Kohdattuja Cambridge-dieetin varjopuolia

Tänään kävin Cambridge-valmentajalla ja painoa on tosiaan hyvin lähtenyt: tällä hetkellä paino on 76.8 kg kun alkupaino oli 85.3, ja se oli sentään vain 3 viikkoa sitten. Kun tämän ottaa huomioon, niin kuuri on minusta todellakin ollut vaivan ja kestämisen arvoista. Mieluummin kärsin enemmän mutta vähemmän aikaa, kuin lievempää kituuttamista pidempään.

Ihan täysin vaivatonta tämä ei ole toki ollut, vaikka vaivansa arvoista, ja tässä listaan epämukavia vaivoja ja tuntemuksia joita olen dieetin aikana kokenut. Kerroin näistä myös valmentajalle, ja osaan sain myös vinkkejä.

• UMMETUS. Tämä on ihan täysi horror välillä, ja ilman lääkkeitä olisin pulassa. Tajuan, että en edes tiennyt mitä on todellinen ummetus, ennen kuin kuurin myötä kävi kerran niin, että 5 päivään ei suoli toiminut, minkä seurauksena päätä särki, oli inhottava olo vatsassa - ja lopulta suolen loppupäähän kasaantui kivikova tennispallon kokoinen tavaralasti, jonka ulos saaminen luonnonkeinoin tuntui täysin mahdottomalta. Kyyneleet tuli silmistä ja veri peräpäästä kun yritin ja yritin, ilman tulosta. Onneksi lääkkeet on keksitty, ja Microlaxin avulla tilanne laukesi. Sen jälkeen olen ottanut joka 4:s päivä Laxoberonin, koska ilman sitä suoli ei toimi yhtään, ja lääkekaapissa on edelleen varalla noita Microlax-puikkoja siltä varalta että tulee uusi tukostilanne. Cambridge-valmentaja käski minun siirtyä Cambridgen 1+ tasolle, jolla saa syödä myös 200 kcal:illa kasviksia, jotta vatsan tilanne helpottuisi.
• YLEINEN HEIKKOUS. Pystyn kyllä tuskatta istumaan ja kävelemään rauhallisesti. Mutta auta armias jos tulee pienikin ylämäki, tai täytyy kävellä yhdetkin raput. Reisiä polttaa niin kuin olisi juossut valtavan lenkin ja lihakset olisi täysin maitohapoilla. Hengästyttää ja huimaa. Onneksi on istumatyö, joten tämän kanssa pärjäilen. Kävelylenkkini teen hyvin rauhallisesti, ja istun välillä vanhusten tapaan penkille, jos uuvuttaa kovasti.
• HUIMAUS. Tätä on ajoittain, eikä se nyt ole niin kovin paha. Vähän vaan tuntuu kuin olisi keinuvassa laivassa vaikka on kiinteällä maalla. Sitten ei naurattaisi jos olisi työ jossa vaaditaan tarkkaa koordinaatiota, mutta tietokoneen näpyttelijälle ihan sama. Suolan syöminen paljaaltaan auttaa yleensä huimaukseen nopeasti.
• AJOITTAISET PÄÄNSÄRYT. Varsinkin jos ummetus on paha, alkaa tympeä, tasainen jomottava päänsärky, joka ei ehkä tunnu valtavan kovalta heti, mutta jos se jatkuu päiväkausia, alkaa uuvuttaa. Onneksi särkylääkkeet tehoaa.
• IHON, SUUN ja JOPA SILMIEN KUIVUMINEN. En ole yleensä ikinä joutunut rasvaamaan ihoa, koska on muutenkin rasvoittuva ihotyyppi, mutta nyt todellakin joudun, eikä sekään tunnu auttavan, vaan kuivaa hilseilyä on ihossa koko ajan. Suu on kuiva kuin Sahara, ja varsinkin aamulla on inhottava herätä kun ei ole yhtään kosteutta suun limakalvoilla, ja kamala maku suussa. Silmätkin kuivuu ja punoittaa, mihin onneksi auttaa kosteuttavat silmätipat. 
• SOSIAALINEN RAJOITTAVUUS. Töissä varsinkin sitä tykkäisi mennä ruokalaan tai lounasravintolaan istumaan ja näin katkaista työpäivän, mutta nyt täytyy vaan hakea omaan työpisteeseen kahvi automaatista ja mussuttaa Cambridge-patukkansa tai pirtelönsä sen kanssa "salaa". En nimittäin halua kenenkään töissä tietävän laihduttamisestani, koska olen niin monta kertaa epäonnistunut dieeteillä että meikäläisen uusi dieetti olisi kollegoista luultavasti lähinnä naurettava vitsi, ja "koskahan se repsahtaa"-veikkausten aihe. Niinpä sanon etten ehdi lounaalle ja puputan ateriankorvikkeeni yksikseni. Tai järkkään itselleni palavereita juuri lounasaikaan niin ettei tarvitse selitellä.

Mutta hyvinhän tämän jaksaa, kun enää on 2 viikkoa jäljellä tätä vaihetta, jossa ei syödä muuta kuin ateriankorvikkeita, ja nyt tosiaan sain luvan lisätä vähän kasviksiakin vatsan toiminnan parantamiseksi. Sitten parin viikon päästä pääsen dieetin vaiheeseen 2, jossa saa kerran päivässä jopa syödä 400 kcal:in aterian, mistä jo kovasti unelmoin ;)