Pitkästä aikaa kuulumisia

Ei ole tullut tänne blogiinkaan kirjoiteltua, syystä ettei ole oikein mitään kerrottavaa. Elämä on sitä samaa mitä aina: projektistressiä, huonoa unta, lohtumässyä ja -kaljaa, mutta pääosin tasaista ja ok. Paino on vakiintunut 95 kilon paikkeille sekin aikoja sitten, joten ei siinäkään merkittäviä muutoksia mihinkään suuntaan.

Työpaineet tekee senkin, ettei oikein mitään kiinnostavaa tule edes ajateltua, mistä kirjoittaisi. Ajatukset on lähinnä työssä, ja silloin kun ne ei ole työssä, ne on aivottomassa pelien pelaamisessa tai telkkarin tuijottamisessa. Ei siitä kovin korkealentoisia kirjoituksia blogiin synny. "Tänään mätkein ainakin 200 örkkiä hengiltä pelissä x" tai "tuijotin telkkarista putkeen kaikki kanavilta tulleet epäkiinnostavat sarjat tyyliin Amerikan kovimmat keräilijät, Alaskan kullanhuuhtojat, Hengenvaarallisesti lihavat sekä uusintoja Kitchen Nightmaresista". Mutta hassua kyllä, ei tällainen elämä mitenkään kauheaakaan ole, vaikka se varmaan kuulostaa säälittävältä. Se on ihan mukavaa itse asiassa. Kovaa työtä ja vastapainoksi totaalista aivovihannes-rentoutumista.

Ainoa painonpudotusyritys: alkoholi tauolla

Koska en enää usko kykyyni mihinkään dieetteihin tai muihin tempoiluihin painon alentamiseksi, en ole viitsinyt edes yrittää. Lähinnä olen ollut tyytyväinen etten ole lihonut lisää vähään aikaan.

Ainoa mikä nyt on ollut tässä pari viikkoa on, että en ole juonut alkoholia. Eikä siihenkään syynä ole niinkään mikään iso tahdonvoimapäätös, että haluan laihtua ja haluan tehdä sen vähentämällä kaljan kittaamista. Tämä tuli vähän luonnostaan, koska huomasin että olen käyttänyt nyt viime aikoina keskikaljaa niin paljon ihan rauhoittavaksi lääkkeeksi työstressin sietämiseen, että sen juomisessa ei oikeastaan ole enää mitään hauskaa. Ei enää niin, että odottaisin että jes, perjantai, saan vetää hauskat kalsarikännit ja hoilata vaikka Aikuista naista Youtuben tahdissa, vaan lähinnä niin että keskiviikko, niin paha stressi että kädet tärisee niin etten pysty koodaamaan, pakko ottaa muutama rauhoittava kalja että voin taas toimia.

Jossain vaiheessa tajusin että juominen ei ollut enää hauskaa ja toiseksi: fysiologisesti se on vain yksi lisästressi henkisen stressin päälle, joten vaikka se hetkeksi tuntuu helpottavan, oikeastaan se pahentaa stressiä. Tuntui, että kohta ei kestä pää eikä keho, jos on sekä jatkuva stressi työstä että jatkuva stressi kaljasta ja unettomuudesta, joten päätin toistaiseksi jättää pois sen helpoimmin pois jätettävän eli kaljan lipittämisen. Stressistä tuskin pääsen ennen eläkeikää.

Kyllähän kaikenlaista ahdistusta ja pytytystä tässä on ollut kun on kuivin suin elellyt, mutta kyllä sen sietää samalla sisulla kuin muutkin väistämättömät tympeät asiat elämässä (kuten sen työn). Painoon juomattomuus ei ole vielä vaikuttanut, saa nähdä vaikuttaako pidemmän päälle. Ei minulla kyllä ole mitään tiettyä aikaa minkä aion olla juomatta eikä päätöksiä, vaan vain "toistaiseksi" - niin kauan että halu käyttää alkoholia yli voimavarojen menevän stressin sietämiseen on mennyt ja voisin taas juoda sitä vaan siitä terveestä syystä että haluaisin kokea hauskan nousuhumalan.

Kommentit

  1. Moi! Samoista syistä pistin minäkin viinin lipittelyn pauselle viime elokuussa kesäloman jälkeen. Se oli muuttunut niin vaan tavaksi, etten oikein osannut enää iloita viikonloppupulloista.

    Olin kokonaan juomatta jouluun ja sen jälkeen olen yhden kännin juonut. Minä en juo alkoholia muuta kuin humaltumistarkoituksessa, niin ei ole tullut edes yksittäisiä lasillisia nautittua.

    Tylsää kyllä, mitään erityisiä vaikutuksia ei ole ollut. Ei ole paino pudonnut tai posket kaventuneet, iho tai mieli kirkastunut tai tullut virtaa lisää. Olo on käytännössä ihan sama kuin aiemmin, paitsi nyt tähän alkottomuuteen on niin tottunut, että tuntuu ihan älyttömätä ajatuskin, että hörppisin täällä itsekseni viiniä.

    Mä olen ollut kuitenkin aika suurkuluttaja eli noin 2,5 plo/ilta perjantai- tai lauantai-iltana on mennyt yli 20 vuoden ajan, joten sikäli kyllä olen hieman ihmeissäni ja myös pettynyt, ettei mitään vaikutuksia ulos- tai sisäänpäin ole tullut.

    No rahaa tietysti säästyy, eikä tarvitse Gigantista jatkuvasti kantaa hiilihapotuspatruunoita viiniin laitettavaa kuplavettä varten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota moni on sanonut että yllättäen ei ole niin kauheasti positiivisia vaikutuksia jos alkoholin jättää pois tai vähentää paljon. Itselläni voi painoon vaikuttaa vähän keskimääräistä enemmän siksi, että yleensä ahmin kun juon vähänkin, eli kaloreita tulee paljon enemmän kuin ne alkoholin kalorit.

      Poista
  2. Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa!

    Minä olen myös huomannut, että alkoholi on varsin suuri stressitekijä keholle, varsinkin jos sen yhdistää johonkin toiseen henkistä tai fyysistä stressiä aiheuttavaan tekijään. Sitä ei vain jotenkin tajua, tai sitten ei halua tajuta. Minulla tyypillisin stressitekijä on rankka liikunta, ja olen huomannut, että jo kaksi olutta pilaa yöunet ja liikunnasta palautumisen. Tuosta liikunta-unettomuus-alkoholi tulee helposti sellainen noidankehä, että menee todella kauan, ennen kuin keho palautuu normaalitilaan.

    Minäkin olen siis jättänyt alkoholin viime aikoina minimiin ihan siitä syystä, että haluan nukkua hyvin ja harrastaa liikuntaa. Alkoholi ei tuo varsinaisesti mitään lisäarvoa elämään, vaan se vain verottaa jaksamista ja pilaa niitä asioita, jotka oikeasti tuottavat nautintoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle alkoholi on kyllä aina ollut se suurin nautinto, jonka kanssa ei ole voinut kilpailla mikään muu. Siksi en olekaan ollut siitä halukas luopumaan. Mutta kun tosiaan käy niin kuin aina riippuvuuksista puhutaan, että jossain vaiheessa tulee se piste jossa ei enää käytä ainetta nauttiakseen vaan vain saadakseen normaalin olon tai poistaakseen pahaa oloa. Huomasin että sellainen piste alkaa meikäläisellä olla tullut vastaan, ja lisäksi tosiaan tuo sen tajuaminen että jos kitisen stressistä, niin ei mun stressiäni ainakaan helpota valvoa kaljaa tissutellen aamuyölle ennen niitä stressaavia työpäiviä...

      Poista
  3. Kuule leidi tuo sun touhu on kyllä niin kauheaa elämän hukkaanheittämistä! En mä moralisoi ja sun blogiakin olen seurannut pitkään. Jotenkin itse vaan näkee elämän arvokkaana ja sun elämä on niin sumeeta, ettet sitä pysty oivaltamaan. Toivottavasti jossain vaiheessa.. ehkä alkoholin käytön lopettaminen on tie siihen suuntaan. Vaikka se olisikin väliaikaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä sitten on se arvokas elämä? Millä tavalla se mitataan ja kenen elämä on mielestäsi arvokasta ja kenen taas sumeaa tai hukkaanheittämistä?

      Itse ajattelen että ei suurimman osan ihmisistä elämä ole, eikä sen tarvitsekaan olla, mitään järin ihmeellistä. Sen kun syödään, juodaan, touhutaan arkisia touhujamme, kunnes kuollaan. Toki on jotain harvinaisia yksilöitä jotka suuremmassa mittakaavassa ovat hyödyllisiä muille, ja heidän elämällään voi sanoa olevan konkreettisempaakin merkitystä. Mutta suurin osa meistä vaan täällä olla möllötetään kun on tänne synnytty ja eletään päivä kerrallaan miten voidaan.

      Joskus nuorempana tuli ahdistukseen asti pohdittua noita elämän tarkoitus ja merkitys -kysymyksiä, ja lopulta päädyin siihen, että ihminen on lopulta vain eläin muiden joukossa, eikä ihmisenkään elämä tarvitse sen ihmeempiä tarkoituksia kuin vaikka kastemadon tai ketun. Ei nekään murehdi että voi kun elämä on yksitotista ja miksi minä kulutan täällä luonnonvaroja kun en ole kellekään hyödyksikään, vaan ne vain elävät ilman moisia omassa päässä keitettyjä murheita. Samanlaiseen pyrin itse.

      Poista
    2. Hassua et mä taas olen ajatellu ihan päinvastoin ku anonyymi.
      Et plussis on tolkun ihminen ja pohtii kovasti asioita järjen kautta mut ei silti vello missää draamatunnekuohuissa niiku suurin osa ihmisistä, ja harvan elämä on niin kovin arvokasta, sillä ite pidän tiettyä syvällisyyttä tosi tärkeänä arvona ihmisessä ja plussis on syvällinen. Muuten en jaksais tätä blogia ees lukea jos ois jotain turhanpäivästä lässytystä niiku normaalisti saa lukee pelkkää pinnallista hömppää naisten blogeista, tuhlataan kauheita määriä rahaa ties mihin turhuuksiin mikänyt milloinkin on muodissa.
      Tunnistan myös introverttina persoonana ton elämäntyylin et miten nautinnollista on vaan puuhata omia aivokuolleita juttujaan töiden jälkeen. Jollekin painajainen ja toiselle paratiisi...:D
      Ja vielä lisään että itse en ainakaan pidä niiden ihmisten elämää arvokkaanpana jotka lampaina seuraa perinteisiä rooleja...pitää olla kaks lasta ja farmariauto jne ajattelua, sitte elämä ois täyttä olipa sisältä miten tyhjä olo tahansa.
      Tää on ihanan virkistävä blogi!

      -nkn

      Poista
    3. Komppaan satasella yllä olevaa anonyymiä! Muutenkin pidän ylimielisenä ja lyhytnäköisenä toisen elämän leimaaminen hukkaanheittämiseksi.

      Poista
  4. Oho! En kuvannut yhdessäkään lauseessa arvokasta elämää " draamatunnkuohuissa vellomiseski, pinnalliseksi naistenlehtihöpinäksi ja turhuuksien harrastamiseksi." En myöskään pidä elämää arvokkaana jos suorittaa perinteisiä rooleja. Itse olen introvertti ja koen, että elämällä on itseisarvo ja elämä on sumeaa, jos ei näe ja oivalla arvoa elämälle. Kumpikin kysyy mikä elämä on arvokasta tai arvokkaampaa kun joku toinen. Jokaisella elämällä on itseisarvo ja elämä itsessään ihme, vaikka "sumea eläminen" ei sitä oivalla. Se ei tarkoita, että pitää tehdä jotain erikoista työpäivän jälkeen.

    VastaaPoista
  5. "Jokaisella elämällä on itseisarvo ja elämä itsessään ihme, vaikka "sumea eläminen" ei sitä oivalla. Se ei tarkoita, että pitää tehdä jotain erikoista työpäivän jälkeen."

    Naulan kantaan. Olen tämän anon kanssa aivan samaa mieltä. Mielenkiintoista, miten erilaisia konnotaatioita ihmisille tulee asioista.

    VastaaPoista
  6. Ne olikin omia pohdintojani :) tarkoitin että olen täysin eri mieltä kanssasi, muu oli vaan omaa ajatusjuoksua miksi plussis on mahtava arvokkaan elämän omaava tyyppi jonka ei tarvitse muuttua ellei itse niin koe!

    VastaaPoista
  7. Ja jos et ymmärrä mitä ajoin takaa..musta se vaan kertoo ettei arvosta toisen elämää kovinkaan jos se on mielestäsi "kauheaa hukkaanheittämistä" siinä olen siis pelkästään kanssasi eri mieltä en muuten kommentoinut sun tekstiä vaikka vähän itsekeskeisesti niin päättelit muissa viesteissäsi, en edes ymmärrä miten olisin voinut kun et avannut asiaa muuten kuin alkoholin käytön osalta enkä siihen taas puuttunut yhtään mitenkään.

    En tunne plussista kuin blogitekstien perusteella, mutta nää anonyymien arvostelevat heitot välillä kyllä provosoi mua, nyt ehkä löi sitten yli kun jaksoin avautua noin hurjasti ja kovinkin väsyneesti pari päivää sitten. Ehkä poistun internetin ihmeellisestä maailmasta tosielämään ja kommentoin korkeintaan jatkossa suoraan plussikselle. kiitos ja anteeksi! :D

    Rauhaa, rakkautta ja omalla tavallaan arvokasta elämää jokaiselle.

    -nkn

    VastaaPoista
  8. Kiva lukea kuulumisia, ja ehkä kohta saamme lukea uuden päivityksen? :)

    Miten muuten asut? Kerrostalossa? Mä olen huomannut että sen jälkeen kun hankin kylpyammeen ja aloin kylpeä joka ilta, kaikki stressi ja ylensyönti on hävinnyt. Niin se vaan stressi vaikuttaa. Kylpyammeeseen saa sopiva lämmintä vettä, ei liian lämmintä eikä liian haaleaa. Joku ihmemekanismi tuossa on, koska itselleni tosin ruokahalu pienentynyt huimasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asun kaksikerroksisessa rivitaloasunnossa. Kylpyammetta ei valitettavasti ole, eikä mahdukaan. Alakerrassa on vain pienenpieni wc johon meikäläinen juuri ja juuri mahtuu läskeineen sisään ja yläkerrassa sitten kylppäri, jossa pieni suihkualue. Toisella puolella pesukone ja toisella puolella vessanpytty. Näitä asumisoikeusasuntojen hienouksia... Saunaakaan ei ole, mutta sen sijaan "oikean" huoneen kokoinen vaatehuone.

      Poista
  9. Mitä kuuluu? Miten huhtikuu lähtenyt käyntiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työn merkeissä taas, valitettavasti. Eli toukokuun puoleen väliin asti olen hommissa jossa suurelle asiakkaalle toteutan heidän tietojärjestelmiensä siirtoa "vanhanaikaisista" palvelinsysteemeistä pilviympäristöön, ja riittää kyllä painetta ja stressiä näistä...

      Mutta kirjoittelen taas kuulumisia tänne kohta.

      Poista
  10. Mitä kuuluu? Voi kun olisi kiva kuulla sun juttujasi taas. Kirjoitat niin hyvin ja ajatuksiasi on kiva lukea. Voi kunpa se projektistressi helpottaisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan olla luopunut toivosta että ennen eläkettä se helpottaisi muuta kuin lomilla tilapäisesti...

      Poista

Lähetä kommentti