Oijoi, kun oli ihanaa syödä RUOKAA

Tänään sitten mulla alkoi dieetin 2-taso, mikä tarkoittaa että saan syödä yhteensä noin 810 kilokalorilla, eli sen mitä jää jäljelle kolmelta Cambridge-tuotteelta ihan ruokana, kunhan se on vähähiilarista.

Töissä sitten koin 5:n viikon jälkeen sen luksuksen että sain mennä ruokalaan istumaan ja ottaa ruokaa. Otin salaattipöydästä kaikenlaista ja lisäksi 50 g vuohenjuustoa. Toinen proteiinivaihtoehto olisi ollut kalkkuna, mutta kun en syö lihaa niin se jäi ottamatta vaikka olisikin kevyempää.

Hassua on miten innostunut olin ruoasta, jota olisin ennen dieettiä pitänyt superankeana. Kuivia "rehuja", vain salaatinlehdillä jokunen tippa vinegrette-kastiketta. Jokunen pieni vuohenjuustoviipale. Mutta maistui NIIN hyvältä ja tuntui ihanalta pureksia jotain. Ruusukaaleja olen aina inhonnut, mutta nyt nekin maistui hyvältä - siis ainakin paremmalta kuin Cambridge-tuotteet ;)



Kaloreita päivässä tulee kertymään seuraavasti:

Aamu: Cambridge minttusuklaapirtelö: 144 kcal
Lounas: Vuohenjuustoa (50g), ruusukaalia, tuorekurkkua, lehtisalaattia, paprikaa, punajuurta, 0,5 tl vinegretteä -> 263 kcal
Välipala: Cambridge suklaapirtelö 144 kcal
Päivällinen: Cambridge Pasta Bolognese 205 kcal
YHTEENSÄ 756 kcal

Kommentit

  1. Tätä sun edistystä on hauska lukea. Muitakin juttuja kyllä, kirjoittele vain useammin. Nimim. toinen laihduttelija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sellainen ongelma, että kun mulla menee hyvin, ei päässä liiku mitään kirjoitettavaa. Minä vaan leijailen elämässä hetkestä toiseen tyytyväisenä ilman oikein mitään ajatuksia. Vasta sitten kun on valitettavaa ja purnattavaa, niin meikäläinen vaivautuu ajattelemaan, ja syntyy jotain kirjoitettavaa :D

      Poista
  2. Sain innostuksen kokeilla Cambridgea täältä blogistasi; tasan kaksi viikkoa nyt tasolla 1, siirryn 1+ kautta kakkoselle viikon kuluttua. 5 kiloa lähtenyt, nesteitä varmaan pääosin, olo aivan loistava. Toisin kuin sinä, en ole joutunut noiden ikävien haittojen kurimukseen vielä tähän mennessä lainkaan. Toki pieni nälkä kurnaisee aina jossain vaiheessa, mutta sen kanssa pärjää. Odotan myös innolla tuota kakkostasoa, vaikka tämäkin vaihe on mennyt helposti. Miten muuten valmistat tuon Pasta Bolognesen? Kokeilin eilen ensimmäistä kertaa, lämmitin mikrossa kahdessa erässä ja se oli kyllä sotku vailla vertaa :D -Sipi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että sinulla on mennyt helposti Cambridgen alku! Useimmilla se ilmeisesti menee, joten kaikilla ei ole odotettavissa sitä mitä itse olen kokenut. Ja minunkin kokemukseni ovat silti mielestäni hyvinkin nopean laihtumisen arvoisia sivuvaikutuksia, jotka jaksaa vaan kestää hetki kerrallaan kun tietää että läskiä lähtee koko ajan.

      Minulla ei ole mikroaaltouunia ollenkaan - periaatepäätös jonka tein muutama vuosi sitten kun ekan kerran päätin laihduttaa. Olin vuosia elänyt mikrossa lämmitettävillä lihapiirakoilla, pizzoilla jne, ja hävitin mikron ettei tulisi kiusausta muka kiireessä sortua näihin nopeisiin mutta epäterveellisiin ja rasvaisiin herkkuihin. Jos se lihapiirakkakin olisi pakko lämmittää uunissa, niin samassa ajassa sitä tekisi jotain terveellisempääkin!

      Joten mikrottomana olen valmistanut nuo Cambridgen pastan ja risoton kattilassa. Pari desiä vettä kattilaan, kiehautan ja laitan sekaan pasta- tai risottojauheen. Sekoittelen välillä, kypsennysaika risotolle kymmenisen minuuttia, pastalle vähän vähemmän (en ole tarkkaa aikaa ottanut mutta sen kyllä huomaa että on kypsää, kun pastat on pehmeitä ja koostumus ei enää vetinen). Risotto palaa erittäin helposti kattilaan pohjaan joten sitä on pakko sekoitella ihan koko ajan, pastalle riittää että sekoittelee vain välillä. Usein maustan tuota pastaa sokerittomalla chilikastikkeella, mustapippurilla ja basilikanlehdillä, jolloin siitä tulee yllättävän syötävää pussiruoaksi.

      Poista
  3. Minulla on aivan erilainen laihdutusmetodi, lähinnä sitä pätkäpaastoa mistä olet puhunut mutta vieläkin enemmän sovittelen sopivasti ranskalaiseen ruokailurytmiin sopivaksi. Siellä kun tutkitusti hoikimmat ihmiset tällä mantereella. Eli syön iltapainotteisesti, klo 20 jälkeen mitä vain mieli tekee (vaikka kaljaa), sitä ennen lounas klo 13-14 normaalia ruokaa muttei mitään yliraskasta, aamiaiseksi korkeintaan se "croissant" eli ehkä leipäsiivu.
    Nyt tällä parissa viikossa lähtenyt aamupainosta - 2.5kg enkä ole kituuttanut dieeteillä.
    Olen myös kituuttanut noilla minimalistisilla ruokavalioilla aikoinani, kokemus vaan on että harva pystyy siihen jatkuvasti, vaikka kuinka lisättäisiin ruokaa ja pyrittäisiin normaaliin.
    Minusta on hienoa että olet kuitenkin osaltasi onnistunut tässä, olen seurannut blogiasi melko alusta asti. Ja tuo on hienoa että mikro heivattu pois, superhyvä idea tehdä epäterveellisen ruoan valmistuksesta vaikeaa! Mutta taas joo, keinothan siihenkin keksii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle muuten on aina luonnostaan sopinut tuollainen ranskalainen tai välimerellinen ruokailurytmi. Eli iltapainotteisesti syöminen, eikä välipaloja lainkaan. Lisäksi olen huomannut että mun kroppa voi parhaiten kun syön aika paljon hiilaria ja rasvaa, ja liika proteiini (suositusten mukainen määrä) tekee aina tukkoisen ja väsyneen olon: unentarve kasvaa, väsyttää aterioiden jälkeen, hiki ja pissa alkavat haista kauhean vinkeiltä, ihoon alkaa tulla näppyjä.

      Mulla ei siksi olekaan tavoitteena tämän Cambridgen jälkeen palata suomalaisten ravitsemussuositusten mukaiseen ruokavalioon, eikä siihen mitä Cambridge opettaa, vaan välimeren ruokavalio -tyyppiseen, jossa aamulla syödään hyvin kevyesti jos mitään, kevyehkö lounas, ja sitten klo 20-21 aikaan päivän tukevin ateria ruokaviinin ja jälkiruoan kera. Tuollaisella ruokavaliolla olen ennenkin voinut erittäin hyvin ja silloin olin hoikkakin, joten eiköhän se toimi vieläkin (toki joitain kiloja silloista painavampi voin olla, koska aineenvaihdunta on hidastunut iän myötä, mutta eipä sitä tarvitse yli nelikymppisenä 50-kiloinen ruippana ollakaan).

      Ryhdyin tähän Cambridgeen tosiaan lähinnä siksi, että mulla oli nuo järkevämmät menetelmät menneet jo ihan vitsiksi, eikä ollut oikein itsekuria pysyä niillä. Laihtuminen oli niin hidasta, että tympäisi, ja sitten kun silloin tällöin halusin kaljoitella tai syödä hyvin, niin hups, se vähä painonpudotus mitä oli hitaasti saanut aikaan oli mitätöitynyt. Nyt päätin että laitan kaikki tavat, niin herkuttelut, kaljoittelut kuin syömisenkin, katkolle oppiakseni hallitsemaan omaa mieltäni, joka on niin pitkään aina kusettanut minut mitätöimään omat tavoitteeni.

      Poista

Lähetä kommentti