ruoan pitää valmistua nopeasti ilman pitkällisiä edeltäviä vaiheita, kastikehifistelyjä ja sen seitsemää kattilaa ja kasaria... tässä harrastetaxi-kokopäivätyö-yh-äitielämässä kun pitää paitsi taikoa jostain se puolituntinen ruoanlaittoa varten myös itse raivata keittiö aterian jälkeen. Tästä huolimatta olisi kiva syödä hyvin, maukkaasti ja vaihtelevasti, ja saada eettisesti oikealla tavalla tuotettua puhdasta pöperöä kasvavien lasten lautasille.

    Ilmoittaudun blogisi lukijaksi ja kirjastasi teen ennakkotilauksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla myös tuo jälkitöiden välttely on suorastaan pakkomielteenomaista, koska vaikka tykkään ruoanlaitosta, niin tiskaaminen ja jälkisiivous ei tosiaan innosta. Se menee välillä huvittavuuksiin asti, esim. kun vielä söin lihaa, usein sekoitin jauhelihaan mausteet, munan, korppujauhot siinä muovisessa jauhelihan myyntipakkauksessa, ettei tarvisi pestä ylimääräistä kulhoa missä ne on sekoitettu :D Ja esim. vaivaan taikinat yleensä siinä kulhossa jossa ne olen sekoittanutkin, kun en halua pestä ylimmäräistä jauhotettua vaivaustasoa.

      Muutenkin olen yksinkertaistanut paljon keittiötäni. Omistan nykyisin vain 2 kattilaa, ison ja pienen. Lisäksi paistinpannun. Mikroaaltouunikin lensi jossain vaiheessa kierrätykseen, koska sorruin sen takia liian usein syömään kaikenlaista roskaa sen sijaan että olisin viitsinyt laittaa edes helppoa ja nopeaa ruokaa itse.

      Poista
  10. Köyhä ihminen olen itsekkin, mutta en näe mitään järin kallista sun sapuskoissa ainakaan tähän asti.Jos kerran tai kaksi tekee viikossa sen gourmet-ruoan niin se maksaa pauttiarallaa parin röökiaskin ja kaljalootan hinnan. Totta se on kyllä, että jos kirjalleen meinaa kannattavaa asiakaskuntaa saada, niin niitä on jo ihan riittävästi, liikaakin. Mut mitäs sen väliä. Tee ihan just sellanen oma ruokakirja kun haluat, sehän on sun juttusi ja intohimosi. Ottakoot ne ihmiset sen omakseen kelle se sopii. Ei kaikkia voi miellyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kalleus on suhteellinen juttu. Tosiaan en syö mitään tryffeleitä ja viiriäisenmunia tai muuta ihmeellistä tosi kallista. Luultavasti monelle ihmiselle useimmat ruokani eivät ole erityisen kalliita, mutta tosiaan sitten on niitä joiden pitää tulla ihan uskomattoman pienellä summalla kuukausi toimeen, ja sellaiselle joku avokadon tai vaikka pecorinojuustopalan ostaminen voi olla kallista. Samalla rahalla kun saisi kaloreita enemmän halvemmista ruoka-aineista.

      Itse kun syön joka päivä sillä tavalla vähän Välimeren ruokavalion tyyppisesti, niin tuleehan siitä niin hintaa varmasti keskivertoa enemmän, mutta tosiaan blogin tai ruokakirjan lukijat voivat tehdä sellaisia ruokia harvemmin.

      Poista

Lähetä kommentti