Pitkästä aikaa vaatehaave

Viime aikoina, ennen Cambridgen aloittamista, olen ollut taas pitkään moodissa, jossa vaatekauppoina toimivat lähi-Prisma sekä Tarjoustalo, ja hinnan jälkeen tärkeintä vaatteessa on ollut että se on löysä ja telttamainen ainakin vatsan kohdalta. Muulla ei niin väliä, kunhan ei nyt sentään ole pastellivärinen ;)

Tänään tuli kotiin kuitenkin Peter Hahnin kuvasto, ja yllätyin kun huomasin vaatteen jonka ihan oikeasti haluan, siitä huolimatta että se maksaa 495 euroa. Tämä on niin minun tyyliseni kuin mikään voi olla: tietyllä tapaa ankaran ja selkeän näköinen, mutta on myös rentoutta ja epäsymmetrisyyttä muodossa. Lisäksi se on yksivärinen, univormumaisen tummansininen mistä tykkään.

Mutta en voi oikein tilata nyt, kun vaatekoko on rajussa muutostilassa. Jos tilaisin nyt sopivan koon, se toivottavasti olisi vuoden päästä käyttökelvottoman iso. Toivotaan toivotaan -kokoakaan ei uskalla oikein tilata, kun ei voi olla varma minkä kokoiseksi sitä enää itseään saa laihdutettua. Eli tällä kertaa jää haaveeksi tämä, ja minun tuurillani sitten kun olen tavoitepainossani, tuota mallia ei ole enää valikoimissa. Mutta positiivinen merkki sinänsä että sitä alkaa jo miettiä vähän mitä haluaisi pukea päälleen normaalipainoisena - kertoo että uskon oikeasti joskus tulevani sellaiseksi!


Kommentit

  1. Hienoa Plussapallo! Laihtumisessa on juuri parasta se, kun voi pukea päälleen MITÄ HALUAA, eikä vain sitä mikä mahtuu päälle. :) Muutenkin huomaan teksteistäsi, että sinun usko siihen pienempään "Minään" on tässä Cambridgen aikana kasvanut ja uskallat haaveilla jo ihan eri asioista, joista et vasta kuukausi sitten uskaltanut edes ääneen sanoa! Hienoa! Varmasti onnistut laihdutuksessasi kun pidät tavoitteen kirkkaana mielessä vielä huonompanakin päivänä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hetkellä minua ei aja niinkään mikään tietty kilo- tai ulkonäkötavoite, vaan se että minä haluan panna pisteen tälle koko painoasialle ja sen pyörittelylle mielessäni. Olen nyt siinä moodissa, että minähän hoidan tämän projektin, vaikka harmaan kiven läpi mennen jos tarvitsee, mutta perkele hoidan! Epämukavuutaakin olen valmis kestämään huomattavan paljon ja päätös on, että lipsumista sallitaan ainoastaan jos olen niin huonossa kunnossa että joudun sairaalaan :D

      Ero aiempiin laihdutuksiin on se, että tällä kertaa päätös hommasta on tullut jotenkin intuition kautta, syvemmältä tasolta itsestä kuin ajattelevasta mielestä. Ennenhän minä järjellä ajattelin, että onhan tätä painoa liikaa, sekä terveyden että ulkonäön kannalta, ja yritin pakottaa itseäni laihduttamaan. Ei onnistunut millään. Nyt minä olin jo ajat sitten järjellä päättänyt, että kun ei kerran onnistu niin olkoon, mutta sitten yhtäkkiä tuli sisältä voimakas impulssi, että nyt, NYT on aika hoitaa kerralla painoasia pois päiväjärjestyksestä ja keskittyä sen jälkeen elämässä ihan muuhun. Minulla aina elämässä toimii hyvin kaikki mihin tulee sisäinen impulssi, mutta aina ei vaan kärsivällisyys riitä odottelemaan niitä, ja sitten tulee hakattua päätään seinään.

      Poista
  2. Pakko kysyä kun vähän ihmetyttää, mistä saat ruokablogiisi päivityksiä, jos syöt vain pussiruokaa? Löysin myös egyptiläisiä uusia perunoita ja koko perhe, lapsia myöten ihastui niihin. Miksi syödä vanhoja perunoita, jos voi saada uusia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein jo Cambridgea aloittaessani päätöksen, että kun olen ruokablogin kerran aloittanut, niin jatkan sitä vaikka olenkin kuurilla. Toteutan tuota niin, että aina kun on tilaisuus, esim. vanhemmillani käydessä tai veljeä tavatessa, tarjoudun mielellään laittamaan ruokaa niin että saa sitten otettua ruokakuvia blogiin. Eikä sekään mahdotonta olisi että tekisin yhden annoksen ihan vaan kuvattavaksi ja roskiin heitettäväksi - vielä en ole tosin niin tehnyt.

      Pääosin tulee tietysti nyt laitettua sellaisia omia vakioreseptejä, eikä mitään kovin innovatiivisia kokeiluja, koska ei voi kauheasti maistella ja testailla. Täytyy tehdä vain sellaista mistä tietää jo että tulee hyvää.

      Poista
  3. näin tuosta laskurista sivun alalaidassa, että olet jo edistynyt kovastikin. minulla on kaapissa parit tavoitefarkut, eli sellaiset joihin haluan mahtua. ne jotenkin konkretisoi tavoitetta, samoin kun sellaiset farkut, jotka mahtuu päälle, mutta jotka puristaa. ne saa jotenkin laihtumisen tuntumaan helpommalta :) kalorit tuntuu jotenkin niin abstrakteilta ja työtä vaativilta, mutta kun on ne puristavat housut jalassa, ajattelen vain että munhan on nyt jätettävä tämä herkku väliin. ja kun niin ajattelee riittävän monta kertaa....kohta mahtuu ne tavoitefarkutkin, toivottavasti! mikä koko sulla on tavoitteena?

    sitten noista kuvista. käyn aika usein uimahallissa, ja musta tuntuu että 90 % yli nelikymppisistä naisista on tuonnäköisiä. et siis mitenkäään poikkea katukuvasta. mutta toki ymmärrän että normaalipainoisena elämä olisi helpompaa. normaalipaino on tavoitteena tälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, 9,5 kg lähtenyt jo :) Tuolla Edistyminen-välilehdellä on myös tietoja edistymisestä, kerran viikossa laitan mittoja ja painoa päivittelen Tickeriin aina välillä.

      Mullakin oli tänään ilonaihe, kun Ellokselta vuosi sitten tilaamani koon 44 farkut mahtuivat lopulta päälle. Ne oli olleet täysin käyttämättöminä koska eivät mahtuneet läheskään kiinni vatsan kohdalta ennen. Nyt mahtuu jo, toki vähän makkaroita tursuaa yli mutta nehän voi peittää löysällä paidalla.

      Varsinaista tavoitekokoa mulla ei ole. Pääasia olisi että näyttäisi ainakin vaatteet päällä jotenkuten sopusuhtaiselta, ilman sellaisia makkaroita tai kohoumia väärässä paikassa (vatsa ja selkä) joita ei saa peitettyä tavallisilla vaatteilla. Valitettavasti olen sen rakenteinen, että minun täytyy aiemman kokemuksen mukaan olla varsin hoikka että vatsa pienenee merkittävästi, ja kyllä minä tuossa 65 kilon tavoitepainossani vielä pömppömaha tulen olemaan.

      Poista

Lähetä kommentti