Koira sairastaa, osa n+1
Laitoin jo otsikkoon asian että ei-eläinihmiset voivat skipata helposti koko tekstin.
Mutta niin, tänään tuli siis käytyä taas eläinklinikalla koiran kanssa. Koira tosiaan on ollut pirteämpi tällä viikolla: on jaksanut ulkoilla, on välillä syönytkin oma-aloitteisesti (joskaan ei joka päivä), eikä ole vaikuttanut tuskaiselta vaan lähinnä väsyneeltä.
Taas otettiin sitten verikokeet. Munuaisarvot olivat tasaisesti laskeneet, joskaan ei edelleenkään lähellä normaaleja, mutta eläinlääkäri huomasi erikoisen asian: verinäytteessä plasman osuus oli vain noin neljännes ja lopun osan 3/4, kun normaalisti pitäisi olla noin puolet ja puolet. Erikoisinta on, että perinteisessä munuaisten vajaatoiminnassa usein asia menee toisinpäin eli kehittyy anemiaa, jolloin verisolujen osuus plasmaan nähden pienenee.
Päätettiin sitten ultrata ja ottaa röntgenkuvat munuaisista. Toisessa munuaisessa näkyikin epänormaalia tiivistymää ja muotoa. Toinen sen sijaan näytti normaalilta. Tuomio on: tiivistymä voi olla arpikudosta, tai sitten kasvainta. Jos se on kasvainta, niin asialle ei voida mitään, koira tulee kuolemaan siihen lähiaikoina. Jos se on arpikudosta, toinen munuainen voi oppia ottamaan kontolleen arpeutuneen munuaisen hommat ja koira voi hitaasti toipua. Koepalan avulla asian voisi selvittää, mutta se vaatisi anestesian ja toiseksi eläinlääkärin mukaan palvelisi lähinnä diagnostista mielenkiintoa, eikä muuttaisi lopputulosta koiran kannalta. Joten päätin että en otata koepalaa, vaan katsellaan mitä tapahtuu. Joko koira tulee toipumaan hitaasti, tai sitten se kuolee lähiaikoina. Aika vaan näyttää mitä tapahtuu.
Onneksi enää ei tarvitse nesteyttää ihon alle eikä lääkitä. Niihin hommiin olikin sekä koira että emäntä aika väsyneitä jo.
Mutta niin, tänään tuli siis käytyä taas eläinklinikalla koiran kanssa. Koira tosiaan on ollut pirteämpi tällä viikolla: on jaksanut ulkoilla, on välillä syönytkin oma-aloitteisesti (joskaan ei joka päivä), eikä ole vaikuttanut tuskaiselta vaan lähinnä väsyneeltä.
Taas otettiin sitten verikokeet. Munuaisarvot olivat tasaisesti laskeneet, joskaan ei edelleenkään lähellä normaaleja, mutta eläinlääkäri huomasi erikoisen asian: verinäytteessä plasman osuus oli vain noin neljännes ja lopun osan 3/4, kun normaalisti pitäisi olla noin puolet ja puolet. Erikoisinta on, että perinteisessä munuaisten vajaatoiminnassa usein asia menee toisinpäin eli kehittyy anemiaa, jolloin verisolujen osuus plasmaan nähden pienenee.
Päätettiin sitten ultrata ja ottaa röntgenkuvat munuaisista. Toisessa munuaisessa näkyikin epänormaalia tiivistymää ja muotoa. Toinen sen sijaan näytti normaalilta. Tuomio on: tiivistymä voi olla arpikudosta, tai sitten kasvainta. Jos se on kasvainta, niin asialle ei voida mitään, koira tulee kuolemaan siihen lähiaikoina. Jos se on arpikudosta, toinen munuainen voi oppia ottamaan kontolleen arpeutuneen munuaisen hommat ja koira voi hitaasti toipua. Koepalan avulla asian voisi selvittää, mutta se vaatisi anestesian ja toiseksi eläinlääkärin mukaan palvelisi lähinnä diagnostista mielenkiintoa, eikä muuttaisi lopputulosta koiran kannalta. Joten päätin että en otata koepalaa, vaan katsellaan mitä tapahtuu. Joko koira tulee toipumaan hitaasti, tai sitten se kuolee lähiaikoina. Aika vaan näyttää mitä tapahtuu.
Onneksi enää ei tarvitse nesteyttää ihon alle eikä lääkitä. Niihin hommiin olikin sekä koira että emäntä aika väsyneitä jo.
 |
| Että semmoisia uutisia. |
Raskasta aikaa, voimia sinulle ja koirulaiselle.
VastaaPoistaJep. Nyt on sentään viikko talvilomaa, joten lomaa syyllisyydestä siitä että on pakko jättää vaikeasti sairas eläin vielä yksinkin pitkiksi päiviksi...
PoistaIkävä kyllä kasvaimen mahdollisuus on aikalailla suurempi tuossa iässä joten NAUTTIKAA jokaisesta päivästä ja mahdollisimman pitkää kivutonta elämää karvakaverille.
VastaaPoistaPäivä kerrallaan tässä tosiaan mennään eikä ole mitään oletuksia tulevasta, ei kumpaankaan suuntaan (eli että koira joko kuolisi tai paranisi). Katsellaan vaan hetki kerrallaan ja nautitaan elämästä.
PoistaTällä hetkellä koira ei onneksi tosiaan mitenkään kärsi, ei voi pahoin edes enää, nukkuu vaan tavallista enemmän. Ja onhan sekin lohdullinen ajatus että jos tauti menee sitten niin pahaksi että koiran elämä on tuskaa, niin eutanasia on aina mahdollisuus, eikä tarvi katkeraan loppuun asti kitumalla kärsiä.
Oma koiramme kuoli autossa, juuri kun oltiin viemässä sitä viimeiselle matkalle, kun oli sairastanut pitkään. Mies ei olisi luovuttanut vieläkään, mutta sanoin että nyt on pakko mennä. Sinänsä tuntuu, että kaikki meni niinkuin pitikin. Luonnollinen kuolema ilman piikkiä. Vaikee paikka edelleen, eikä mies edelleenkään halua ottaa uutta koiraa. Onneksi meillä on koirakaverin kissa 14 v. vielä ilona. Kovasti tsemppiä sulle. On sanottu että rakkaan lemmikin kuolema on paljon pahempi kuin huonon ihmisen.
VastaaPoistaItselläkin on ihanne ja toive tuosta että voisi kuolla luonnollisesti, mutta tietysti jos kovaksi kärsimykseksi loppu menee niin sitten eutanasia tietysti. Minä jouduin puolisentoista vuotta sitten tämän nykyisen koiran emän lopetuttamaan, 15-vuotiaana, kun petti takapää ja koira ikään kuin halvaantui. Ei enää tahtonut edes syödä eikä juoda vettä, ja sen silmistä näki että sen on aika lähteä, ei jaksa eikä halua enää elää. Eihän sitä voinut katsoa että se janoon ja nälkään hitaasti kuolisi, vaan piti säästää viimeisiltä tuskilta.
PoistaMitä tulee tuohon suremiseen niin minulla on nykyisin niin, että tunnun selviävän siitä aika hyvin. Huutoitken jokusen tunnin, sitten ehkä viikon verran silmät kostuu aina jos ajattelen edesmennyttä, mutta pystyn ihan toimimaan kun hallitsen ajatuksiani niin etten päästä surun aihetta mieleen silloin kun ei ole aika itkeä vaan pitää esim. tehdä työtä. Viime koiran lopetuksesta menin suoraan töihin ja tein normaalisti työpäivän, ajatellen että itken sitten kotona myöhemmin. Jotenkni ajatus kuolemasta on minulle paljon helpompi kuin kärsivänä elossa oleminen esimerkiksi, tai kovin raskaat hoitotoimenpiteet lemmikille.