Pitkästä aikaa kuulumisia

Ei ole tullut tänne blogiinkaan kirjoiteltua, syystä ettei ole oikein mitään kerrottavaa. Elämä on sitä samaa mitä aina: projektistressiä, huonoa unta, lohtumässyä ja -kaljaa, mutta pääosin tasaista ja ok. Paino on vakiintunut 95 kilon paikkeille sekin aikoja sitten, joten ei siinäkään merkittäviä muutoksia mihinkään suuntaan.

Työpaineet tekee senkin, ettei oikein mitään kiinnostavaa tule edes ajateltua, mistä kirjoittaisi. Ajatukset on lähinnä työssä, ja silloin kun ne ei ole työssä, ne on aivottomassa pelien pelaamisessa tai telkkarin tuijottamisessa. Ei siitä kovin korkealentoisia kirjoituksia blogiin synny. "Tänään mätkein ainakin 200 örkkiä hengiltä pelissä x" tai "tuijotin telkkarista putkeen kaikki kanavilta tulleet epäkiinnostavat sarjat tyyliin Amerikan kovimmat keräilijät, Alaskan kullanhuuhtojat, Hengenvaarallisesti lihavat sekä uusintoja Kitchen Nightmaresista". Mutta hassua kyllä, ei tällainen elämä mitenkään kauheaakaan ole, vaikka se varmaan kuulostaa säälittävältä. Se on ihan mukavaa itse asiassa. Kovaa työtä ja vastapainoksi totaalista aivovihannes-rentoutumista.

Ainoa painonpudotusyritys: alkoholi tauolla

Koska en enää usko kykyyni mihinkään dieetteihin tai muihin tempoiluihin painon alentamiseksi, en ole viitsinyt edes yrittää. Lähinnä olen ollut tyytyväinen etten ole lihonut lisää vähään aikaan.

Ainoa mikä nyt on ollut tässä pari viikkoa on, että en ole juonut alkoholia. Eikä siihenkään syynä ole niinkään mikään iso tahdonvoimapäätös, että haluan laihtua ja haluan tehdä sen vähentämällä kaljan kittaamista. Tämä tuli vähän luonnostaan, koska huomasin että olen käyttänyt nyt viime aikoina keskikaljaa niin paljon ihan rauhoittavaksi lääkkeeksi työstressin sietämiseen, että sen juomisessa ei oikeastaan ole enää mitään hauskaa. Ei enää niin, että odottaisin että jes, perjantai, saan vetää hauskat kalsarikännit ja hoilata vaikka Aikuista naista Youtuben tahdissa, vaan lähinnä niin että keskiviikko, niin paha stressi että kädet tärisee niin etten pysty koodaamaan, pakko ottaa muutama rauhoittava kalja että voin taas toimia.

Jossain vaiheessa tajusin että juominen ei ollut enää hauskaa ja toiseksi: fysiologisesti se on vain yksi lisästressi henkisen stressin päälle, joten vaikka se hetkeksi tuntuu helpottavan, oikeastaan se pahentaa stressiä. Tuntui, että kohta ei kestä pää eikä keho, jos on sekä jatkuva stressi työstä että jatkuva stressi kaljasta ja unettomuudesta, joten päätin toistaiseksi jättää pois sen helpoimmin pois jätettävän eli kaljan lipittämisen. Stressistä tuskin pääsen ennen eläkeikää.

Kyllähän kaikenlaista ahdistusta ja pytytystä tässä on ollut kun on kuivin suin elellyt, mutta kyllä sen sietää samalla sisulla kuin muutkin väistämättömät tympeät asiat elämässä (kuten sen työn). Painoon juomattomuus ei ole vielä vaikuttanut, saa nähdä vaikuttaako pidemmän päälle. Ei minulla kyllä ole mitään tiettyä aikaa minkä aion olla juomatta eikä päätöksiä, vaan vain "toistaiseksi" - niin kauan että halu käyttää alkoholia yli voimavarojen menevän stressin sietämiseen on mennyt ja voisin taas juoda sitä vaan siitä terveestä syystä että haluaisin kokea hauskan nousuhumalan.