On ahdistavaa kun lemmikki sairastaa

Väsynyt.

Koirani alkoi viime viikolla oksentaa. Alkuun öisin, tyhjää mahaa. No, eipä mitään, sellaista sillä joskus on ollut ennen juoksuaikaa, että kun ruoka ei maistu, niin mahahapot sitten "väkevöityvät" tyhjässä mahassa liikaa ja aamuyöstä tulee oksu. Kuvittelin että tälläkin kertaa tätä tapahtuisi muutamana yönä ja sitten se loppuisi.

Mutta ei. Muutamaa tyhjän mahan -oksentamisyötä seurasi se että kaikki syöty ruokakin alkoi tulla ylös. Vesi onneksi ei. Mutta silti eilen, koiran oltua 5 päivää käytännössä kokonaan ruoatta, koska kaikki mitä koira oli yrittänyt syödä oli tullut ylös (ja enää se ei yrittänytkään syödä vaan lähinnä pelkäsi ruokaa koska tiesi että siitä tulee oksennus), alkoi yleensä niin energinen otus vaikuttaa hyvin sairaalta, apaattiselta ja väsyneeltä. Eläinlääkäriin oli pakko varata aika, ettei kuole kuivumiseen työpäiväni aikana tai jotain. No, koiralla todettiin gastriitti (mahalaukun tulehdus) ja sen aiheuttama nielutulehdus, ja se sai siihen kaikenlaista lääkettä sekä erikoisruokaa, ja nyt toivotaan että alkavat pian tehota.

Mutta kyllä osaa olla ahdistavaa koiran huono vointi, monellakin tapaa. Koira, joka yleensä on ilo ja

Oksennuksenestolääkettä, mahansuojalääkettä, probioottia,
vatsavaivaisen erikoisruokaa...

piristys, onkin yhtäkkiä sängylle ja sohville ja matoille oksenteleva kiusankappale, joka pitää kantaa ovesta ulos lenkille ja maanitella kävelemään ulkona. Myönnän, että en aina ollut koiralleni paras mahdollinen emäntä, kun valvottuani muutaman yön kakomisääniin heräillen ja oksennuksia milloin mistäkin siivoillen, koira alkoi huonoa oloaan jäkittää lenkillä. Pari kertaa paloi pinna ja huusin sille että sinähän perkele kävelet tai itket ja kävelet, ja kiskoin koiran pakolla liikkeelle. Mukavaa kohtelua noin omalle kohdalle ajateltuna: olisit niin sairas ja heikko että olisi hyvin raskas kävellä, ja sitten joku kusipää tulisi huutamaan että sinähän perkele kävelet ja pakottamaan... Ehkä on tosiaan oikein hyvä että lapset jäi tekemättä, koska minä en oikein osaa suhtautua sairauteen ja heikkouteen varsinkaan jos olen itse väsynyt.

Se on myös jännä miten ajatukset kääntyy jo muutaman valvotun yön takia. Oikeasti ajattelin parina yönä, että toivon että tuo otus kuolee jo, ja ikinä en ota enää rakkia, koska niistä on pelkkää vaivaa. En ollenkaan ajattele niin yleensä, vaan kyllä minulle koirista on elämässäni paljon enemmän iloa ollut kuin vaivaa. Kovin helposti sitä kuitenkin mielialat ja niiden mukana ajatukset muuttuu kun tulee väsymystä, stressiä ja vastoinkäymisiä.