Paheita, joista en aio tehdä parannusta

Nyt kun elämänmuutosta olen tekemässä niin tulin miettineeksi sitä, mitkä on asioita, joista en halua luopua, vaikka ne ehkä olisivatkin ainakin joidenkin mielestä huonoja tapoja tai paheita. Laitan näitä juttuja tähän tajunnanvirtatyyliin sekalaisessa järjestyksessä, ja kaikkea mitä mieleen tulee, olipa kyse käytöstavasta, ruokavalioasiasta tai vaikka kauneudenhoitotottumuksesta.

Epäterveellinen määrä istumista

Liika istuminen kuulemma tappaa, mutta en taida sitä silti merkittävästi vähentää. Päiväni kuluu melko istuvissa merkeissä: ensin istun autossa matkalla töihin, sitten istun töissä 8 tuntia poislukien lounaalle ja takaisin siirtyminen, sitten taas autossa kotimatkalla, sitten koiralenkin jälkeen istumaan TV:n tai tietokoneen ääreen tai muuten vaan. Tiedän että olisi hyväksi jos istuisi vähemmän, mutta en kyllä jaksa keinotekoisesti seisoa tai käveleskellä jonkun etäisen riskin välttämiseksi. Olen ihan liian riskillä elämiseen taipuvainen ajatellakseni niin proaktiivisesti, ja itse asiassa joskus minua ahdistaakin nyky-Suomen elämän turvallisuus ja ennustettavuus ja tarve vältellä kaikkia riskejä.

Introverttiys

Kyllä, todennäköisesti jossain vaiheessa alan kaivata elämänkumppania (tai no: kaipaisin vähän jo, mutta en halua etsiä ennen kuin olen hoikempi), mutta myönnän silti, että olen kyllä aika introvertti erakko, ja olisi väkivaltaa perusolemustani kohtaan yrittää itseäni muuksi muuttaa. Ei minusta tule sosiaalista päiväperhosta joka rientää menosta toiseen ja on kuin kala vedessä ihmisten seurassa. Mutta miksi tarvitsisikaan? Eiköhän meille omia polkujamme kulkeville naisille ja miehille ole paikkamme maailmassa - emmepä ainakaan juuri häiritse muita ;-)

Tuottamaton olla möllötys ja mielikuvittelu

Tämä jos mikä on minun elämäni suola! Saatan istua hiljaisessa huoneessa tuntejakin, joskus ajattelematta
yhtään mitään, mieli aivan tyhjänä, tai joskus mielikuvitellen mitä erikoisempia fantasioita. Olen näiden kanssa kieltämättä vähän outo tyyppi. Esimerkiksi tänään lenkillä istuin puun alle, ja aloin kuvitella että sulautuisin jotenkin puun kanssa yhteen kokeakseni miltä tuntuisi OLLA puu, ja onnistuin eläytymään siihen niin vahvasti että jossain vaiheessa koin hyvin elävästi "katselevani" itseäni (tai pikemminkin tuntien lämpimän pehmeän ihon ja painon kaarnaani vasten) puun näkökulmasta eikä toisinpäin. Samoin saatan viikkokaupalla ikään kuin elää kaikki pakollisilta toimilta liikenevät hetket jossain omassa fantasiamaailmassani, niin että tapahtumat etenee kuin lukisin romaania. Se on kuin uni jonka voi ottaa aina esiin tahtoessaan ja jatkaa siitä mihin se jäi, kuitenkin ollen valveilla. Ja voi valita minkä tahansa aikakauden, sukupuolen, eläinlajin, planeetan, ammatin...

Toisaalta myönnän, että olen käyttänyt fantasiamaailmaa pakokeinona todellisuudesta joten joku raja pitää tuollekin touhulle laittaa. Itse asiassa opinkin tavan koulukiusattuna lapsena: kun pääsin koulusta, muutuin fantasioissani luokan suosituimmaksi ja kauneimmaksi tytöksi, ja sain suurta tyydytystä, koska fantasiamaailma oli minulle ainakin lähes yhtä todellinen kuin reaalimaailma.

Höttöhiilarit

Rakastan vaaleaa leipää ja pastaa. Täysjyväversiot ovat minusta tunkkaisen ja epämiellyttävän makuisia, sitäpaitsi vatsanikaan ei pidä runsaasta kuidusta, menee ruikulle. Aion jatkaa jatkossakin epätrendikkäästi höttöhiilarien syömistä! Ai niin - enkä muuten koske tämän hetken laihduttajan trendiruokaan rahkaan sitten edes pitkällä tikulla :D

Viinin juominen päivällisellä

Olen lopettanut kaljantissuttelun ja haluan siitä pysyäkin erossa. Mutta jokapäiväisestä viinilasillisestani päivällisellä en halua luopua, koska se ei tunnu aiheuttavan haittoja, ja toisaalta se tekee yksinkertaisestakin ateriasta jotenkin tyydyttävämmän ja ihanamman. Esimerkiksi pelkkä kreikkalainen salaatti, leipäviipale, ja lasi hyvää viiniä on minusta ihana päivän kevyempi ateria, mutta sama ilman viiniä vähän tylsähköä pelkän salaatin järsimistä. 

Olematon ihon- ja hiustenhoito

Pesen naaman iltaisin oliiviöljysaippualla. En käytä kosteus- saati ryppyvoiteita. Pesen hiuksetkin

samalla saippualla, ei hoitoaineita. Nämä toimii minulla loistavasti - sen sijaan kun kolmenkympin kriisissä koitin ostaa ja käyttää silmänympärys- ja ihovoiteita, aiheuttivat ne selkeän ihon huononemisen: sy-voide turvotti luomia ja ihovoiteet muutenkin rasvoittuvalle iholle aiheuttivat vain mustapäitä ja näppyjä (jopa ihotyypin mukaan valitut). Samoin jopa kampaamon kalliit shampoot ja hoitoaineet vain lässäyttävät minun hiukset, jotka pysyy tuuhean tuntuisina saippuapesulla. Ai niin: en myöskään käytä aurinkovoiteita, koska olen sen verran tumma etten Suomen oloissa käytännössä koskaan pala. Vielä ei ole iskenyt ryppyiseksi rusinaksi muuttuminen jonka kuulemma pitäisi näin toimien iskeä nuorena, kun UV-säteily tekee vaurioitaan ;-)

Rumien paljasjalkakenkien käyttäminen

Myönnetään: nämä kengät näyttää aika paljon mustilta jalkakondomeilta. Ne on kumimaiset ja tiukasti jalkaan istuvat. Vaikka yritän opetella tyylikkäämmäksi, niin  OneMoment-paljasjalkakengistä en luovu, mutta lupaan rajata käytön koiralenkeille ja vapaa-aikaan sentään! Tykkään nimittäin kävellä paljasjaloin, mutta kaupunkiasujana sillä tavoin astuu liian usein koiranpaskaan tai lasinsirpaleisiin, ja nämä äärikevyet ja ohutpohjaiset kengät on loistava ratkaisu jolla voi yhdistää paljasjalkakävelyn tuntemuksen ja saada vähän suojausta jaloille.