Yhteiskuntasopimuksesta väännetään taas
Tämä yhteiskuntasopimusasia on hiertänyt meikäläistä siitä asti, kun uusi hallitus siitä ensimmäisen kerran puhui. Yhteiskuntasopimuksen kuvittelisi viittaavan johonkin vapaaehtoiseen solidaarisuuteen, mutta heti alusta asti tämä kuvio tuntui enemmän mafiatyyliseltä kiristykseltä: joko te hallintoalamaiset suostutte, tai sitten mätkäisemme teitä tuntuvilla lisäleikkauksilla, jotka lisäävät kurjuuttanne, erityisesti ennestään vähäosaisten kurjuutta.
Lisäksi ihmetytti vähäinen järkiperusteiden esittäminen toimenpiteiden välttämättömyydelle. Pakko pakko, Suomella on paljon velkaa, tarvitaan tuottavuusloikka (mitähän sekin loikka edes tarkoittaa), hoettiin. Mutta minkäänlaisia perusteita sille, millä tapaa erityisesti tämä tavoiteltu yhteiskuntasopimus sitten auttaisi maan ongelmiin, ei oikein esitetty.
Minusta vaikuttaa siltä, että Sipilä on pelkkä elinkeinoelämän äänitorvi tässä. Elinkeinoelämälle taatusti kelpaa oikein hyvin ehdotetut toimenpiteet, jotka käytännössä tarkoittavat palkanalennusta ihmisille, kun kerran jatkossa samalla palkalla täytyy tehdä enemmän työtä (nehän ovat ehdottaneet yksikkötyökustannusten laskemista 5%:lla sillä keinoin, että työaikaa pidennetään mutta palkkoja ei vastaavasti nosteta). Osan väestä voi jopa potkia pois, kun ne entiset tekevät pidempää päivää.
Ei mene kyllä meikäläisen pieneen päähän perille oikein se logiikka, että miten markkinatilanteessa, jossa tuotteita ja palveluita ei laskusuhdanteen takia oikein muutenkaan tahdota saada kaupaksi,. työllisyyttä parantaisi se, että nyt vielä työelämässä olevat (onnekkaat?) pannaan tekemään pidempää päivää. Vaikea uskoa että tämä tuottavuusloikka yhtäkkiä saa kaikki ostamaan Suomesta muiden maiden sijaan, niin että työpaikkoja syntyisi äkillisen kysynnän lisääntymisen myötä. Pessimistinä ennustan että jos sopimus tulee, firmojen tulokset voi hieman parantua kun työvoimaa voi vähentää saman tuotoksen tuottamiseksi, mutta että kansantalous tai työllisyys ei hyödy mitään, päinvastoin. Täytyy toivoa että olen väärässä, jos se sopimus nyt tulee...
Toivoisin kyllä että ei tule, ei ainakaan näillä nykyisillä hallituksen ehdoilla. Parasta olisi jos kansa sanoisi ei sopimukselle, mutta ei myös leikkauksille, ja kantaisivat huonot vallanpitäjät konkreettisesti ulos sieltä eduskunnasta. Joissain maissa sellaistakin on tapahtunut, jos kansa on kokenut että nyt ei kyllä valtaa pitävät pidä yhtään kansan puolta vaan päinvastoin kusevat linssiin. Suomessa niin ei kyllä tapahdu, liian lauhkealuontoista ja alistuvaa kansaa ollaan.
Huonojen vaihtoehtojen väliltä tässä siis valitaan, ja luultavasti prosessin jälkeen kansalaiset syyttelevät toisiaan lopputuloksen huonoudesta, koska kaikissa vaihtoehdoissa osuu kipeästi suureen joukkoon ihmisiä. Jos ay-puoli ei anna periksi, ja yhteiskuntasopimusta ei tule, niin sitten tulee leikkaukset, ja duunareita syytetään niistä. Jos sopimus tulee, se saattaa entisestään huonontaa työllisyystilannetta ja työssä olevien hyvinvointia ja jaksamista, mistä toivottavasti edes syytökset menevät oikeaan osoitteeseen eli hallituksen suuntaan, eikä toisia kansalaisten ryhmiä vastaan.
Lisäksi ihmetytti vähäinen järkiperusteiden esittäminen toimenpiteiden välttämättömyydelle. Pakko pakko, Suomella on paljon velkaa, tarvitaan tuottavuusloikka (mitähän sekin loikka edes tarkoittaa), hoettiin. Mutta minkäänlaisia perusteita sille, millä tapaa erityisesti tämä tavoiteltu yhteiskuntasopimus sitten auttaisi maan ongelmiin, ei oikein esitetty.
Minusta vaikuttaa siltä, että Sipilä on pelkkä elinkeinoelämän äänitorvi tässä. Elinkeinoelämälle taatusti kelpaa oikein hyvin ehdotetut toimenpiteet, jotka käytännössä tarkoittavat palkanalennusta ihmisille, kun kerran jatkossa samalla palkalla täytyy tehdä enemmän työtä (nehän ovat ehdottaneet yksikkötyökustannusten laskemista 5%:lla sillä keinoin, että työaikaa pidennetään mutta palkkoja ei vastaavasti nosteta). Osan väestä voi jopa potkia pois, kun ne entiset tekevät pidempää päivää.
Ei mene kyllä meikäläisen pieneen päähän perille oikein se logiikka, että miten markkinatilanteessa, jossa tuotteita ja palveluita ei laskusuhdanteen takia oikein muutenkaan tahdota saada kaupaksi,. työllisyyttä parantaisi se, että nyt vielä työelämässä olevat (onnekkaat?) pannaan tekemään pidempää päivää. Vaikea uskoa että tämä tuottavuusloikka yhtäkkiä saa kaikki ostamaan Suomesta muiden maiden sijaan, niin että työpaikkoja syntyisi äkillisen kysynnän lisääntymisen myötä. Pessimistinä ennustan että jos sopimus tulee, firmojen tulokset voi hieman parantua kun työvoimaa voi vähentää saman tuotoksen tuottamiseksi, mutta että kansantalous tai työllisyys ei hyödy mitään, päinvastoin. Täytyy toivoa että olen väärässä, jos se sopimus nyt tulee...
Toivoisin kyllä että ei tule, ei ainakaan näillä nykyisillä hallituksen ehdoilla. Parasta olisi jos kansa sanoisi ei sopimukselle, mutta ei myös leikkauksille, ja kantaisivat huonot vallanpitäjät konkreettisesti ulos sieltä eduskunnasta. Joissain maissa sellaistakin on tapahtunut, jos kansa on kokenut että nyt ei kyllä valtaa pitävät pidä yhtään kansan puolta vaan päinvastoin kusevat linssiin. Suomessa niin ei kyllä tapahdu, liian lauhkealuontoista ja alistuvaa kansaa ollaan.
Huonojen vaihtoehtojen väliltä tässä siis valitaan, ja luultavasti prosessin jälkeen kansalaiset syyttelevät toisiaan lopputuloksen huonoudesta, koska kaikissa vaihtoehdoissa osuu kipeästi suureen joukkoon ihmisiä. Jos ay-puoli ei anna periksi, ja yhteiskuntasopimusta ei tule, niin sitten tulee leikkaukset, ja duunareita syytetään niistä. Jos sopimus tulee, se saattaa entisestään huonontaa työllisyystilannetta ja työssä olevien hyvinvointia ja jaksamista, mistä toivottavasti edes syytökset menevät oikeaan osoitteeseen eli hallituksen suuntaan, eikä toisia kansalaisten ryhmiä vastaan.
 |
| Eräs bullshit bingon versio tämäkin |
Yhteiskuntasopimustahan ei sitten saatu aikaan. Mitäs sitten, saamme nähdä.
VastaaPoistaTiedät varmaan nämä nuoret naiskoodarit, jotka levittävät koodaamisen maailmaa mullistavaa ilosanomaa. Tänään Ylen aamutelevisiossa asiaansa hehkuttivat Tuuti Piippo ja Linda Liukas,.Piippo on kirjoittanut kirjan Futuremakers, ja Linda satukirjan koodaammisesta. Hän muuten aivan vasta oli samaisessa ohjelmassa kertomassa kirjastaan.
Olen se kylän raitilla vastaan tulevien tervehtijä ja small talk -tyyppi:), mutta hieman överiksi minusta meni mielettömän hymyilyn tehostama koodaamisen ilosanoma. Mutta en minä kai mikään tulevaisuudentekijä olekaan:) Kieltämättä Tuuti ja Linda vaikuttavat todella uskovan itseensä.
Minä olen iloinen ettei saatu sopimusta aikaan. Varmaan tästäkin paskaa käteen tulee, mutta kuinka paljon sitä suomalaiset suostuvat nielemään on eri juttu. Jossain sekin raja varmasti kulkee, missä sanotaan että ei, vaikka äänestimme teitä, niin tätä emme halunneet.
PoistaKoodaamisen ilosanoma :D Lähes 20 vuotta koodaamista ammatikseni tehneenä oikein naurattaa :D Ensinnäkin: it-alalla on valtava työvoiman ylitarjonta, ja koodareita jopa uusiokoulutetaan lähihoitajiksi, putkimiehiksi ja ties miksi. Eli ei niin kauheasti nyt kannattaisi nuorille hehkuttaa että koodaamisen opettelu on tie hienoon tulevaisuuteen.
Toinen juttu on se, että ei tässä hommassa ole oikeasti mitään hienoa. Toisin kuin myytit väittävät, se ei vaadi kummoista älykkyyttä, keskiverto riittää. Se vaatii lähinnä tylsyyden sietämistä ja hyviä istumalihaksia, niin että vaikka ulkona paistaa aurinko ja olisi kiva lähteä rannalle, jaksaa pohtia jotain itsessään äärimmäisen tympeää teknisluontoista ongelmaa.
Se vaatii myös it-alan työelämän älyttömien ja alati vaihtuvien "kohkotusten" sietämistä. Tai sitten ei. Itse olen aina aktiivisesti vastustanut niitä, mitä moni pitää riskinä joutua irtisanotuksi, mutta ilmeisesti sitten asiaosaamiseni on ollut sen verran hyvää, että minua ei ole haluttu potkia pois, vaikka olen ääneen sanonut asioita joita moni on ajatellut mutta ei ole uskaltanut sanoa, kuten että "tämä Scrum on minusta ihan perseestä, ja ryhmäkuri on pahempi kurin muoto kuin perinteinen pomon kuri" tai "jaa, uusi 'silver bullet' joka muka ratkaisee tämän ongelman, samaa vanhaa paskaa markkinointijargonilla kuorrutettuna" :D
Tässä yhteiskuntasopimuksessahan mättää se, että jos työntekijöihin ja tukia saaviin kohdistettiin rankkoja toimia, niin työnantajiin ja rikkaisiin olisi myös pitänyt kohdistaa rankkoja - ja järkeviä!- toimia; veronkierron vähentäminen, parhaimpana esimerkkinä yritysten verojen maksaminen ulkomaille, ja kaikista turhimman tuen eli varakkaiden lapsilisän tarveharkintaiseksi muuttaminen. Jostain syystä mitään näitä paremman väestön etuja ei ole haluttu poistaa, vaikka on muka kriisitilanne ja kaikkien täytyy osallistua. Mielestäni hallituspuolueet todella ovat elinkeinoelämän ja varakkaiden juoksupoikia.
PoistaJoo, tuo siinä älyttömintä onkin, että talkoisiin täytyy osallistua lähinnä köyhimpien. Sipilän puheet siitä että varakkaammat voi sitten vapaaehtoisesti osallistua ovat suorastaan loukkaavia, koska muilla ei ole tällaista samanlaista valinnanvaraa että huvittaako minua nyt osallistua vai ei. Joku eläkeläinen jolta asumistuet pienenee, tuskin haluaisi osallistua, tai opiskelija, mutta heiltä ei kysytä.
Poista