torstai 6. helmikuuta 2020

-10 kg saavutettu

Kuntosalille mukaan: vettä, lukko pukukaappiin ja
salikortti
Yleensä se jos en ole kirjoittanut vähään aikaan on tarkoittanut, että olen repsahtanut oikein kunnolla enkä ole kehdannut kertoa siitä. Tällä kertaa mitään sellaista ei ole tapahtunut, mutta en ole halunnut heti alkaa julkisesti juhlimaan painonpudotusta ja uusia elämäntapoja, koska en ole itsekään luottanut että homma on kestävää eikä johda megarepsahdukseen ehkä jo parin viikon päästä.

Olen jatkanut kaikessa hiljaisuudessa painonpudotusta ja liikunnallisemman elämän tavoittelua personal trainerin ohjauksessa. On ollut yksittäisiä repsahduksia esim. pariin palaan kakkua palaverissa tai pizzaan lautapeli-illassa. Kolmen ruokalajin edustuslounaita töissä. Ja joulun aikaan söin ihan luvan kanssa pyhinä mitä ikinä huvitti ja join myös, vaikka se tarkoittikin että jouluviikolla paino nousi ja sitten pari seuraavaa viikkoa meni sitä tasaillessa.


Kuitenkin lopputulos on se, että viime postauksessa painoin 106 kg ja nyt 96 kg. Enkä ole vetänyt mitään VLCD-kuureja tai muita övereitä, vaikka pari kertaa on ollut ankara halu esim. vetää kännit ja mässätä ja sitten korvata kalorit ottamalla muutaman päivän Nutrilett-kuuri. Ihan PT:ltä salaa... En ole kuitenkaan sitä tehnyt koska olen muistanut mihin ne sellaiset on aina ennen johtaneet: useamman päivän tai viikon repsahduksiin joita en korvaa koskaan, olenpa vaan taas entistä lihavampi.

Liikuntahommia

Käyn nykyisin pari kertaa viikossa kuntosalilla, ja kävelen niinä päivinä kun en käy. 

Kävely ei nyt aina ole kovin hauskaa tällaisena sateisena talvena. PT:n neuvosta yritin avuksi pelillistämistä eli lisättyyn todellisuuteen (AR, Augmented Reality) perustuvia mobiilipelejä. En kuitenkaan innostunut kokeilemistani. Pokemon Go oli ensimmäinen jota koitin. Tunsin että voisin jopa innostua keräämään koko sarjan Pokemoneja kävelemällä ympäriinsä, mutta se että Pokemonin löydettyään piti jäädä "taistelemaan" ja välillä käydä taisteluita Pokemon-kuntosaleilla tuntui ihan liian lapselliselta ja tylsältä. En halua seisoa zombiena kadunkulmissa tököttämässä matkapuhelintani kuin mielipuoli, koska yritän juuri napata Pokemonia joka löytyi paikalta. Kokeilin myös Zombies, run! sovellusta mutta en innostunut siitäkään. Totesin että taidan vaan tykätä enemmän katsella luontoa ja kuunnella lintujen laulua rauhassa kuin keskittyä kävelyllä älylaitteeseen. Tai ehkä mobiilikehitystäkin tekevänä pitäisi itse ideoida ja toteuttaa aikuisille suunnattu liikkumaan motivoiva peli (note to self: älä innostu, tai pian koodaat yöt vapaa-ajan projektia sen lisäksi että päivät työtä) ;)
Plussapalloille epätyypillinen habitaatti (Töölön kisahallin alakerran sali)


Tehty treeni kirjattuna Strong-sovellukseen
Kuntosali on ollut positiivinen yllätys. Olin alkuun hyvin epävarma kehtaako sellaiseen paikkaan mennä lihavana. PT vakuutti, että erityisesti kaupungin saleilla käy kaikenlaista väkeä ihan tavallisiin vaatteisiin pukeutuneena, eikä kukaan ihmettele ylipainoista. Ja näin tosiaan on. Olen käynyt Töölön kisahallilla ja Myllypuron Liikuntamyllyssä salilla (asun vähän siinä puolivälissä noiden välillä), ja molemmissa paikoissa on kaikenlaista väkeä eikä ketään tuijoteta saati naureta. Myös muita ylipainoisia ihmisiä on näkynyt näissä paikoissa joka kerta kun olen käynyt, paljon itseäni isompiakin välillä. Mihinkään kuukausijäsenyyteen pitkäksi aikaa ei ole pakko sitoutua: ostin alkuun 3,50 euron kertalippuja pari kertaa ja sen jälkeen 28 eurolla 10 kerran sarjakortin. Nyt olen sen verran varma että jatkan harrastusta, että varmaan ostan 120 päivän kortin (84 euroa) seuraavaksi. Sama kortti käy kaikkiin näihin kaupungin kuntosaleihin eli voi vaihdella paikkaa missä käy.

En kyllä olisi ilman Personal Trainerin apua osannut itsekseni tehdä oikein mitään järkevää salilla. Pelottavan näköisiähän ne laitteet on täysin kokemattomalle, eikä tiedä miten pitäisi kokemattomana aloittaa treenaaminen niin että siitä on jotain hyötyä mutta ei riko itseään. Nyt minulla on Strong-mobiilisovellukseen tallennettu saliohjelma, jota teen kun menen salille, ja sitten taas jonkun ajan päästä katsotaan tarvitaanko muutoksia liikkeisiin tai painoihin. Painoista olen huomannut, että käsivoimat minulla on täysin surkeat, mutta jaloissa riittää voimaa - no eihän se ihme ole, kun on pitänyt pahimmillaan 106-kiloista kroppaa niillä jaloilla kantaa. 100 kiloa jalkaprässiin ei tee edes tiukkaa mutta erilaisissa yläkropan liikkeissä painot on luokkaa 10-20 kiloa. Mutta eiköhän ne voimat siitä kehity yläkropassakin kun jaksaa treenata.

14 kommenttia:

  1. Onnittelut! Kävelyihin toimivaksi avuksi olen itse kokenut äänikirjat. Kannattaa kokeilla! Nyt kun ei oikein nivelet kestä kävelemistä, niin käyn uimassa ja tilasin nyt vedenkestävät kuulokkeet/mp3-laitteen, jonka toivon tuovan uimisen "tylsyyteen" apuja. Kivoja vinkkejä kuntosaleiluun. Kyllä minunkin pitäisi sinne nyt viimein uskaltautua.... Noihin ns. repsahduksiin vielä se, että ei kuulosta oikeasti miltään repsahduksilta, vaan normaalilta elämältä. :) Joka päivä ei voi herkkuja mättää jos haluaa laihtua, mutta silloin tällöin on ihan ok kohtuullisissa määrin. Se minkä kokee kohtuulliseksi määräksi, on sitten itse kokeiltava. Mut noin näppituntumalla omaan kokemukseen perustuen, kerta-pari viikossakin on vielä ihan mahdollista siten, että paino putoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en vieläkään oikein mitenkään nauti siitä kohtuudesta. Mieluummin vaikka herkuttelu tai juopottelu kerran kuussa vain mutta kunnolla, kuin vähän närppimällä useammin. En saa mitään iloa siitä vähän vaan maistelusta

      Poista
    2. No, kuten kirjoitin, jokaisen on etsittävä se kohtuullisuus itse. Sinulle se voi olla kunnon herkuttelu+juopottelu kerran kuussa. :) En kyllä tarkoittanut mitään närppimistä tai maistelua tuolla kertaviikkoisellakaan. Mun herkkupäivään kuuluu normipizza tai hampurilaisateria makeita herkkuja (esim. pari leivosta) ja sen lisäksi muuta arjesta rennompaa ruokaa. Itsekin syön arkena melko tylsästi vaan nälän poissa pitävää ruokaa.

      Poista
  2. Upeata! Olen vissiin joskus kirjoittanutkin, että saleilla käy kaikenlaisia ja -ikäisiä ihmisiä, kaikenlaisissa vaatteissa. Ja varsinkaan nämä kuntien salit eivät varmasti ole paikkoja, joissa paheksutaan ketään.

    Siitä repsahtamisesta: repsahtaa vaan mutta sitten jatkaa melko nopeaati. Itse olen jo kauan syönyt melkein joka päivä pienen herkun, esimerkiksi jäätelön. Tai Runebergin tortun. En kiellä itseltäni mitään ja huomaankin, että pystyn hallitsemaan mielitekojani ja koen kuitenkin syöväni juuri niin kuin haluan, niin kuin syönkin. Ruoan pitää olla hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen vähän lähtenyt toiselle linjalle eli arkena ruoan EI tarvitse olla hyvää, riittää että se on "ihan ookoo", siedettävää. Mun makuun kun hyviä on niin rasvaiset ja energiapitoiset ruoat, ettei olisi mitenkään mahdollista laihtua syömällä niitä usein. Olen opetellut sellaista asennetta, että arki saa olla ruoan puolesta vain tankkausta ja sitten välillä voi nautikella vaan herkullisemmasta ruoasta.

      Poista
  3. Hei, mukava kuulla viimeisimmästä kehityksestä. En ole kommentoinut aikaisemmin, mutta löysin blogisi vahingossa syksyllä, ja olen lukenut sen nyt alusta aloittaen läpi omaa kurinpalautustani autellen. Samalla sinusta on tullut tämmöinen blogi-kaukotuttu, jolle toivoo hyvää, vaikka se tuttuus yksipuolista toki onkin. Sattuipa myös niin, että itsekin olen ajatellut kuntosalin aloittamista. Tosin pitää tässä vielä kuukausi-kolme tuumata... mk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehtiihän sitä tuumata, itse tuumailin vuosikausia :D Mä en oikein halunnut oikeasti tehdä mitään epämiellyttävää tai luopua mistään mukavasta tyyliin: alkoholista en ainakaan luovu tai merkittävästi vähennä koska se tuottaa niin paljon iloa, liikuntaa en ainakaan ala harrastamaan koska inhoan sitä, ruoan suhteen en aio syödä mitään tylsän makuista koska sittenhän menisi kaikki ilo elämästä.

      Sitä vaan on lopultakin tullut sen tosiasian eteen että joo voinhan minä pitää nuo jokapäiväisen hedonismin periaatteeni, mutta sitten täytyy jatkaa elämistä sairaalloisen ylipainon BMI:llä (enää ei muuten ole sairaalloinen BMI vaan vain vaikea ylipaino). Jolloin taas hedonismia alkaa jo pilata erilaiset vaivat ja kivut ja erilaisten asioiden tekemisen vaikeus.

      Poista
  4. Tosi kiva kuulla! Olen käynyt välillä kurkkimassa ja ajatellut tosiaan,että olet repsahtanut :) Mutta ihan loistavia uutisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo välillä näinkin päin. Kyllä sitä itsekin silti vieläkin jännittää että milloin käy huonosti, kun on niin pitkä historia innolla alkaneista ja hyvin menneistä laihdutuksista tai elämänmuutoksista, jotka on kuitenkin päätyneet kuukausien mässykauteen jolloin on lihottu ylikin entisen alkupainon. Ongelma on se, etten ole keksinyt MIKSI noin käy, ja siksi ei voi olla mitenkään varma ettei niin kävisi taas.

      Poista
  5. Terapia? Käyn itse ja se voisi auttaa sinua ongelman tunnistamisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain vaiheessa olin jo vähällä mennä, katselin eri terapiasuuntauksista juttuja ja mitä terapiapalveluita lähiseuduilla on tarjolla. Oli vaan töissä silloin kiire enkä jaksanut ja viitsinyt.

      Nyt taas kun kaikki menee todella hyvin eikä ole mitään ongelmia, ei huvita yhtään mennä mihinkään terapiaan, tuntuu ettei ole tarvetta. Seuraavan kerran jos tulee isompi totaalirepsahdus niin sitten kyllä täytyy.

      Poista
  6. Kuulostaa hyvältä!
    Tuo on kohtuullista kuntoilua, sellaista, jota jaksaa pitempään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, totta. Mulla ei ole kuntoilun suhteen mitään intohimoisia tavoitteita kuten yrittää näyttää bikini-fitnessbeibeltä, vaan ihan vaan kalorien polttaminen ja fyysisen suorituskyvyn ylläpito. Siihen ei onneksi vielä niin kauheasti tarvitse nähdä vaivaa.

      Poista
  7. Yks aikuisille sopiva harrastus, jossa saa kävellä, on geokätköily.

    VastaaPoista