Puoliveristä dieetin noudattamista, puoliverisiä tuloksia

Viime postauksen jälkeen on ollut vaihtelun vuoksi paha työstressikausi. En ole repsahtanut mihinkään tolkuttomaan mässäilyyn tai juopotteluun, mutta en myöskään ole jaksanut noudattaa rasiadieettiä säännöllisesti ja tunnollisesti. Siellä täällä pientä poikkeusta: en nyt tänään jaksa mitata rasioilla, mutta yritän muuten käyttää aineita oikeaoppisissa suhteissa; pikkujouluissa nyt ei rasioita mietitä; lounas jäi välistä joten syön suklaapatukan - siinähän on oikeastaan vähemmän kaloreita kuin normaalissa lounaassa joten ei pitäisi mitään tapahtua... Suurin osa aterioista on silti ollut ihan rasioilla mitattuja 21 day fix aterioita.

Lopputulos on, että vaikka olen kokenut syöväni suht terveellisesti pääosin, niin paino ei ole laskenut - mutta ei onneksi myöskään noussut. 95 kilossa ollaan ja pysytään. Täytyisi alkaa taas noudattaa rasioita ihan kunnolla, koska näköjään tällainen "sinne päin" ja "arvioiden" ei meikäläisellä riitä siihen että paino oikeasti putoaisi.

Nolo tilanne töissä (taas)

Tiedättekö ne päivät, kun ei yhtään jaksa miettiä miltä näyttää? Kun vähän ryppyisetkin vaatteet käy silittämättä päälle, ja laittautumiseksi riittää pikaponnari tukkaan? No, mulla oli tänään sellainen päivä. Ajattelin koodailevani koko päivän yksinäni, joten mitäpä sillä väliä miltä näytän. Paitsi että minua tultiin kesken työpäivän hakemaan, että minun pitää lähteä tiettyyn yksikön kokoukseen. Meinasin että en ehdi, mutta pomon mielestä nyt oli erityisen syy mennä. Ok, siis YT:t tulee, minä ajattelin. No, pakko kai se on mennä kuulemaan kuinka paljon pois potkitaan tällä kertaa.

Todellisuus oli vähemmän vakava mutta enemmän nöyryyttävä. Siellä oli järjestetty pienet Oscar-gaalat joissa palkittiin eri kategorioiden parhaita työntekijöitä, samaan tapaan kuin oikeissa Oscareissa eri kategorioiden elokuvia ja näyttelijöitä. Kyllä muuten hävetti kun kutsuttiin sinne salin eteen, ja tiedostin miltä näytän: harmaa, vähän tahrainen ja ryppyinen trikookaapumekko jonka tahroja olin yrittänyt peittää vetämällä sen päälle erittäin ruman venähtäneen villatakin, rumat lenkkarit jalassa, ei meikkiä, vähän rasvainen tukka tiukalla ponnarilla (onneksi se vaaleansininen muuminkuvalla varustettu hiuslenksu sentään tuskin näkyy kuvissa). Siinä sitten otetaan kuvia ja luvataan että jossain hemmetin julkaisussa sitten kerrotaan perustelut valinnoille. Toivoisin että voisin tuhota ko. julkaisun ennen kuin se pääsee ihmisten ilmoille, tai ainakin sen osan jossa on minun kuva :D  

Kommentit

  1. Työstressi vaikuttaa kyllä siihen, miten jaksaa panostaa ruokailuunsa. Et nyt ainakaan ole lihonut, mikä on hyvä juttu.

    Toivotaan että ensi vuonna olisi hieman vähemmän stressaavaa työssä, vaikka taitaa olla turha toivo niin sinulla kuin monilla muilla.

    Oikein levollista joulua ja onnea ensi vuoteen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti