Voi ei, maanantai, aamu-unisen kauhu tulee! Ehkä sarastuslamppu auttaa...
Mutta voi taivas kun on vastenmielistä kun maanantai taas on tulossa. Ahdistanut ja potuttanut jo koko päivän, tyypillinen sunnuntaiahdistus alkavasta työviikosta. Huomenna pitäisi vieläpä mennä palaveriin klo 9:ksi, mikä ajatuskin aiheuttaa kylmiä väreitä. Tuskin taas saan oikein edes nukuttua, kun valmiiksi jo pelottaa se karu herätys sikiunesta jo jokusen tunnin päästä siitä kun saa nukuttua. Tällaista helvettiä tämä aina on, että viikolla jää yöunet 4-5 tuntiin, kun ei vaan nukuta enää yöllä vaikka iltapäivän siesta-aikaan olisi ollut kuolemanväsynyt. Ja valitettavasti avokonttorissa ei voi oikein nukkua pientä siestaakaan. Siestan kanssa luulen, että voisin jopa selvitä 9:ksi menosta ilman kauheaa väsymystä ja univajetta.
Ärsyttää sekin, että koko ajan tulee tutkimustietoa, kuinka univaje lihottaa ja nälättää. Tiedän kyllä kokemuksestakin sen, mutta kun en oikein voi tuolle univajeelle mitään, niin kauan kuin on pakko tehdä työtä jossa homma pitää hoitaa tiettynä kellonaikana. Meillä on kyllä liukuva työaika, mutta se liukuma on aamulla vain klo 7-9, joten ei auta tämmöistä joka haluaisi aloittaa puoleltapäivin...Nyt on sitten uusi ase talossa, sarastuslamppu. Siinä pitäisi herätä pehmeästi lisääntyvään valon määrään, ja
jos siihen ei herää, herättää linnunlaulu. Tänään heräsin sillä valoon jo, ja herätys oli miellyttävä, mutta toisaalta, sainkin mennä herätyksen jälkeen jatkamaan unia saman tien - ja jatkoinkin vielä 5 tuntia. Ei lamppu toki univajeen vaikutuksia poista, mutta jospa se edes vähän pehmentäisi sitä raivoa joka syntyy siitä syvimmästä unesta kännykän tekopirteään rummutus-herätysääneen heräämisestä... Väittävät ainakin että lisääntyvän valon takia ei enää heräisi syvästä unesta vaan vasta kun on vähitellen uni jo keventynyt. Jää nähtäväksi miten toimii!
Luonnollinen rytmi ja luonnollinen rytmi...
VastaaPoistaOlen itse samanlainen yökukkuja, tykkään vaellella omissa mielenmaisemissani aamuyölle, enkä osaa mennä ajoissa nukkumaan, vaikka pitäisi herätä miten aikaisin. Ei se kumminkaan luonnollista ole.
Luonnollista on elää luonnonvalon mukaan. Ystäväni oli kesällä yksin viikkokausia mökillään, jossa riitti kaikenlaista reipashenkistä puuhasteltavaa, metsätöitä ja remppahommia. Hän oli heittänyt kellon pois, ei ollut katsonut telkkaria, ja päätti nukkua silloin, kun nukuttaa, ja herätä silloin, kun herää. Hänkin sanoi itsestään samaa, että kaupungissa ei tahdo saada itseään pötkölleen ajoissa, ja aamuherätykset ovat ikäviä. Mutta landella ilman kelloa ulkotöiden parissa reippaasti päivänsä vietellessä unirytmi oli asettunut hyvin luonnostaan sellaiseksi, että illan hämärtyessä alkoi unihiekkaa olla silmissä, ja aamun sarastettua oli luonnollista ja hyvä herätä.
Kyllä tuo on ihmisen luonnollinen unirytmi. Tämä meidän yökukkujien rytmi ei ole luonnollinen.
Tuo on jo vähän liian luonnollista minulle, että ajatellaan aikaa ennen keinovalon keksimistä. Silloin kyllä ihan varmasti kaikki on elelleet luonnollisen valon rytmien mukaan, ja onhan se kieltämättä se luonnollisin tila.
PoistaMinulla tuollaisissa mökki- ja vastaavissa oloissa, kun kuitenkin keinovaloa on, menee rytmi sellaiseksi, että nukun noin klo 3-9 ja sitten taas iltapäivällä klo 15-17. Tuo kahdessa pätkässä nukkuminen toimii minulla kaikkein parhaiten, mutta valitettavasti työelämä ei oikein anna periksi iltapäiväunien viettämiselle.
Vaikka olen minä joskus tukevan lounaan jälkeen niitä viettänyt vahingossa, herännyt siihen kun otsa kalahtaa läppärin kanteen kun on nukahtanut istualleen työpisteessä ja alkanut kaatua eteenpäin ;-)
Voi ei ja otan osaa, muistan hyvin vaikeat aamut, vaikka en aamuyöhön kukkunutkaan. Ihanasta unesta itsensä vetäminen todellisuuteen teki elämästä aika hankalaa muinoin.
VastaaPoistaMutta tämä on nyt menneisyyttä, ja minulla ei ole mitään vaikeutta pompata vaikka viideltä kännykän hälytykseen ja suoraan koneelle tekemään työtä, jos tarvis. Eivätkä aamulähdötkään ole vaikeita.
Nimittäin ikääntymisessä on hyviäkin puolia, ja aamujen helpottamisen olen tulkinnut sellaiseksi.
Tuosta kirjoituksissa usein esiin tulevasta "ikääntymisestä" vielä: olet nuori! Joka tapauksessa tänään nuorempi kuin minään tulevana elämäsi päivänä. Itse koin vahvasti vanhenemisen ahdistusta muistaakseni jo 29-vuotiaana:) Jos joku sanoi vaikkapa nelikymppiselle minulle, että olen nuori vielä, en todellakaan uskonut. Mutta trust me, vielä ehdit vaikka mitä. Itsekin löysin elämäni miehen pitkän yksinolon jälkeen 45-vuotiaana - ihan pyytämättä ja yllättäen. Että niin hurjan rakastumisen saattoi kokea. Ja vielä nuoren miehen:) Ja siitä pitäen on oltu yksissä.
Vanhenemiseen liittyy kaikenlaisia yleistyksiä, vaikka se on kyllä hyvin yksilöllistä. Yleistyksiä kannattaa osoittaa omalta kohdaltaan vääriksi, jos haluaa. Vaikka fakta tietenkin on, että ajan loppuminen on persauksesta, mutta minkäs teet.
Olen pitänyt blogistasi hurjasti. Luin tuossa syyskuussa kaikki kirjoitukset läpi.
55-vuotias
(Hiukset eivät ohentuneet:)
Tuo on kieltämättä hienoa jos aamu-unisuus iän myötä vähenee! Olen kuullut monelta muultakin että niin voi käydä. Tosin mikään automaatio se ei taida olla - omat vanhempani ovat noin seitsenkymppisiä ja isä on edelleen erittäin aamu-uninen kun taas äiti entistäkin aamuvirkumpi (ollut melko aamuvirkku aina).
PoistaTuo on jotenkin masentava ajatus tuo "olet tänään ainakin nuorempi kuin minään tulevana elämäsi päivänä", vaikka se tietysti itsestäänselvästi totta onkin. Siitä ajatuksesta tulee samaan aikaan tuskainen kiireentunne, että apua-apua, nyt on hätä hankkia lapsi ja lähteä ulkomaille ja tehdä kaikki mahdollinen hetiäkkiä, ja samanaikaisesti masentunut toivottumuus, että mitään ei enää jaksa eikä ehdi kun on jo niin vanha ja väsynyt - ja tästä eteenpäin on pelkkää alamäkeä. Täytyykin ehkä tehdä joskus pian neljänkympin kriiseilypostaus näistä aiheista, kun kerran tuo vanheneminen ja siihen liittyvät ajatukset on viime aikoina niin julmasti päin näköä iskeneet :)
Kiitos blogia koskevasta palautteesta myös :) Aina välillä tulee fiilis, että onko mitään järkeä edes kirjoittaa, että kuka jaksaa lukea tylsän taviksen jaarituksia tavanomaisesta harmaasta elämästään, mutta sitten taas saa kivaa palautetta että joku on nauttinut lukemisesta, niin tuntuukin homma jatkamisen arvoiselta!
Itsekin olen myös odotellut vanhenemisen tuovan helpotusta aamuherätyksiin, mutta eipä tunnu tuovan. Ja kun katson isääni, hän kyllä koisii sujuvasti aamulla vaikka kuinka pitkään. Lienee siis yksilöllistä, miten ikä vaikuttaa, mutta veikkaan kuitenkin terveiden elämäntapojen tekevän vanhenemisesta miellyttävämpää kuin epäterveiden.
PoistaKyllä tätä blogia luetaan. Mielekiintoisia ajatuksia ja hyvää tekstiä.
Tuli tuosta mainitusta vanhenemisviisaudesta mieleen vanha venäläinen sananlasku, venäjällähän kansa on joutunut usein etsimään arjestaan ilon aiheita elinoloissa, jotka eivät ole olleet miellyttävimmät mahdolliset. Jotenkin niin se meni, että kun tavattaessa kysytään kuulumisia, vastataan positiivishenkisesti, että "Ei nyt kauhean hyvin mene, mutta kuitenkin paljon paremmin kuin huomenna!"
"Plussapallo", viestini ydin oli siinä, että olet nuori vielä. Usko pois, kun tätsykkä sanoo. Toivon, että itse olisin uskonut, kun minulle niin sanottiin:)
PoistaEi elämä ole pelkkää alamäkeä, vaikka vanheneekin. Elämä ei yleensäkään - oli nuori tai vanhempi - ole pelkästään ruusuilla tanssimista tai kulkua voitosta voittoon, mutta tosiaan, en koe, että tämä olisi pelkkää alamäkeä.
Ja paitsi, että olemme tänään nuorempia kuin minään tulevana päivinä, ikääntyminen on mitä demokraattisin ilmiö eli tulee kaikille samanlaisena yllätyksenä, samaan tahtiin, päivä kerrallaan.
Ei kannata ahdistua ja stressaantua suorituspaineissa, vaikka se voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Kannattaa keskittyä asioihin, joista nauttii. Anteeksi, tarkoitukseni ei ole olla opettavainen:)
55-vuotias
Hyvähän noita opettavaisia tarinoita elävästä elämästä on jakaa. Eilen haastateltiin radiossa Kalevi "Häkä" Häkkistä, suomalaista nopeuslaskulegendaa, jonka elämässä on kyllä ollut aika paljon alamäkeä. Hän teki oman nopeuslaskuennätyksensä yli 60-vuotiaana, 205 km/h, ikämiehelle kohtuullista haipakkaa.
PoistaHäkä on lähtöisin työläisperheestä Keski-Suomesta, ja kertoi radiohaastattelussa mieleensä painuneen kysymyksen, jonka hänen äitinsä oli hänelle tehnyt, kun hän oli poikasena tullut metsätöistä talvella puuvillaiset alusvaatteet märkinä ja kylmissään. Äiti oli kysynyt pojaltaan: "Tuoko se nyt on sitä, mitä sinä oikeasti haluat elämäsi tehdä?" Häkä sanoi tuon kysymyksen herättäneen hänet siihen, että ei se ollut hänen todellinen haaveensa. Haave oli päästä sukset jalassa mäkeen voittamaan kilpailuja, ja sen hän myös teki.
Häkä lähti maailmalle ja pärjäsi, omin avuin. Mutta helppohan se sen oli. Meille muille tämä elämä on vain kuoleman odottelua.
Kalevi “Häkä” Häkkisen elämäkerta
Anonyymi, ei minua haittaa opettavainen sävykään, ehkäpä tässä turhamaisessa ja oman navan ympärillä pyörivässä neljänkympin kriisissä juuri kaipaankin sitä että joku vanhempi ja viisaampi sanoo ihan suoraan, kuinka älyttömiä ne minun ajatukset on! Toisaalta osin tiedän sen itsekin, esim. iän ja jo menetettyjen mahdollisuuksien surkuttelun totaalisen hyödyttömyyden, mutta ei se silti estä sitä että se sama ajatusmylly jatkaa pyörimistään päässä.
PoistaIhana tuo "Häkä" Häkkisen tarina myös. Ai että minulla käy kateeksi ihmisiä joilla on joku tuommoinen haave ja myös kyky johonkin selkeään. Itseltäni sellainen on aina puuttunut. Jos minulla on joskus ollut haaveita, ne on olleet sellaisia että minun on ollut mahdoton niitä tavoitellakaan. Esim. olen halunnut huippumalliksi, mutta olen lyhyt ja varsin ruma. Ja pitkään haaveilin olevani laulaja, suorastaan elin fantasioissa urastani, mutta minulla ei ole ollenkaan lauluääntä. Ei, en minä haluaisi todellakaan olla konttorirotta joka tekee pitkästyttävää työtään päivästä toiseen, mutta kun en mitään muutakaan osaa, niin täytyy vaan rämpiä päivä kerrallaan ja odotella sitä kuolemaa.
Pah. Olet fiksu ihminen, jossa on potentiaalia vaikka mihin, mutta et ole selvästikään saanut tarpeeksi kannustusta, ja ehkä sen myötä onnistumisen kokemuksetkin ovat jääneet turhan vähäisiksi potentiaaliin nähden. Se, mitä päässä sisällä liikkuu, määrää suureksi osaksi sen, mitä saat ja saavutat. Ja sinulla on aivan selkeästi kunnossa naisen seksikkäin elin, eli aivot. Tajuamispuolella on silti kohennettavaa, sinun pitäisi tajuta, että rajat, jotka itsellesi olet asettanut, ovat aivan liian ahtaat.
PoistaMinuun on vaikuttanut valtavasti se, että olen onnistunut ympäröimään itseni positiivisesti maailmaa katsovilla, iloluonteisilla, aktiivisilla ja fiksuilla ihmisillä. Sellaisten ihmisten ei tarvitse lytätä muitakaan, vaan heiltä saa kannustusta ja ajatuksia, jotka kantavat pitkälle.
Olet ensinnäkin tässä vaiheessa jo saavuttanut hyvän alun, kun olet saanut reilussa puolessa vuodessa kroppasi ihan eri kuosiin kuin se oli, se on kunnioitettava suoritus, joka ei kaikilta onnistu. Ja toiseksi olet myös aivan ilmeisesti osannut jättää liioittelun kaljanjuonnissa, se on myös juttu, joka ei kaikilta onnistu, sen lajin harrastaminen suistaa luiskaan.
Etsi, hyvä ihminen, itsellesi jostain harrastus, jossa pääset haastamaan itseäsi fiksujen ja kivojen ihmisten kanssa.
Sanot, ettet osaa laulaa, mutta kaikki ne, jotka nykypäivänä laulamisesta ymmärtävät, vaikuttavat olevan yhtä mieltä siitä, että laulamaan oppii, jos on nuottikorvaa. Ja itse olen kokeillut käytännössä, että yli nelikymppisenä ei ole myöhäistä oppia laulamaan. Tavoitteellisen lauluharrastuksen alussa riittää haasteita. Siinä huomaa omat kykynsä ja osaamisensa puutteet ihan uudessa valossa, ja osaaminen on edelleen opeteltavissa. Tietysti jos et ole koskaan laulanut, voi alkuun pääseminen olla vähän hankalampaa, tämä nyt oli vain esimerkki, kun mainitsit laulamisen.
Mutta johonkin harrastukseen sinun kannattaisi oikeasti itsesi saada, jossa saisit positiivista väkeä ympärillesi ja pääsisit haastamaan itseäsi ja tajuaisit kunnolla, että olet kehittymiskykyinen yksilö. Purjelentokurssille, kuoroon, johonkin, mikä itseäsi kiinnostaa. Turhan voivottelu kannattaa lopettaa tähän paikkaan.
Turhan voivottelu jatkuu seuraavassa postauksessa :D Mutta sen jälkeen yritän lopettaa.
PoistaTuontyyppiseen harrastamiseen olen aivan liian erakkoluonne, tykkään harrastella asioita yksikseni lähinnä.. Mä oon niitä sohvan nurkassa koira sylissä kölliviä virkkaajamummoja nääs ;-)
Hei tuosta vuorokausirytmistä vielä, että oletko kokeilla muuttaa ihan radikaalisti nukkumaanmeno- ja heräämisaikojasi? Olen itse myös ollut aina tuollainen yökukkuja ja arkiherätykset on ollut ihan tuskaa. Pari vuotta sitten muutin rytmiäni niin paljon, että menen nukkumaan klo 21-22 ja herään klo 5. Meillä on duunissa kans liukuma klo 7-9 ja nykyisin olen töissä suurinpiirtein seiskalta. Joskus olen laittanut herätyskellon soimaan "vasta" klo 6-7 ja silloin on niin vaikea herätä, että hyvä kun siihen yhdeksään kerkeää töihin.
VastaaPoistaPimeästä ja hiljaisesta aamusta olen tehnyt mukavamman itselleni niin, että meikkaus- ym. hommien ajan kuuntelen kuulokkeilla jotain hauskoja äänikirjoja. Nyt just meni loppuun Tervon Koljatti, joka oli erinomaisen huvittava kuunneltava siihen hetkeen, kun tuntuu, ettei kukaan muu ole vielä jalkeilla.
Tuntuu kyllä edelleen ihan mummolta mennä yhdeksältä nukkumaan, mutta kyllähän se niin on, että yhteiskunta pyörii vieläkin ihan täysin aamuvirkkujen ehdoilla ja elämä on kaikin puolin helpompaa, kun liittyy siihen porukkaan. Klo 15 kun lähtee töistä, ehtii vielä (vähän aikaa) koiran kanssa pidemmälle lenkille valoisan aikaan, johonkin virastoon asioimaan, jos on tarvis jne. Ne iltaisin/öisin näytettävät parhaimmat telkkariohjelmat laitan tallenukseen ja katselen sitten myöhemmin.
Ja lopuksi vielä noista harrastuksista. Onhan ne joo varmasti ihan kivoja, mutta itse en ole oikein harrastustyyppi, ainakaan ryhmäharrastus, ja jotenkin vähän ärsyttää, kun tuota porukassa harrastamista tuputetaan joka paikasta ja lääkkeeksi jokaiseen mieltä painavaan olotilaan. Olen joskus käynyt useamman vuoden kansalaisopistossa espanjan tunneilla, enkä kyllä siellä keneenkään tutustunut, kun en ole sitä tyyppiä. Nykyisellään olen käynyt samalla tanssitunnilla tammikuusta asti, eikä sieltäkään ole tullut uusia tuttavuuksia. Joten älä ota turhaan paineita noista harrastusjutuista. Ei niiden aina tarvi olla mitään hienoja kodin ulkopuolella tapahtuvia aktiviteetteja. Kirjojen lukeminen on harrastus, samoin esim. villapaidan kutominen tai koiran kanssa metsässä kuljeskelu.
Kiitos mukavasta blogista. Olen alusta asti seuraillut, mutta en ole kommentoinut aiemmin. Kyllä täällä taustalla varmasti on meitä useampiakin, joita kiinnostaa ihan tavallisen ihmisen pohdinnat arkisista aiheista :-)
Olen kokeillut tuota vuorokausirytmin muuttamista, mutta koska valitettavasti mulla energisin aika vuorokaudesta osuu siinä klo 22-02 välille, ei auta yhtään että menen silloin sänkyyn pimeään huoneeseen makaamaan - ei vaan nukuta eikä uni tule. Itse asiassa minulle on helpotus ollut, kun lopetin pari vuotat sitten sen tavan, että väkisin menin viimeistään klo 1 sänkyyn, ja siellä sitten kierin pitkään pirteänä. Nyt en mene sänkyyn ennen kuin nukuttaa, vaikka se tapahtuisi vasta klo 3 tai 4.
PoistaMulla on siitä hyvä, että virastoasioinnit tms voin hoitaa ihan reilusti työaikana, vaikka lounastunnilla, ei haittaa yhtään etten ole vapaalla siihen aikaan. Haluan vastustaa muutenkin tätä aamuvirkkujen valtaa tässä maassa - kaikkiallahan ei ole ollenkaan näin aamupainotteista elämä. Tahtoo vaikka Espanjaan, jossa ihmiset kukkuu yöt pitkät lapsia myöten :)
Mulla sama, etten ole oikein harrastustyyppi ollenkaan. Ei kiinnosta. Olen kai liian erakko mihinkään ryhmäjuttuihin ainakaan. Nykyään on tosi nolo edes sanoa tämä, kun ihmiset niin arvostaa sosiaalisuutta ja aktiivisuutta. Yksi deittailemani mieskin lopetti viimeisenkin kiinnostuksensa kun kerroin, etten harrasta mitään enkä välitäkään alkaa harrastaa ;-) Sitä koiran ulkoilutusta, tietokonepelaamista sun muuta kotona yksin tehtävää kun nuo sosiaalisemmat ekstrovertit ei ollenkaan ymmärrä harrastamiseksi.