Ei hemmetti, kai sitä laihduttamista pitäisi taas alkaa miettiä :(
Näyttää olevan niin että kun ei laihduta, niin läskiä tulee lisää. Eilen kävin vaa'alla, varmana siitä ettei paino mihinkään ole muuttunut siitä 95 kilosta jossa se on pitkään ollut. Ja paskat. 98,8 kiloa oli elopainoa. Ihan riittävästi 165 cm mittaiselle naiselle.
Olisi se kyllä pitänyt arvatakin siitä, että viime aikoina housuja ei ole pystynyt ollenkaan vetämään ns. ylös vaan ne on jääneet jonnekin nivustaipeiden tienoille, ja sitten vatsaläskipussi roikkuu housunvyötärön päällä. Muistan miten nirppanokkaisena ja ruipelona teininä oikein mielessäni yököttelin erästä sukulaismiestä, jolla oli samanlainen maha. Tuntui että ihan oksettaa jos sitä menee katsomaan. No, nyt sen saman efektin saa katsomalla ihan vaan peiliin.
Olen tosin edelleen erittäin hyvä peittämään läskejäni vaatteilla. Entistä isompia Gudrun Sjödenin ja vastaavien liehutunikoita ja mekkoja vaan päälle, niin vatsan isous ei niin pahasti näy... Asiaa auttaa sekin että tissitkin on lihoneet 95 H kokoon, joten jättitissit sentään ulottuvat edemmäs kuin maha, ja niiden päältä tunikat laskeutuu kivasti mahan peittäen.
Mutta ei, minä en kyllä tykkää tästä enää yhtään. Ulkonäköhaitta on yksi asia, mutta polvi- ja jalkateräkivut kävellessä, se ettei maan tasolta tahdo päästä ylös (yritin vaihtaa renkaita itse kuten olen aina tehnyt, mutta eipä onnistu näissä läskeissä) ja inhottava läskimakkaranvälihikoilu koko kropassa, äyh....
 |
| Elintasopötsi |
Olen tosin edelleen erittäin hyvä peittämään läskejäni vaatteilla. Entistä isompia Gudrun Sjödenin ja vastaavien liehutunikoita ja mekkoja vaan päälle, niin vatsan isous ei niin pahasti näy... Asiaa auttaa sekin että tissitkin on lihoneet 95 H kokoon, joten jättitissit sentään ulottuvat edemmäs kuin maha, ja niiden päältä tunikat laskeutuu kivasti mahan peittäen.
Mutta ei, minä en kyllä tykkää tästä enää yhtään. Ulkonäköhaitta on yksi asia, mutta polvi- ja jalkateräkivut kävellessä, se ettei maan tasolta tahdo päästä ylös (yritin vaihtaa renkaita itse kuten olen aina tehnyt, mutta eipä onnistu näissä läskeissä) ja inhottava läskimakkaranvälihikoilu koko kropassa, äyh....
Samaan kierteeseen siis taas
Kun ei muutakaan voi. Eli yrittää tavalla tai toisella ainakin estää lisälihominen, mielellään laihtua,
vaikka toivottomalta se tuntuukin vanhojen kokemusten perusteella.
 |
| "Lupaan lukea Raamatun ja raitistun Jos saan aikaa, se varmasti onnistuu Mut ei tänä yönä - Jenni Vartiainen" |
Aloitin taas sillä että etsin omasta kirjahyllystäni joskus aikoinaan ostamani kirjan "Terveempi elämä 12 viikossa". Mutta kun jo luin sitä -kaljoitellessani ja tunkiessani itseeni pussillisen maissilastuja itsetehdyn guacamolen kanssa samalla- tajusin että ei, tämä on liian ankaraa, en tule pystymään tähän. Ekalla viikolla pitäisi jättää täysin pois kaikki lisätty sokeri, viikolla 2 vaihtaa viljat täysjyväisiin (inhoan täysjyvätuotteita) ja muuta sellaista ehdotonta. Joka viikko uusi sääntö. Ei, en tule pystymään tähän.
Niin sitä sitten tuli paluu vanhan kunnon Pöperöproffan eli Patrik Borgin oppien pariin. Hän tuntuu puhuvan juuri kaltaisilleni luusereille, joilla ei ole enää tahdonvoimaa ehdottomuuksiin. Häneltä on tullut uusi kirjakin: "Tunne nälkä - Syö intuitiivisesti, saavuta tuloksia". Kirjastosta meinasin sen hakea, mutta kirjastahan oli valtava jono varauksia, joten kipaisin kirjakaupassa. En edes oikein tiedä miksi halusin kirjan, koska olen luultavasti lukenut jo niin paljon laihdutuskirjoja, että tuskin mitään uutta opin uudesta kirjasta.
Palautus alkujuurille: uni ja liikunta
Mutta kyllä siitä kirjasta hyötyä oli. Toisin kuin ensin luettu kirja, ei tässä lähdetty täydellä höyryllä laittamaan ruokavaliota kuntoon radikaalein muutoksin. Ei, ensimmäinen vaihe on "Elintavat tukemaan kehon kuuntelua".
Eli siis ennen kuin edes mietitään sitä ruokavaliota, pitäisi saada uni ja edes jonkinlainen liikunta kuntoon. Liikunta ei tarkoita että pitäisi alkaa käydä salilla tai hölkätä, vaan saada päivittäin edes yhteen laskettuna puoli tuntia jonkinlaista aktiivisuutta. Tähän lasketaan myös arkiaktiivisuus kuten siivoaminen kotona, kävely lähikauppaan, puutarhahommat jne. Yhteensä puoli tuntia, vaikka pienistä pätkistä. Ei mahdoton tavoite edes minulle. Ja se uni, vähintään 7 tuntia pitäisi saada yleensä yössä nukuttua, koska muuten on nälkähormonit sekaisin ja tekee mieli lähinnä epäterveellistä ruokaa.
En tiedä paljonko minulla on mahdollisuuksia onnistua tuon unen suhteen, kun tämän vuoden unikeskiarvoni arkipäiviltä on iPhonen appsin mukaan 3 h 45 min yössä arkisin, viikonloppuisin sitten 12 h / yö. Mutta pakko kai se on yrittää taas, koska uskon että ihan oikeasti suuri syy siihen miksi ei ole voimaa elämäntapamuutoksiin on tuo nukkumattomuus. (Ja hullua sinänsä, minä kyllä saan nukuttua melkein milloin vaan menen sänkyyn, mutta kun en malta mennä, virkistyn illalla ja haluan touhuta kaikenlaista)
Hei
VastaaPoistaMietin tässä hetken viitsinkö alkaa kertoa laihdutusmetodista, joka on minulla toiminut jonkin aikaa suunnitellusti, kun se ei takuulla ole minkään järkevän ohjeistuksen mukainen ja laihtunut olen vasta 7 kg, joka on vähemmän kuin lopullinen tavoite. Puhumattakaan nyt että olisi kokemusta siitä, että paino myös pysyy poissa. Toisaalta ei kai siitä haittaakkaan ole. Minun PI:ni oli muuten alussa ihan vähän korkeampi kuin sinun nyt. Painan edelleen pari kiloa sinua enemmän, mutta olen pidempi joten PI on tällä hetkellä hiukan matalampi. Suunnilleen yhtä lihavia siis ollaan.
Koko homma menee yksinkertaisuudessaan niin, että olen merkinnyt kalenteriin mitä minkäkin viikon perjantaihin mennessä haluan painaa. Tein päätöksen, että käyn vaa’alla joka aamu, ja jos paino on liian korkea (jota se tietysti aina alkuviikosta on) en sinä päivänä syö enää töiden jälkeen yhtään mitään, mutta toki juon jotain (lähes) kaloritonta yleensä yhteensä noin litran. Syön työpaikkaruokalassa päivittäin lounaan ja aamulla pari hedelmää ja juon tuopillisen. Ei siis oluena vaan tilavuusmittana. Kaljatuoppi on vaan kätevän kokoinen lasi. Aamupala on vähän onneton sen takia, että olen aina ollut tosi huono syömään aamulla ja pari hedelmääkin on edistystä. Jos paino on tarpeeksi matala syön töiden jälkeen jotain järkevää enkä silloinkaan kyllä kovin paljon, koska olen huomannut että paino nousee helposti. Varsinkin viikonloppuisin kun ehkä liikun kotona vähemmän kuin työpaikalla (vaikka minulla on fyysisesti hyvin kevyt työ) paino nousee ihan naurettavan pienillä syömisillä. Johtuu varmaan siitä, että joka viikko osa painonpudotuksesta on nestettä ja jos viikonloppuna syö jotain tavallista suolaisempaa kaikki häipyneet nesteet saa takaisin. Tosin ostan yleensä viikonlopuksi herkkuja, esim 200 g:n levyn suklaata tai jäätelöä. En minä herkuista ole kieltäytynyt viikollakaan jos joku on tuonut niitä työpaikan kahvihuoneeseen kun määrä on silloin aika pieni.
Viikonloppu- ja kahvihuonelöysäilyt ovat mukana sen takia, että olen todennut, että liian tiukilla säännöillä iskee väsymys ja turhautuminen. Siksi minulta ei ikinä onnistuisi tuo mainitsemasi kirjan ”Terveempi elämä 12 viikossa” ohjeet. Samasta syystä haluan laihtua tosi hitaasti, noin 1 kg/kk, eli vuorotellen 200 g ja 300 g viikossa. Kaiken maailman ”kuuntele kroppaasi” -neuvot voin taas unohtaa ihan saman tien, koska totuus on, että jos syön silloin kun minun on nälkä, lihon. Sama jos syön makeaa vain sen verran, että makeanhimo tyydyttyy. On ihan täyttä puppua että ei sitä makeaa oikeasti enää teekään mieli yhden pullan tai muutaman suklaapalan jälkeen. Onnellisia he jolla tämä toimii, minulla ei. On ollut pakko tulla siihen lopputulokseen, että kroppaani en voi kuunnella koska kroppani valehtelee mitä tulee ravinnontarpeeseeni, ja niin tympeältä kuin se ehkä kuulostakin, on pelkästään posotiivista jos on nälkäinen: se yleensä tarkoittaa sitä, että paino pysyy samana tai laskee. Lisäksi ei ole pahitteeksi jos yrittää muistaa, että pieneen nälkään ei ole koskaan kukaan kuollut ja pientä se on niin kauan kun kunnon lounaan syö päivittäin ja painokin tippuu vain vähän viikossa.
En voi vastustaa kommentoimista, koska vähän kummalliselta kuulostaa tämä metodisi. Siis et syö mitään työpaikkaruokailun jälkeen, jos paino ei ole ollut aamulla tarpeeksi matala? Varsinkin yhdistettynä tuohon tavoiteltuun hitaaseen painonpudotustahtiin, tämä vaikuttaa kyllä aika oudolta. Samoin tuo pelko "nesteiden kertymisestä" ja sen aiheuttamasta painon noususta. Mitä väliä sillä on, vaikka nestettä kertyisi? Tavoitteenahan on päästä eroon siitä ylimääräisestä rasvasta, joka kyllä katoaa, jos ja kun pitkällä tähtäimellä saa ravintoa kulutusta enemmän.
PoistaMinä käyn kanssa vaa'alla joka aamu, mutta en anna sen lukeman vaikuttaa juuri mitenkään ruokailuihin. Painon päivittäinen seuraaminen pikemmin antaa minulle näkemystä siitä, miten paino vaihtelee luontaisesti ihan muutenkin kuin ruuan määrän mukaan. Tämän 9 kuukauden aikana, kun olen tiputtanut n. 25 kiloa, niin olen ainakin havainnut sen, että laihtuminen ei ole mitenkään lineaarista, vaan jonain viikkona lähtee vähemmän (tyyliin 100g) tai ei ollenkaan, jonain toisena viikkona humpsahtaa sitten yli kilon. Ihan riippumatta siitä, mitä on suuhunsa pistänyt tai kuinka rankasti on muuten rehkinyt. Ihmiskeho on sen verran monimutkainen kone, että yksinkertainen sisään-ulos -ajattelu ei välttämättä päde mikäli seurantajakso on hyvin lyhyt.
Onnittelut kuitenkin sinulle painon pudotuksesta. Täysin samaa mieltä olen tuosta lopusta, että jos itse alkaisin kroppaa kuunnella syömisten suhteen, niin ei varmaan paino tippuisi. Nyt kun tavoitteena on laihdutus, niin en uskalla siihen lähteä.
Ainakin Patrik Borgin "kuuntele kroppaasi" neuvoissa tosiaan on muutama catch... Eli että ensin pitäisi saada esim. uni ja liikunta kuntoon. Ja ruoan laadunkin pitäisi olla ainakin kohtuullisen hyvä. Eli ei hänkään neuvo nauttimaan vaikka hampurilaisia, keskiolutta tai karkkia niin paljon kuin mieli tekee, vaan ensin ruokavalio järkeväksi ja sen jälkeen sitä järkevää ruokaa pitäisi saada syödä niin ettei nälkää juuri ole.
PoistaHienoa kyllä jos onnistuu noilla metodeilla laihtuminen. Minullakin olisi nuorempana varmasti onnistunut, kun ei ollut vielä tuota ahmimistaipumusta mikä niin herkästi herää kaikenlaisista jutuista. Esim. tuollainen "en saa syödä illala vaikka on nälkä koska en ole laihtunut tarpeeksi" toimisi luultavasti muutaman päivän, ja sen jälkeen sortuisin menemään lähikauppaan ja ostamaan ja syömään oikein kunnon mätöt sudennälän kourissa.
Sanon tämän kaikella ystävyydellä, mutta mahtaisiko sinun lihominen johtua henkisistä ongelmista? Turrutat pahaa oloa syömällä ja juomalla? Ainakin minulla tämä on ollut syy ahmimiseen ja ylensyöntiin eikä siihen mikään dieetti auta.
VastaaPoistaSe siinä ongelma onkin, kun ei ole mikään paha olo. Suurimman osan aikaa päinvastoin, oikein hyvä. Aina kun katson esim. telkkarista niitä superlihavista kertovia juttuja, niin ihmettelen että miten kaikilla tuntuukin olevan jokin henkinen syy lihavuudelleen, sellainen mikä tekee asian ymmärrettäväksi. Joillakin kauhea lapsuus, joltain kuollut oma lapsi, köyhyyttä, elämänhallinnan ongelmia jne.
PoistaJa sitten on joku meikäläinen, joka on purjehtinut elämänsä läpi ilman sen kummempia ongelmia kuin omasta ulkonäöstä angstaaminen ja jotkin lievähköt ikäkausikriisit jotka on menneet ohi muutamassa vuodessa. Tällä hetkellä ei ole mitään sellaistakaan päällä vaan vietän seesteistä keski-ikäisyyttä ennen kuin viidenkympin kriisi iskee :D Mutta syömishäiriöisen rajalla kyllä saatan olla, että siinä mielessä henkisiä ongelmia joo. Niihin ei vaan välttämättä tarvita mitään sen syvempää syytä kuin lukuisten laihduttelujen sekoittama ruokahalun säätely ja omituinen suhtautuminen ruokaan.
Terve. Niin, itsellähän ei ole kärsivällisyys oikein koskaan riittänyt mihinkään dieetteihin, enkä pidä niitä hyvänä laihdutuskeinona. Kohta nelikymppisenä akkana sitä on täytynyt vain hyväksyä, että (tällä aineenvaihdunnalla) on tehtävä enemmän töitä jos haluaa pysyä edes sopusuhtaisena. Se ei tarkoita rääkkiä kylläkään, vaan ihan päänupin muljauttamista kokonaan uudelle aaltopituudelle. Jos ei muuta niin vaikka yksi asia kerrallaan pois vanhoista tavoista. Itselle on toiminut alkoholin pois jättäminen. Hyviä, itse tehtyjä ruokia ja pienempiä annoskokoja. Einekset minimiin. Vähintään puoli tuntia kävelyä päivässä. Turvottavat ruoka-aineet pois (mm. sipuli). Neljä ateriaa päivässä. Ei napostelua. Vettä ruokajuomaksi. Jos tässä ilmojen lämmetessä ottaisi ulkoilun jopa urheilun kannalta, mutta pikkuhiljaa. Herkkuja kohtuudella. En itse kannata mitään "karkkipäiviä", milloin tulee ahmittua helkkaristi, mielummin vaikka sitten joka päivä vähän jotain. Jos toisaalta on hankala hillitä annoksia, voi kokeilla alkuun jättää pois, mikä sitten onkaan oma pahe (karkki, leivokset, sipsit ym.) Niin ja vaa'an heitin pois jo aikoja sitten enkä mittaile mitään. Vaatteet kertovat ihan tarpeeksi ja tosiaan se oma olotila. Jollekin voi kuulostaa askeettiselta, mutta en koe että tarvitsen tämän enempää. Whatever works.
VastaaPoistaKuulostaa terveeltä lähestymistavalta. Minulle on aina ollut kummallinen pettymys että jos alkoholin olen koittanut jättää pois tai rajusti vähentää, se ei ole vaikuttanut painoon oikein mitään. Pari kiloa turvotusta pois ekalla viikolla ja siinä se. Ilmeisesti olen sitten kompensoinut juomattomuutta antamalla itselleni luvan syöpötellä vähän enemmän.
PoistaHei. Täällä joku joka yhä haluaa kuulla miten etenee tämä yritys. Antaisiko sulle lisäpotkua jos alat tänne blogin taas postaamaan useammin? Meitä lukijoita on kyllä varmaan yhä ketkä tykkää lukea sun juttuja vaikka taas sama pudotusrumba alkaa. Mua ihmetettyy mitä ihmeen puuhaa ihmiset kehittää yöaikaan,no varmaan samaa mitä itse keksin aamuisin kun olen aamuvirkku :)
VastaaPoistaJoo nimenomaan samaa. Esim. teen kotityöt kuten imuroin, pesen pyykit tai silitän ne yöaikaan. Tai pelaan tietokoneella, katson telkkaria, käyn kävelemässäkin joskus.
PoistaTäytyy kyllä yrittää aktivoitua taas kirjoittelemaan.
Miten olisi fitfarmin simple sinulle? saisit hyvät reseptit (ok, sinun makuusi varmaan tylsät) mutta silti riittävästi kaloreita. Simplellä ei ole liikuntaa.. itsellä lähti juuri 10 kg 12 viikon aikana.
VastaaPoistaJutan ohjelmassa riittävästi kaloreita? Mistä lähtien?
PoistaMinimissä oli 1200, keskiarvo 1500. Laskin tuon oman dieettini aikana kun makrot kiinnosti. Minimissä oltiin vain 3 viikkoa. Minulle ihan riittävä ja ei liian vajaa, hiilareita syötiin koko ohjelman ajan ja lisäsin tuohon minimiinkin itse. Riittävä siis ellet ole sitä koulukuntaa joka vaatii esim. minun syövän lähemmäs 2000 kun kulutus on 2200 (firstbeatin mukaan). Kaukana kitudieetistä ja samalla kaavalla menen edelleen (n. 1500 kcal/vk) ja paino laskee tasattuna 700 g/vk tällä hetkellä.
PoistaMinä olen kokeillut tuota Fitfarm Simpleä, se oli yksi ankeimpia dieettejä mitä olen koskaan kokeillutkaan. Kokeiltuani viikon lahjoitin ohjelman äidilleni, joka jaksoi myös noudattaa sitä noin viikon. Sen jälkeen tuli rahka jo korvista, ja muutenkin se että tarkkaan määrätään mitä pitää syödä, ei ainakaan mulle sovi.
PoistaJa mulla kyllä tuollainen 1200 kcal syöminen aiheuttaa aina viikon jälkeen jo hillitsemättömiä ahmimiskohtauksia, en uskalla sellaista enää yrittää. 1600 kcal on suunnilleen alhaisin mitä ehkä voisin.
ah, oli varmaan ennenkuin muuttivat simpleen korvauslistat :) nyt on hieman monipuolisempi, mutta jos kalorit on sinulle alhaisia, ei kannata. Itse jaksoin tätä juuri sen 12 vk
PoistaKäy lääkärissä ja hanki lähete painonhallintaloon, se on vuoden mittainen verkkokurssi jossa käydään läpi painonhallintaa, mutta mukana on myös apua nukkumiseen, stressiin ja muuhun. Olen tehnyt ohjelmaa nyt puoli vuotta ja kiloja on lähtenyt mukavasti, samalla on saanut lisää järkeä syömiseen ja liikuntaan. Lisäksi olen puuttunut omaan tunnesyömiseeni ja kiinnittänyt huomiota stressinhallintaan. Mikään täydellinen tuo julkisen puolen tarjoama kurssi ei ole, välillä tehtävät tuntuvat tyhmiltä ja ihmistä aliarvioivilta, mutta hyviäkin viikkoja on mukana.
VastaaPoistaMillekään kitudietille enää enää lähtisi, koska silloin käy kun aina ties minkäohjelmien kanssa eli kilot tulee takaisin ja korkojen kera. Muutaman kuukauden juo vaikka käärmeöljyä syömisten sijaan, mutta pitkässä juoksussa se ei kannata.
Pitäisikö sun plussis hankkia myös uusi koira?
Koira olisi ihana, mutta pahaa pelkään että kun työelämä on mitä on, ja välillä voin joutua konsultiksi toisille paikkakunnillekin, ei oikein olisi eläintä kohtaan oikein ottaa sellaista yksin odottelemaan kun emäntä on pitkiä päiviä töissä ja joskus vielä jatkaa kotonakin samaa... Vähän olen siihen päätymässä että taitaa eläkkeellä vasta koittaa aika jolloin koiran otan, tosin olen niin impulsiivinen ihminen että en yllättyisi jos yhtäkkiä ottaisin hetken mielijohteesta kuitenkin jonkun koiran jos tulisi vastaan sopiva.
PoistaHyviltä kuulostaa ajatuksesi ja tuo, että et lähde nyt ehdottomuuksiin! Mä olen nykyisin samoissa painoissa kanssasi, myös BMI:n suhteen, ja tavoite on alempana. Nyt kuulostaa, että sulla motivaatiotakin löytyy oman jaksamisen ja kunnon kohennuksen muodossa. Aiemmin tuntui, että se motivaatiopuoli oli nimenomaan se tökkivä kohta. Komppaan myös aiempaa kirjoittajaa, että uuden koiran hankinta olisi hyvä idea! Tsemppiä!
VastaaPoistaMotivaatio riittää ainakin tuollaiseen pehmeään aloitukseen. Ei varmaan riittäisi mihinkään tiukkaan kuuriin, tarkkaan jonkun ohjelman mukaan syömiseen, mutta se jos lähinnä nyt alkuun nukkumista parantaisi ja vähän liikuntaa, niin siihen ehkä sentään pystyn.
PoistaKiinnitän huomiota tuohon tekstisi viimeiseen kappaleeseen. Ikään kuin joku hallitsematon luonnonvoima asuisi sinussa, kun tunnut näkevän, että et pysty lisäämään untasi. Aikuisena ja vapaana ihmisenä itse päätät, milloin menet nukkumaan ja pidät huolta, että saat unta tarpeeksi. Vai miten?
VastaaPoistaLisäksi tuo kuva kaljatölkin ja laihdutuskirjan symbioosista kiteyttää dilemmasi: olet niin totaalisen on tai totaalisen off. Olet onnistunut laihduttamaan lukuisia kertoja mutta kalja ja mättö lihottavat sinut supernopeasti aina vain suuremmaksi. Mitä siellä Tanskassakin vuosi sitten tapahtui, kun ahdoit itseesi muistaakseni kahdeksan kiloa muutamassa viikossa?
Et ole ilmeisesti koskaan kärsinyt unettomuudesta. Silloin ei auta kun vaan "menee" nukkumaan ajoissa, aivoja ei saa off-asentoon käskemällä.
PoistaItse olen sitä mieltä että Plussiksen kannattaa vaan hyväksyä "on-off"-temperamentti. Jos viikon reissulla tekee mieli jatkuvasti roskaruokaa ja kaljaa, sitten vetää. Ahmimistaipumusta ei ainakaan paranna kärvistely.
Terveisin hoikka on-off-ihminen. Vedän ryyppyputkia(onneksi en sentään syö erikoisemmin silloin eli painovaikutus saattaa jopa olla laskusuuntainen) joiden jälkeen kuivattelen hetken. Joskus mässyputkia joiden jälkeen sulattelen nesteitä/mahdollista läskiä. Temperamentin kanssa voi oppia tulemaan toimeen ja minimoimaan haittoja.
"Ja hullua sinänsä, minä kyllä saan nukuttua melkein milloin vaan menen sänkyyn, mutta kun en malta mennä, virkistyn illalla ja haluan touhuta kaikenlaista", kirjoittaa Plussis.
PoistaEli hän ei tämän kirjoittamansa mukaan kärsi unettomuudesta.
Toki tiedän että itse päätän nukkumisistani, varsinkin kun minä tosiaan onneksi en kärsi unettomuudesta, vaan pystyn yleensä nukkumaan koska vaan. Nuorempana joskus kun oli "tylsää", nukuin jopa ihan vaan aikaa tappaakseni, vaikka olisin nukkunut jo 12 tuntia yölläkin :D
PoistaMinä vaan nautin niin paljon yötouhuamisesta että on vaikea päättää mennä nukkumaan juuri silloin, kun on kaikkein energisin ja luovin ja innokkain. Usein käy niin että esim. lukee jotain kirjaa "vielä yhden luvun" tai tekee "vielä jotain pientä" ja sitten kas kummaa, se aiottu nukkumaanmenoaika ohittuikin parilla tunnilla jo.
Mutta tämä on sellainen asia että uskon että pystyn vaikuttamaan tähän kunhan tarpeeksi vakavissani yritän. Ei tuo käytös ole samalla tavalla pakonomaista kuin esim. laihdutuskuureja seurannut ahmiminen, joka tosiaan välilllä on ollut kuin minussa olisi joku syöpöttävä riivaaja, jonka touhuja katselen kuin ulkopuolisena.
Tuo on/off käsittääkseni on aika yleinen, valitettava seuraus näistä laihdutteluista. Ainakin Patrik Borgin kirjojen mukaan. Hän kutsuu sitä nimellä että syömiskäyttäytyminen ja nälänsäätely sekoaa. Sitten sitä vuoron perään syö kuin viimeistä päivää, koska kroppa ja mieli pelkää uutta nälänhätää (laihdutuskuuria), ja sitten kun taas on liian plösähtänyt, kokee pakolliseksi vetää tiukka kuuri.
Anonyymi, viittasin kommenttiisi yleisesti. Plussiksen nukkumisista/unettomuudesta en tiedä eli sitä en kommentoi.
PoistaPatrik Borgin tekstejä olen lukenut itsekin. Asiaahan ne ovat ja hyvin mielenkiintoisia, mutta konkreettiset ohjeet ehkä käytännössä liian "pliisuja". Oikeasti ahmivalla ihmisellä jonka nälänsäätely ON jo häiriintynyt niin että mikään 5 terveellistä ateriaa päivässä ei estä kohtauksia. Alunperin fyysisestä ongelmasta tuleekin mentaalinen.
En ole sun blogia niin tarkkaan lukenut viime aikoina, joten kysynkin, että oletko käynyt verikokeissa milloin viimeksi? Voisiko lihavuuden ja lihomisen taustalla olla kilpirauhanen, korkea verensokeri, rasvamaksa...? Itse koin verikokeen ja verenpaineen mittauksen jälkeen heräämisen. Tässä iässä ei terveys enää anna liikoja anteeksi. Ryyppääminen yms. ei ole terveyden menettämisen arvoista. P.S. Sun blogi on paras. Oon seurannut sitä jo vuosia aina silloin tällöin. :)
VastaaPoistaTämä on oikeesti huono vinkki, mutta yritä hommata jostain ripuli. Mulla paino lähti taas kerran talvella nousuun. Olin justiinsa risteilyllä ja söin siellä jotain risottoa, mikä aiheutti kamalat vatsakivut ja ripulin. Laihduin useamman kilon enkä oikein muuta uskaltanut sen jälkeen syödä kuin vehnäpaahtoleipää ja laimeeta mehua.
VastaaPoistaMulla on se ongelma, että puputan kaikkea pitkin päivää ja tykkään hirveesti ruuasta. Nyt elimistö nollas itsensä ja ton reissun jälkeen on ollut viikon Espanjan reissua ym. ryyppäjäisiä mut ne kilot ei oo tullut takasin.
Edellisen kerran kun oo saanut itseeni normaalipainoseksi tää sama kaava toistui eli alkukesästä jäätävä ripuli ja siitä se sitten lähti :D