Tipaton tammikuu ja muuta uuden vuoden touhuilua

Tammikuu, ankea tipaton (ja pitkä ja hipaton)

Uudenvuodenaaton melkoinen juominen (josta en tosin juurikaan valitettavasti tullut kauheasta viinan määrästä huolimatta känniin) ja varsinkin sitä seuraavan päivän iltaan asti jatkunut koomakrapula saivat minut tekemään päätöksen, että tänä vuonna aion viettää aina vähän naureskelemani tipattoman tammikuun. Yleensä olen duunissa vitsaillut sellaisen viettäjille, että mulla on ämpärillinen tammikuu, koska täytyyhän jonkun pitää huoli siitä ettei valtio menetä verotuloja teidän tipattomien hörhöjen takia ;-) 

Mutta nyt sitten kokeillaan itsekin. Enpä olekaan aikuisella iällä niin pitkään täysin selvin päin ollut kuin kokonaista kuukautta. Viime vuonna tosin paljon varsin vähällä juomisella, mutta ruoan kanssa olen lasin viiniä juonut useimpina päivinä. Sitä varmasti tulen vähän päivällisten kanssa kaipaamaan, mutta eiköhän ilmankin pärjää. Joulukuun megaretkahduksen jälkeen kaipaan tunteen, että minä onnistun edes JOSSAIN mitä päätän, ja tämä tipaton voisi olla sopiva haaste jonka varmaan jaksan, rajallisen keston takia.

Harkitsen tässä jonkun kuntoiluvälineen hankkimista

Minä, paatunut liikunnan, ja erityisesti hikoilun ja hengästymisen, vihaaja :-o Kotoa en iltaisin mihinkään oikein pääse, kun koirille tulisi liikaa yksinoloa, mutta ei tämän tarvitse olla tekosyy ettei liiku oikein yhtään. Voisihan sitä hankkia jonkun kuntopyörän tai stepperin ja sillä hankkia hien pintaan vaikka  samalla kun katselee telkkaria. Ärsyttää jo itseänikin, että jos kävelen joskus töissä pari kerrosta rappusia hissillä menemisen sijaan, olen hengästymisestä ihan loppu ja puuskutan 5 seuraavaa minuuttia nolosti...

Työryhdistäytyminen

Minulla on viimeiset pari vuotta ollut töissä aika leipääntynyt fiilis. Asenne on ollut vähän se, että hoidan

pakollisen minimin, niin etten ole mielestäni irtisanomisuhan alla, mutta en kyllä yhtään enempää. Olen jättänyt hommia viime tinkaan, surffaillut webissä työpäivinä ja sitten tehnyt työt vasemmalla kädellä hutaisten parissa päivässä ennen deadlinea. Nyt olen tajunnut, että tämä tapani ajatella työstä "vittu mitä paskaa, mutta täytyy jotenkin selvitä" tekee siitä entistä vastenmielisempää. Haluan opetella taas tekemään työni tunnollisesti ja yrittämään tehdä laatutyötä, enkä vain jotain riittävän hyvää mistä en joudu suorastaan vaikeuksiin.

Ja se laihdutus tietysti

Eiköhän sen suhteen palailla vanhoille toimiviksi todetuille linjoille eli Kiloklubiin kirjailua ja 1500 kcal päivässä. Toivon kovasti, että olisin viime vuodesta oppinut, että repsahduksiin ei todella kannata ainakaan useaksi päiväksi sortua, koska niiden vaikutuksia voi joutua laihduttamaan taas pois viikko- tai kuukausitolkulla. Meikäläisen tuntuu olevan helppo ja nopea lihoa, mutta hidas ja työläs laihtua. Ällöttää ajatuskin että lihoin joulukuussa 6 kg. Mutta eipä se läski ällöttelemällä ja valittamalla lähde, joten täytyy vaan alkaa taas kurinalaisemmaksi.