Koirajutun jatkoa: akuutti munuaisten vajaatoiminta
Koira oli tänään niin paljon väsyneempi kuin ennen, että soitin heti eläinlääkäriin, kysyäkseni että pitäisi kai sen hoidon jo alkaa auttaa jos gastriitti on kyseessä... Kun kerroin uusista oireista: lattian nuoleskelu, omituinen raadon hajuinen hengitys vaikkei koira ole oksentanut päiviin kun on oksennuksenestolääkitys, loputon uneliaisuus, niin eläinlääkäri pyysi tulemaan heti. Lähdin töistäkin pois kesken ja teen tunnit takaisin viikonloppuna.
Koira oli sen verran heikon oloinen että eläinlääkäri ei halunnut sitä rauhoittaa tutkimista varten, koska se voisi olla hengen lähtö. Joten otettiin verikokeet, ja niistä selvisikin mikä kamalan olon tekee: akuutti munuaisten vajaatoiminta (kroonisesta ei ole kyse, koska teetin koiralle syksyllä "seniorin terveystarkastuksen" samalla klinikalla ja silloin munuaisarvot olivat ok). Arvot on niin huonot, että eläinlääkärin mukaan koira voisi olla jo tajuton. Esim. kreatiini, jonka normaaliarvot on labrasta saamani liuskan mukaan 27-124, on 618. Ei voi tietää kummin päin on, että onko gastriitiksi tulkitut vaivat olleetkin jo munuaisvaivaa, vai onko tulehdus laukaissut akuutin munuaisongelman.
Joka tapauksessa, nyt ei voi tehdä muuta kuin "huuhtoa munuaisia" nesteytyksellä ja katsoa lähteekö paranemaan. Jos ei viikossa lähde, niin se on sitten eutanasia. Mutta akuutit tapaukset kuulemma noin 40%:ssa lähtevät paranemaan ja koira selviää hengissä, ja siksi heti ei kannata luovuttaa. Näistä hengistä selvinneistäkin tosin puolelle jää krooninen munuaisten vajaatoiminta, jota on hoidettava ruokavaliolla ja lääkkeillä.
Koska en halua viedä tätä voimakkaasti eläinlääkäreitä ja -sairaaloita stressaavaa koiraa yöksi hoitoon mihinkään (kun ei sielläkään voitaisi tehdä periaatteessa muuta kuin nesteyttää), eläinlääkäri neuvoi minulle miten voin nesteyttää sitä ihon alle kotona. Sain sieltä mukaan komean patteriston fysiologista suolaliuosta, tippapulloja, neuloja sun muuta mukavaa. Tässä oppii näköjään sairaanhoitajaksikin sivussa ;) Ei kuulemma moni uskalla ryhtyä tähän kotihoitoon ilman koulutusta, mutta lääkäri oli sitä mieltä että se on ihan ok, kunhan ymmärrän että se riski on todellinen että potilas kuolee käsiin, ja tosiaan se on 60% suuruinen peräti ihan sairaalahoidossakin. Mutta jossain asioissa minä en ole mikään nyyhky ja herkkis, ja tämä on sellainen asia. Jos minusta koirani on parasta olla kotona ja sitä on mahdollista kotona hoitaa, minähän hoidan, vaikka se voi itselleni vähän ahdistavaa ollakin.
Että tällainen viikonloppu tulossa sitten. Kaksi kertaa päivässä ihonalaista nesteytystä 200 ml/kerta. Lisäksi antibioottia (on korkeat tulehdusarvot ja turvonneet imusolmukkeet, ja tulehdus voi olla munuaisongelmankin syy) sekä oksennuksenestolääkettä, koska koira ei missään nimessä saa kuivua oksentamisesta kun tarkoitus on nimenomaan huuhtoa munuaisia runsaalla nesteellä. Eikä edes uskalla kaljoitella, kun täytyy olla ajokunnossa jos tulee sellainen tilanne että on pakko päästä päivystysaikaan eläinlääkäriin päästämään koira kärsimyksistään, jos tilanne pahenee. Tällä hetkellä koira ei kärsi eikä ole kivulias, vaan lähinnä tavallista väsyneempi. Ei mikään biletysviikonloppu mulla siis...
Koira oli sen verran heikon oloinen että eläinlääkäri ei halunnut sitä rauhoittaa tutkimista varten, koska se voisi olla hengen lähtö. Joten otettiin verikokeet, ja niistä selvisikin mikä kamalan olon tekee: akuutti munuaisten vajaatoiminta (kroonisesta ei ole kyse, koska teetin koiralle syksyllä "seniorin terveystarkastuksen" samalla klinikalla ja silloin munuaisarvot olivat ok). Arvot on niin huonot, että eläinlääkärin mukaan koira voisi olla jo tajuton. Esim. kreatiini, jonka normaaliarvot on labrasta saamani liuskan mukaan 27-124, on 618. Ei voi tietää kummin päin on, että onko gastriitiksi tulkitut vaivat olleetkin jo munuaisvaivaa, vai onko tulehdus laukaissut akuutin munuaisongelman.
Joka tapauksessa, nyt ei voi tehdä muuta kuin "huuhtoa munuaisia" nesteytyksellä ja katsoa lähteekö paranemaan. Jos ei viikossa lähde, niin se on sitten eutanasia. Mutta akuutit tapaukset kuulemma noin 40%:ssa lähtevät paranemaan ja koira selviää hengissä, ja siksi heti ei kannata luovuttaa. Näistä hengistä selvinneistäkin tosin puolelle jää krooninen munuaisten vajaatoiminta, jota on hoidettava ruokavaliolla ja lääkkeillä.
Koska en halua viedä tätä voimakkaasti eläinlääkäreitä ja -sairaaloita stressaavaa koiraa yöksi hoitoon mihinkään (kun ei sielläkään voitaisi tehdä periaatteessa muuta kuin nesteyttää), eläinlääkäri neuvoi minulle miten voin nesteyttää sitä ihon alle kotona. Sain sieltä mukaan komean patteriston fysiologista suolaliuosta, tippapulloja, neuloja sun muuta mukavaa. Tässä oppii näköjään sairaanhoitajaksikin sivussa ;) Ei kuulemma moni uskalla ryhtyä tähän kotihoitoon ilman koulutusta, mutta lääkäri oli sitä mieltä että se on ihan ok, kunhan ymmärrän että se riski on todellinen että potilas kuolee käsiin, ja tosiaan se on 60% suuruinen peräti ihan sairaalahoidossakin. Mutta jossain asioissa minä en ole mikään nyyhky ja herkkis, ja tämä on sellainen asia. Jos minusta koirani on parasta olla kotona ja sitä on mahdollista kotona hoitaa, minähän hoidan, vaikka se voi itselleni vähän ahdistavaa ollakin.
Että tällainen viikonloppu tulossa sitten. Kaksi kertaa päivässä ihonalaista nesteytystä 200 ml/kerta. Lisäksi antibioottia (on korkeat tulehdusarvot ja turvonneet imusolmukkeet, ja tulehdus voi olla munuaisongelmankin syy) sekä oksennuksenestolääkettä, koska koira ei missään nimessä saa kuivua oksentamisesta kun tarkoitus on nimenomaan huuhtoa munuaisia runsaalla nesteellä. Eikä edes uskalla kaljoitella, kun täytyy olla ajokunnossa jos tulee sellainen tilanne että on pakko päästä päivystysaikaan eläinlääkäriin päästämään koira kärsimyksistään, jos tilanne pahenee. Tällä hetkellä koira ei kärsi eikä ole kivulias, vaan lähinnä tavallista väsyneempi. Ei mikään biletysviikonloppu mulla siis...
Voimia koiruudelle ja emänmälle kans. Toivon sydämestäni, että hän paranee. Jaksamisia!! <3
VastaaPoistaKiitoskia toivotuksesta :) Rankkaa kyllä on, vaikka vasta eka yö juostu parin tunnin välein pissattamassa runsaasti nesteytettyä koiraa...
PoistaTsemppiä sinulle! Itselläni on kissoja, mutta tuo tilanne on tuttu - n.5 vuotta sitten yksi palleroista lakkasi syömästä, oksensi, kyyhötti vaan, niin että sydän oli särkyä. Munuaisten vajaatoiminta oli eläinlääkärin tuomio, eivät juurikaan antaneet toivoa. Mutta runsaasti nesteyttivät, ja vuorokauden päästä tämä karvakasa alkoi liikkua taas. Eli diagnoosista huolimatta, voi olla jotain muutakin, johon hyvä nesteytys auttaa. Jaksamista!
VastaaPoistaMeilläkin tuo koira nyt tänään halusi esim. kävellä lenkillä ihan mielellään, toisin kuin eilen. Sisällä tosin lähinnä nukkuu eikä vaikuta kärsivältä. Inhottavinta on se pakkosyöttämisen tarve, koira kun ei tykkää hommasta yhtään ja inhottavaa "kiduttaa" muutenkin huonovointista. Esim. tuo ihon alle nesteytys taas ei tunnu haittavan otusta yhtään, lähinnä vaan pitkästyttää olla niin kauan paikallaan että pullollinen tippuu.
PoistaTsemppiä. Välillä voi käydä tuurikin, ei nuo mahdollisuudet kuitenkaan pahat ole. Minulla on pieni koirapotilas (syöpä) täällä kotona. Tälle annettiin 4 kk elinaikaa ja nyt jo melkein vuosi takana jo jatkoaikaa.
VastaaPoistaTosiaan. Veljelläni on myös tuollainen tapaus. Sillä on itse asiassa ollut 3 syöpää, jotka on kudosnäytteissä todettu erittäin aggressiiviseksi ja kasvaimen kasvu on ollut niin nopeaa kahdessa viimeisessä että muutamassa päivässä on huomannut ihan silmällä tai tunnustelemalla kasvaimen kasvun. Mutta kun koira on muuten voinut hyvin, on päädytty leikkauttamaan nuo pois, ja niin se vaan elää nyt 13-vuotiaanakin sekin koira, vaikka ennusteen ei pitänyt olla kovin hyvä koska todennäköisesti etäpesäkkeitä olisi jossain.
PoistaTsemppiä sinne!!Valitettavasti vain useamman lemmikin omistajana tiedän, ettei eläimet sairasta "turhaan". Kun alkavat olemaan jo todella kipeitä ei enää voi hoitaa muuta kuin sairaudesta johtuvia oireita. Ja sen jälkeen ei enää ole eläimen avoinen elämä edessä. :(
VastaaPoistaJoo, en missään nimessä aio lähteä esim. pakkosyöttämiseen loppuelämäksi, vaan jos ei toivu sellaiseksi että itse syö ja jaksaa jonkin verran liikkua, niin kyllä se eutanasia sitten on. Tässä kuitenkin on eläinlääkärin mukaan jonkinlainen täysinkin toipumisen mahdollisuus, joten toistaiseksi hoidetaan ja maanantaina otetaan taas verikokeita sen selvittämiseksi, meneekö yhtään parempaan suuntaan.
PoistaNyt on sitten lemmikinomistajan hankalimmat hetket käsillä... itsekin hieman hämmästyin, kun mulle annettiin ruisku käteen eläinlääkärissä ja todettiin, että "kai sä nyt ennenkin olet pistänyt", en tiedä luuliko ne joksikin hoitoalan ihmiseksi, vaikka en ole. Pistin sitten kuitenkin nahan alle, kun vaihtoehtona oli lähteä ajamaan kymmenen kilometrin päähän pari kertaa vuorokaudessa. Kyllä sen maalaisjärjellä osaa! Pienen patin kylläkin onnistuin jättämään loppuelämäksi nahkaan, mutta ei siitä mitään haittaa ollut.
VastaaPoistaVoimia sinne ja jaksamista! Jokainen tietää itse sen hetken, kun pitää toimia tavalla a tai b... ja olet ennenkin selviytynyt vastaavasta tilanteesta.Halit!
Yllättävän helppoa olikin tuo ihon alle nesteytys kun sen tänään tein. Vähän aikaa ihmettelin tosin miten se tippapullosysteemi "kootaan", kun oli erikseen neulat, letkuosio sulkimineen ja sitten itse nestepullot. Kyllä se mulle eläinlääkärissä näytettiin mutta vähän oli unohtunut. Sain kuitenkin systeemin toimimaan ja koira ei näyttänyt välittävän yhtään mitään koko tiputuksesta. Lähinnä ihmetteli että miksi mun täytyy istua tässä vaikka kuinka pitkään paikallaan.
PoistaTilannepäivitystä: Hengissä on koira edelleen. Hengitys ei ehkä haise niin pahalle kuin ennen, mutta toisaalta koira nukkuu enemmän. Hoitomyöntyvyys on kyllä huolestuttavasti laskenut, se on kertas kaikkiaan kyllästynyt pakkolääkityksiin ja pakko-ruiskusyöttöön ja tänään sain nesteyttäessäkin kunnon tällin. Meinasin pistää itseäni injektioneulalla silmään, kun koira puri oikein kunnolla kun olin tutkimassa että onko neula huonosti kun ei oikein nestettä tipu normaalia tahtia.
VastaaPoistaKurjaahan tämä on molemmille. Sitten jos tilassa ei tapahdu mitään edistystä ja joutuu eutanasiaan, niin kyllä tulee olemaan massiivinen morkkis siitä, että on sen viimeisen elinviikon kiduttanut sitä turhilla hoitotoimenpiteillä.
Huhhuh, tsemppiä sinne. Toivottavasti tilanne alkaa kohta helpottamaan niin ei tarvitsisi koirulin pidempää kärsiä pakkosyötöistä sun muista. Toivottavasti tuo "hoitomyöntyvyyden" laskeminen tarkoittaa sitä että alkaa olo helpottaa ja jaksaa jo vähän laittaa vastaan?
PoistaOmalta koiralta jalka leikattu ja sen kanssa tuli ensimmäinen yö valvottua kun se itki kivusta ja särkylääkkeiden pöhnästä (toisena päivänä jo alkoi rauhoittua), mutta oli kyllä pientä teidän tilanteeseen verrattuna!
Eläinlääkärissä taitavat useimmiten nesteyttää kuonokopan kanssa, kun kilteinkään koira ei välttämättä sitä pitkään siedä. Saisitko semmoisen ell-asemalta lainaan? Tosin ruiskusyöttöön sekään ei varmaan auta.
PoistaVoi itku, miten kurja tilanne.
Ei käytetty eläinlääkärissä nesteytettäessäkään kuonokoppaa, vaan minun täytyi pitää koiraa kiinni siten ettei se pääse puremaan eläinlääkäriä. Silloin se oli niin heikossa kunnossa ettei muutenkaan purrut.
PoistaEkat kotinesteytyksetkin meni ihan hyvin, mutta pari kömpelöä pistosta jotka sattuivat koiraa ovat saaneet sen puolustautumaan toimenpidettä vastaan. Kivaa olla oman koiransa vihollinen, jota se kammoaa ja yrittää pakoon, koska emäntä on kusipää joka tökkii piikeillä ja pakkosyöttää :(