Minusta taitaa olla tulossa anti-Vihreä!
Olen ollut elämässäni kohtuullisen vihreä ajattelutavaltani. Kuulun Suomen Luonnonsuojeluliittoon ja olen äänestänyt Vihreitä useammankin kerran eläissäni. Kuitenkin viime aikoina olen havainnut, että vihreät ajatukset ovat alkaneet herättää minussa voimakasta vastarintaa.
Ei toki kaikki. Kyllä minä edelleen olen sitä mieltä, että uhanalaisen eläimen niukkoja elinympäristöjä on syytä suojella ja että teollisuudella tulee olla päästörajoja jne. Mutta jotenkin tuntuu että meitä tavallisia, melko kohtuullisia elämäntapoja noudattavia kansalaisia vainotaan nykyisin vihreämielisten taholta ihan liikaa, ja syyllistetään valinnoistamme. Työpaikoillekin ilmestyy heippa-lappuja, jotka muistuttavat milloin valojen sammuttamisesta, milloin roskien erottelusta, milloin kimppakyydeistä. Joskus tekisi mieli kirjoittaa niihin että haistakaa pitkä -----. Reaktio johtuu siitä että tällaista sanomaa tulee joka tuutista ihan liikaa, ja että usein valistuslappujen sävy on yhtä "miellyttävä" kuin metelistä valittavan naapurin heippalapussa.
Ongelma on minusta se, että näissä asioissa ei oteta oikein huomioon ihmisten erilaisuutta ja sitä, että ihmisten henkiselle hyvinvoinnille on erilaiset asiat tärkeitä. Olen nykyisin sitä mieltä, että ellei ole todella pakottavaa syytä, niin ihmisten tavalliseen elämänpiiriin kuuluviin valintoihin ei pitäisi ympäristöasioiden nimissä juurikaan puuttua. Esimerkiksi minulle tärkeä on yksityisauto. Rakastan autoilua ja työmatkahetkiä kun jammailen radion tahdissa aamuruuhkassa. Hyvinvointiani huonontaisi paljon, jos joutuisin siirtymään julkisiin tai kimppakyytiin. Jollekin toiselle tärkeää on saada asua haja-asutusalueella syrjemmällä. Tästäkin nykyään innokkaat vihreämieliset syyllistävät, ja ovat sitä mieltä että kaikkien ihmisten pitäisi mieluiten muuttaa tiheästi rakennettuun kaupunkiympäristöön kaukolämpöverkkojen ja muun tehokkaan kaupunki-infrastruktuurin ääreen. Jollekin myös matkustelu on erittäin tärkeää, tai vaikka tietyt ruoka-aineet jotka eivät ole maailman ekologisimpia valintoja.
Laitan siis nykyisin ihmisten hyvinvoinnin ympäristön edelle aina silloin kun ei ole oikeasti pakottavaa syytä rajoittaa ihmisten toimintaa. Joku etäisessä tulevaisuudessa vaaniva ilmastonmuutos ei sitä ole, varsinkin ellei oikeasti pystytä osoittamaan, että juuri tämä kulutus- tai elämäntapatottumus, johon puututaan, on merkittävä vaikutukseltaan. Lisäksi on se ongelma, että yksilön kokonaiskuormitus, esim. hiilijalanjälki, voi olla varsin kohtuullinen vaikka hän harjoittaakin esim. nykyisin tietyissä piireissä lähes rikollisena pidettyä yksityisautoilua, jos hän muuten elää vähän kuormittavasti (itse pidän tärkeimpänä ekotekonani lisääntymättä jättämistä). Yksisilmäinen yksittäisten tottumusten vainoaminen ei vaan toimi ja ahdistaa ihmisiä turhaan. Ja ärsyttävintä se on, jos "valistusta" suorittaa joku punavuorelainen nuori ekohippi, joka itse tykkää asua autottomana kantakaupungissa, ja saarnaa omia mieltymyksiään esimerkkinä toisille aivan erilaisille ihmisille, jotka haluavat eri asioita, kaipaavat eri asioita. Tällaisen tyypin paasauksen kohteeksikin olen joskus joutunut.
Että voipi olla ettei Plussapallo enää tule kauheasti Vihreitä äänestämään ;-)
Ei toki kaikki. Kyllä minä edelleen olen sitä mieltä, että uhanalaisen eläimen niukkoja elinympäristöjä on syytä suojella ja että teollisuudella tulee olla päästörajoja jne. Mutta jotenkin tuntuu että meitä tavallisia, melko kohtuullisia elämäntapoja noudattavia kansalaisia vainotaan nykyisin vihreämielisten taholta ihan liikaa, ja syyllistetään valinnoistamme. Työpaikoillekin ilmestyy heippa-lappuja, jotka muistuttavat milloin valojen sammuttamisesta, milloin roskien erottelusta, milloin kimppakyydeistä. Joskus tekisi mieli kirjoittaa niihin että haistakaa pitkä -----. Reaktio johtuu siitä että tällaista sanomaa tulee joka tuutista ihan liikaa, ja että usein valistuslappujen sävy on yhtä "miellyttävä" kuin metelistä valittavan naapurin heippalapussa.Ongelma on minusta se, että näissä asioissa ei oteta oikein huomioon ihmisten erilaisuutta ja sitä, että ihmisten henkiselle hyvinvoinnille on erilaiset asiat tärkeitä. Olen nykyisin sitä mieltä, että ellei ole todella pakottavaa syytä, niin ihmisten tavalliseen elämänpiiriin kuuluviin valintoihin ei pitäisi ympäristöasioiden nimissä juurikaan puuttua. Esimerkiksi minulle tärkeä on yksityisauto. Rakastan autoilua ja työmatkahetkiä kun jammailen radion tahdissa aamuruuhkassa. Hyvinvointiani huonontaisi paljon, jos joutuisin siirtymään julkisiin tai kimppakyytiin. Jollekin toiselle tärkeää on saada asua haja-asutusalueella syrjemmällä. Tästäkin nykyään innokkaat vihreämieliset syyllistävät, ja ovat sitä mieltä että kaikkien ihmisten pitäisi mieluiten muuttaa tiheästi rakennettuun kaupunkiympäristöön kaukolämpöverkkojen ja muun tehokkaan kaupunki-infrastruktuurin ääreen. Jollekin myös matkustelu on erittäin tärkeää, tai vaikka tietyt ruoka-aineet jotka eivät ole maailman ekologisimpia valintoja.
Että voipi olla ettei Plussapallo enää tule kauheasti Vihreitä äänestämään ;-)
Hei! Ymmärrän kyllä ärtymyksesi ekohippien paasauksesta, kieltämättä itselläkin välillä keittää kuunnella heitä, mutta näin muuten en voisi enempää olla eri mieltä kanssasi. Minusta on sääli, että nämä valistuslaput on tehty sellaiseen muotoon, joka raivostuttaa normaalia kansalaisia ja saa nämä ennemminkin viis veisaamaan ympäristöasioista :(
VastaaPoistaPakko kuitenkin kommentoida muutamaa asiaa. Esim. lause: "Joku etäisessä tulevaisuudessa vaaniva ilmastonmuutos ei sitä ole, varsinkin ellei oikeasti pystytä osoittamaan, että juuri tämä kulutus- tai elämäntapatottumus, johon puututaan, on merkittävä vaikutukseltaan."
Alle 5 minuuttia Googlea tutkailemalla löysin nämä, ja laitan siis lainauksia, ettei kukaan luulisi että keksin nämä päästäni...
"Tiedeyhteisö on jo pidempään ollut hyvin yksimielinen siitä, että ilmastonmuutos on tosiasia. On valitettavaa, että tästä poikkeavat näkemykset, ihmisen osuuden ilmaston lämpenemisessä kiistävät mielipiteet, ovat saaneet tiedotusvälineissä suhteettoman paljon tilaa ja epäilemättä lisänneet epätietoisuutta myös kansalaisten mielissä eri puolilla maailmaa."
"Eräiden arvioiden mukaan ilmastonmuutos on näköpiirissä olevista ihmiskunnan ongelmista jopa vakavin."
"...etenkin viime vuosikymmenten aikana näyttämölle on kuitenkin astunut uusi ilmastoa muuttava tekijä: ihmiskunta."
(http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmastonmuutoskysymyksia)
Ja tässä varsin lyhyesti ja ytimekkäästi:
http://tieku.fi/kysy-meilta/ilmastonmuutos-on-totta
Vielä mainittakoon, että kaikista suurin paha ovat suuryritykset, jotka käyttävät maapallon resursseja häikäilemättä hyväkseen, välittämättä seurauksista. Ja yritykset ovat onnistuneet siirtämään vastuun itseltään kuluttajille. Hehän tekevät vain mitä kuluttaja haluaa.
Ilmastonmuutos ei ole jossain tulevaisuudessa, eikä se ole enää mitään 1970-luvun hippihörhöilyä (näitä hörhöjä löytyy kyllä ihan kaikkien aatteiden kannattajista), vaan siinä on kyse eloonjäämisestä. Haluammeko että ihmiset pystyvät elämään maapallolla vielä 100-200 vuoden päästä? Hyvä puoli on tietenkin, ettei meidän tarvitse olla näkemässä tätä...
Nyt lopetan paasauksen, mutta loppuun vielä asiaan liittyvä harvinaisen hyvä blogikirjoitus kunnon asenteella:
http://kuvainraastaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/150626-ihmisista-jotka-pilaavat-taman-maan
:)
En ole ilmastodenialisti, uskon kyllä että ilmastonmuutos on fakta. Olen aikanaan joskus jollain keskustelupalstoilla jopa väitellyt tämän asian puolesta, luettuani silloisen uusimman koko IPCC:n raportin, ja todettuani millaisilla kevyillä argumenteilla ilmastodenialistit omia juttujaan syytävät. Erityisesti ilmastomallinnuksesta oli tapana rakentaa koominen olkiukkomalli, ja sitten naureskella sille että heh heh, mitä ne tuommoiset simulaatiot muka kertoo. Tuli välillä innokkaimpien denialistien väitteistä mieleen jopa uskovaiset kreationismin puolustajat, ihan samanlainen pakkomielteinen vain yhden näkökulman näkeminen ja toisenlaisten näkökulmien halpamainen naurunalaiseksi kevyin argumentein tekeminen niissä keskusteluissa oli.
PoistaKuitenkin on minusta aika yksisilmäistä puuttua vain yksittäisiin kansalaisten elämäntapavalintoihin, näkemättä koko kuvaa. Erityisen ärsyttävää tämä on, jos tätä puuttumista tekee toinen tavallinen kansalainen, eikä esim. haittaveroista säätävä lainsäädäntökoneisto. Mutta niin, minusta ihmisillä täytyisi olla jopa tilanteessa jossa jostain on tingittävä, mahdollisuus valita mistä juuri hän yksilönä haluaa tinkiä ja mistä ei. Esimerkiksi minulle alkoi kerran lenkillä eräs paasata, että koira on yhtä suuri ympäristöhaitta kuin kaupunkimaasturi. No, ehkäpä niin, mutta minulle ja monelle muulle se koira vaan on henkisen hyvinvoinnin takia erittäin tärkeä ja saisi olla kyllä ihan jumalattoman suuri hätä että koirakaverin seurasta suostuisi luopumaan ympäristösyistä. Yhtä realistista kuin vaatia ihmisiä jotka haluavat lapsia luopumaan lastenteosta koska uudet länsimaiset kuluttajat ne vasta ympäristöä kuormittavatkin!
Mutta joo, oma tunnepohjainen reaktioni on tosiaan tuon valistuksen nykyisen sävyn takia lähinnä "en jaksa välittää" ja "ärsyttää". Ja myös kaikenlaiset pakkokeinot toki aiheuttavat yleensäkin ihmisissä vastareaktioita. On hyvä valistaa, kertoa faktat mikä on tilanne ja mitä omat valinnat siihen vaikuttaa. Mutta heti jos sen lisäksi aletaan astua ihmisten vapaan tahdon tehdä valintansa alueelle, olipa kyse lainsäädännöstä tai sosiaalisesta kontrollista, tulee useimmilla vastareaktio, jossa mieli sanoo, että minähän teen juuri kuten haluan, ettekä te minua kyllä määräile.
Olipa muuten tuossa lopun linkissä harvinaisen ärsyttävä artikkeli, juuri sitä ihmisiä (ainakin minua) palkokasveja nenään imuroimaan kannustavaa laatua... Vahvin vastareaktio tuli kohdassa: "Harva haluaa tuosta vain luopua yltäkylläisen kermaperseisestä elämäntyylistään (tai edes kyseenalaistaa sitä). ". Muutenkin minun silmissä koko kirjoitus on melkoista sisällötöntä ja sekavaa paatosta, jossa on samaan pakettiin laitettu niin maltillinen kuin lainsäädännön vastaisia keinojakin käyttävät aktivismi (nähdään että molemmat on hyvä), epäspesifiä ihmisten (meidän törkeiden kermaperseiden ;-) ) syyllistämistä spesifioimatta tarkkaan mistä syyllistetään jne. Kirjoittaja sai minut kyllä vahvistamaan viher-kielteisyyttäni taas pari piirua :)
En voisi olla ladyn kanssa enempää samaa mieltä. Kutsun sitä itse ekoähkyksi, ja se on tullut juurikin näiden "Ajattele luontoa ennenkuin tulostat" -lappujen takia. Ehkä ikä tekee kyyniseksi?
VastaaPoistaOlen lopettanut lasin-, metallin ja energiajakeen keräyksenkin ihan vain oman mukavuudenhalun takia: kierrätyspisteelle menoa odottavat roskapussit parvekkella alkoivat pännimään. Kun olen tästä mm. kahvipöytäkeskusteiluissa sanonut niin muutamat ovat aloittaneet paasauksen ja osa tullut jälkikäteen kuiskutellen hakemaan itselleenkin synninpäästöä ;)
Voi olla että on tosiaan iästäkin paljon kiinni. En minä ainakaan jaksa olla enää kovin idealistinen, ja on vaikeaa nähdä enää asioita sellaisessa katastrofinuhkien valossa kuin joskus nuorempana. Muistan kun itse olin jossain vaiheessa suorastaan erittäin ahdistunut näistä ilmastonmuutos- ja ympäristöasioista, niin että unissanikin pyöri ydinonnettomuudet, nousevat merenpinnat ja pakolaisvirrat ja niistä seuraavat sodat, viimeiset tuskaisesti uikuttavat jääkarhut sulavilla jäälautoilla jne. Nyt vanhempana tuntuu että maailma rullaa radallaan, ja vaikka huolenaiheita onkin, niin ei ne sittenkään ole ehkä niin akuutteja että niiden takia kannattaa yöuniaan menettää.
PoistaMinä myös olen nykyään vähän provosoinutkin kertomalla avoimesti esim. yksityisautoilua puolustavia näkemyksiäni. Töissä meillä on pari erittäin vihreää tyyppiä ja on hauskaa katsella miten järkyttyneiltä ne näyttää kun yrittävät puhua joukkoliikenteen puolesta ja syyllistää autoilusta, ja minä sanon, että "minähän en niitä karjankuljetusvaunuja käytä, vaan tykkään autoilla" :D Minulla on aina ollut taipumus, että jos minulle esittää kritiikin tietyllä tavalla kärkevästi, niin takaisin tulee ihan taatusti yhtä kärjistetty vastakannanotto.
Asia vaan on niin, että ihmisen hyvinvointi ei voi mennä ympäristön hyvinvoinnin edelle, koska ihminen ei todellakaan voi hyvin, jos ympäristö tuhoutuu. Ja ihmisten todellakin on muutettava elintapojaan, jotta tähän tavoiteeseen päästäisiin. Se ei voi olla vain kivaa harrastelua sillon kun sattuu huvittamaan, siitä kun tulee hyvä mieli.
VastaaPoistaVaikka asiat tuntuisivatkin joskus pieniltä, ovat ne osa isoa elintapojen muutosta, joka vasta voi tuottaa tulosta.
Toisaalta jos ihmiset eivät voi kohtuullisen hyvin, he eivät todennäköisesti tee ympäristönkään kannalta vastuullisia valintoja, vaan päätyvät juurikin "paskat väliä millään"-asenteeseen. Demokraattisissa yhteiskunnissa on varsin vaarallista myös ympäristön kannalta, jos suuressa osassa kansaa ympäristöasiat alkavat herättää lähinnä vastarintaa.
PoistaJa ne alkavat, jos ihmiset kokevat että heitä painostetaan ja pakotetaan ulkoapäin asioihin, joita he eivät halua JA joille he itse eivät koe riittävää tarvettakaan. Ongelmaa tuskin olisi, jos kaikki näkisivät asian niin että ympäristö todella on tuhoutumassa ja että on viimeiset hetket tehdä jotain asialle. Silloin suurimman osan järki varmasti sanoisi että on pakko tinkiä monesta asiasta, vaikkei se oikein kivaa olekaan. Mutta kun moni ei näe ympäristön tilaa niin kriisiytyneenä, niin silloin on vaikea hyväksyä myöskään pakkotinkimistä oikein mistään. Eli ajattelen, että ensin pitäisi saada ihmisille riittävän hyvin perusteltua, että tarve muutoksiin on todellinen, ja myös se millaiset muutokset oikeasti ovat merkittävästi vaikuttavia. Ettei tehtäisi niin paljon niitä kansalaisia ärsyttäviä lillukanvarsiin takertumisia, joissa jotkut mökeissään asuvien mummojen pissat on niin suuri ongelma, että heidät on pakotettava hankkimaan kalliit jätevedenkäsittelyjärjestelmät ympäristön pelastamisen nimissä...