Plussapallo ja tanttatukan kaamea kosto

Taas tänä aamuna jouduin ottamaan kovan matsin räjähtänyttä, ylikasvanutta kananpersetukkaa vastaan.

Tämä on ollut arkeani siitä asti kun menin leikkauttamaan puolisen vuotta sitten pitkän tukkani lyhyeksi. Leikkautin sen, koska kampaajani teki minulle sen ehdotuksen, jonka kampaajat usein tekee naiselle jolla alkaa tulla neljäkymmentä mittariin. Että kannattaisi leikata pirteä ja "nuorekas" lyhyt malli. Kuulemma tekee nuoremman näköiseksikin. "Kyllähän tuollainen pitkä tumma raskas tukka vetää piirteitä alaspäin kun taas pirteä lyhyt kohottaa". "Ja lyhyt on niin helppohoitoinenkin, sen voi vain pesaista vaikka joka päivä ja se kuivuu ihan hetkessä". Minä lankesin seireeninlauluun ja annoin vielä laittaa muutaman ilmettä keventäväksi mainostetun vaalennusraidan etutukkaan (nämä suoraan sanoen kusenkeltaiset raidat oli niin kamalat että värjäsin ne parin päivän päästä kotivärillä piiloon). Joten siitä lähti hiukset niks naks muutaman sentin silpuksi joka takaa oli "rohkeasti" ja "nuorekkaasti" kanan persesulkia muistuttavasti pystyssä.

Väite: lyhyt tukka nuorentaa

Heti kun tulin trendikkäästä punavuorelaisesta kampaamosta töihin uuden tukkani kanssa, suorapuheinen  työkaveri kommentoi: "Ai laitoit tanttatukan, onko vaihdevuodet iskeneet"! Tanttatukan? Eikö tämän pitänyt olla se nuorekas juttu kun taas roikkuva pitkä tukka oli vanhentava? Mutta siinä se juju juuri onkin, että on niin stereotyyppistä leikkauttaa keski-iässä rikottu lyhyt malli, mielellään vielä väriksi mukarohkea punaruskea tai juuri noita blondiraitoja kuin minäkin otin, että koko hiusmallista on tullut monen silmissä keski-ikäistukka. 

Uuden tukan myötä minua alettiin myös tietyissä kaupoissa rouvitella ja puhutella pelottavasti samaan tapaan kunnioittavasti kuin äitiäni. Viimeisen niitin epäilyksilleni tukkamallin vanhentavuudesta antoi työyhteyksissä tapaamani mieshenkilö, joka oli iloinen kun sai työskentelykumppanikseen itsensä ikäisen ihmisen eikä jotain nuorta ja kokematonta. Katsoessani sitä harmaapäistä ja uurteista ihmistä jäin ilmeisesti suu auki miettimään että ihanko oikeasti samanikäistä, ja hän vielä väänsi veistä haavassa ja sanoi "niin minä olen 55, varmaan jotain samaa ikäluokkaa olet?". Minä olin 38. Ei kiva. Ei yhtään kiva.

Ei tämä tukka ainakaan minun -kieltämättä lihomisen ja ikääntymisen ja alkon käytön yhteisvaikutuksesta varsinkin leukalinjalta roikahtanutta- naamaani kohota vaan päinvastoin: kaikki pussitukset ja roikkumiset tulee oikein korostetusti esiin kun ei ole hiusverhoa varjona ja rikkojana. Kannattaa miettiä hiton tarkkaan jos on yhtään kaksoisleukaa tai bulldogin poskia että onko lyhyt sittenkään hyvä juttu...

Väite: se on tosi helppohoitoinen

No sitä se ei ole! Ensinnäkin, jo 4 viikkoa leikkaamisesta se alkaa näyttää lievästi siltä kuin olisi iso

Aamulla herätessä: todellinen Bad Hair Day (joka päivä)

karvalakki päässä. 6 viikkoa leikkaamisesta se näyttää siltä kuin sarjakuvissa kovan sähköiskun saaneet: sojottaa epäsiistinä jokaiseen ilmansuuntaan. Joten kampaajalla saa juosta tiheään. Minulle, joka olin tottunut leikkauttamaan latvoja pari kertaa vuodessa, moinen tuntui kauhean työläältä. 

Voiton puolella mutta oli se urakka :-o

Entä se pesemisen ja laittamisen helppous? No helppoa se ei ole ainakaan, jos sattuu omaamaan aika paksun mutta taipuisan hiuslaadun kuten minä. Joka aamu sitä herää tukka kohti taivasta, ja sehän ei taltu uhmaamasta painovoimaa muuta kuin pesulla, föönillä, puolella kiloja muotoilumömmöjä (ja näiden käyttö taas pakottaa tiheisiin pesuihin), suoristusraudalla ja lakalla. Aamu-unisen kauhistus on tukka joka on pakko pestä ja laittaa joka jumalan aamu! Pitkän tukan pesin talvisin kerran viikossa, kesällä kun päänahka hikoaa pari kertaa viikossa. Se oli kivan näköinen pelkästään harjattuna läpi tai vaikka puikoilla tai klipseillä nutturalle tai ponnarille äkkiä sipaistuna. Tosin kyllä se kesti pesun jälkeen kuivua tunteja, mutta mitäpä siitä, siinähän se sai kuivua illan tai vaikka seuraavan yönkin rauhassa, ei tarvinnut föönata.

Kauhein vaihe koittaa kuitenkin jos yrittää kasvattaa sen kananpersetukan pois, kuten minä olen nyt 4 kk yrittänyt tehdä. Pätkitty ja rikottu lyhyt tukka ylikasvaneena ei näytä yhtään kivalta. Mutta pakko on kestää jos tästä edes lyhyen polkkatukan joskus aikoo saada. Joten ei kun joka aamu lisää taistelua suoristusrautojen ja aineiden kanssa, ja lisäksi pantoja ja huiveja joiden alle voi pahimmat kohdat piilottaa. Aargh. 

Tosin...

en epäile yhtään etteikö jollekin toimisi ja sopisi hyvinkin, mutta kannattaa oikeasti harkita tarkkaan ennen kuin menee lyhyeksi leikkaamaan, eikä tehdä sitä ainakaan siksi että jossain iässä muka kuuluu ja se muka automaattisesti jotenkin nuorentaa. 

Tämä painuu odottamaan hiusten kasvamista ja napsimaan epätoivoissaan hiuksia kasvattavia lisäravinteita, manaten: "Mene pois paha tanttatukka, tule hyvä tukka" :D