Polta hermosi aikuisten värityskirjalla!
Mulla meni viikonloppu hätätöiksi. Perjantaina tissuttelin kaljaa ajatuksella että huomenna saan maata koko päivän nauttimassa veltosta krapulatilasta sängyssä ja sohvalla. Lauantaina heräsin kuitenkin puolen päivän jälkeen kammottavaan puhelimen pirinään. Töistä, asiakas. Hätätilanne, ohjelmisto-ongelma tuotannossa. Sellainen joka voi vaikuttaa merkittävästi erittäin monien kansalaisten arkeen. No, kai minä sitten voin katsoa, kun kotona tässä vaan olen... Asia ratkesi, mutta sunnuntaina tuli toinen pienempi ongelma, jonka jouduin selvittämään klo 9 aikaan. Tämän jälkeen oli hermot ihan ylikierroksilla, naamaa kuumotti ja tuskanhiki tippui otsalta. Menin ostamaan jotain syötävää lähi-Alepasta. Kunnes huomasin siellä kassalla jonottaessani lehtihyllyssä Aikuisten värityskirjan, jonka luvattiin rentouttavan. Olin lukenut että nämä on muotia, joten päätin kokeilla.
Tykkään joskus piirtää tai askarrella, mutta mulla ei ole yhtään luovuutta, en siis itse keksi mitään. Siinä mielessäkin värittäminen voisi olla sopivan yksinkertaista puuhaa. Vähän alkoi jo epäilyttää kun katsoin kirjan värityskuvia: kaikki kauhean pikkutarkkoja ja yksityiskohtaisia.
Valitsin sellaisen jossa sentään oli jotain hahmojakin eikä pelkkää koko sivun toistuvaa pikkutarkkaa abstraktikuviota. Valintaan vaikutti myös se, että mulla ei ollut kuin noin 10 puuvärikynää, ja niistä oli 3 vihreitä, joten kasvin lehtiä paljon sisältävä kuva oli jees.
Kokemus osoittautui kuitenkin ihan muuksi kuin rauhoittavaksi, rentouttavaksi ja virkistäväksi, mitä kansi lupaa. Hermohan siinä meni, kun huonoja ikivanhoja Pirkka-puuvärikyniä sai painaa ranteensa kipeiksi että niistä edes lähti väriä paperiin, ja muutenkin se koko pikkutarkka nyhrääminen pienenpienten lehtien kanssa. Minä olisin enemmän kaivannut vaikka isojen pintojen suttaamista mustaksi, verenpunaiseksi, myrkynvihreäksi ja yleensä paremmin sunnuntaina töihin yllättäen joutumista vastaavaan mielentilaan sopivaksi rumaksi sotkuksi. Alimmaisen kuvan verran riitti kärsivällisyys ja ranteet, sitten oli pakko lopettaa. Ehkä teen tuon joskus vielä loppuun. Ehkä. Tai sitten poltan pihassa koko kirjan ja tunnen suurta iloa, kun olen saanut hävitettyä moisen nyhräämis-kidutusvälineen ihmiskuntaa, tai ainakin minua piinaamasta!
Tykkään joskus piirtää tai askarrella, mutta mulla ei ole yhtään luovuutta, en siis itse keksi mitään. Siinä mielessäkin värittäminen voisi olla sopivan yksinkertaista puuhaa. Vähän alkoi jo epäilyttää kun katsoin kirjan värityskuvia: kaikki kauhean pikkutarkkoja ja yksityiskohtaisia.
Valitsin sellaisen jossa sentään oli jotain hahmojakin eikä pelkkää koko sivun toistuvaa pikkutarkkaa abstraktikuviota. Valintaan vaikutti myös se, että mulla ei ollut kuin noin 10 puuvärikynää, ja niistä oli 3 vihreitä, joten kasvin lehtiä paljon sisältävä kuva oli jees.
Kokemus osoittautui kuitenkin ihan muuksi kuin rauhoittavaksi, rentouttavaksi ja virkistäväksi, mitä kansi lupaa. Hermohan siinä meni, kun huonoja ikivanhoja Pirkka-puuvärikyniä sai painaa ranteensa kipeiksi että niistä edes lähti väriä paperiin, ja muutenkin se koko pikkutarkka nyhrääminen pienenpienten lehtien kanssa. Minä olisin enemmän kaivannut vaikka isojen pintojen suttaamista mustaksi, verenpunaiseksi, myrkynvihreäksi ja yleensä paremmin sunnuntaina töihin yllättäen joutumista vastaavaan mielentilaan sopivaksi rumaksi sotkuksi. Alimmaisen kuvan verran riitti kärsivällisyys ja ranteet, sitten oli pakko lopettaa. Ehkä teen tuon joskus vielä loppuun. Ehkä. Tai sitten poltan pihassa koko kirjan ja tunnen suurta iloa, kun olen saanut hävitettyä moisen nyhräämis-kidutusvälineen ihmiskuntaa, tai ainakin minua piinaamasta!
Täällä yksi kohtalotoveri! Ostin kanssa värityskirjan ja ajattelin sen olevan mukavan rauhoittavaa puuhaa. Hitot oli. Sisäinen perfektionistini otti vaan lisää kierroksia kun väritys oli pikkutarkkaa ja valitsin mielestäni vielä rumat värit. Värityskirja odottelee laatikossa uutta kotia.
VastaaPoistaJoo minuakin harmitti ihan kohtuuttomasti jos meni ihan vähänkään väriä yli viivan, joten jatkuva harmitus oli seuralaisena. Ja se kuinka hitaasti homma valmistuu, äyh, ei sovi tällaiselle vähemmän zen-henkiselle äärimmäisen ratkaisukeskeiselle ihmiselle joka haluaa saada hommat äkkiä valmiiksi, suorinta mahdollista tietä.
PoistaOlen niin samaa mieltä, kaikki aikuisten värityskirjat näyttävät todella epämiellyttäviltä. Siksipä aionkin ostaa itselleni lasten värityskirjan.
VastaaPoistaLasten väritysikirja onkin mainio idea! Niissä on isot, helposti väritettävät selkeät kuvat. Sellaista minäkin voisin sopivana hetkenä väritellä :D
PoistaTässä näkee miten järjestelmällisesti on alettu alhaalta värittämään ja sen jälkeen on väritetty ne dominoivimmat kuvat.Kun ajatus olisi hieman päinvastaista. En ymmärtänyt aikaoinaan insinööripoikaystävääni kritisoidessaan muusikoita,jotka vielä ovat ihan tosissaan soittimiensa äärellä.Onhan se kieltämättä hauskan näköistä kun äänet laittaa pois vielä ja katsoo mykkää lavaesiintymistä.Silloin itsekkin hoksasin miten hölmöä se ehkä on ihmisten mielestä,jotka järjellä pperustelee kaiken.Ja tästä eteenpäin,joskus radiossa oli kommentoimassa omia mielipiteitään joku henkilö,että taiteelisten alojen korkeakouluopiskelijoiden tukia voisi leikata tai edes kyseenalaistaa.Olen tässä asiassa erittäin samaa mieltä.
VastaaPoistaLuulen, että noiden aikuisten värityskirjojen (katselin useampaa Suomalaisessa kirjakaupassa vähän aikaa sitten) suosio perustuu siihen, että henkistä, abstraktia työtä tekevien ihmisten tarve konkreettiseen valmiiksisaamiseen tyydyttyy. Vaikeasti mitattavat tulokset työelämässä ikään kuin kompensoituisivat tämän harrastuksen kautta. Pakko kuitenkin sanoa, että mun mielestä ne kuviot oli ihan liian yksityiskohtaisia! Itse tyydytän valmiiksisaamisen ja esteettisen nautinnon tarpeita tekemällä käsitöitä, just neuloin pikkuruiset sukat ensimmäiselle lapsenlapselle (en ole mikään mummo, vaan virkeä 52-v.)...Eli vaikka siinä värityskirjahommassa jotkut näkee infantiileja piirteitä, niin on siinä tietty logiikkansakin, ihan ymmärrettävä sellainen! Väreistäkin on ihana nauttia, itsellä menee aina holtti kangas- ja lankakaupoissa juuri niiden vuoksi. Ja Plussis, jos susta tuntui että pitäis vetää vähän isommalla siveltimellä, niin mikäs pakko niitä ääriviivoja on noudattaa? Siitä vaan sutimaan vaikka koko sivu samalla värillä :D :D :D
PoistaMulla oli tosiaan tarkoitus värittää tuo alhaalta ylös, mutta kun alkoi hermo mennä hitaaseen valmistumiseen, ajattelin että värittämällä nopeasti noita isompia kuvioita ensin, tulisi ehkä tunne että jotain saa aikaiseksikin eikä vaan nyhrää turhaan.
PoistaNoista taiteellisten alojen, ja myös urheilun tms tuista... Minusta on hieno vauraan ja sivistyneen yhteiskunnan merkki, jos tuollaisiakin kulttuuriin liittyviä asioita voidaan tukea. Mutta kieltämättä tällaisessa tilanteessa, jossa leikataan köyhiltä, ja esim. Hesarissa oli hiljattain juttu siitä miten ihmisillä ei ole varaa ostaa heille määrättyjä lääkkeitä, niin minusta erittäin vakavasti pitäisi kyseenalaistaa tukien maksaminen elämälle ei-välttämättömille asioille.
Tässä vastaan anononyymille jonka kirjoituksessa on aikaleima 2.08...
VastaaPoistaMun työssä tosiaan täytyy saada valmiiksi paljon ja nopeasti, vaikkei sitten fyysisiä objekteja niin kuitenkin ohjelmistoja, joissa näkee tekemänsä toiminnan konkreettisesti. Valmiiksisaamisen tarve tai suorastaan pakko siis tyydyttyy töissä tarpeeksi ja enemmän kuin tarpeeksi ;)
Itse ajattelin että värityskirja voisi rentouttaa sitä kautta että tekeminen olisi rentoa ja mukavaa ja ei tarvitse saada valmiiksi mitään ainakaan aikataulun mukaan, mutta oli sittenkin itselleni liian hidasta ja vaivalloista touhua että olisin siitä nauttinut. Työkin on jo pikkutarkkaa nysväämistä, ei semmoista enää vapaa-ajalla tahdo.
Tuosta väreistä nauttimisesta tuli mieleen, että kun väritin noita, tuli mieleen että nauttisin tästä paljon enemmän, jos saisi tehdä sen tietokoneohjelmalla, eli että olisi nuo kuviot, mutta ei tarvisi kynällä värittää vaan idea olisi designata mieleisiään väriyhdistelmiä kuvioihin, ja ohjelma hoitaisi itse värittämisen kun vaan klikkaisi että tämännäköiseen kuvioon tätä väriä, tuonnäköiseen tuota.
Oletko ajatellut, että palapelien kokoamisen yhteydessä voisi päästä samaan Zen-tilaan?Siinä ei sentään tarvitse miettiä luovuutta.
VastaaPoistaOlen muuten joskus tehnyt sellaisia isoja palapelejä. Ongelmaksi niiden kanssa tuli se, että niin kauan kuin kokoaminen on työn alla, niitä on vaikea helposti saada "pois silmistä" johonkin siististi. Ja sitten se, että mitä niille tekee kun palapeli on valmis. En oikein tykkää sellaisista palapelitauluista seinilläkään.
PoistaAika kauheeta jälkee olet saannu aikaseks : ) Idea on varmaan se,että tätä ei suoriteta, vaan keskitytään ja päästään flow-tilaan, missä tekeminen on idea, ei päämäärä.
VastaaPoistaMä kun taas olin itse jälkeen oikein tyytyväinen - on onni kun ei ole silmää sellaisille asioille niin voi tyytyväisenä tehdä :D
PoistaTuo flow-tila on kyllä mulle ihan täysin vieras tila koko elämän aikana. Joskus olen siitä lukenut ja ihmetellyt, että mitään sellaista en ole kyllä koskaan kokenut. Aina kun teen jotain, teen sitä päämäärän takia, ja se on jossain määrin itsensä pakottamista. Sohvalla köllimistä ja nukkumista lähinnä teen ilman päämäärää ja niistä nautinkin valtavasti, mutta niitä ei varmaan lasketa tekemiseksi ;)
Ai oikeesti kauheetako? Mun mielestä toi on tosi hieno! Tuli heti mieleen Rosvo Rudolf eli lapsuuteni suurin suosikki ja muut tsekkiläiset piirretyt. Tai joku keittiöpyyhe. Aivan ihana ja värit sointuu yhteen hyvinkin sopivasti.
PoistaEn minäkään siinä mitään kauheaa näe, no toki varsinkin tuo 1 vihreä sävy on vähän epätasaisesti väritetty niin että kynän jäljet näkyy, koska oli jotenkin kuivahtanut kynä josta ei meinannut saada mitään tulemaan paperiin. Tuollaisista kirkkaista väreistä taas itse tykkään vaan, mulle kirkas turkoosi ja tulipunainen on yksiä lempiyhdistelmiä muutenkin, kun värikäs "paratiisilintu" olen.
PoistaEn ole itsekkään päässyt koskaan mihinkään flow,-ja zen tiloihin taikka mihinkään muihinkaan maasta irtautuimskokemuksiin.Kaljalla pääsee paljon lähemmäksi itseään kuin nämä hihhulit mielikuvitusleikeillään.Joskus mainostettiin jotain jooga-tuntia mikä sopii kaiken ikäisille ja kokoisille.Ajattelin heti sen olevan pilates-tyyppistä venytystä hieman rauhallisempaan tahtiin joten sinne siis.Ne olivatkin elämäni pisimmät 2,5 tuntia!En vaan saanut mitenkään kuvitelluksi syliini näkymätöntä palloa mitä heijjattiin puolelta toiselle.Pahin oli se viimeinen 45 minuuttia maaten lattialla ja kuvitella kuumia pisteitä itsessään ja antaa maailman syleillä kehoa.Se loppu siihen se.
VastaaPoistaEhkä me kaikki ei vaan olla järin zen- tai jooga-henkisiä ihmisiä. Tiedä sitten onko se vika vai vaan neutraali ominaisuus. Yleisesti ottaen kai on hyvä että meitä ihmisiä on erilaisia, joten olisin taipuvainen uskomaan että meillekin on käyttöä, jotka ei ehkä olla maaiman syvällis-henkisimpiä tai luovimpia tms.
PoistaÄlä vielä polta kirjaa, kokeile ensin hyvillä, laadukkailla värikynillä. Voisin kuvitella, että joillain 10 vuotta vanhoilla kuivahtaneilla halpiskynillä värittämisestä saa tehokkaasti sen vähäisenkin idean pois. Mun kokemuksen mukaan kaikki muka-halvat harrastukset hölkästä alkaen ovat kuitenkin oikeasti välineurheilua, miksei siis värityskin.
VastaaPoistaEi niin, että itse tajuaisin koko väritysbuumia. Mitä seuraavaksi, aikuisten tutteja? Rauhoittavathan nekin. :D
Aikuisten tutti olisikin hauska idea. Olisi töissä kiva nähdä avokonttorissa siellä olevat vakavat, aikuiset ihmiset lussuttamassa tuttia :D
Poista