Kohdattuja Cambridge-dieetin varjopuolia

Tänään kävin Cambridge-valmentajalla ja painoa on tosiaan hyvin lähtenyt: tällä hetkellä paino on 76.8 kg kun alkupaino oli 85.3, ja se oli sentään vain 3 viikkoa sitten. Kun tämän ottaa huomioon, niin kuuri on minusta todellakin ollut vaivan ja kestämisen arvoista. Mieluummin kärsin enemmän mutta vähemmän aikaa, kuin lievempää kituuttamista pidempään.

Ihan täysin vaivatonta tämä ei ole toki ollut, vaikka vaivansa arvoista, ja tässä listaan epämukavia vaivoja ja tuntemuksia joita olen dieetin aikana kokenut. Kerroin näistä myös valmentajalle, ja osaan sain myös vinkkejä.


  • UMMETUS. Tämä on ihan täysi horror välillä, ja ilman lääkkeitä olisin pulassa. Tajuan, että en edes tiennyt mitä on todellinen ummetus, ennen kuin kuurin myötä kävi kerran niin, että 5 päivään ei suoli toiminut, minkä seurauksena päätä särki, oli inhottava olo vatsassa - ja lopulta suolen loppupäähän kasaantui kivikova tennispallon kokoinen tavaralasti, jonka ulos saaminen luonnonkeinoin tuntui täysin mahdottomalta. Kyyneleet tuli silmistä ja veri peräpäästä kun yritin ja yritin, ilman tulosta. Onneksi lääkkeet on keksitty, ja Microlaxin avulla tilanne laukesi. Sen jälkeen olen ottanut joka 4:s päivä Laxoberonin, koska ilman sitä suoli ei toimi yhtään, ja lääkekaapissa on edelleen varalla noita Microlax-puikkoja siltä varalta että tulee uusi tukostilanne. Cambridge-valmentaja käski minun siirtyä Cambridgen 1+ tasolle, jolla saa syödä myös 200 kcal:illa kasviksia, jotta vatsan tilanne helpottuisi.
  • YLEINEN HEIKKOUS. Pystyn kyllä tuskatta istumaan ja kävelemään rauhallisesti. Mutta auta armias jos tulee pienikin ylämäki, tai täytyy kävellä yhdetkin raput. Reisiä polttaa niin kuin olisi juossut valtavan lenkin ja lihakset olisi täysin maitohapoilla. Hengästyttää ja huimaa. Onneksi on istumatyö, joten tämän kanssa pärjäilen. Kävelylenkkini teen hyvin rauhallisesti, ja istun välillä vanhusten tapaan penkille, jos uuvuttaa kovasti.
  • HUIMAUS. Tätä on ajoittain, eikä se nyt ole niin kovin paha. Vähän vaan tuntuu kuin olisi keinuvassa laivassa vaikka on kiinteällä maalla. Sitten ei naurattaisi jos olisi työ jossa vaaditaan tarkkaa koordinaatiota, mutta tietokoneen näpyttelijälle ihan sama. Suolan syöminen paljaaltaan auttaa yleensä huimaukseen nopeasti.
  • AJOITTAISET PÄÄNSÄRYT. Varsinkin jos ummetus on paha, alkaa tympeä, tasainen jomottava päänsärky, joka ei ehkä tunnu valtavan kovalta heti, mutta jos se jatkuu päiväkausia, alkaa uuvuttaa. Onneksi särkylääkkeet tehoaa.
  • IHON, SUUN ja JOPA SILMIEN KUIVUMINEN. En ole yleensä ikinä joutunut rasvaamaan ihoa, koska on muutenkin rasvoittuva ihotyyppi, mutta nyt todellakin joudun, eikä sekään tunnu auttavan, vaan kuivaa hilseilyä on ihossa koko ajan. Suu on kuiva kuin Sahara, ja varsinkin aamulla on inhottava herätä kun ei ole yhtään kosteutta suun limakalvoilla, ja kamala maku suussa. Silmätkin kuivuu ja punoittaa, mihin onneksi auttaa kosteuttavat silmätipat. 
  • SOSIAALINEN RAJOITTAVUUS. Töissä varsinkin sitä tykkäisi mennä ruokalaan tai lounasravintolaan istumaan ja näin katkaista työpäivän, mutta nyt täytyy vaan hakea omaan työpisteeseen kahvi automaatista ja mussuttaa Cambridge-patukkansa tai pirtelönsä sen kanssa "salaa". En nimittäin halua kenenkään töissä tietävän laihduttamisestani, koska olen niin monta kertaa epäonnistunut dieeteillä että meikäläisen uusi dieetti olisi kollegoista luultavasti lähinnä naurettava vitsi, ja "koskahan se repsahtaa"-veikkausten aihe. Niinpä sanon etten ehdi lounaalle ja puputan ateriankorvikkeeni yksikseni. Tai järkkään itselleni palavereita juuri lounasaikaan niin ettei tarvitse selitellä.

Mutta hyvinhän tämän jaksaa, kun enää on 2 viikkoa jäljellä tätä vaihetta, jossa ei syödä muuta kuin ateriankorvikkeita, ja nyt tosiaan sain luvan lisätä vähän kasviksiakin vatsan toiminnan parantamiseksi. Sitten parin viikon päästä pääsen dieetin vaiheeseen 2, jossa saa kerran päivässä jopa syödä 400 kcal:in aterian, mistä jo kovasti unelmoin ;)

Kommentit

  1. Hienoa kuulla. Miten mitat on muuttuneet kun yli 9 kg on jo aikamoinen suoritus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavan vähän, varsinkin pahimmista ongelma-alueista mahasta ja lantiolta. Vyötärö on pienentynyt 99 sentistä 93 senttiin, ja lantio 117 sentistä 114 senttiin.

      Jotkut muut pienenevät kiloissa saman kokoisella pudotuksella paljon enemmän. Googletin kerran Cambridge-kokemuksia ja tuloksia, ja löysin tällaisen blogin, jonka tässä postauksessa bloggaaja on ollut Cambridgella 3 viikkoa, pudottanut 8,6 kg, ja vyötäröltä on lähtenyt 16 cm ja lantiolta 18 cm http://maalaisromantiikkaa.casablogit.fi/lue/2014/02/cambridge-3-viikon-tulokset

      Minusta tulee tätä menoa kuivikas "lampaankinttu", jonka keskellä on edelleen iso pötsi ja perse :D

      Poista
  2. @Plussapallo

    Sinulla on rehellisesti ylläpidetty ja siksi oikein kiintoisa blogi. Kiitos siitä. Jolkottelenpa vastaisuudessakin tänne lueskelemaan ajatuksiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rehellisyys ja suoruus on mulle suorastaan pakkomielteitä, ärsyttävyyteen ja naiiviuteen asti, joten palaute ei sinänsä yllätä ;) Kiva kuulla kumminkin!

      Poista
    2. Lisäänpä tänne päädyttyäni toisenkin kommentin: blogisi nykyinen ulkoasu on erittäin hyvä ja edustaa selvää parannusta edellisiin.

      Kiva sanoa hyvä sana kun sen pääsee toisinaan jopa sanomaankin.

      Poista
  3. Tuo sun itsekritiikki on kyllä ihan vailla vertaa. Mikään ei kelpaa. Ensin hehkutit pitkään täällä miten ruma olet. Kun vihdoim uskalsit laittaa kuvasi, lukijat oli lentää perseelleen, että tuo ei ole rumaa nähnytkään. Sitten se,että olet ihan kauhea läski, suorastaan norsu! Vähän jo epäilin, kun laitoit mittojasi, ettei noilla mitoilla norsusarjaan pääse. Ja niinhän se oli, kun laitoit kuvan tämän dieetin yhteydessä, ihan normaali pyöreä nainen, joita kävelee vastaan joka päivä, eikä kenellekään tule mieleen pitää erityisen lihavana. Ja nyt ei kelpaa 6 cm vyötäröltä kolmessa viikossa. Ihan huima pudotus!!! Ehkä joku 10 vuotta nuorempi, joka tekee sata vatsaliikettä päivässä saa tulokseksi vielä enemmän. mutta mitä sitten??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun kirjoituksiani ei kannata ottaa sillä tavalla vakavasti, että oikeasti jotenkin syvästi ja pohjimmiltani olisin koko ajan tyytymätön itseeni, ulkonäkööni ja painonpudotukseeni. Pääosan ajasta en ajattele itsestäni tai painostani mitään, en hyvää enkä pahaa, ja olen myös mielestäni ihan elämääni tyytyväinen ihminen.

      Mutta minulla on sellainen tapa, että kirjoitan aina sen, miltä sillä hetkellä tuntuu. Jos tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi, hirviömäisen rumaksi luuseriksi, kirjoitan niin, vaikka voi olla että seuraavana aamuna olen itsekin täysin eri mieltä hyvien unien jälkeen. Toisaalta minä nautin välillä melodramaattisesta kieriskelystä ongelmissa ja ihan tahallani päässäni suurentelen niitä, jotta saan oikein kieriä ja kärsiä :D Tällaisen keskiluokkaisen taviksen elämä olisi ihan liian tasaista ja tylsää, jos pienistä ongelmista ei voisi kehittää maailmanluokan ahdistusta edes välillä :D Itsehän otan silti omat draamailuni pohjimmiltaan huumorilla: osa minusta katsoo sitä teatraalista koohotusta sivusta, tyynenä ja hieman huvittuneena.

      Vielä 10, saati 20 vuotta sitten en tosin nähnyt näissä asioissa mitään hauskaa, kun en osannut ottaa niihin henkistä etäisyyttä sisäisesti. On ollut aikoja jolloin olen ihan oikeasti miettinyt itsemurhaa rumuuteni takia, tai koska olin luonteeltani mielestäni vääränlainen olemaan elinkelpoinen jne. Mutta ikä on ihana asia, kun se tekee sen ettei edes omia ajatuksiaan ota enää kovin vakavasti, vaan vaikka mikä häpeäntunne, vitutus, suru tai mikä vaan tulisi, sitä katselee vaan tyynenä sitä ja toteaa että tämäkin menee ohi, niin kuin tässä elämässä kaikki - lopulta jopa itse elämä.

      Poista
    2. "...nyt tosiaan sain luvan lisätä vähän kasviksiakin vatsan toiminnan parantamiseksi."

      Kasvikseksi kannattaa valita vaikkapa Habanero tai kunnon kicksien saamiseksi esim. Naga Morich, jota luonnehditaan seuraavasti: "Hedelmäisen herkullinen maku ja vielä ensijärkytyksen jälkeen infernaaliseksi nouseva polte ovat ikimuistoinen elämys!"

      Ainakin itselläni tuollaisen käsittelyn jälkeen massat liikkuvat ruuansulatuskanavassa jos suolessakin hyvin liukkaasti. Tottumattoman kannattaa tietysti aloittaa varovasti ja tunnustellen, kuinka omat sisuskalut reagoivat.

      -RiSi

      Poista
    3. Minä olen vanha paatunut chilipää, ja valitettavasti mulla nuo mitkään ei aiheuta vatsan löystymyistä ollenkaan. Jotkut lajit aiheuttaa kyllä "afterburner" efektin eli että sitten kun ulostetta tulee, se polttaa hitosti tullessaan, mutta ei tule nopeammin tai löysempänä.

      Cambridgen risoton, pastan ja kasviskeiton saan oikeastaan alas ollenkaan joko roiskimalla niihin paljon Naga jolokia -kastiketta tai pilkkomalla tuoreita habaneroja siemenineen sekaan.

      Poista
  4. Hei! Törmäsin blogiisi sattumalta ja jään innolla seuraamaan, koska itselläni pyörähti toinen viikko cambridgella käyntiin :) omalla kohdallani ongelmana on nälkä, joka pysyy kurissa vedenjuonnilla sekä tuo sosiaalinen rajoittuneisuus! Lähimmät ihmiset tietävät projektistani, mutta en halua muiden tietävän. Inhottaa valehdella, miksi en syö lounastapaamisissa, miksi minulla ei ole eväitä jääkaapissa.. Ensi kuussa lähdetään työporukalla 2 päiväksi koulutukseen, hermoilen asiaa jo nyt. Häpeän sitä, etten kykene "normaaliin" laihdutukseen vaan että joudun turvautumaan pussikeittoihin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinullekin Cambridge-projektiin!

      Itselläni ei ole nälkään ollut oikeastaan ollenkaan muutaman ekan päivän jälkeen. Itse asiassa syöminen jopa inhottaa, mikä johtuu ehkä siitä että pitää syödä niitä kammottavan makuisia valmisteita. Välillä meinaa unohtua välistä Cambridge-aterioita, kun ei vaan ole yhtään nälkä.

      Tuo koulutus on varmasti aika kova paikka. Jos itselleni sattuisi moinen nyt, taitaisin tavalla tai toisella änkyröidä itseni eroon siitä. Selitellä että nyt on niin kova projektikiire jossain, että en juuri nyt pysty osallistumaan, käyn sitten myöhemmin, tai jos mikään muu ei auttaisi, olisin saikulla ne päivät.

      Poista
  5. Vou, kyllä kuulostaa terveelliseltä toi dieetti, vatsa ei toimi, heikottaa ym.. Sitten kun vielä katsoo tuota, että mitat ei ole paljoa muuttuneet, on valitettava tosiasia, että läskistä tuskin on tuo paino lähtenyt. En nyt sano tätä kettuillakseni, mutta tuollaiset dieetit pitäisi oikeasti kieltää lailla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei nuo toisaalta mitenkään vaarallisia oireita ole, ja menevät ohi sitten kun alkaa syömään taas. Itseäni ei kauheasti haittaa, ja mielelläni maksan nopeasta painonpudotuksesta sen hinnan että välillä on vähän huono olo.

      Ja käytetäänhän näitä ENE-dieettejä ihan virallisessa terveydenhuollossakin, joten tuskin kieltämään tullaan. On jopa Käypä hoito -suosituksen mukainen ylipainon hoitokeino painoindeksistä 30 ylöspäin, ja itsellänihän alussa ylitti painoindeksi tuon.

      Sitähän en voi vielä tietää, kun olen vasta aloittelemassa, että käykö sitten niin että laihduttuaan lihoo pikavauhtia takaisin. Mutta toisaalta - niin on käynyt itselleni kaikilla muillakin ns. järkevämmillä ja hitaammilla menetelmillä, joten en sittenkään oikein osaisi sanoa että tämä on sen huonompi tapa kuin ne. Itselleni kyllä tuntuu toistaiseksi sopivan tämä tapa todella paljon paremmin kuin laillistetun ravitsemusterapeutin ohjeistama tuskallisen hidas painonpudotustapa.

      Poista
  6. Hei
    Mielenkiinnolla lukenut näitä kun itsellä sama dieetti takana.
    Minulla taas eli ollut mitään noista oireista,paha maku suussa vaan.
    Eli ei tuo dieetti kaikille samoja oireita tee ja itse voin suositella.
    Tosin itsellä jäi kesken,rahan puutteen vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittääkseni tosiaan harvalla tulee niin paljon myös alkupäivien jälkeen jatkuvia sivuoireita kuin minulla on tullut. Mutta silti minäkin jatkan, ei se niin paha ole kunhan keskittyy muuhun kuin omiin oloihinsa ja niiden valittamiseen.

      Tuo ketoosiin liittyvä hengityksen haju ja maku suussa on kyllä aika ällöjä. Ihan tulee joku mätänevä raato mieleen siitä, miltä hengitys haisee, ja aamuisin suussa on samanlainen maku kuin joskus äärimmäisessä krapulassa.

      Poista

Lähetä kommentti