Eka tosihaaste Cambridgella: yövieraita joille pitää tehdä ruokaa
Tähän asti on mennyt oikein hyvin kuuri. Lähinnä ensimmäisenä päivänä alkuillasta särki päätä ja oksetti kovasti, ja seuraavana päivänä oli vähän tyhjäpäinen, höntti olo. Eilen ja tänään kuitenkin ihan ok olo, vain iltapäivästä lievää ja helposti kestettävää näläntunnetta ollut.
Mutta nyt on tulossa kylään sukulainen lapsensa kanssa, ja näillehän täytyy laittaa tietysti ruokaa. Mikä on sinänsä hyvä, että saapahan tehtyä taas materiaalia ruokablogipostauksiin, vaikka ei itse syökään kuin Cambridge-mömmöjä nyt. Mutta kyllä otti kaupassa koville ostaa juustoja, hedelmiä, leipää, tietäen että itse ei saa niitä syödä. Kotona suurimman himon aiheuttivat viinirypäleet, kun pesin ne ja asetin tarjolle hedelmävadille. Ne näyttivät hohtavan suorastaan psykedeelisen kirkkaan ja jalokivimäisen vihreinä, ja mieli vaelteli niiden katselemisesta siihen miltä rypäle tuntuisi suussa, miltä se maistuisi, miten siitä purskahtaisi nestettä kun sitä puraisisi... Vähällä olin jo laittaa yhden rypäleen suuhuni, kunnes muistin, että ei, ei saa.
Tätä kokemusta vasten täytyy kyllä sanoa että hattua nostan niille ENE / VLCD dieettaajille, joiden täytyy päivittäin laittaa puolisolle tai perheelle ruokaa samalla kun itse pidättäytyy syömässä tympeitä, keinotekoisen makuisia dieettivalmisteita, joiden annoskootkin on lähinnä koomisia. Esim. allaoleva pasta-annos on pienellä, keskiverto paahtoleipäviipaleen kokoisella alkupala/leipälautasella, eikä sekään tule edes täyteen. Toisaalta, töhnä on niin pahaa että eipä sitä enempää haluaisi syödäkään. Niin on nuo kaikki muutkin kokeilemani maut enemmän tai vähemmän yököttäviä, täysin keinotekoisen makuisia, ja makeat jutut ylimakeita ja suolaiset ylisuolaisia / arominvahventeisia. Mutta ajattelen kuten tein nutratessakin: tämä on läskilääkettä eikä ruokaa, ja se on nieltävä vaikka pahaa olisikin.
Mutta nyt on tulossa kylään sukulainen lapsensa kanssa, ja näillehän täytyy laittaa tietysti ruokaa. Mikä on sinänsä hyvä, että saapahan tehtyä taas materiaalia ruokablogipostauksiin, vaikka ei itse syökään kuin Cambridge-mömmöjä nyt. Mutta kyllä otti kaupassa koville ostaa juustoja, hedelmiä, leipää, tietäen että itse ei saa niitä syödä. Kotona suurimman himon aiheuttivat viinirypäleet, kun pesin ne ja asetin tarjolle hedelmävadille. Ne näyttivät hohtavan suorastaan psykedeelisen kirkkaan ja jalokivimäisen vihreinä, ja mieli vaelteli niiden katselemisesta siihen miltä rypäle tuntuisi suussa, miltä se maistuisi, miten siitä purskahtaisi nestettä kun sitä puraisisi... Vähällä olin jo laittaa yhden rypäleen suuhuni, kunnes muistin, että ei, ei saa.
Tätä kokemusta vasten täytyy kyllä sanoa että hattua nostan niille ENE / VLCD dieettaajille, joiden täytyy päivittäin laittaa puolisolle tai perheelle ruokaa samalla kun itse pidättäytyy syömässä tympeitä, keinotekoisen makuisia dieettivalmisteita, joiden annoskootkin on lähinnä koomisia. Esim. allaoleva pasta-annos on pienellä, keskiverto paahtoleipäviipaleen kokoisella alkupala/leipälautasella, eikä sekään tule edes täyteen. Toisaalta, töhnä on niin pahaa että eipä sitä enempää haluaisi syödäkään. Niin on nuo kaikki muutkin kokeilemani maut enemmän tai vähemmän yököttäviä, täysin keinotekoisen makuisia, ja makeat jutut ylimakeita ja suolaiset ylisuolaisia / arominvahventeisia. Mutta ajattelen kuten tein nutratessakin: tämä on läskilääkettä eikä ruokaa, ja se on nieltävä vaikka pahaa olisikin.
 |
| Cambridge dieetin soijaproteiinipasta."Spaghetti Bolognese flavour" |
Hei, en oikein tiedä miten suhtautuisin tähän uuteen dieettiin... minusta suhtautumisesi laihduttamiseen oli tosi terveellä pohjalla jo jonkun aikaa, ja se sallivuus ja hyvään ruokaan satsaaminen tuntui oikealta. Itse ajattelen, että ketä varten tässä sitten eletään, omaa hyvää elämää varten vai toisten ulkonäkövaatimuksia varten? No, ei tähän ole mitään oikeaa tapaa suhtautua, on vaan oma tapa, ja se on aina oikein. Mutta kummasta tulee paremmat muistot sinne kiikkustuoliin, tuosta cambridgen kauhumätöstä vai siitä hyvästä ateriasta sukulaisten kanssa?
VastaaPoistaSuhtutuminen oli ehkä terveellä pohjalla, mutta painoa tuli koko ajan nopeaa tahtia lisää. Ei sekään järin terveellistä ja järkevää ole, varsinkaan kun sille ei tunnu olevan mitään rajaa mihin se pysähtyisi se ainainen painon nousu jos ei tee mitään.
PoistaItse ajattelen tuon niin päin, että suurimman osan elämästäni olen jo nautiskellut ruoasta ja juomasta, jopa ylettömässä määrin, joten ei se huonoksi ole jos nyt jonkin aikaa käytän muunlaiseen elämään. Tarkoitus olisi myös laihduttamisen jälkeen nauttia taas ruoasta ja juomasta, mutta oppia kohtuutta niin että välillä voisi kyllä herkutella tai juhlia, mutta jotenkin kompensoida sen arkena niin ettei aina vaan liho.
Niin juuri. Olin muuten lukevinani, että kasvisruoka olisi pudottanut painoasi ensin 85 kg -> noin 81 kiloa. Mutta se tuli siis takaisin?
PoistaJoo, kävi kuten yleensä eli kunnon ahmimiskausi iski, ja tuli pikavauhtia syöpötetty kilot takaisin...
PoistaRiippumatta laihtumistuloksesta, niin jos tällä Cambridgella onnistun olemaan ahmimatta, niin se on tärkeintä. Silloin on varmasti oppinut jatkoakin varten paljon siitä, että miten ahmimishimot torpataan ennen kuin on viikossa-parissa ahmittu taas 5 kg lisää...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista