Eläinlääkärikäynti: hoitopainajainen jatkuu

Tänään töissä mietin, että en enää tiedä kumpi on pahempi, se että koira pitäisi lopettaa vai se, että pitää jatkaa rääkkäystä muistuttavaa hoitamista.

No, tänään otettiin verinäyte uudestaan, viikonlopun nesteyttämisen jälkeen, ja parannusta oli tapahtunut. Mutta ei toki lähellekään vielä normaaliarvoja, koska tosiaan ne kreatiniini- ja BUN (blood urea nitrogen) arvot oli taivaissa aluksi. Joten eläinlääkäri oli sitä mieltä että hoitamista kannattaa ehdottomasti jatkaa, koska munuaisilla voi olla vielä jäljellä paranemiskapasiteettia. Paranemista voi tapahtua viikkoja, joten "mukava" nesteyttäminen jatkuu myös todennäköisesti yhtä kauan. Samoin pakkosyöttäminen, tosin koiran pitäisi jossain vaiheessa munuaisarvojen laskiessa alkaa syödä itse. Ja tietysti nesteytyksen kiva sivuvaikutus eli jatkuva sisälle pissaaminen työpäivien aikana. Nesteen kun on tarkoitus "tulla läpi", koska sen mukana tulee niitä myrkkyjäkin...

Että entinen homma jatkuu... No, kaljaa lievittämään ahdistusta vaan, joten eiköhän se siitä... Tulen kyllä lihomaan entistäkin pallommaksi kun lenkit on nyt korttelin ympäri ja kalja maistuu päivittäin ahdistukseen :-o




Kommentit

  1. Tsemppiä! Saat paljon ihailua, arvostan mitä olet valmis läpikäymään. Ja kalja on just näitä tilanteita varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalja on kyllä ihmelääke. Tänään mennessäni eläinlääkärille olin niin jännittynyt, että meinasin että kuolenkohan sydänkohtaukseen itse, ihan jännityksestä. Olen yleensäkin ihan mahdoton stressaaja ja panikoija jo paljon pienemmistäkin asioista, saati tällaisesta missä käytännössä päätetään jatkuuko rakkaan koiran elämä vai ei. Ostin ell-aseman vieressä olevasta kaupasta kaljan, join sen äkkiä ja 5 minuutin päästä olin ihan rauhallinen ja tyyni taas. Halpa ja reseptivapaa jännitys- ja ahdistuslääke. Onneksi on olemassa!

      Onhan tämä toki sellaista mitä ihan kaikki eivät olisi valmiit koiran eteen tekemään. Esim. äitini siisteyshysteerikkona ei sietäisi kahta päivääkään sitä, että koira pissaa sisälle. Ja runsaasti nesteytetty koirahan ehtii sen työpäivän aikana tehdä aika hiton monta kertaa. Onneksi tämä pissaa aina samaan vakiopissapaikkaansa keittiön pöydän alle eikä tahri koko asuntoa... Taitaa se matto mennä roskiin kun tästä episodista selvitään, joko koiran parannuttua tai kuoltua...

      Poista
  2. Onneksi et ole kuin äitisi. Itse olisin valmis samaan, mutta olenkin koodia vääntävä nainen joka ylläpitää kilot siiderillä, omistaa koiria ja on agiakin harrastanut. Tsemppiä sinulle ja haukulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hee, sielunsisar!

      Kirottua tämä halu googlailla asioita... Nyt hiljattain luin, että aika yleinen koiran valitettavasti peruuttamattoman munuaisvaurion syy on borrelioosi eli Lymen tauti, jota punkit levittävät. Tämä koira on oikein jokaisen rantakaislikon ja ruovikon koluaja, ja punkkeja siinä on ollut joka kesä kymmeniä ellei satoja. Olen aina ajatellut että niitä kamalia punkkikarkote-myrkkylitkuja en koiraan laita, mutta mitä jos tosiaan punkki olisikin syynä tähän inhottavaan tilaan... Toisaalta koiralla on nyt antibiootti joka auttaa myös ko. vaivaan joten ei sitä enää testatakaan voi, ja jos se on tehnyt munuaistuhoa se borrelioosi, se ei enää korjaudu. Ei pitäisi miettiä tällaisia kun ei se mitään hyödytä...

      Poista
  3. Todellakin ymmärrän sinua tuossa asiassa! Ja hienoa että hoidat koiraasi tuolla tavalla. Jos tätä vielä muutamia päiviä jatkuu niin kannataa ajatella mitä oikeasti pitäisi tehdä.Koirakin taitaa olla jo iäkäs hänkin? Miltähän tuntuu koirasta itseltään kun pissit tulee halitsemattomasti sisälle? Miltä se tuntuu korasta kun jatkuvasti tekee vaan kipeää eikä voi elää eläimen mukaista elämää. Olo on varmaan kamala. Luonnon eläimiä lemmikitkin on ja ne on päästävä kärsimyksistään. Kamalaa tekstiä mitä kirjoitan mutta tämä on totta.On jossain vaiheessa pakko erotella ihmisen ja eläimen elämät. Meitä ihmisiä voi parantaa ja vaikka kipujen keskellä elämme todella pitkiäkin aikoja niin eläimien elämään tällaiset ei kuulu. Lemmikkienkin sairaudet voi hoitaa kunhan ne paranevat päivään tai kaksi ja eläin on taas normaali, mutta tällainen ei ole itse eläintä kohtaan enää luonnon mukaista. Kuitenkin tsemppiä sinne etenkin emännälle tässä vaiheessa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koira on joo iäkäs mutta ollut vielä ihan pari viikkoa sitten erittäin hyväkuntoinen, eli ei mikään raihnainen köpöttävä vanhus. Pentuesisaruksensa vielä kisaa agilityn kolmosluokassakin...

      Kyllä tämä minullekin herättää ristiriitaisia tunteita tämä hoitoasia. Varsinkin kun minulla itsellänikään ei ole mitään oman, eikä lemmikin, kuolemisen pelkoa, mutta kipua ja kärsimystä yritän välttää. Ja itseni suhteenhan minulla on periaate, etten ota vastaan mitään lääketieteellistä hoitoa vaan kuolen kun luonto niin määrää, vaikka se sitten olisi johonkin räkätaudin antibiootilla hoidettavissa olevaan infektioon.

      Kuitenkin sitä pidettäisiin eläinrääkkäyksenä jos niin tekisi omistamalleen lemmikille - vähintään pitää hankkia eutanasia jos ei muuten hoitaa aio. Joten olen päättänyt noudattaa eläinlääkärin neuvoja niin kauan kuin se ei tee liian häijyä. Tosin tämä meidän eläinlääkäri tuntuu olevan kovin sen lajin ihmisiä, jotka yrittävät viimeiseen asti uskoa ihmeeseen, mikä täytynee ottaa huomioon siinä kun miettii kauanko hoitoa jatkaa. Esim. tänään kun ilmaisin sen, että tunnen halua luovuttaa, hän sanoi että näyttääkö tuo skarppi koira muka siltä ettei enää jaksaisi elää, ja no, eihän se näyttänyt. Parhaillaan se haukkui tomerana ell-aseman ikkunasta näkemäänsä toista koiraa, häntä pystyssä ja innosta väristen. Paha siinä on sitten sanoa että armomurha on ainoa vaihtoehto, koska tuo eläin kärsii kovasti...

      Toisaalta ajattelen, yli kaksikymmenvuotisen eläinten omistajuuskokemuksen perusteella niin, että oikeastaan eläimet kestävät paremmin kipua ja vaivaa kuin ihmiset. Syystä että ne elävät hetkessä, eivätkä mieti sitä kuinka kauan tuskaa on jo kestänyt ja kuinka kauan sitä tulee kestämään. Ne ottavat yhden hetken epämukavuuden kerrallaan, miettimättä sen kokonaismäärää tai katkeroitumatta siitä. En tarkoita tällä sitä että eläimiä voisi pitää kärsimässä kivuista pitkään, mutta sitä että ajattelen vähän eri tavalla siitä mikä on ihmisen ja eläimen jaksaminen sairauksien suhteen. Eläimet nöyrästi ottavat hetki kerrallaan sen mitä on, ja se on taito mitä niissä ihailen.

      Kuitenkin todellakin aion varata ajan eutanasiaan heti, jos eläinlääkäri on sitä mieltä, että toipumiseen ei ole enää mahdollisuuksia, ja nykyinen koiran elämänlaadun taso ei ole tyydyttävä.

      Poista
  4. Tästä nyt ei lohduksi ole, mutta jäin pohtimaan sitä, että sanoi eläinten kärsivän miettimättä epämukavuuden kokonaismäärää tai katkeroitumatta siitä. Itsestäni tuntuu, että juuri tietämättömyys siitä, että tuska saattaa jossain vaiheessa loppua, lisää eläinten kärsimysten määrää. Jokainen kivun hetki tuntuu varmaankin ainoalta todellisuudelta vailla toivoa paremmasta. Koirilla on vielä se pirullinen taito salata kipunsa emännältään/isännältään. Ne jaksavat esittää, että kaikki on hyvin, vaikka millainen tuska jäytäisi. Kai se jotenkin on takaavinaan sen, ettei niitä ainakaan kuntonsa johdosta hylätä...

    (Ja tästä linkki ihmisten vanhuuteen, huonokuntoisuuteen ja sairastamiseen. En tiedä, onko tämä totta, mutta luin hiljattain jostain, että kymmenen käskyn kohta "kunnioita isääsi ja äitiäsi" perustuisi berberiyhteisön yleiseen tapaan jättää raihnaiset vanhukset jälkeensä seuraavaan leiriin vaihdettaessa.)

    Joka tapauksessa voimia sinne veitsenterällä tanssimiseen teille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia tosiaan tarvitaan... Pahus kun on vielä töissäkin erityisen vaativa vaihe, suuren projektin määrittelyvaihe ja jatkuvasti palavereja asiakkaalla. Saa nähdä kuinka väsynyt olen loppuviikosta, kun olen herännyt joka aamu aikaisin laittamaan koiran tiputukseen, juossut hulluna ympäri kaupunkia asiakkaan tiloissa, omalla konttorilla jne ehtimättä syömään päivän aikana ja sitten illalla taas koiran hoitorutiinit ja ei niin kevyet pohdinnat siitä onko tämä oikein vai eikö ole...

      Poista
  5. Jäin miettimään tätä tilannetta, ja täytyy myöntää, että itsestäni ei ehkä olisi tuohon. Kun koirakin on jo iäkäs, tulisi pakostakin mieleen miettiä, että mitä seuraavaksi? Joku vaivahan koiran lopulta aina tappaa, ja jos nyt viikkojen nesteytyksellä, kivuliailla pistoksilla ja tappelulla saa koiran kuntoon, mitä sitten seuraavan kerran?

    Lähinnä itse ajattelen tässä sellaisia vaivoja kuin esim. mahalaukun kiertymiä. Tunnen monta niiden takia operoitua koiraa, ja niistä ylivoimaisesti suurin osa on saanut kiertymän uudelleen, ja uudelleen... ja aina omistajat kursituttavat koiransa kokoon, odottelemaan seuraavaa kertaa. Koiran elämänlaatu aina operaatio kerrallaan huononee, lenkit lyyentyvät, riehumista rajoitetaan, ruoka muuttuu erikoisruoaksi, lääkkeiden antamisesta tulee rutiinia - mutta kun aina on sitä toivoa, jonka vuoksi kannattaa yrittää vielä kerran.

    Itse nykyisin ajattelen, että koira ei voi lähteä saappaat jalassa, jos sen ei anneta lähteä saappaat jalassa. Jos hoitoja vihaava vanha ja kivuista kärsivä koira jaksaa haukkua vielä jollekin ohikulkijalle, niin ei se muuta sitä, että se kärsii kivuista ja hoitojen vuoksi kaihtaa omistajaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tässä tapauksessa itse sairaus ei ilmeisesti ole kivulias. Lähinnä vaan väsyttävä ja ruokahalun vievä. Kipu liittyy lähinnä noihin nesteyttämisten pistoihin ja inho syöttämiseen. Nyt koira on kyllä alkanut lauantaina itse syödä myös vähän. Voi sitä iloa kun se halusi syödä muutaman kourallisen paistettua jauhelihaa :D

      Lopulta kai itse ajattelen jotenkin niin, että jos koira vaikuttaa elämäänsä ihan väsyneeltä, elämänhaluttomalta, niin sitten on aika päästää pois. Esim. toissakesänä lopettamani vanhuskoira oli viimeiset päivät selvästi sellainen, että oli puoliksi jo jotenkin pois tästä maailmasta, sisään päin kääntyneen oloinen. Tämä nykyinen koira ei ole vielä toistaiseksi näyttänyt sellaiselta elämänhaluttomalta, siksi kai vielä jatkan.

      Sen olen tosin päättänyt että ellei koiran elämänlaatu ole parantunut ensi maanantaihin mennessä selvästi, en jatka enää hoitoja vaikka arvot olisivatkin vähän parantuneet. Ei se aina vaan nukkuminen ja korttelin ympäri köpöttely vaan ole oikein koiran elämää, silti vaikka mitenkään kivulloiselta koira ei vaikutakaan.

      Poista
  6. Koirista ei ole kokemusta, mutta olen hoitanut kymmenen vuotta kahta munuaisvaivaista kissaa. Samasta pentueesta tulleista kahdesta kollista toinen sairastui jo kuusivuotiaana munuaisvikaan. Muutamia kertoja nesteytystä eläinlääkärissä, paljon oksentelua, syöminen huonoa mutta kissaahan ei pysty pakottamaan. Kuoli 8-vuotiaana.
    Toinen kissoista sairastui munuaisvikaan kymmenvuotiaana, jolloin arvot vähän koholla. Tämän kanssa on porskuteltu jo viisi vuotta, tälle kissalle onneksi ruoka maistuu (munuaisvikaisen erityisruoka) ja vielä on ihan kohtalaisessa kunnossa 15-vuotiaana. Oksentelee välillä ja mouruaa aamuöisin, närästyslääke varmaan auttaisi, mutta kissat ja pilleri on ihan mahdottomuus.
    Mutta ei se munuaisvika välttämättä ole kuolemantuomio, joten kannattaa nyt vielä jaksaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittääkseni kroonisen munuaisvian kanssa pystyykin moni tosi hyvin elämään vuosia, varsinkin jos se huomataan jo kun arvot ovat vasta vähän koholla.

      Mun koiralla taas valitettavasti on akuutti munuaisen vajaatoiminta, joka on yleensä erittäin aggressiinen ja todella suuri kuolleisuus. Täytyy kyllä sanoa ettei ole yhtä järkyttävää vaivaa sattunut omien aiempienkaan lemmikkien kohdalle ikinä. Itse asiassa mulla on ollut hyvä "tuuri" tuossa mielessä, koska koirillani on nuorempana ollut vain yksinkertaisesti hoidettavia pikkuvaivoja korkeintaan, ja sitten vanhalla iällä nopeasti vienyt joku juttu esim. takapään pettäminen, niin että on tiennyt selkeästi että nyt on aika päästää koira tuskistaan.

      Poista
  7. Oot kyllä hankalassa paikassa... paitsi että koiran kärsimykset ja päätöksenteon vääjäämättömyys rassaavat, sun oma identiteetti tulee muuttumaan suuresti toisenkin koiran poismenon jälkeen.

    Et ole enää koiranomistaja, et lenkkeile automaattisesti, et saa sitä hellyyttä mitä koira voi antaa (ja mihin omistaja vielä lisää kaikenlaista), sulla ei ole sitä peiliä minkä koira tarjosi jne. Lisäksi muu maailma suhtautuu koirattomiin eri tavalla kuin koirallisiin. Sua voidaan ryhtyä pitämään kylmempänä ihmisenä varsinkin kun et mielistele ketään, et voi enää käyttää koiranhoitoa tekosyynä osallistumattomuuteen...
    Toisaalta kiva kun ei tarvii pestä rapatassuja ja saa syödä ilman että toinen on siinä ihan surkeena kerjäämässä (en tiedä päteekö tämä teihin, mutta meillä oli sellaista), ja voi vaikka lähteä matkalle lyhyellä varoitusajalla.

    Nämä nyt oli tällaisia pohdintoja vaan... koita kestää!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmasti totta että minua aletaan pitää kylmempänä ihmisenä. Sellainen ihminen voi vaikuttaa jotenkin sympaattiseltakin, joka kieltäytyy pitkälle iltaan menevästä tiimipäivästä, koska hän ei raaski jättää yksin pientä koiraansa, mutta entä sellainen jolla ei ole mitään syytä, ja paukauttaa ilmoille, että minä en vaan halua tulla...

      Meillä ei ole muuten koirien tarvinnut ikinä kerjätä - ruoka on jaettu emännän ja koirien kesken ihan vapaaehtoisesti :D Syöminen ja nukkuminen ilman koiraa vieressä varmasti kyllä tulee olemaan tosi outoa. Silti olen ajatellut että uusia koiria tai muitakaan eläimiä en varmaan enää ota...

      Poista
  8. Olette olleet mielessä.. ymmärsin, että viikko on kulunut nyt. Joudutaanko sanomaan osanottomme? Omalle koiralleni(sille jolla on jo jatkoajan jatkoaika syövän kanssa josta kommentoin aiemmin) juuri todettiin krooninen munuaisten vajaatoiminta. Arvo oli kuitenkin vain 162 vrt. tuohon teidän 645;een. Oireet tällä hetkellä vain juomisen vähäinen lisääntyminen ja outo ripuli/valikoiva syöminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koira on jo merkittävästi pirteämpi kuin alkuviikosta. Mutta saa nähdä sitten mitä arvot sanovat ensi viikolla eläinlääkärillä... Sellaista vaihtelevaahan tämä on: tänään päivällä koira halusi tehdä pitkähkön lenkin ja tomerasti haukkui vastaantulevia koiria ja kieriskeli lumessa. Sitten taas illalla ei välittänyt lähteä pihaa pidemmälle ollenkaan. Koskaan ei tiedä onko pirteä päivä vai huonompåivä tulossa.

      Poista
  9. Olet yksinäinen säälittävä alkoholisti, joka yrittää päteä duunillaan kun muuta ei elämässä ole. Jos et koiraasi edes kahta viikkoa jaksa hoitaa, niin toivon kun olet itse kuolemaisillasi, että läheiset luovuttavat alle kahden viikon jälkeen. Mut ai niin eihän sulla ole ketään, kuka välittäis. Ota kalja. Se helpottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaiset kommentit jotenkin vain ihmetyttää, koska olen liian epäsosiaalinen välittääkseni siitä, mitä muut ovat minusta mieltä. Ei synny mitään loukkaantumisen tunteita tai vastaavaa, vain ihmetys siitä että mistähän tällainen reaktio.

      Suurin epämiellyttävyys tässä hoitamisessahan ei ole oma vaiva vaan se että se on koiralle niin julmetun epämukavaa joutua päivittäin neuloilla tökityksi, pakkoruokituksi jne. Itse en kyllä toivoisi kenenkään niin itselleni tekevän vaan haluaisin kuolla rauhassa. Mutta koirat kun eivät osaa sanoin ilmaista omaa tahtoaan asiassa, niin on vähän vaikeampaa.

      Poista
  10. Ei tarvitse olla edes epäsosiaalinen jättääkseen moiset kommentit omaan arvoonsa. Eihän tuollaisesta voi myötähäpeältään edes loukkaantua :D Kyseessä on kuitenkin joku säälittävä, yksinäinen alkoholisti, jolla EI ole duunia millä päteä! Hih!

    En ole aikaisemmin huomannut tämäntyyppisiä viestejä sun blogissa, vaikka olen kai lukenut kaiken alusta saakka. Ehkä olet surkeimpia sitten poistanut tai jotain...

    Happy Valentine's sopivilta osin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole muuten edes poistanut viestejä - ei ole vaan tullut kovin asiattomia. Ajattelen, että jos joku kirjoittaa asiattoman viestin niin eipä ole minun häpeäni vaan kirjoittajan, joten jääköön esiin.

      Sinänsä tuon yllä olevan viestin ymmärrän osin hyvinkin: kyllä varmasti moni pitää täytenä alkkiksena kaltaistani tissuttelija-suurkuluttajaa, ja vielä useampi varmasti pitää kovin säälittävänä sitä etten oikein harrasta ihmissuhteita enkä sellaista elämää mitä suurin osa ihmisistä arvostaa.

      Koiran hoitoon liittyvä kommentti sen sijaan minusta ei oikein osunut ollenkaan kohteeseen, kun taitaa olla niin päin että monen mielestä -ja omastakin- näin koiralle raskas hoito, kun paranemisesta ei ole minkäänlaisia takeita, on siinä ja siinä onko se eettisesti oikein. Koira kun ei pelkää kuolemaa eikä halua hinnalla millä hyvänsä elämäänsä pitkitettävän.

      Poista
  11. Mun mielestäni Plussis on yksin mutta ei yksinäinen ja ei alkoholisti mutta alkoholin suurkuluttaja ja ei koita päteä duunillaan vaan toisten harmiksi sattuu olemaan pätevä työssään. Jollain säälittävällä runkkarilla on menny pahasti puurot pöksyyn ja tekisi mieli päästä äidillisiin helmoihin ,voi pientä(huom,niin minäkin olen säälittävä naisrunkkari koska heitän kaikki mulkkuhousut pihalle kun niistä ei ole kyrvän vertaa täyttämään tarpeitani saatika arjessan miellyttämään minua millään tavalla)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan yksin oleminen on nykyisin minulle ihan mieluisa ja itse valittu tila. Mutta sitä ei ihmiset usein oikein ymmärrä - niin paljon kun arvostetaan sosiaalisuutta ja ihmissuhteita nykyisin.

      Alkoholisti vai ei - sen varmasti jokainen määrittelee miten haluaa. Itse en pidä itseäni alkoholistina juuri siksi että pystyn kyllä itse päättämään milloin juon ja milloin en, enkä ole esim. koskaan mennyt töihin niin että alkoholinkäyttö olisi haitannut töitäni humalan tai krapulan takia. Mutta onhan niitä niitäkin, jotka pitävät aina säännöllistä alkoholin käyttämistä alkoholismina, ja heidän mielikuvissaan kaltaiseni sitten on alkoholisti. Ihan sama minulle.

      Poista
  12. Eikö alkoholin suurkuluttaja ole kauniimpi nimitys alkoholistille? Kyllähän moni alkis hoitaa työnsä hyvin, eihän se mitään kerro. Jos koiran sairastuttua ensimmäinen ajatus on, että nyt ei viikonloppuna pysty ottamaan koiran takia viinaa kun pitää olla ajokunnossa ja jos eläinlääkärikäynnillä pitää jo käydä ostamassa kalja välissä, niin kyllä noi jo kertoo aika paljon. Kannattais lähteä käymään AA ssa, siitä on ollut monelle apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita termejä voi toki määritellä miten tahtoo, mutta itseäni ne ei niin kiinnosta. Alkoholisti, suurkuluttaja, perso viinalle, mikä vaan - ei minua haittaa mitä nimilappuja muut haluavat kulutukseeni laittaa. Itse valitsen olla laittamatta mitään. Minä vaan juon silloin kun haluan ja niin paljon kuin haluan enkä tee asiasta ongelmaa.

      AA:han tai muualle avun pariin en ole menossa, koska en itse halua vähentää tai lopettaa alkoholinkäyttöäni. Alkoholin käyttämisen suhteen tämä on vapaa maa, ja tätä vapautta aion käyttää jatkossakin. Käyttöäni paheksuvat saavat toki myös vapaasti jatkaa paheksumistaan ;)

      Poista
  13. Niinhän sinä teet. Alkoholisti ei suostu lopettamaan, koska itse ei näe ongelmaa ja omasta mielestä homma on hanskassa. Ymmärrän, että haluat olla yksin. Saa rauhassa dokailla ja maata. Ei kukaan mies jaksaisikaan katella sinua, joten yksinäisyys on sinulle kyllä paras ratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä on 'ongelma', miten se määritellään? Jos juominen häiritsee esim. työtä tai muuta normaaliin elämään kuuluvaa, niin sitä voisi käyttää määritelmänä. Tai jos se häiritsee läheisiä tai perhettä, omien vastuiden hoitamista. Ja tietysti, jos se ahdistaa ja häiritsee itseä, jos on kyllästynyt juomaan ja haluaisi vähentää/lopettaa mutta ei vaan tahdo pystyä, niin silloin on varmasti ongelma myös.

      Mutta en minä näe missä on ongelma ihmisellä, jolla ei ole perhettä, jonka juominen ei rajoita työtä eikä muitakaan asioita joita haluaa tehdä, ja joka itse ei koe juomistaan ongelmaksi? Joidenkin muiden paheksunnan takiako pitäisi pitää itseään ongelmaisena? Mutta kun minä en välitä siitä mitä muut ajattelevat, vaan elän niin kuin itse haluan, silloin kun se ei ole lakien vastaista eikä häiritse muita.

      Yksinäisyys tosiaan on minulle paras ratkaisu, koska viihdyn parhaiten yksin. Ja yllätys yllätys: suurimman osan aikaa ihan selvin päin ;) Päivittäistä tissuttelua kun en ole muutamaan vuoteen enää harrastanut joten pääosa viikon päivistä tulee oltua juomatta mitään alkoholipitoista.

      Poista
  14. Mutta miksi juot? Juuri sanoit että kalja paras lääke ahdistukseen onneksi se on olemassa. Jos olisit sinut itsesi kanssa et tarvitsisi kaljaa ahdistukseen? Kannattaisi selvittää mikä sinua ahdistaa ja miksi tarvitset alkoholia sen purkamiseen? Ymmärrän kyllä että on helppo ottaa kaljaa yksinäisyyteen ja tyhjyteen, kun muuta elämässä ei ole etkä miestä ole löytänyt. Sanot, että sinua ei kiinnosta muiden mielipiteet etkä välitä, mutta tiedän että kuitenkin välität. Siksi oletkin niin ressukka. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa ahdistukseen juominen on minulla tosi harvinaista. Yleensä juon siksi että tykkään nousuhumalan tunteesta. Saan siitä ihan uskomattoman euforian, johon verrattuna mikään kokemani ei tunnu oikein miltään. Miksipä sellaisesta ei sitten nauttisi, kun kerran laillista on ainetta käyttää? Ainoat haitat on terveyshaittoja, mutta kun minulla ei ole tavoitetta elää pitkään, vaan mieluummin lyhyt mutta makea elämä, niin ei nekään minua niin huoleta.

      Tässä tapauksessa tosiaan kyllä join sen yhden oluen ahdistukseen, joka siis tosiaan johtui tuosta että jännitin eläinlääkärikäyntiä jolla käytännössä päätettiin lopetetaanko se koira vai ei. Päätin ottaa "ahdistuslääkkeeni" lähinnä koiran takia: sen on paljon rauhallisempi olla siellä eläinlääkärissä kun emäntä ei ole vapiseva hermoraunio, vaan kaljan rauhoittamana tavallisen tyyni. Ja eipä tuosta mitään haittaakaan ole, jos yhden ottaa. Tosiaan ei ole tapana tällainen yleensä, ja yleensä juon siksi että haluan nousuhumalan tunteen, en poistaakseni pahaa oloa.

      Tosin kyllä minä nuorempana joskus join useamminkin ahdistukseen. Esim. kun opintojeni jälkeen jäin yliopistolle töihin, kärsin pahasta esiintymispelosta, ja työhöni kuului esiintymistä. Ekat kuukaudet selvisin opetustilanteista niin, että kävin alakerran baarissa viskillä ennen luentoa tai laskuharjoituksia :D Sitten totuin tilanteeseen sen verran etten enää tarvinnut nestemäistä rauhoittavaani. Ja nykyisin en ole aikoihin enää pelännyt esiintymisiä ollenkaan.

      Poista
  15. Kaikki muutkin blogin lukijat pitää sua alkiksena tai "suurkuluttajana" muuten olis tullu niitä puolustuskommentteja että ethän sä nyt paljon dokaa. Niitä vaan ei ole tullut kun sä oot doku ja kaikki niin ajattelee eivät vaan uskalla sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mitä sillä sitten on merkitystä? Jos ei yhden ihmisen mielipide erityisemmin kiinnosta, niin ei sadan tai tuhannenkaan...

      Poista
  16. Tietty sua kinnostaa et muuten vastailis blogin kommentteihin.oot kuitenkin aika merkityksetön ihminen tällä yhteiskunnalle ja tulevaisuudelle. Miksi et lähtisi tästä maailmasta jo nyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietyllä tapaa toki kiinnostaa: minusta on ihan mukava kuulla erilaisia näkemyksiä omiin ajatuksiini, joita tänne blogiin kirjoitan. On mielenkiintoista nähdä, miten eri tavalla ihmiset ajattelevat. Esim. tähänkin kirjoitukseen on vastattu sekä niin, että pitkitän liikaa koirani kärsimystä intensiivisellä hoidolla, että niin, että olen kelvottoman huono koiranpitäjä kun minusta on ajoittain tällainen hoito tuntunut raskaalta.

      Kuitenkin luonnollisesti aina lopulta teen niin kuin itse oikeaksi tunnen tai haluan, eikä siihen vaikuta vaikka koko muu maailma olisi siitä eri mieltä. Alkoholinkäyttö on asia, jota olen paljon miettinyt ja päätynyt ihan tietoisesti siihen, että haluan juoda kuten juon, riskit tietäen. Tämän vuoksi en siitä erityisemmin kaipaa palautetta, tai jos sitä saan, en välitä siitä.

      Mitä tulee maailmasta lähtemiseen, niin minulla tosiaan on esim. periaate, että en ota mitään lääketieteellistä hoitoa vastaan, vaan kuolen sitten kun on luonnollisesti aika. Jos minulle tulisi vaikka joku antibiootilla hoidettavissa oleva tulehdus, niin en ota hoitoa vaan kuolen siihen jos niin käy. Minusta ihmisiä yleisesti on liikaa tällä planeetalla, mutta toisin kuin esim. Linkola, en toivo tuhoa muille jotka haluavat erityisesti elää, mutta itse olisin kyllä vapaaehtoinen jo lähtemäänkin. En erityisemmin etsi kuolemaa, mutta en myöskään väistä sitä. Tapahtukoon miten luonnostaan tapahtuu.

      Poista
  17. Tiedät kyllä itsekkin että et ole merkityksetön todellakaan.Noita kommenntteja latelee tänne kouluttamattomat onnettomat ihmiset kenellä ole minkään vertaa kokemusta elämästä tai sivistyksestä.Ja jos ei olisi kaltaisiasi ihmisiä jotka työskentelee työssään mikä helpottaa noiden paskatyyppienkin elämää niin....jos saisin valita niin vetäisin viemäristä alas jokaisen kiittämättömän lurjuksen ja toivottavasti jöisi vielä kurkustaan kiinni viemärin suussa olevaan kalteriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ei ole erityisemmin koskaan kiinnostanut miettiä tuota merkityksellisyyden kysymystä. Minä vaan olen, enkä mieti sitä että olenko merkityksellinen vai enkö ole. Näkökulmasta riippuen voinee sanoa että kaikki ovat merkityksettömiä, tai että kaikki ovat valtavan merkityksellisiä, tai mitä tahansa siltä väliltä, joten miksipä vaivata päätään moisen kysymyksen pyörittelyllä mielessään. Parempi vaan elää sellaisena kun nyt sattuu olemaan.

      Poista
  18. No huh noita aiempia kommentteja. En oikein ymmärrä, miksi jonkun on niin vaikea hyväksyä sitä, että sun alkoholinkäyttösi Plussis on sun oma asiasi, kun se ei kerran vahingoita ketään muuta kuin mahdollisesti sua itseäsi. Ja jos sinä et pidä sitä ongelmana, niin missä vika. Ehkä kommentoijan on sitten vaikea hyväksyä sitä, että joku voi olla tyytyväinen omaan elämäänsä ihan ilman sitä miestäkin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin ihmettelen, että mikä on kenenkään motiivi olla niin kiinnostunut jonkun itselleen vieraan ihmisen juomisista. Tuskin ainakaan puhdas lähimmäisenrakkaus, jos kirjoittaja on sama joka vihjaili että merkityksettömänä ihmisenä pitäisi harkita tästä maailmasta lähdön nopeuttamista ;)

      Sen olen kyllä huomannut että osaa ihmisiä ärsyttää aivan valtavasti se, että jos ei allekirjoita ihmisten yleisesti hyväksymiä normeja ja ihanteita, ja silti on tyytyväinen. Esim. ylipainoinen joka on tyytyväisesti sitä ja hyväksyy asian eikä yritä laihduttaa, on joillekin kuin punainen vaate, ja eräidenkin isokokoisten bloggaajien blogeihin tulee jatkuvasti ihmeellistä pilkkaa ja nälvimistä, koska on ilmeisesti niin vaikea hyväksyä että joku ei vaan halua laihtua ja on tyytyväinen sellaisenaan. Minä olen monessakin asiassa normeista poikkeava, joten ei sinänsä ihme jos tuollaista palautetta joskus tulee.

      Poista
  19. Jösses tätä kommenttitrollia.. ei taida olla kaikki muumit ihan yhtä aikaa laaksossa..

    VastaaPoista
  20. Ennen vanhaan ressukat soittelivat maksullisille seksilinjoille saadakseen kaipaamaansa huomiota ja juttuseuraa, nyt ne postailevat bettiin anonyyminegauksia ja toivovat että joku pahoittaisi mielensä ja innostuisi väittelemään.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti