Villivihanneskurssilla

Kipeää persettä (eli murtunutta häntäluuta) parannellessani aloitin netissä, jotain vaivoista ja kivuista huomion vievää tekemistä kaivatessani, villivihanneskurssin. Kyseessä on aiheesta kirjojakin kirjoittaneiden Raija ja Jouko Kivimetsän "Villiinny villivihanneksiin 2019" kurssi (linkki). Kurssin vetäjillä on muuten myös erinomainen hortoilu.fi sivusto, johon kannattaa tutustua jos asia kiinnostaa, sillä sieltä löytyy paljon tietoa ja villivihannesreseptejä ilmaiseksi.


Olen aina tykännyt ajatuksesta keräillä luonnosta ravintoa, mutta en ole saanut viherpuolesta aikaiseksi muuta kuin kerätä keväällä nuoria nokkosia ja joskus voikukanlehtiä salaattiin. Lisäksi olen tiennyt, että ketunleivät suolaisina sopisivat varmaankin moneen ruokaan, samoin makea kallioimarre, mutta en ole saanut aikaiseksi ottaa selvää tai kokeilla mihin, tai käytännössä kerätä niitä. Ajattelin, että tänä vuonna voisin laajentaa repertuaariani, ja samalla lisätä arkeeni vähän tarkoituksellisemman oloista liikuntaa kuin kävelyteiden tarpominen, jotta joku tietty askelmäärä aktiivisuusrannekkeessa tulee täyteen.

Tänään villiyrttikurssin ensimmäisen osan materiaalit tulivat jakoon ja täytyy sanoa että olen kyllä aika innostunut! Harvoin sitä tämän ikäinen ihminen oppii niin paljon uutta asiaa kerralla. Sain mm. tietää, minkä keräily kuuluu jokamiehenoikeuksiin ja minkä ei, ja että jos haluaa keräillä jokamiehenoikeuksiin kuulumattomia kuuluvia juttuja kuten puiden kerkät ja lehdet Metsähallituksen mailta, voi tähän hankkia kätevästi mobiililuvan. No sitten on tietysti se ongelma että mistä tietää mitkä on Metsähallituksen maita... Sehän on selvää ettei kenenkään yksityisen pihamailta tai talousmetsistä saa kerätä puita vahingoittavaa materiaalia, mutta mietin esim. näitä oman asuinalueeni kaupunkimetsiä - en yhtään tiedä kuka ne omistaa. Mutta taidan olla pahis ja kokeilla keväämmällä silti kerätä pieniä maistelumääriä luonnon antimia sieltä. Itse asiassa olen nähnytkin täällä ekohippien luvatuilla mailla ihmisiä usein jo alkukeväästä kulkemassa korien ja pussukoiden kanssa ja keräämässä jotain, ja olen ihmetellyt että mitä ne muka löytää, kun ei vielä sieniä tai marjojakaan ole. Ehkä ne on näitä villivihannesihmisiä!

Kotimaisten puiden syötävät osat

Keräilyä koskevan yleistiedon ja sääntöjen lisäksi ensimmäinen oppitunti koski kotimaisia puita, joista löytyy syötäviä osia. Ilmeisesti jo hyvin varhain keväällä voisi näistä jotain löytää. Laitan tähän jotain yleisluontoisesti, ja sitten laajemmin kunhan myöhemmin keväällä pääsen käytännössä testailemaan näitä.

Koivu

Koivusta saa mahlaa, jonka kerääminen neuvottiin opetusvideolla. Sitä ei luonnollisesti saa kerätä muuta kuin omista koivuistaan tai maanomistajan luvalla, koska kyllähän se puuta vahingoittaa että kuoreen porataan reikä ja siitä valutetaan mahlaa. Mahlat siis jäänevät itseltäni maattomana kaupunkiasujana kokeilematta. Sen sijaan koivun hiirenkorvia eli silmuja ja nuoria lehtiä aion kyllä kokeilla. Nuoret lehdet sisältävät ilmeisesti paljon ravintoaineita, ainakin C-, B2- ja B3-vitamiineja, beetakaroteenia ja jopa proteiinia. Lapsena niitä joskus kesällä napsin suuhuni mistä muistan saaneeni äidiltä torut, että eivät ole mitään ihmisen ruokaa, älä nyt hyvänen aika tuollaisia syö! Lapsen vaisto näköjään oli oikeassa että on syötävää ja vieläpä terveellistä.

Koivuviinaa aion aivan erityisesti kokeilla, koska viinan juonti on aina kivaa:

vajaa pullollinen maustamatonta viinaa
reilu kourallinen silmuja tai hiirenkorvia
(sokeria)

Jätä viina uuttumaan vuorokaudesta pariin viikkoon. Siivilöi koivun silmut tai hiirenkorvat pois. Lisää halutetessasi lusikallinen sokeria. Tarjoa viileänä.

Kuusi

Kuusesta voi syödä sesonkiaikaan kerkkiä eli silmuja ja vaaleanvihreitä vuosikasvaimia. Maun sanotaan olevan kirpeän raikas (olen vähän skeptinen voiko mikään havupuun osa olla hyvää, mutta kokeillaan!). Kerkistä haudutettu tee auttaa väsymykseen ja lievittää yskää ja hengitystieongelmia. Näitä voi myös pakastaa minigrip-pusseihin. 

Pihlaja

Kaikkihan tietävät että pihlajan marjoja voi käyttää ravinnoksi, mutta itselleni oli iso yllätys että pihlajan silmuja ja lehtiä voi myös! Silmujen sanotaan olevan jopa suorastaan makuelämys vailla vertaa - niiden kuvataan maistuvan "hurmaavasti mantelilta tai oikeastaan mantelilikööriltä". Ei hitsi, tämä on pakko testata kunhan kevät etenee! Täytyykin ottaa lähiseudun pihlajat pian jo tehovalvontaan, koska kurssilla sanottiin, että silmut on oikeassa vaiheessa vain muutaman päivän keväällä. Pihlajan lehdistä voi myöhemminkin kesällä tehdä yrttiteetä.

Omena

Itse omenan lisäksi omenapuun lehtiä voi syödä. Ne maistuvat parhaalta kerättynä ennen omenapuiden kukkimista keväällä. Lehtiä voi syödä salaatissa tai niistä voi hauduttaa yrttiteen. Sisältävät tulehduksia ehkäisevää floretiinia.