Otin tänään mitat Cambridgea varten ja huomasin jotain outoa
Nimittäin sen, että vaikka painan 10 kg enemmän kuin silloin kun aloitin ekaa laihdutustani ja tätä blogia, niin vyötärönympärys on pienempi, mutta rintojen ja lantion ympärykset paljon isompia kuin silloin. Kaljamahainen leidi on siis jostain syystä muuttunut enemmänkin rintavaksi ja perseväksi tukevaksi leidiksi. No, on sitä vatsaakin vielä ihan kiitettävästi niin ettei blogin nimeä tarvitse vaihtaa ;)
Painaessani 73 kiloa vuonna 2013 mitat oli seuraavat
Painaessani 73 kiloa vuonna 2013 mitat oli seuraavat
- Rinnanympärys: 95 cm
- Vyötärönympärys: 107 cm
- Lantionympärys: 105 cm
Nyt painoin tänä aamuna 83 kiloa, ja mitat on
- Rinnanympärys: 110 cm
- Vyötärönympärys: 99 cm
- Lantionympärys: 117 cm
Outo ilmiö eikä oikein aavistustakaan mistä johtuu. Ehkä merkittävästi vähempi alkoholin kokonaiskulutus on osatekijä (luin joskus että nainen yleensä lihoo ensin rinnoista, takapuolesta ja reisistä, mutta runsas alkoholinkäyttö voi muuttaa lihomistaipumuksen miestyyppiseksi vatsalihomiseksi), ja voi olla että välillä tilapäisesti onnistuneet laihduttelutkin ovat ehkä vähän muuttaneet rasvan sijoittumista kroppaani.
Järkyt mitat nämäkin on, esim. Elloksen mittataulukon mukaan kokoni olisi C50 (ihmekös ne sisukkaasti käyttämäni koon 44 vaatteet on vähän naftin oloisia...). Mutta silti ehkä kivampi näin, että vatsa ei enää ihan paksuin kohta kroppaa ole. Osin tuo ehkä selittää senkin että kehonkoostumusmittauksen mukaan viskeraalinen rasvani (sisäelimiä ympäröivä vatsarasva) oli normaalin rajoissa, silti vaikka muuten rasvaprosentti on järkyttävä (yli 48).
 |
| Tällaista taulukkoa mittojen kehityksestä pitäisi kerran viikossa päivittää. |
Voi ei miksi lähdit taas moiseen hömppään, joka maksaa vielä sikana. Ihan varmasti laihdut, mutta äkkiä kilot tulee takaisin kun palaa vanhaan. Laihduttajan paras ohje onkin lopettaa laihduttaminen ja opetella syömään oikein. Se ei ole helppoa ja minulta se vei noin vuoden tottua uusiin tavallisiin terveisiin ruokiin ja makuihin.
VastaaPoistaMinä olen yrittänyt tuota kolmisen vuotta... Viimeksi ihan laillistetun ravitsemusterapeutin opein. Valitettavasti se terveellisellä tavalla laihtuminen on niin hidasta, että satunnaiset mässylankeemukset nollaavat koko homman.
PoistaItse kyllä osaan syödä oikein, siis teoriassa, ja on ollut pitkiä kausia jolloin syön oikein hyvin. Ongelmani on jonkinlainen ahmimistaipumus, jonka kourissa sitten välillä menee muutama päivä tai viikko aivan järjettömästi ahmien. Tuohon taipumukseen ei ole vaikuttanut mitään se, laihdutanko rajummin vai ns. järkevämmin. Yhtä lailla tuli ahmimiskausia ravitsemusterapeutin virallisterveellisellä 1500 kcal per päivä dieetillä kuin jollain rajoittavammillakin dieeteillä.
Haave tosiaan olisi se, että totaalisen ruokakatkon myötä saisi katkon myös ahmimiskausien tulemiseen, ja ehkä niistä pääsisi lopulta kokonaan eroonkin. Tiedän hyvin, että vain 5% onnistuu tavoitteissaan, mutta ehkä on sittenkin parempi yrittää, kuin hyväksyä se että vaan tasaisesti lihoo ja lihoo koko ajan - niinhän minulle kävi kun lopetin laihduttelun ja päätin että hyväksyn painoni.
Hienoa että vyötärönympärys on pienentynyt! Selvästi kaljan juonnin vähenemisellä on osuutensa asiaan! :) Tsemppiä tähän Cambridge kuuriin! Tärkeitä on vain kuurin jälkeen pysyä kohtuu terveellisistä ruuissa, eikä aloittaa kaljan yms juontia/syöntiä taas entiseen tapaan.
VastaaPoistaTosiaan. Toisaalta tällaisella ahmimistaipumuksen omaavalle voi olla hyväkin tällainen pitkähkö tauko tavallisesta syömisestä kokonaan, voi ainakin tarkkailla jos ja millaisissa tilanteissa niitä himoja ahmia tulee, ja mitä tapahtuu kun niille ei anna periksi, esim. kuinka kauan himontunne jatkuu silti.
PoistaItse kirjottelin tänään vähän fiiliksiä aamuaerobisista: http://pudotus.blogspot.fi/2016/02/ihana-kamala-aamuaerobinen.html
VastaaPoistaAion kyllä tarkkaan seurata edesottamuksiasi tämän dieetin kohdalla... oma paino nyt sen 67 kg (vuosi sitten 89kg), mutta mitat 120, 120 ja 120. Sulla sentään on jotain vaihtelua!!!!
PoistaOho, näköjään voi aika pienelläkin painolla olla mitat isot! Mulla ei ole tavoitepainokaan kuin 2 kg tuon sun nykyisen alla, joten voi olla etten kovin siroa ja pientä minusta enää tule.
PoistaJuu jos aloittaisin ite rankan dietin omalla painolla, niin kaikki kuuskytkiloset ja varsinkin ne jotka painaa alle sata kiloa voi painuu vittuun:) heh heh mutta jokainen kamppailee niiden omien kilojen kanssa oli niitä sitten viis tai sataviiskyt. Ps. Läskinäkin minä löysin sen oikean painolla 115 kg Ja on vielä hyvännäköinen urheilullinen mies. En minäkään oo ulkonäkööni tai painooni ikinä tyytyväinen Se on vaan se että todella lihonneena ei tahdo tavata ketään miksi se on niin? Mitä vitun väliä jod nään pikkuserkun serkun sukulaisen jota en edes muista kun häpeän painoani.Se on niin totta mitä paras ystäväni sanoi kun ajatellaan että Elämä menee täysin hukkaan kun ajattelee vaan omia kilojaan!
VastaaPoistaPainoasioissa kaikki on tosiaan suhteellista. Sen huomasin siitäkin kun katselin noita Cambridge-dieetin materiaaleja. Siellä oli esillä monenlaisia kuurilla onnistuneita, ja tyypit vaihtelivat jo ennestään tosi hyväkroppaisista ihmisistä joiden piti pudottaa jokunen kilo että salilla treenatut lihakset tulee paremmin esiin, sellaisiin jenkkityylisiin sairaalloisen ylipainoisiin ihmisiin jotka saattoivat painaa 150 kiloakin. Itse olen siltä väliltä - painoindeksitaulukon mukaan merkittävästi lihava, mutta totta kai paljon minua isompiakin ihmisiä on, ja sellaisten mielestä paino-ongelmani on varmasti lähinnä huvittava. Joillakin kun voi kaukainen haave olla että painaisipa joskus niin vähän kuin minä nyt.
PoistaItselläni tuo häpeä painostani ja ulkonäöstäni on onneksi vähentynyt viimeisen vuoden aikana paljon. Kesälomalla oikein herkuttelin sillä, että tahallani pukeuduin rumasti ja läskejä korostavasti, ihan vaan nauttiakseni siitä vapaudesta kun ei tarvi välittää mitä ihmiset ajattelee :D Tosin työkuvioissa vieläkin kärsin toisinaan painohäpeästä, koska valitettavasti ihmiset liittää löysään ylipainoiseen varteen mielikuvia luonteesta, esim. saamattomuudesta ja laiskuudesta ja itsekurin puutteesta myös työasioissa. Lisäksi alallani useimmat kollegat (joista valtava enemmistö miehiä) ovat hyväkroppaisia, jopa urheilullisia, ja hyvin pukeutuvia, ja sitten sinne sekaan tunikakaapuihin kääriytyvä kaljamahatantta :D
olen käynyt täällä blogissasi silloin tällöin ja kuvitellut sinut noin 150-kiloiseksi. mutta tilanne ei siis ole ollenkaan niin paha :) ehkä sinulla on vielä itseäsi isomman ihmisen identiteetti? meinaan, että ehkä sun pitäisi yrittää kuvitella itsesi normaalipainoiseksi, niin ehkä alkaisit syödä ja olla kuten normaalipainoinen. en tiedä toimiiko tällainen, mutta ainahan sitä voi kaikkea yrittää.
VastaaPoistaOnneksi en tosiaan paina noin paljon. Suvussani on isän puolella naisihmisiä jotka tosiaan painaa 150-160 kg joten sukurasitusta lihomistaipumukseen varmasti on... Itselläni onneksi ennätys on tuo 85,3 kg, mutta koska olen hyvin sirorakenteinen luustoltani, ja läski pakkautuu paljon kasvoihin ja vatsaan, näytän kyllä huomattavasti painavammalta.
PoistaMulla oli muuten tosi pitkään niin, että vaikka olin jo tukeva, minulla oli surkean laihan rääpäleen identiteetti. Minähän olin kolmikymppiseksi asti sellainen 47-48 kiloinen rääpäle, ja sain välillä säälittävästä pienuudesta ja laihuudestani kommenttejakin. Mutta en vaan lihonut, vaikka opiskeluaikana varsinkin elintavat oli ihan järjettömät: monta kännäysbiletysiltaa viikossa, pelkkää pikaruokaa ja karkkia ravinnoksi.
Kolmenkympin jälkeen sitten alkoi painoa kertyä, mutta en huomannut sitä pitkään aikaan. Painoin jo noin 70 kg kun lopulta myönsin, että se että koon 36 tai 38 vaatteet ei enää mahdu päälle ei johdukaan siitä, että vaatteiden leikkausta on muutettu tarkoitetuksi "poikakroppaisille laudoille", ja siksi naisellinen hoikkakaan nainen ei mahdu niihin, vaan että olen ihan oikeasti merkittävästi painavampi kuin ennen. Olihan se järkytys huomata että painoi yli 20 kg enemmän kuin ennen, mutta peilissä ei ollut huomannut mitään, koska hoikan rääpäleen identiteetti oli niin vahva. Naaman roikahtamisen pistin iän piikkiin, en ajatellut siitäkään että läskiähän sitä poskiin ja leuan alle on ihan kertynyt.
Ylempänä väitin painokseni 67kg ja mitoiksi 3x120, noh kyseessähän oli tietty kirjoitusvihre eli painon piti olla 76kg! Eli en ihan pygmiluokkaan pääse :D Mutta kyllä tämmöinen tasapaksuus vain masentaa, ei tietoakaan vyötäröstä tai mistään kurveista, vaikka leveyttä on kuin ladonovella... tarkoittaa sitä, että vain tietynlaisia vaatteita voi käyttää ja kesämekot yms. voi unohtaa heti kättelyssä... Ihan kiva kuulla Plussis että sulla on vartalonmuoto muuttunut. Voiskohan se olla siitä, että olet stressannut vähemmän (ainakin laihduttamista)? Lisämunuaiset ei eritä niin paljon keskivartalolihavuutta aiheuttavaa kortisolia silloin, kun ihminen ottaa lunkimmin...
VastaaPoistaLaihduttamisesta tosiaan olen stressannut vähemmän, mutta työn suhteen olen edelleen kyllä melkoinen stressipallo, sellainen jonka täytyy joka ainoa työtehtävä hoitaa kiihtyen melkoisille stressikierroksille. Ilman sitä en saa mitään tehtyä, mutta kun piiskaan itseni "hätä, hätä"-moodiin, niin sitten saan valmista.
Poista