Luettua: Barry Popkinin Läski maailma

Tämä ei ole mikään laihdutusohjekirja, vaan pitkän linjan nälkä- ja ravitsemustutkijan kokoomateos siitä, miten maailma on 1950-luvulta muuttunut, niin että silloin yleinen ongelma nälkä onkin muuttunut lihavuuden ongelmaksi eri puolilla maailmaa, jopa köyhissä maissa. Kirjasta tekee mielenkiintoisen kirjoittajan pitkä näkökulma: hän on ensin 1960-luvulta alkaen tutkinut nälkäongelmaa ja sen ratkaisuja monissa maissa (mm. Yhdysvallat, Kiina, Filippiinit, Intia, Venäjä), ja sittemmin ylipaino-ongelmaa, seurannut miten tutkituissa maissa ylipaino on vallannut alaa yhä enemmän - ja valitettavasti nälkäkään ei ole silti poistunut, vaan rinnakkain voi elää nälkäisiä köyhiä slummeissaan, ja ylipainoisia keskiluokkaisia.

Neljä päämuutosta jotka ovat johtaneet lihavuuden yleistymiseen: välipalat, viikonloppuruokailu, jättikoot ja ulkona syöminen

Välipalojen kaloripitoisuus on kasvanut viimeisten 50 vuoden aikana runsaasti. Aiemmin niitä söivät lähinnä lapset ja ne koostuivat jostain kevyestä. Välipala oli yleensä energiamäärältään alle 100 kcal, kun taas nykyisin yhdessä välipalassa saattaa olla jopa 300 kcal, ja ihminen voi syödä niitä parikin päivässä. Usein ihmiset vielä valitsevat, niin Intiassa kuin Yhdysvalloissakin, välipalaksi jotain makeaa ja ravintotyhjää, kuten limonadia, keksejä, karkkia tai leivoksia.

Viikonloppusyömiset on toinen iso muutos. 1950-luvulla ihmiset söivät pääosin viikonloppuna samoin kuin viikolla, paitsi ehkä sunnuntain lounaalla saattoi olla jotain vähän parempaa, ehkä erityinen jälkiruoka vaikkapa. Nykyisin monet ihmiset aloittavat herkuttelun perjantaina ja syövät koko viikonlopun huomattavasti enemmän kuin viikolla. Kolmen päivän viikottainen runsas kalorinsaanti on jo merkittävää painon kannalta.

Jättikoot kirjoittaja mainitsee kolmanneksi isoksi muutokseksi, mutta tuntuu että tämä ongelma on pahin Yhdysvalloissa. Ei silti, myydään täälläkin esim. limsoja entistä isommissa pakkauksissa, ja hampurilaisateriat on koottu valmiiksi ranskalaiset, hampurilaisen ja juoman sisältäväksi kokonaisuudeksi. Itsekin olen joskus ottanut aterian, vaikkei oikeastaan olisi sillä kertaa tehnyt mieli siihen kuuluvia ranskanperunoita, koska oli halvempaa ottaa ateria kuin pelkkä hampurilainen ja juoma.

Suuri muutos on myös se, että tuhansien vuosien ajan vain matkamiehet söivät kodin ulkopuolella: kotiruoka oli lähes kaikkien maailman kalorien lähde. Nykyisin ihmiset syövät erittäin usein ulkona, esim. työpäivän lounaan syöminen ravintolassa on tavattoman yleistä, ja sen lisäksi on vielä muita ravintolaruokailuja. Aika usein on niin, että ravintolaruoassa on suurempi annoskoko ja enemmän kaloreita kuin mitä olisi jos ateria pitäisi valmistaa itse itselleen kotona syötäväksi tai evääksi.

Suuri ongelma: juomat

Ihmisen elimistö on sellainen, ettei juomalla voi tyydyttää nälkää. Ihminen voi juoda puoli litraa Cokista tai

kolme kaljaa ennen päivällistä (tai sen ohessa), ja syödä päivällisellä aivan yhtä paljon kuin jos ei olisi juonut mitään ennen. Tästä syystä energiapitoiset juomat on iso ongelma ihmisten painonhallinnalle. Alunperin ihminen joi vain vettä, mutta sitten mukaan tulivat maito, viini, olut, kahvi ja tee. Nämä eivät olleet vielä painolle erityisen tuhoisia, varsinkin kun ennen viimeistä vuosisataa ihmiset kuluttivat töissään riittävästi kaloreita että juomista tulleet lisäkalorit kuluivat pois. Ongelmat alkoivat toden teolla kun teollisuus toi kuvaan sokeroidut juomat kuten limonadit, jääteet, erittäin kaloripitoiset kahvijuomat - sekä myös hedelmämehut (hedelmien juominen mehuina on aika uusi ilmiö, aiemmin ne syötiin hedelminä). Niitä on tullut tavaksi juoda pitkin päivää isoja määriä tavalla, jolla historiassa ei esim. viiniä tai maitoa juotu, ja nykyajan amerikkalainen saakin tutkimusten mukaan yli 400 kcal pelkistä juomista joka päivä. 

Liikkumisen vähentyminen ja perinneruokavaliot

Kaikille varmaan on nykyaikana selvää, että fyysinen aktiivisuus on vähentynyt koneistumisen ja konttorityön myötä, ja sillä on vaikutuksensa lihavuusongelmaan. Se mikä oli itselleni kirjassa uusi ajatus on se, että monet perinneruokavaliot ovat kehittyneet ruokkimaan erittäin rankkaa työtä tekeviä maalaisia, ja siksi jopa näitä sinänsä terveellisiä ruokavalioita noudattamalla nykyihminen voi lihoa merkittävästi. Kirja kertoo intialaisesta perheestä, jotka ovat maanviljelijöitä ja tekevät melko fyysistä työtä, mutta kuitenkin vanhoihin aikoihin nähden paljon kevyempää: he kuluttavat vain puolet niistä kaloreista kuin maanviljelijä 100 vuotta sitten samalla seudulla. Esimerkkiperhe kuitenkin syö intialaista perinneruokaa runsaine kirkastettuine voineen kaikkineen, ja kaikilla perheenjäsenillä on paino-ongelmia. Tämä sai minut, Välimeren ruokavalion harrastajan, myös miettimään, että ehkäpä myös se ruokavalio runsaine oliiviöljyineen on tarkoitettu paljon aktiivisempaan elämäntyyliin kuin omani, ja että istumatyöläisen olisi syytä säätää alaspäin esim. öljyn määrä ja ylöspäin kasvisten.

Muuta - myös ilouutinen meille pastasyöpöille!

Kirjassa kerrotaan myös lihavuuden vakavista terveysvaikutuksista, mutta ne lienevät nykyisin lähes kaikille hyvinkin tuttuja. Samoin elintarviketeollisuuden roolista lihavuusongelman suhteen, ja myös siinä, miten teollisuus voisi auttaa ratkaisemaan ongelman. Pyrkimyksiä nimittäin siihenkin tietyillä yhtiöillä on, että tuotteista pyritään tekemään kevyempiä ja terveellisempiä. 

Yksittäinen poiminta vielä loppuun, ja tämä ilahduttaa ainakin minua pastanystävää joka en pidä

Terveysruokaa: pasta puttanesca durumspagetista

täysjyväpastasta: kirjan mukaan durumvehnästä tehtyä pastaa syömällä saa saman hyödyn kuin tavallisen vehnän täysjyvälajikkeesta tehtyä syömällä. Mutta durumvehnästähän ne kaikki laadukkaat merkit on tehtykin nykyisin! Kirja kertoo durumvehnässä olevan runsaasti korkealaatuista proteiinia, ja sen syömisen olevan yksi tärkeä syy, miksi 1950- ja  1960-luvun Sisilian ja Italian välimerelliset ruokavaliot olivat niin terveellisiä. Kiva kuulla, ettei valkoinen pasta olekaan välttämättä epäterveellistä, eikä edes pizzapohja, senhän voi myös tehdä durumvehnästä, samoin kuin foccaccia-leivän :)