Jumittaa, niin paino kuin kaikki muukin
Nyt minulla on sitten ensimmäistä kertaa semmoinen oikeasti mystinen painojumitus tullut vastaan. Aina ennen, kun on paino ollut laskematta tai noussut, siihen on ollut havaittavissa ihan selkeä syy, on ollut selvää että kaloreita on tullut jossain kohtaa liikaa ja niinpä paino on sitten reagoinut miten on.
Mutta tällä kertaa kumma ilmiö. Olen viettänyt tipatonta tammikuuta, joten ei ole mitään kaljoittelemaan sortumisia takana. En ole muutenkaan syönyt kohtuuttomasti lukuunottamatta nyt tuota parin sairaspäivän irtokarkilla ja sokerilimsalla elämistä. Muina päivinä tammikuussa kalorinsaanti on Kiloklubi-kirjausten mukaan vaihdellut 1350 ja 1570 välillä. Ja silti, paino oli tänä aamuna täsmälleen sama kuin joulukuun lopulla, 69 kiloa. Viime viikolla se jossain vaiheessa kävi tilapäisesti vähän alle, mutta noussut takaisin. Omituista. Ja turhauttavaa myös! Ei uskalla enää edes tarttua Nutrilett-kuuriinkaan kun se viimeinen kokeilu johti siihen että sen jälkeen olin niin nälkäinen että olisin kahden viikon ajan syönyt vaikka naapurilta lehmän päivässä karvoinen päineen, jos asuisin maalla missä naapurilla olisi lehmiä. Tammikuun loppuun ajattelin vain katsoa jos se tästä alkaisi laskea taas tuo paino. Jos ei, sitten täytyy miettiä jotain kiristyksiä kalorinsaantiin ja/tai kulutuksen lisäämistapoja.
Mutta tällä kertaa kumma ilmiö. Olen viettänyt tipatonta tammikuuta, joten ei ole mitään kaljoittelemaan sortumisia takana. En ole muutenkaan syönyt kohtuuttomasti lukuunottamatta nyt tuota parin sairaspäivän irtokarkilla ja sokerilimsalla elämistä. Muina päivinä tammikuussa kalorinsaanti on Kiloklubi-kirjausten mukaan vaihdellut 1350 ja 1570 välillä. Ja silti, paino oli tänä aamuna täsmälleen sama kuin joulukuun lopulla, 69 kiloa. Viime viikolla se jossain vaiheessa kävi tilapäisesti vähän alle, mutta noussut takaisin. Omituista. Ja turhauttavaa myös! Ei uskalla enää edes tarttua Nutrilett-kuuriinkaan kun se viimeinen kokeilu johti siihen että sen jälkeen olin niin nälkäinen että olisin kahden viikon ajan syönyt vaikka naapurilta lehmän päivässä karvoinen päineen, jos asuisin maalla missä naapurilla olisi lehmiä. Tammikuun loppuun ajattelin vain katsoa jos se tästä alkaisi laskea taas tuo paino. Jos ei, sitten täytyy miettiä jotain kiristyksiä kalorinsaantiin ja/tai kulutuksen lisäämistapoja.
Jumittaa myös muu elämä
Viime aikoina minulle on tullut uusi ärsyttävä taipumus: en meinaa saada aloitettua mitään. Tämä vaivaa ihan joka asiassa, olipa homma mikä pitäisi hoitaa koiranulkoilutus, työtehtävä tai vaikka blogiin kirjoittaminen. Nytkin kello on 22:49, ja istuin tähän koneelle klo 21 aikomuksenani tehdä postaus ja sitten jotain muuta. Mutta ei. Istun ahdistuneena ja välttelen tehtävään tarttumista surffaamaalla pakkomielteenomaisesti nettisivuja, jotka eivät minua edes kiinnosta (luin juuri Vauva-palstalta yli 20-sivuisen ketjun kummittelusta kokonaan, vaikkei se kiinnostanut minua ollenkaan). Toimeen tarttumisen ajatus herättää ahdistusta, vaikkei toimi olisi mitenkään epämiellyttäväkään. Olen vältellyt jopa Aku Ankan taskukirjan lukemista, ei vaan saa aloitettua vaikka tahtoo.
Puhumattakaan siitä millaiseksi meno on mennyt töissä. Aamulla sinne, ja sitten työpäivänalun työnvälttelyt käyntiin. Nämäkin pääosin koostuvat ahdistavan työnteon välttelemisestä nettisurffauksella. Ennen surffasin, koska halusin katsoa jotain netistä, nyt surffaan koska jotenkin ahdistaa aloittaa työtä. Ja sitten tietysti ahdistaa sekin, että ne työt kasaantuu ja kiireellistyy, kun niitä välttelee. Vaan silti ei meinaa saada pakotettua itseään toimeen. Minun päästäni on johonkin kadonnut se tomera sisäinen ääni, joka ennen sanoi hommia lykkäämään kehottaville äänille, että kuule ei käy, nyt tämä hoidetaan alta pois ja sen jälkeen ehkä vähän voit rentoutua. Tai ehkä se ei ole kadonnut, se ei vaan saa enää aikaan toimeen tarttumista vaan pelkän ahdistuksen siitä että PITÄISI tarttua toimeen.
Toivottavasti tämä on vain univajeen seurausta ja ohimenevää. Olen nimittäin aina vähäuninen viikolla, mutta viimeiset pari viikkoa on ollut ihan todella huonoa nukkumisen kanssa, kun klo 22 illalla alkaa tulla ihan ylitsepursuavan energinen olo, ja se kestää johonkin aamuneljään. Siinä sitten makaat sängyssä kun päässä vilistää mielikuvat, fantasiat, suunnitelmat, ja kroppakin tuntuu olevan niin täynnä energiaa että haluaisi tehdä jotain ihan muuta kuin maata paikallaan.
Alkoholin suurkuluttajana tiedän tuon kaavan,että tipatonta viettäessä elimistö ensin muutamaksi päiväksi tasaantuu ja jopa silmät näkyy päästä turvotuksen loputtua.Sitten tuleekin totaalinen stoppi kaikelle elintominnolle ja tuntuu että turvottaa ja on ihan töötti koko ihminen.Puhuvat että kahden kuukauden päästä alkaa tasaantumaan.Siihen asti en ole päässyt...Ja ihan suoraan,sinä tarvitsisit ihan kunnon panot!
VastaaPoistaHyvä tieto, että tämä on yleisempikin ilmiö että tulee tällainen jumivaihe tipattomalla... Tammikuun jälkeen en varmaan enää täysin tipatonta viitsi jatkaa, ruokaviiniä on sen verran ikävä jo ja ateriat tuntuu tylsiltä kun ei saa juoda kuin jotain kivennäisvettä tai cokista...
PoistaPanot... Joo sellaisista mulla onkin aikaa niin kauan että hyvä kun jotenkuten tunnistan enää koko sanaa :D Siis näin tarkempaan ajatellen noin 8 vuotta. Huoh. Ja itse asiassa pidän aika todennäköisenä, etten loppuelämässäni enää saakaan.
Epäilen, että vuodenvaihde toi jonkun kumman jumi-ilmiön Suomeen, olen havainnut itsessäni ihan saman ilmiön. Paino ei ota laskeakseen, vaikka olen päättänyt, että se laskee. Ja sama kaiken maailman hommien suhteen: inhottaa ajatuskin tarttua hommiin, jotka ovat vähänkin epämiellyttäviä, ja hommat kaatuvat tekemättöminä niskaan.
VastaaPoistaKyse ei ole tipattomasta tammikuusta, en ota siihen osaa, kaljoja ja viinejä on nautiskeltu. Silti on joku pirun jumi päällä.
Voi olla, että kyse on tähtien asennosta. Kunhan saan käsiini jostain iltapäivälehden, tsekkaan horoskoopista, olisiko siellä vastaus. Tai sitten tämä johtuu niistä mikrosiruista, joita ne on laittaneet meidän tahtomattamme ja tietämättämme meidän ihon alle voidakseen kontrolloida tekemisiämme ja ajatteluamme. Nyt on ehkä asennuksissa ylitetty se kriittinen sirutettujen ihmisten määrä, ja ne on panneet meidät jollekin säästöliekille, että saavat varastoitua energiaa sitä päivää varten, kun operaatio aloitetaan, jolloin ne sitten säätävät aktiviteettimme täysille, ja säästyneet energiavarat otetaan käyttöön. Mikähän hiton operaatio se mahtaakaan olla, jaohjataanko sitä Ruotsin vai Amerikan ohjauskeskuksesta? Pitää varmaan etsiä käsiin iltapäivälehtien lisäksi myös Alibi ja Seiska, ja tsekata, mitä maailmalla on tapahtumassa, niin osaa varautua.
Voi olla että sitä operaatiota johdetaan jopa ulkoavaruudesta :-o The Truth Is Out There!
PoistaHyvää uutta vuotta sinulle! Löysin blogisi sattumoisin tänään, kun huomasin Taikapeilin omistajan bonganneen viimetoukokuiset värianalyysikommenttisi ja sen jälkeen rupesin lukemaan muitakin tekstejä, kun kirjoitat niin hauskasti.
VastaaPoistaTsemppiä! Elämänmuutos on sellaista tankkilaivan kääntämistä eli ei se ihan helposti tapahdu ja välillä on kuin ei mitään tosiaankaan muuttuisi, mutta sitten yhtäkkiä huomaa, että kulkusuunta on vaihtunut. Sitä tulikin mieleen, että se Putkisto-ohjelma voisi olla aika kiinnostava. PItää ottaa vähän enemmän selvää koko asiasta. Olen lukenut siitä jonkun artikkelin joitakin vuosia sitten, mutten sitten perehtynyt sen enempää.Sinulle tuntui sopivan oikein mainiosti,
Joo kannattaa kyllä tutustua tuohon Method Putkistoon. Helpointa sitä on varmaan aloitaa jos pääsee ihan ohjatuille tunneille, mutta kyllä se onnistui ihan hyviä tuloksia tuottavasti ihan kirjan avulla kotonakin :)
PoistaTuli mieleen tällainenkin: voisitko olla masentunut?
VastaaPoistaTeinpä huvikseni masennustestin netistä ja teen nyt postauksen aiheesta...
PoistaPainon jumitusta voi selittää sekin, että joulukuun herkuttelut vielä pyrkivät vetämään painoa ylöspäin. Mulla ainakin tuntuu sekä lihomisessa että laihtumisessa olevan pieni viive, eli esim. jos viikonloppuna herkuttelen, painonnousu alkaa näkyä vaa'an lukemissa vasta keskiviikkona, ja herkuttelukuukauden jälkeen paino ei meinaa ainakaan pariin viikkoon lähteä laskemaan kaloreiden laskemisesta huolimatta. Voisiko olla, että jumittaessa paino olisi viiveellä noususuunnassa, mutta tipaton ja ruokavalio estävät sen?
VastaaPoistaTodennäköisesti juuri tuosta on kyse, että oikeasti oli paino oli nousussa vielä ja siksi ei lähtenyt laskuun heti vaikka elämäntavat paranivat... Nyt sitten tuli ostettua apteekista Alli-laihdutuslääkettä kokeiluun, laitan varmaan huomenna postausta tuosta...
Poista