HS: Aikuiset lapset eivät tarvitse perintöä
Hesarissa oli jokin aika sitten juttu, jossa siviilioikeuden professori Urho Kangas kommentoi sitä, ettei vanhojen ihmisten tarvitsisi säästellä ja himmailla sen takia, että voisivat jättää jälkikasvulleen perintöä. Luin sen ohimennen, ja ajatellen, että olen samaa mieltä.
Enemmän aloin asiaa kuitenkin miettimään vasta, kun luin Ruukinmatruunan blogista kirjoituksen (Näin pidetään Suomi köyhänä) siitä, miten tällainen mentaliteetti on sukujen vauraudelle ja kansantaloudelle tuhoisa asenne. Enkä ole edes eri mieltä siitä asiasta.
Silti itse vaan olen sellainen, että en niin välitä vaurauksista enkä kansantaloudesta, vaan harrastan ja kannatan hetkessä elämistä. Omille vanhemmilleni olen sanonut ajat sitten, että ette sitten yhtään mieti mitään perintöjä vaan elätte niin mukavasti kuin voitte. Käärinliinoissa kun ei tunnetusti ole taskuja, ja itse ainakin uskon että pystyn itseni elättämään ilman vanhempien perintöjäkin ihan riittävän hyvin niin hyvinä kuin niukkoinakin aikoina. Sillä niin minä ajattelen, että jokaisen aikuisen vastuu on pärjätä itse, eikä ole oikeutta "vaatia" perintöjä. Jos perintöä tulee, onhan se varmaan kiva bonus, mutta itse en perintöä odota, ja toivonkin etten saa mitään koska vanhemmat ovat säästämillään rahoilla järjestäneet itselleen mukavan vanhuuden ja ehkä viimeisiksi vuosiksi vielä parhaan mahdollisen hoivan yksityisessä hoitopaikassa kusenhajuisten kunnalliskotien sijaan.
Onhan sitäkin tullut toki joskus ajateltua, että omassa elämässäni ei todennäköisesti tule toteutumaan sellainen matkusteleva, ylellinen vanhuus kuin vanhemmillani, koska ajat näyttävät huonoilta. Mutta pärjäilen jotenkin, kuten muutkin niiden ehkä huonojen aikojen asukit, enkä ole ajatellut katkeroitua siitä että vanhempieni sukupolvella oli taloudellisesti paremmin. Opetellaan sitten pientä ja yksinkertaista elämää jos täytyy, onhan siinäkin haastetta.
Ja itsehän aion varsinkin laittaa kaiken minkä tienaan haisemaan, koska ei ole edes perillisiä, joten miksipä sitä valtiolle keräisi rahaa :D Kun on hyvän toimeentulon hetkiä, en aio himmentää niitä säästelemällä huonomman toimeentulon hetkiin vaan nautin kaikista haluamistani ylellisyyksistä täysillä. Jos tulee huonomman toimeentulon hetkiä, niin koetaan nekin sitten pohjanmaan kautta! Tässä menen jopa niin pitkälle että en ihan ideologisista syistä kuulu mihinkään työttömyyskassaan - koska haluan luottaa että elämä aina jotenkin kantaa, ja vastustaa kaikenlaista varmistelua ja huolehtimista.
Enemmän aloin asiaa kuitenkin miettimään vasta, kun luin Ruukinmatruunan blogista kirjoituksen (Näin pidetään Suomi köyhänä) siitä, miten tällainen mentaliteetti on sukujen vauraudelle ja kansantaloudelle tuhoisa asenne. Enkä ole edes eri mieltä siitä asiasta.
Silti itse vaan olen sellainen, että en niin välitä vaurauksista enkä kansantaloudesta, vaan harrastan ja kannatan hetkessä elämistä. Omille vanhemmilleni olen sanonut ajat sitten, että ette sitten yhtään mieti mitään perintöjä vaan elätte niin mukavasti kuin voitte. Käärinliinoissa kun ei tunnetusti ole taskuja, ja itse ainakin uskon että pystyn itseni elättämään ilman vanhempien perintöjäkin ihan riittävän hyvin niin hyvinä kuin niukkoinakin aikoina. Sillä niin minä ajattelen, että jokaisen aikuisen vastuu on pärjätä itse, eikä ole oikeutta "vaatia" perintöjä. Jos perintöä tulee, onhan se varmaan kiva bonus, mutta itse en perintöä odota, ja toivonkin etten saa mitään koska vanhemmat ovat säästämillään rahoilla järjestäneet itselleen mukavan vanhuuden ja ehkä viimeisiksi vuosiksi vielä parhaan mahdollisen hoivan yksityisessä hoitopaikassa kusenhajuisten kunnalliskotien sijaan.
Onhan sitäkin tullut toki joskus ajateltua, että omassa elämässäni ei todennäköisesti tule toteutumaan sellainen matkusteleva, ylellinen vanhuus kuin vanhemmillani, koska ajat näyttävät huonoilta. Mutta pärjäilen jotenkin, kuten muutkin niiden ehkä huonojen aikojen asukit, enkä ole ajatellut katkeroitua siitä että vanhempieni sukupolvella oli taloudellisesti paremmin. Opetellaan sitten pientä ja yksinkertaista elämää jos täytyy, onhan siinäkin haastetta.
Ja itsehän aion varsinkin laittaa kaiken minkä tienaan haisemaan, koska ei ole edes perillisiä, joten miksipä sitä valtiolle keräisi rahaa :D Kun on hyvän toimeentulon hetkiä, en aio himmentää niitä säästelemällä huonomman toimeentulon hetkiin vaan nautin kaikista haluamistani ylellisyyksistä täysillä. Jos tulee huonomman toimeentulon hetkiä, niin koetaan nekin sitten pohjanmaan kautta! Tässä menen jopa niin pitkälle että en ihan ideologisista syistä kuulu mihinkään työttömyyskassaan - koska haluan luottaa että elämä aina jotenkin kantaa, ja vastustaa kaikenlaista varmistelua ja huolehtimista.
Joskus tuli luettua läjä vanhoja perukirjoja. Sellaisen käsityksen sain, että suuri osa kansasta ei todellakaan perinnöillä rikastunut aikaisemmin. Eikä taida nykyäänkään, koska "tavanomainen kodin irtaimisto" nyt ei hirveän arvokasta ole ja varsinkin haja-asutusalueilla omakotitalo on vain rasite. Myös erilaiset metsäpalstat liian pieninä lohkoina tuottavat vain menoja. Vastakohdaksi sitten löytyy näitä sukuja, jotka sukupolvesta toiseen pitävät jakamatonta kuolinpesää.
VastaaPoistaKoko perintöverokeskustelu on sinänsä absurdia, koska perinnöt ovat niin pieniä, että mitään veroja ei mene. Ja niillä jotka osaavat, välttävät kikkailulla verot.
Tosiaan, varsinkin minun ikäisten ihmisten vanhempien sukupolven aikana varmasti merkittäviä perintöjä oli varsin vähän. Suurin osa oli pientilallisia, ja pesän jakajoitakin usein iso liuta, kun perheissä oli paljon lapsia. Omalla vanhemmallakin tilanne, että pieni maatila + vähän metsää, 12 sisarusta jakamassa, ja pesä pysyy jakamattomana koska raha minkä myymisestä saisi olisi päätä kohti lähes olematon, ja tunnearvoa kotitilalla taas joillekin on.
PoistaJos lopettaisit sen kaljan juomisen niin kyllä se reppukin pienenisi. Ei tartteis mitään erikoisia syömisiä. Syö vähemmän kuin kulutat. Olut pois!
VastaaPoistaKommentoija on selvästi tutustunut ajatuksella tämän kirjoituksen sekä koko blogin sisältöön. :D
PoistaMinä en enää nykyisin yritä laihduttaa ollenkaan. Eikä se kyllä ihan niin helppoa ole että olut pois vaan, tokihan sitä tuli yritettyä silloin kun laihdutin, mutta ei sillä tavalla lähtenyt kuin pari kiloa ja siihen jäi painonpudotus.
PoistaPlussiksen maailmanluokkaa edustava lakonia riittää kyllä panemaan jauhot suuhun näiltä ihme kommentoijilta! :D Sitä paitsi jos totuus on etunenässä niin aika vaikee on ketään lannistaa oli viesti mikä tahansa, terveisin toinen jota on kamalan hankala loukata kun itse ei mitään teeskentele...
VastaaPoistaJoo minua on vaikea loukata oikein millään koska en muutenkaan pidä itseäni mitenkään hyvänä tai kunnollisena tai minään muunakaan.
PoistaToisaalta ajattelen myös että ihmisten näkemykset toisesta ihmisestä eivät koskaan edusta edes totuutta, vaan ovat vain tulkintoja, jotka varsinkin vain blogin kautta tunnettaessa ovat erittäinkin vahvasti omia tulkintoja. En minä jaksa siitä hermostua jos joku tulkitsee minut ihan erilaiseksi kuin koen oikeasti olevani - se on väistämätöntä ihmisten välisessä kommunikaatiossa.