Että minä inhoan tyhjännaurantaa

Meikäläinen on patamusta tosikko, ja yksi eniten ärsyttäviä asioita elämässä on tyhjän nauraminen, silloin kun sitä joutuu sivusta kuuntelemaan. Autossa työmatkalla voi sentään vaihtaa radiokanavaa, jos toimittajat yhdellä kanavalla loputtomiin nauraa kihertävät ja hohottavat jotain tyhmää juttua, joka ei nyt aamuväsyneestä töihin menijästä ole ollenkaan niin hauska kuin toimittajista. Eräänkin kerran kuunnellessani Suomi Popia eivät toimittajat meinanneet millään saada naurultaan edes puhuttua kun oli niin valtavan hauska juttu, että joku oli "isänsä Jorman näköinen". Ymmärsin kyllä nimen jorma kaksoismerkityksen, mutta ei minua huvittanut ollenkaan niin paljon että olisin halunnut kuunnella montaa minuuttia kikatusta ja naurua, saati nauraa itse.

Mutta mihin pääset pakoon, kun tyhjännaurantaa ja -naurajia on työpalaverit täynnä? Jotenkin meille on nykyiseen projektiin sattunut sellainen porukka, että suurta osaa huvittaa piristää palavereja sutkauttelemalla jotain muka hauskaa, ja sitten kaikki nauravat katketakseen. Siis kaikki paitsi minä. Minun tekisi mieli irvistellä ja laittaa kädet korville kun sattuu korviin se kovaääninen joukkonauru, mutta yritän, työnantajani nolaamisen välttämiseksi, vääntää edes peruskohteliaan hymyntapaisen naamalle ja kestää urheasti.

Mutta ei voi mitään, olen ihan täynnä "push-up viestejä" (mobiilin push-viestit), "ADHD autentikaatiota" (AD, active directory), sitä että joku sanoo naisihmiselle että vilautapa sitä tiettyä Powerpointia, jonka jälkeen seuraavat 5 minuuttia joku koiranleuka irvii siitä kuinka tämä henkilö (pahimmillaan minä) VILAUTTAA. Valitettavasti tosiaan jouduin kerran kuuntelemaan tätä juttua kauemman kuin olisin jaksanut. "Laitetaan oikein kokouksen agendaan että klo 13:30 Plussapallo VILAUTTAA" *koko porukan naurunröhötystä* Ei se ollut mitenkään pahantahtoista saati kiusaamista, vaan niiden tyyppistä huumoria, harmi vaan että minä inhoan sellaista ja varsinkin sitä naurunremakkaa joka aina tulee kun joku sutkauttaa jotain muka hauskaa.

Ai että mun on ikävä entisiä projekteja joissa sai lähinnä yksikseen koodailla, osan päivistä vielä etänä, eikä tarvinnut istua palavereissa kuuntelemassa puujalkavitsejä ja pikkutuhmia kaksimielisyyksiä ja niille loputonta nauramista. Ei ole tosikolla helppoa.

Toosi hauskaa. Naurattaa. NOT!

Kommentit

  1. Mulle on sanottu monta kertaa että minä en naura koskaan.Ei se tarkoita sitä että en hymyilisi, mutta sitä nauramista en oikein edes osaa paitsi kun katson hauskoja kotivideoita niin naurun jälkeen alkaa yskittää ja pissat karkailee housuun. Minä vaan en osaa nauraa muuten. Ei vaan naurata niin kovin,että pitäisi nauraa hahhahhaa,tai hehhehhee tai huahhahhuohhahhaa! Jotain tekonaurua pystyn välillä eli hah-hahh-aa/hm-hmh-mh mmm-mm, ni-i!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän sama mulla. Yleensä jos minua naurattaa kovasti, lähinnä hymyilen, ja joidenkin mukaan mun hymyily näyttää siltä kuin muiden neutraali perusilme. Silloin kun en hymyile, näytän vihaiselta tai surulliselta, ja kun hymyilen, niin neutraalilta :D

      Poista
  2. Mä nauran kyllä, ääneenkin, jos tosissaan naurattaa. Mutta teeskennellä en ala, vaikka siitä oonkin saanut kuulla. Mä voin olla peruskohtelias ja ehkä hymyillä tarvittaessa vähän, mutta tekonauruun ei pysty ei halua.

    Ja erityisesti ärsyttää ne sutkauttelijat, pakonomaisesti ja jatkuvasti vitsiä (tyhjästä) vääntävät tyypit, jotka ei todellakaan ole hauskoja muuta kuin omasta mielestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan. Meillä on projektissa yksi sellainen 50-60 v mies joka kuuluu tuohon pakonomaisesti hauskaa yrittävien joukkoon. On joku harrastajanäyttelijä, ja ilmeisesti haluaa vetää viihdyttäjän roolia myös it-alan duuneissa. No, onneksi asiakkaat tuntuu kovin tykkäävän, ja minä ja ehkä ilmeistä päätellen eräs toinen koodari vaan pidetään lähinnä rasittavana.

      Poista
  3. Itse en voi sietää kaikenmaailman radiokanavien tekopirteitä juontajia. Varsinkin kaikki aamushowt tuntuu olevan niin mukahauskaa kuraa, jossa lähinnä nauretaan niille omille jutuille (varmaan kun ei keksitä enää huonompia juttuja).
    Työkavereistasi tulee mieleen vain että he ovat mieslapsia (man child, ja ihan yhtä hyvin voi olla naislapsi :D ), ainakin noiden juttujen perusteella. :) Minulla ei ole mitään sutkauttelua vastaan, jos jutut ovat oikeasti hauskoja ja hyvin keksittyjä. Monesti käy niin että kun joku sanoo hauskan jutun ja muut nauravat, tämä henkilö alkaa väkisin keksimään lisää juttuja tyhjästä jotta saisi muut taas nauramaan. Hohhoijaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Eilen oli taas "tehokas" 3 tunnin palaveri, jossa ensin tunti sovittiin seuraavien palaverien aikoja. Siihen meni tunti, koska jokainen selaili kalenteriaan ja aina jollekin ei sopinut ehdotettu aika. Sitten tietenkin kahvitauko. Kahvitauon jälkeen porukan vitsiniekat olivatkin huumorituulella, ja puujalkavitsit lensivät ja nauru raikui. Lopulta puheenjohtaja palautti asiaan, mutta aina siinäkin joku keskeytti jollain olevinaan hauskalla sutkautuksella mitä sitten muut nauroivat.

      Ja minä ajattelin, että ei helvetti, olen raahautunut tänne asiakkaan konttorille kuuntelemaan tällaista sekalaista höpinää ja juomaan kahvia, kun paljon hyödyllisempää olisi olla kotona tai konttorilla tekemässä omia töitään...

      Poista
  4. Mulla on yksi sukulaismies, jolta jouduttiin leikkaamaan kiireellisesti aneurysma aivoista, siis sellainen puhkeamaisillaan oleva verisuonipullistuma. Sen jälkeen hän valitsi jatkuvan ja typerän, pakonomaisen vitsailun omaksi keinokseen selviytyä sosiaalisista kuvioista (en kyllä tiedä valitsiko oikeasti, vai oliko se jonkinlainen pakko tai ainoa vaihtoehto). Se annettiin hänelle anteeksi aivovammaa ounastellessa...

    Mulla on ehdotus niille, joita älyttömät radiojuontajat ja ärsyttävä puheenpälinä aalloilla ärsyttävät: virittäkää vehkeenne Radio Sputnikin taajuudelle, niin meillä on kotona keittiössä tehty. Tämä suositus ei välttämättä koske venäjänkielentaitoisia, mutta he ovat kuitenkin vain pieni vähemmistö Suomessa.

    Kyseisellä kanavalla on kaksi vahvuutta: musiikkilistat ovat monipuolisempia kuin suomalaisilla kanavilla. Pääosin musiikki on englanninkielistä kasarikamaa tai venäläistä tuotantoa. Joitakin uudempia englanninkielisiäkin löytyy... tyylilajina ei ole pirteä pop vaan melankolinen, mahtipontinen ja tunteellinen, jopa pateettinen rokkimarolli. Lisäetua tuo se, ettei ymmärrä sanoja, siis venäjänkielisten kappaleiden osalta.

    Toinen aivan mahtava ilonaihe on se, ettei uutispätkistä tajua mitään. Ne ovat tyyliä psrmlschtakabtamapluista-Mannerhjeimintie slutba-ssrchulstakrmabta-Itakeskus-polizsijakammentoibja-Finlandija. Ei mitään syytä huolestua huonoista uutisista! Ja kohta taas hyvää musiikkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo olisi kyllä hyvä että uutisista ja muusta hölötyksestä ei tajuaisi mitään - en ikinä itse kuuntele radiota kuunnellakseni puhetta vaan musiikkia. Harmi kun ei oikein tuo musiikkityyli iske, minä kaipaan sellaista energistä dance/teknomusaa aamuihini antamaan energiaa. NRJ:tä sitten tulee kuunneltua pääosin, mutta aina kun pitkä tyhmä höpinä tai nauraminen alkaa, toinen kanava välillä.

      Poista
    2. Kiitos, Anonyymi, päivän nauruista! (Ei, tämä ei ollut tyhjännauramista, tuo venäjän translitterointi vaan on niin osuva!)

      "Toinen aivan mahtava ilonaihe on se, ettei uutispätkistä tajua mitään. Ne ovat tyyliä psrmlschtakabtamapluista-Mannerhjeimintie slutba-ssrchulstakrmabta-Itakeskus-polizsijakammentoibja-Finlandija. Ei mitään syytä huolestua huonoista uutisista!"

      Tuossa on sekin etu, ettei tartte kuulla radiomainoksia. Jos jossakin, niin niissä on viety ärsytyskertoimet laittoman korkealle.

      Poista

Lähetä kommentti