Laihtumisen hyödyt ja haitat tähän asti
Vaikka viime viikolla ei laihtumista tapahtunutkaan, kun tuli liikaa annettua periksi pimeän ja kylmän aiheuttamalle mässytyshimolle, niin ajattelin tällä kertaa kirjoittaa siitä, mitä hyvää ja mitä huonoa on laihduttamiseen liittynyt. Laitetaan positiivisesti ensin niitä hyviä puolia!
- Olen syönyt paljon parempaa ruokaa, myös maultaan, kuin aiemmin. Entinen arkipäivällinen olisi voinut olla lihapiirakka sinapilla ja ketsupilla, tuplapatukka ja olutta muutama tölkki. Nyt se voi olla vaikka kuten tänään, sitruunabroileria, keitettyjä papuja, valkoviiniä ja leipää, jälkkäriksi pallo sorbettia.
- Olo on ollut paljon energisempi kuin ennen. Ei ole enää sellaista "voi minua vanhaa väsynyttä ihmisparkaa, täytyykö minun jaksaa muka siivota tai lenkittää koira tai viedä roskat" uupumusta, vaan tuollaiset hommat vaan jaksaa hoitaa ilman ihmettelyä ja uupumuksen tunnetta. Ainoastaan aamuisin olen väsynyt, mutta se johtunee siitä, että iltavirkkuna ja aamuntorkkuna tämä työelämän aamupainotteinen rytmi ei sovi minulle yhtään. Uni jää arkisin 4-5 tuntiin yössä.
- Vaatteet näyttää kivammilta päällä kun keskivartalo ei enää ole makkarainen tynnyrimuodostelma. Inhottavaa ajatellakin että vyötärönympärykseni oli 107 cm kun aloitin :-o Noin viikko sitten se oli 82 cm.
- Ei ole jatkuvaa taustalla olevaa huolta siitä, että tuhoaa terveytensä elämäntavoillaan. Ennen pelkäsin ajoittain esim. maksakirroosia, alkoholidementiaa, kakkostyypin diabetesta ja muita ylipainoon liittyviä tauteja. Voihan joku sairaus toki aina silti iskeä vaikka terveellisesti eläisikin, mutta on se mukavampi kun ei koko ajan tunne että tässä kaivaa hautaansa haarukallaan, mutta ei vaan jaksa tehdä sille mitään (entinen ratkaisu oli ottaa kaljaa tuohon(kin) ahdistuksenaiheeseen lääkkeeksi).
Mutta on niitä miinuspuoliakin ollut. Paljolti sellaisia mistä olin lukenut että voi laihtumisen myötä käydä.
- Rypistyminen. Niinhän sitä sanotaan, että kun keski-iässä alkaa laihtua, rypistyy hetkessä. Ja minulle on valitettavasti todella käynyt niin. Aina ennen ihmettelin, että vaikka elämäntapani olivat olleet pitkään aivan järkyttävät, ei minulla ollut juuri yhtään ryppyjä ja näytin suorastaan babyfacelta. No en näytä enää. Silmien alla menee monen sentin rypyt, otsalle on tullut sekä vaakasuoria ryppyjä että kulmien väliin kiukkuiset sibeliusrypyt, ja nenästä suuhunkin kulkee syvät uurteet. Ai niin, ja kaulalle ja vatsalle on jäänyt todella syvät juonteet niihin kohtiin joissa ennen oli läskimakkaroiden välit.
- Roikahtaminen. Tämä on iskenyt pahiten naamaan. Minulla on ollut lapsesta asti, jo hoikkana, pyöreä pallonaama, joka nyt on alkanut viime aikoina ikävästi roikkua. Ihan kuin silmien alta koko pärstän nahka valuisi kohti maata, ja roikkuu leukaperissä hauskoina pusseina. Äidillänikin on sellaiset pussit, mutta hänelle ne tuli vasta päälle kuusikymppisenä. Myös rinnat ja takapuoli on jotenkin vähän roikahtaneen näköiseksi käyneet, mutta onneksi sitä ei niin vaatteet päällä huomaa. Ihme kyllä vatsa ei erityisemmin roiku, vaikka siitä olen eniten laihtunut.
- Ihon kuivuminen. En odottanut että sitä kävisi minulle, kun en ole mikään äärimmäisen tiukka dieettaaja ja syön rasvaakin. Mutta niin vaan tuppaa kuivumaan niin naaman kuin vartalon ihokin. Asia on onneksi helposti rasvaamalla hoidettavissa. Ennen ei ikinä tarvinnut rasvata, kun iho oli rasvoittuva muutenkin.
- Hiusten lähtö. Tämä on oikeastaan ikävin, koska hiukset on aina ennen olleet se osa josta olen lähes ainoana asiana ulkonäössäni pitänyt. Tässä parin viimeisen kuukauden aikana kuitenkin hiuksia on lähtenyt ihan valtavasti, joka pesulla lavuaari on tukossa hiuksia. Nyt sen alkaa jo nähdä päältäkin, että ennen vähän liiankin paksu suoristusraudalla litistettävä tukka alkaa näyttää sellaiselta perinteiseltä suomalaiselta lirutukalta, päätä myöten valuvalta ja ohuelta. Tässä yritän pitkää tukkaa kasvatella (nyt ärsyttävä melkein polkkatukka), mutta saa nähdä miltähän se näyttää jos puolet karvoista tippuu...
Ilmeisesti ainakin tuo ihon kuivuminen ja hiusten lähtö pitäisi loppua sitten kun ei enää ole miinuskaloreilla, kun on päässyt tavoitteeseensa eikä enää laihduta. Rypistyminen ja roikahtaminen tuskin katoaa, mutta toisaalta, olenhan jo nelikymppinen, kai se on luonnollistakin ettei enää näytä pikkutytöltä.
 |
| Voisin maksaa aika paljon, jos saisin tällaiset hiukset vielä joskus takaisin kananperseen tilalle... |
Moi! Syötkö mitän vitamiineja tai muita lisiä? Laihduttamisen aikana kannattaisi ottaa ehdottomasti niitä, hiuksiakin voisi lähteä vähemmän. :)
VastaaPoistaEn ole muuten syönyt, olen yleensä suhtautunut erittäin skeptisesti kaikkiin ravintolisiin, tuntuu että villitykset tulee ja menee...
PoistaMutta olet varmaan oikeassa, että silloin kun on miinuskaloreilla kulutukseen nähden, voisi oikeasti olla hyvä syödä vaikka jotain monivitamiinivalmistetta. Täytyykin hankkia jotain monipuolista ja käyttää ainakin sen aikaa kun laihduttaa :)
Itse en ole ainakaan näin puolentoista kuukauden laihdutuskuurin aikana havainnut itsessäni mitään muita laihduttamisesta johtuvia negatiivisia juttuja kuin ajoittaisen näläntunteen, eikä sekään välttämättä ole pelkästään huono juttu, että ihmisellä on joskus nälkä.
VastaaPoistaEi lähde tukka, ei rypisty iho...noh, tissit ehkä pienenevät vähän, mutta en tiedä, onko siitäkään miehenä hirveästi haittaa. Tosin olen iältäni vasta teini-iän loppupuolella (mies, 44 v.), eli lienee ihan luonnollista, että tässä vaiheessa elimistö sopeutuu vielä kaikkeen helposti. Naisilla on ne sisäelimet yms., jotenka voi olla tietysti vähän eri juttu, nistä en edes yritä ymmärtää.
Olen napsinut C- ja D-vitamiinia ja kalsiumia purkista, tosin sivistykseni ei riitä ihan oikeasti ymmärtämään niiden merkitystä ja vaikutusta. Vaisto sanoo,että parempi liikaa kuin liian vähän, kohtuuden ylittäminen on elämyksellistä.
Älä lannistu, jo pelkät mielialan ja jaksamisen parantuminen ovat asioita, joiden vuoksi kannattaa saada kroppa kuosiin!
Minulla taas ei ollut näläntunteita ollenkaan ennen kuin nyt pari vkoa sitten kun pimeä ja kylmä ja vararavinnon keräyshimo alkoi iskeä kiinni.
PoistaAi että teini-iän loppupuolella, optimistin näkemys :D Itse koen olevani toinen jalka tai ehkä jopa puolitoista haudassa jo näin nelikymppisenä, ja tykkään valittaa vanhuudesta ja vaivoista teatraalisesti. Joskus jopa silloin kun ei oikeasti olisi mitään valitettavaa, mutta joskus on kiva valittaa lämpimikseen, varsinkin duunissa.
Mulla on noihin lisäravinteisiin ja muuhunkin keinotekoiseen aika skeptinen asenne. Aika usein on joku tietty ravinne muodissa, ja sitten sitä suositellaan kaikille isoja määriä, väitetään ihmelääkkeeksi. Aikoinaan oli seleeni. Edellinen oli omega-3. Ensin suositeltiin kaikille, ja nyt villi on ohi, ja asiantuntijat toppuuttelee ettei ole kaikille ollenkaan suositeltavaa ottaa sitä lisänä. Uusin villitys on D-vitamiini, jonka pitäisi parantaa kaikki uupumuksesta osteoporoosiin. Yllätys yllätys, nyt jo tietyt asiantuntijat toppuuttelee liikasaannin vaaroista, samalla kuin osa ihmisistä kertoo että mitä enemmmän sitä syö, sitä parempi. Mä oon pysynyt erossa kaikista lisäravinteista siis, ajatellen että kun on 40 vuotta eletty terveenä ilmankin, niin tuskin niitä nytkään tarvii.
Joo tuo on kyllä vaivan arvoinen tulos tuo että ei ole jatkuvasti epämääräisen uupunut ja kyyninen kuten vielä puolisen vuotta sitten :)
Lisäravinteita tarvitset, jos et saa niitä tarpeeksi ruuasta. Syötkö paljon esim. marjoja ja muuta missä on paljon värejä? Yleensä mitä enemmän väriä tai voimakkaampi maku, sitä enemmän ravinteita.
PoistaJos ei halua varsinaisia lisäravinteita käyttää, niin pakko suositella ottamaan jokin superfood ruokavalioon. Ne ovat siis täysin luonnollisia ruoka-aineita, yleensä kasveja tai sieniä, jotka ovat maailman ravintorikkaimpia. Hyviä esimerkkejä ovat esim raakasuklaa, spiruliina tai kotoinen mustikka. Niitä ei tarvitse (eikä monesti saakaan) syödä paljoa, vaan muutama ruokalusikallinen esimerkiksi smoothien seassa riittää. Ja ainakin kaakaorouhe on myös erittäin hyvää.
Lisäksi D-vitamiinista pakko mainita, että Suomen suositukset sille ovat huomattavasti pienemmät kuin monissa muissa maissa, ja silti suomessakin d-vitamiinia suositellaan ottamaan ravintolisänä, varsinkin talvella, kun aurinko on piilossa. Ja en kyllä ole kuullut, että sitä mitenkään liikaa voisi vahingossa ottaa?
Syön kyllä sinänsä aika terveellisesti, paljon kasviksia ja hedelmiä. Noihin superfoodeihin, lukuun ottamatta noita luonnollisimpia, suhtaudun myös aika skeptisesti. Mustikat ja suklaa jees, gojimarjat, spiruliinat sun muut ei oikein itseäni nappaa.
PoistaKyllä D-vitamiinia voi liikaakin saada. Rasvaliukoiset vitamiinit, joihin D kuuluu, kun ei poistu elimistöstä jos niitä saa yli tarpeen vaan niitä kertyy kudoksiin, ja jossain vaiheessa asiasta voi tulla haittoja. Näin esim. Kelan tutkimusblogista http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/656 :
"D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini ja liikaa saatuna myrkyllistä. Se kertyy rasvakudokseen ja lihaksiin ja poistuu niistä hitaasti. Jossain tulee vastaan raja, jonka jälkeen sen vaikutukset keikahtavat hyödyistä haitoiksi.
Liikasaannin vaaraa lisää se, jos syö samanaikaisesti useita D-vitamiinia sisältäviä valmisteita, eikä ota huomioon niistä kertyvää D-vitamiinin kokonaismäärää. Myös tarkoituksella suuria annoksia syövä ottaa riskin – joko tietoisesti tai tiedostamattaan.
Mitä haittaa liikasaannista voi olla? Jos syö pitkän aikaa suuria annoksia D-vitamiinia, se irrottaa luustosta kalsiumia, joka kertyy kehon pehmeisiin kudoksiin kuten verisuonistoon, sydämeen ja munuaisiin. Vakava seuraus voi olla esimerkiksi munuaiskivet tai munuaisten vajaatoiminta.
D-vitamiinimyrkytys oireilee väsymyksenä, ruokahaluttomuutena, päänsärkynä, vatsakipuina ja pahoinvointina. Jos oireille ei löydy muuta syytä ja ne vain jatkuvat, on syytä tarkistaa mahdollinen D-vitamiinin supersyönti."
Mä en tuota D:tä halua ottaa ollenkaan, ennenkin pärjätty ilman, pärjätään nytkin ;)
Niin no varmasti, kun syö todella paljon. Tarkoitin vahingossa sanalla, että jos syö normaaleja lisäravinneannoksia sitä, niin on todella vaikea vahingossa sitä saada liikaa.
PoistaVarmasti olet pärjännyt ja pärjäät vastedeskin. Mutta elossahan (lue pärjää) ihminen pysyy kyllä vaikka millä, eriasia on se, onko kehosi kaikkien ravinteiden saanti optimaalia: nuo oireet voivat hyvinkin olla jonkun ravinteen puutoksesta johtuvia. Tunnut olevan hyvin tietoinen noista d-vitamiinin liikasaannin vaaroista, mutta varmasti olet kuullut myös sen hyödyistä? Sitä kuitenkin ihan virallisessa ravinto-oppaassa suositellaan täälläkin nautittavaksi. Varsinkin, kun aurinko ei sitä talvisin täällä juuri tarjoa.
Lisäksi spirulina ja gojimarjat ovat aivan yhtä luonnollisia kuin mustikat. Suklaa sen sijaan on prosessoitu ja kuumentamalla tuhottu sen ravinteet, eikä siis niinkään luonnollinen. Raakasuklaa on parempi.
Huippusuoritus joka tapauksessa tähän asti :)
En oikein jaksa uskoa tuohon ravinnepuutosjuttuun siksi, että olen tosiaan elänyt erittäinkin terveenä, sairastamatta edes räkätauteja teini-iän jälkeen, jopa sillä kaamealla kalja-pikaruokadieetillä jota tuli parikymmentä vuotta harrastettua... Uskon että kaloripuutos taitaa olla vaan se ongelma mikä nyt vaivaa, pitkäaikainen miinuskaloreilla oleminen alkaa vaatia vähän verojaan.
PoistaJoo olen kyllä lukenut D:n hyödyistä, liikaakin, sitähän rummutetaan nyt joka paikassa. Virallisista ravitsemussuosituksista en niin piittaa, lueskelen mieluummin itse erilaisia näkemyksiä ja valkkaan vaistolla niistä sen mikä tuntuu itsestä parhaalta. Toistaiseksi se on ollut totaalikieltäytyminen kaikista lääketehtaiden ja vastaavien lisäravinnevalmisteista.
Tuo raakasuklaa on kyllä kamalaa :-\ Ruohonjuuressa joskus maistoin kun oli maistatus, ja täytyy sanoa että ei kyllä mene alas. Yksi periaatteeni myös on, että jos joku on pahaa, en syö sitä, vaikka se olisi kuinka terveellistä. Tästä syystä esim. syön valkoisia jauhoja enkä täysjyväisiä. Tuntuu ettei sitä mitään optimaalista ravitsemusta oikein tarvi ainakaan tällainen perusterve ihminen, riittää semmoinen jonkinlainen ;-)
Upeat hiukset tuossa kuvassa, miksei nytkin, onhan noista varaa tippuakin! Henkilökohtainen kokemus on tietysti toinen juttu, muista kuitenkin, iän myötä kaikkien hiukset alkavat harventua/ohentua, monesti pikkuhiljaa huomaamatta jo 30 ikävuoden jälkeen.
VastaaPoistaTotta tuokin että ikäkin voi tehdä tehtäviään jo, onhan se hiton harmaantuminenkin ohimoilta alkanut... Ei hitto jos alkaa jotkut vaihdevuosivaivat jo vaivata, minä kun tässä pelkään että vauvakuume alkaa vasta iskeä ;-)
PoistaOn kyllä ikävä noita pitkiä hiuksia. Ne oli niin helppohoitoiset. EI tarvinnut kuin pyyhekuivana kiertää yöksi nutturalle ja aamulla kun heräsi oli laineikas hiuspilvi valmis. Nyt sitä taistellaan painovoimaa uhmaavaa juuri ja juuri korvien alareunaan ulottuvaa pottatukkaa vastaan päivittäin :D Toisaalta tässä mallissa helpottaa vaan jos vähän oheneekin hiukset.