Kirottu impulsiivisuus: laihdutus alkaa taas
Ei jumalauta, minähän olen päättänyt ajat sitten että en laihduta vaan yritän lähinnä estää sen etten lihoisi enää lisää. Tosin olen kyllä tasaisesti lihonut koko ajan... Mutta muuten olen ollut elämääni tyytyväisempi kun ei ole päällä kroonisesti epäonnistuvaa laihdutusprojektia ja sen ainaisia pettymyksiä, tunnetta että mistään ei tule mitään.
No, tulipa sitten tavattua entinen työkaveri joka sai viime yt:issä työnantajaltani potkut. Hän oli ennen minua todella huomattavasti ylipainoisempi, mutta nyt kuin eri ihminen. Ja minä kun kuvittelin että hän jos joku on toivoton tapaus: herkuttelija, tekosyiden keksijä (esim. ei voi syödä mitään kevyttä koska perheelle pitää laittaa raskasta ruokaa eikä ehdi/jaksa eri ruokia laittaa itselle ja muille), samoin kuin minä loppujen lopuksi aika välinpitämätönkin esim. ulkonäköasioista joten motivaatio laihtua melko alhainen. Hän oli kuitenkin onnistunut laihtumaan 33 kiloa, ja näytti energiseltä ja nuoremmaltakin.
Menetelmänä ex-työkaverillani oli ollut Cambridge-ohjelma, ja niinpä minäkin sitten, impulsiivinen ihminen kun olen, menin ja tilasin itselleni jo maanantaille ajan lähimmälle Cambridge-valmentajalle. Tiedän mitä mieltä ravitsemusterapeutti esimerkiksi olisi tällaisesta, mutta toisaalta, en onnistunut laihtumaan ravitsemusterapeutin ohjeilla -ne olisivat vaatineet ihan liikaa kärsivällisyyttä- joten kokeillaan tällaista pikakuuriakin jolla kuulemma lähtee kilo viikossa. Muuten en olisi varmaan tähän ryhtynyt mutta kun tosiaan näki herkuttelevan ja aiemman "onnellisesti pyöreän" normaalipainoisena, niin tuli tunne, että perkele, jos hänkin onnistui, niin ehkä minäkin! Molemmat kun ollaan keski-ikäisiä naisia jotka ei harrasta liikuntaa, molemmille ruoka tärkeä nautinto elämässä, ja omalle pullukalle ulkonäölle on molemmat lähinnä naureskelleet eikä pitäneet sitä kauheana kriisinä. Lähtökohdat on siis aika samat minulla ja hänellä, mikä herättää toivoa että itsekin voisi onnistua. Silti jo hampaita kiristelen ahdistuksesta kun ajattelen että pian se laihdutusrääkki taas alkaa :-o
No, tulipa sitten tavattua entinen työkaveri joka sai viime yt:issä työnantajaltani potkut. Hän oli ennen minua todella huomattavasti ylipainoisempi, mutta nyt kuin eri ihminen. Ja minä kun kuvittelin että hän jos joku on toivoton tapaus: herkuttelija, tekosyiden keksijä (esim. ei voi syödä mitään kevyttä koska perheelle pitää laittaa raskasta ruokaa eikä ehdi/jaksa eri ruokia laittaa itselle ja muille), samoin kuin minä loppujen lopuksi aika välinpitämätönkin esim. ulkonäköasioista joten motivaatio laihtua melko alhainen. Hän oli kuitenkin onnistunut laihtumaan 33 kiloa, ja näytti energiseltä ja nuoremmaltakin.
Menetelmänä ex-työkaverillani oli ollut Cambridge-ohjelma, ja niinpä minäkin sitten, impulsiivinen ihminen kun olen, menin ja tilasin itselleni jo maanantaille ajan lähimmälle Cambridge-valmentajalle. Tiedän mitä mieltä ravitsemusterapeutti esimerkiksi olisi tällaisesta, mutta toisaalta, en onnistunut laihtumaan ravitsemusterapeutin ohjeilla -ne olisivat vaatineet ihan liikaa kärsivällisyyttä- joten kokeillaan tällaista pikakuuriakin jolla kuulemma lähtee kilo viikossa. Muuten en olisi varmaan tähän ryhtynyt mutta kun tosiaan näki herkuttelevan ja aiemman "onnellisesti pyöreän" normaalipainoisena, niin tuli tunne, että perkele, jos hänkin onnistui, niin ehkä minäkin! Molemmat kun ollaan keski-ikäisiä naisia jotka ei harrasta liikuntaa, molemmille ruoka tärkeä nautinto elämässä, ja omalle pullukalle ulkonäölle on molemmat lähinnä naureskelleet eikä pitäneet sitä kauheana kriisinä. Lähtökohdat on siis aika samat minulla ja hänellä, mikä herättää toivoa että itsekin voisi onnistua. Silti jo hampaita kiristelen ahdistuksesta kun ajattelen että pian se laihdutusrääkki taas alkaa :-o
Tuohan on sama kuin Nutriletin vlcd-dieetti mitä olet kokeillutkin. Erona on se,että siinä on se tyyppi jonka luona käydään ottamassa ennen ja jälkeen kuvat. Mutta tässä vissiin pääsee niihin ryhmätapaamisiin mikä eroaa itse yksin toteutetusta pussilaihdutuskuurista.Tosin sinua ei varmaan noi ryhmät innosta. Nuo Cambridgen sapuskat on kyllä hyvän makuisia.
VastaaPoistaMinä valitsin sellaisen yksilöllisen ohjauksen eli menen maanantaina tunnin ajalle kanssani samassa kaupunginosassa asuvalle Cambridge-ohjaajalle. Ryhmiä en jaksa, mutta ehkä tuollaiset yksilötapaamiset, jos koen että niistä on tsemppiapua.
PoistaSe mikä myös kiinnosti oli että Cambridgessa on ilmeisesti mietitty myös sitä siirtymää pelkästä pussiruoasta tavalliseen ruokaan. Omissa nutrilett-kokeiluissanihan on yleensä paino pudonnut, mutta sitten kun päätetty aika on loppunut, on ollut kauhea nälkä ja olen ahminut vielä enemmän kuin ennen, ja lihonut takaisin. Jos tuossa olisi kokemusperäistä tietoa tavoista, miten ylipainoinen ruoalle perso ahmatti pystyisi asteittain siirtymään terveeelliseen ruokaan pusseista, niin siitä voisi olla apua.
O-ou. :P
VastaaPoistaSuhtaudun aika epäillen noihin pussikuureihin, koska mihin se himo ahmia herkkuja muka katoaa pussidieetin aikana? Toki pusseilla laihtuu, kunhan jaksaa kuurin aikana pingottaa. Todennäköisesti odotettavissa on painonlasku, sitten lyhyt ylläpitovaihe ja sitten pari repsahdusta, jonka jälkeen palaat entisiin elämäntapoihin ja -mittoihin. Tuskin Cambridge-ohjaajalla on mitään taikeinoja pusseista terveelliseen ruokavalioon siirtymiselle, sen enempää kuin sillä jo kokeilemallasi ravitsemusneuvojalla.
Jos ei aio syödä pusseja koko loppuelämää, niin miten ihmessä ihmiset ajattelee, että Cambridge voisi toimia pysyvään painonpudotukseen? Ellei siis tavoitteena nimenomaan ole jojoilu.
Jojolaihdutuksesta tuli mieleen tämä essee:
http://www.vox.com/2016/2/15/10980830/oprah-winfrey-weight-watchers
Jos Oprah Winfrey - ihailtu, rakastettu ja jenkeissä kaiken mahdollisen saavuttanut miljonääri - ei pysty pysyvään painonpudotukseen personal trainereistaan, psykologeistaan, terapeuteistaan ja ravitsemusneuvojistaan huolimatta, niin pitäisikö meidän muiden olla vähän armeliaampia itsellemme ja kehollemme?
Ravitsemusterapeuttti ei hyväksynyt pusseja ollenkaan, eli siksi ei edes yrittänyt neuvoa miten pystyisi laihduttamaan niillä ja sen jälkeen oppimaan järkevään syömiseen... Mulla ei vaan valitettavsti kärsivällisyys riitä sellaiseen hyvin hitaaseen painonpudotukseen virallisterveellisellä ruokavaliolla. Tuntuu että repsahdusten tiheys on vakio, olipa 1500 kcal ruokavaliolla tai 500 kcal ruokavaliolla, ja jos syö melko paljon niin repsahdukset nollaa täysin laihtumistuloksen, kun taas muuten ei ihan kokonaan.
PoistaTottahan tuo on että painon pudottaminen on erittäin vaikea asia yleensäkin, ja tosiaan jopa noille varakkaille, kaiken saatavissa olevan avun käyttäville, joilla vielä luulisi olevan varsin korkea motivaatio pitää yllä hoikkaa ulkonäköä jo ihan julkisen ammatin takia (tällaiselle koodarille ei niin ole väliä kuinka valaan kokoinen on, kun tietokoneet ei valita koodarin painosta :D ).
Silti vaan jotenkin ärsyttää ihan kohtuuttomasti, että on tällainen periaatteessa yksinkertainen asia jota ei vaan saa omassa elämässä onnistumaan... Ja varsinkin kun näkee tosiaan ihmisiä jotka ovat onnistuneet, niin lehdissä kuin arkielämässäkin.
Sama himo sulla tulee tuonkin pussikuurin jälkeen.Samat ohjeet on Nutriletin sivuilla miten jatkaa pussittelun jälkeen mitä Cambridgellakin tehdään. Saattaa olla kyllä eroa sitten siinä, että nyt on joku ihminen tsemppaamassa. Minun entisellä työpaikalla useampi ihan oikeasti lihava ihminen(mitä sinä et ole)lähti tähän Cambridge hommaan mukaan ja he laihtuivat tosi paljon ja se paino on pysynytkin useamman vuoden aisoissa ja pysyy edelleen.Nämä ihmiset laihdutti 20-50 kg ja kuvia löytyy Cambridgen sivuiltakin. Valmentaja heillä oli Espoossa. Itsekkin kävin kyseisen ihmisen luona juttelemassa.Mutta en ollut valmis tähän dieettiin ja muutin myös pois kauas Espoosta.Jos asuisin vielä siellä niin menisin sinne kyllä nyt uudestaan ja alottaisin tämän dieetin.
VastaaPoistaJoo, ei ole tosiaan muuta eroa nutraukseen kuin että nyt on valmentaja apuna laittamassa kuriin ja neuvomassa... Saa nähdä mitä tapahtuu. Pessimistihän olen jo perusluonteeltani, ja pessimistit eivät pety, kun eivät mitään odotakaan.
Poista