Tipaton tammikuu ja muuta uuden vuoden touhuilua
Tammikuu, ankea tipaton (ja pitkä ja hipaton)
Uudenvuodenaaton melkoinen juominen (josta en tosin juurikaan valitettavasti tullut kauheasta viinan määrästä huolimatta känniin) ja varsinkin sitä seuraavan päivän iltaan asti jatkunut koomakrapula saivat minut tekemään päätöksen, että tänä vuonna aion viettää aina vähän naureskelemani tipattoman tammikuun. Yleensä olen duunissa vitsaillut sellaisen viettäjille, että mulla on ämpärillinen tammikuu, koska täytyyhän jonkun pitää huoli siitä ettei valtio menetä verotuloja teidän tipattomien hörhöjen takia ;-)
Mutta nyt sitten kokeillaan itsekin. Enpä olekaan aikuisella iällä niin pitkään täysin selvin päin ollut kuin kokonaista kuukautta. Viime vuonna tosin paljon varsin vähällä juomisella, mutta ruoan kanssa olen lasin viiniä juonut useimpina päivinä. Sitä varmasti tulen vähän päivällisten kanssa kaipaamaan, mutta eiköhän ilmankin pärjää. Joulukuun megaretkahduksen jälkeen kaipaan tunteen, että minä onnistun edes JOSSAIN mitä päätän, ja tämä tipaton voisi olla sopiva haaste jonka varmaan jaksan, rajallisen keston takia.
Harkitsen tässä jonkun kuntoiluvälineen hankkimista
Minä, paatunut liikunnan, ja erityisesti hikoilun ja hengästymisen, vihaaja :-o Kotoa en iltaisin mihinkään oikein pääse, kun koirille tulisi liikaa yksinoloa, mutta ei tämän tarvitse olla tekosyy ettei liiku oikein yhtään. Voisihan sitä hankkia jonkun kuntopyörän tai stepperin ja sillä hankkia hien pintaan vaikka samalla kun katselee telkkaria. Ärsyttää jo itseänikin, että jos kävelen joskus töissä pari kerrosta rappusia hissillä menemisen sijaan, olen hengästymisestä ihan loppu ja puuskutan 5 seuraavaa minuuttia nolosti...
Työryhdistäytyminen
Minulla on viimeiset pari vuotta ollut töissä aika leipääntynyt fiilis. Asenne on ollut vähän se, että hoidan
pakollisen minimin, niin etten ole mielestäni irtisanomisuhan alla, mutta en kyllä yhtään enempää. Olen jättänyt hommia viime tinkaan, surffaillut webissä työpäivinä ja sitten tehnyt työt vasemmalla kädellä hutaisten parissa päivässä ennen deadlinea. Nyt olen tajunnut, että tämä tapani ajatella työstä "vittu mitä paskaa, mutta täytyy jotenkin selvitä" tekee siitä entistä vastenmielisempää. Haluan opetella taas tekemään työni tunnollisesti ja yrittämään tehdä laatutyötä, enkä vain jotain riittävän hyvää mistä en joudu suorastaan vaikeuksiin.
Ja se laihdutus tietysti
Eiköhän sen suhteen palailla vanhoille toimiviksi todetuille linjoille eli Kiloklubiin kirjailua ja 1500 kcal päivässä. Toivon kovasti, että olisin viime vuodesta oppinut, että repsahduksiin ei todella kannata ainakaan useaksi päiväksi sortua, koska niiden vaikutuksia voi joutua laihduttamaan taas pois viikko- tai kuukausitolkulla. Meikäläisen tuntuu olevan helppo ja nopea lihoa, mutta hidas ja työläs laihtua. Ällöttää ajatuskin että lihoin joulukuussa 6 kg. Mutta eipä se läski ällöttelemällä ja valittamalla lähde, joten täytyy vaan alkaa taas kurinalaisemmaksi.
Muista kuitenkin, etä kilo rasvaa on 7000kcal. Oletko oikeasti syönyt 42000kcal ylimääräistä joulukuussa? Tuskinpa joten voit olettaa ainakin osan olevan turvotusta. Jos olet vetänyt paljon hiilaria joka sitoo nestettä niin kunhan tosissasi alat juomaan sitä vettä niin turvotuskin lähtee :)
VastaaPoistaMitä tipattomaan tulee niin en ole koskaan ollut joten siihen en osaa sanoa mitään. En koe siihen olevan tarvetta, alkoa otan muutenkin hyyyyviiin harvoin. Viime vuonna en kertaakaan.
Lauantaina meillä juhlat joten ehkä silloin hiukan, enemmän kuitenkin taidan keskittyä herkkujen syöntiin. ;) (joka ei normaalisti kuulu ruokavaliooni)
Saanko sanoa, että sun elämäsi on aika tragikoomista ja siksi niin kivaa seurata. :D
Se on oikein hyvä jos elämäni vaikuttaa hauskalta seurattavalta, kertoo että blogia kannattaa pitää vaikka itsestä usein tuntuu että elämäni on tappavan tylsää :D
PoistaJoo ei varmasti ole mitään tarvetta tipattomaan noilla alkon käyttömäärillä. Itselläni meni joulukuussa överiksi montakin kertaa alkon kanssa, oli edustustilaisuuksia joissa join vähän ja niiden jälkeen kotona illan kun kerran oli alkuun päästy, ja lopulta huipentui sitten tuohon uudenvuoden yön kokoyön "pikku tissutteluun" jossa upposi yhteen naiseen puolen litran pullo Club Havana rommia ja pullo fresitaa. Maksa varmaan huutaa jo armoa eikä tykkää pahaa tipattomasta ;-)
Toivottavasti ei ole kaikki oikeasti rasvaa tosiaan tuosta 6 kilosta, mutta kyllä se aika lähellä voi olla. Syömiset on lipsuneet turhan usein vanhanmalliselle lähes ahmimishäiriöiselle vaihteelle, jossa ei ole mitään järkeä siinä mitä ja paljonko syön. Huvittavaa oli, että yhteen tällaiseen ahmimiseen provosoi ajatus siitä, että pian pitää alkaa taas laihduttaa. Kun tungin leipäläpeeni mm. 12 karjalanpiirakkaa, kokonaisen kermajuuston, 1,5 l cokista, pähkinöitä, Geisha-jäätelön jne yhtenä iltana, ajattelin taustalla, että nyt pitää nauttia, kohta se ankeilu taas alkaa ;) Tämmöisen kun toistaa vaikka 10 kertaa kuussa niin alkaa se jo vaikuttaa...
Nää on kyllä niin hauskoja nää sun blogitekstit! Tulee väkisin hyvälle tuulelle lukiessa, ja tästä tekstistä tulee väkisinkin mieleen tämä klassikkopätkä "Roudasta rospuuttoon"
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=9csbnDcRHEA
Just tässä yks työkaveri muisteli omaa tipatonta tammikuutaan. Tammikuun kolmantena hän oli sattunut seurueeseen, joka matkasi pihviravintolaan syömään, ja kyllähän nyt pihvin kanssa punaviini kuuluu, niin miksei sitten olisi ottanut poikien kanssa muutamaa olutta jo matkalla ravintolaan.
VastaaPoistaTuo juoksumaton ja stepperin hankkiminen kuulostaa suunnilleen yhtä kestävältä ratkaisulta kuntoilemattomuuteen. Kuuleman mukaan vaatenaulakoina ovat halvempia ja parempia sellaiset kapistukset, jotka on jo suunnitteluvaiheessa tarkoitettu vaatenaulakoiksi, että harkitse nyt vielä, olisiko sellainen naulakko kuitenkin hinta-laatusuhteeltaan parempi.
Ja hyvää alkanutta vuotta, tsemppiä ja onnea päätöksiin!
Joo taitaa usein tosiaan käydä niin että kotikuntoiluvälineet jää käyttämättä... Näin koirien yksinhuoltajana vaan tässä elämäntilanteessa taitaa olla ainoa vaihtoehto, kuntoilemattomuuden ohella... Täytyy vielä miettiä tuota kyllä.
PoistaSamaa mieltä Laarditaistelijan kanssa uusista sisustusratkaisuista kotiin. Kalliitta ja hyödyttömiä kapistuksia. Ikeasta saat halvemmalla paremman näköisen naulakon, jota tulee vielä käytettyäkin siihen tarkoitukseen, mihin se on suunniteltu.
VastaaPoistaKuntopyörän tai juoksumaton sijaan suosittelisin juoksuharrastuksen aloittamista. Sen ajan kestää koiratkin itsekseen, kun emäntä pyörähtää pihalla. Ei mene paljoa aikaa, kun aluksi ne pyrähdykset on tosi lyhkäsiä. Veikkaan, että juoksu on sulle, kuten kaikille meille pallomahoille, ihan inhokkilaji, mutta usko pois, lihavakin pystyy lenkkeilemään, ja siinä kehittyy huimaa vauhtia. Itse aloitin reilu vuosi sitten jonkun netistä poimitun juoksukoulun ohjelman, jossa tavoitteena oli pystyä juoksemaan (lönkyttelemään) 5 km. Tai mun tavoitteena oli kyllä aluksi 500 m, mutta siitä se sitten lähti tyyliin 5 min kävelyä, 1 min hölkkää, 2 min kävelyä, 1 min hölkkää jne. Yhteensä noin 1/2 tuntia Ja niin hitaalla vauhdilla, että se oli lähes kävelyä. Tätä 3 - 4 krt viikossa. Aluksi vaan iltapimeällä, ettei kukan vaan näe mun vyörymistäni, mutta nyt hölkkään jo reippaasti päivänvalossa, ja usko tai älä - uuden vuoden kunniaksi vetäisin 1/2 maratonin mittaisen lenkin, eli 21 km ilman yhtään kävelyaskelta.
Suosittelen siis lämpimästi kokeilemaan juoksua selkeällä ohjelmalla. Ei siten, että lähtee päätä pahkaa säntäilemään veren maku suussa, van niin rauhallisesti ja hitaasti, että tekisi mieli huudella ohikulkijoille, että "kyllä mä pystyisin nopeamminkin juoksemaan". Kokeile edes pari kuukautta josko se siitä lähtis. Ei ole ajan tai kunnon puute esteenä, kun rauhallisesti aloitta. Eikä ainakaan mulla edes paino ole aiheuttanut ongelmia. Se on edelleen ylipainon puolella, mutta koivet kestää hyvin pitkiäkin lenkkejä.
Ja vielä yksi lisäys tähän markkinointipuheeseen. Juokseminen tekee hemmetin hyvää päälle.
Mä tein jo pari vuotta sitten Porin juoksukoulun... Kehityin ihan ohjelman mukaista tahtia, mutta en koskaan kokenut mitään iloa siitä. Kunto nousi, mutta sen huomasi vain siitä, että jaksoi juosta pidempään. Arjessa se ei vaikuttanut jaksamiseen tai oloon mitenkään. Suurin pettymys oli, etten laihtunut yhtään, eikä ihme, sillä ruokahalu kasvoi merkittävästi liikunnasta. Oli pakko syödä paljon ja usein, tai alkoi heikottaa juostessa.
PoistaSitten kun lenkit alkoi tulla yli 5 km mittaisiksi, se lönkyttely oli jumalattoman t-y-l-s-ä-ä. Sisulla vielä 3 kk jaksoin juosta 3 kpl 10-15 km lenkkiä viikossa sen jälkeen kun ohjelma oli tehty, mutta sitten totesin, että ei hemmetti, tällä ei laihdu, tämä ei tunnu tuovan mitään huomattavia hyötyjä, ja tämä on tylsää. Joten lopetin, ja totesin että juokseminen ei todellakaan ole lajini.
Jaa, sä oletkin jo kokenut juoksija. En mäkään juoksulla suoranaisesti laihtunut ole, mutta alakropassa alkaa kyllä näkyä uutta muotoa, ja jotenkin se kestävyyden kehittyminen juuri siinä lajissa, joka on aina tuntunut kaikkein kamalimmalta, kyllä palkitsee. Ja kuten sanottu, tekee hyvää mun päälle. Mutta jos 10-15 km:n lenkit kolmesti viikossa eivät tuottaneet sulla mitään toivottuja tuloksia, niin tuskinpa kuntopyöräilykään sitä tekee. Aerobista harjoitustahan sekin on. Ehkä se kahvakuulailu tosiaan olisi sun juttu. Itse olen käynyt parilla tunnilla, jotka tuntui sen verran ok:lta, että mielessä käväisi kuulan hankkiminen kotiinkin, kunhan vaan oppisi ne tekniikat ensin.
PoistaJoo minä en silloin kun juoksin kiinnittänyt mitään huomiota syömisiin ja juomisiin, ajattelin että pelkällä liikunnalla laihtuisin. Jälkeenpäin kun ihmettelin että miksi niin ei käynyt, tajusin tuon ruokahalun lisääntymisen, esimerkiksi olin alkanut syödä välipaloja joita en yleensä koskaan syö.
PoistaHassua kyllä, ulkonäöllisesti se juokseminen teki minut jopa huonomman näköiseksi, koska ennestäänkin laihat sääret muuttui kuiviksi ja "koviksi" lampaankintuiksi. Erityisesti pohkeista hävisi se pienikin pyöreys mitä niissä ennen läskin muodossa oli. Sen sijaa ongelmakohtiin kuten mahaan ja ahteriin juokseminen ei vaikuttanut. Olisi vaatinut samaan aikaan siytä kalorintarkkailua ja laihtumista.
Tuota kuntopyörää ajattelin siksi, että ehkä se sillä touhuaminen ei olisi niin pitkästyttävää kuin juokseminen, kun voi samaan aikaan katsoa televisiota. Juostessa alkoi ottaa aivoon juuri se ainainen samojen maisemien tarpominen, varsinkin kun sitten vielä pakko käydä kävellen koiralenkeillä tarpomassa niitä samoja paikkoja...
Hyvää uutta vuotta! Seuraan edelleen blogiasi mielenkiinnolla ja melkein aina kolahtaa! :)
VastaaPoistaMutta kotikuntoilusta, etkös sinä vetänyt sen 30 päivän tyyylsän venyttelyhommelinkin? Kyllä tuolla sitoutumiskyvyllä varmaan saisit käyttöönkin sen kuntoiluvälineen jos niin päätät. Mutta mulle tuli jostain syystä (?) mieleen että saattaisit tykätä äijämäisemmästä hommasta, nimittäin kahvakuulailusta. En suinkaan itse harrasta sitä kuten en muutakaan liikuntaa mutta voisin edes harkita. :) Alkukustannus vähäinen, ei kuluta sähköä, vie vähän säilytystilaa.
Kaikkea ihanaa tälle vuodelle, ja jos tulee jotain muutakin niin osaat ainakin kirjoittaa siitä loistavaa blogitekstiä!
Moi, kiitos palautteesta :)
PoistaKahvakuula voisi tosiaan olla minun juttu, olen aina ollut enemmän sellainen joka saa helposti lihaksia ja voimaa kuin kestävä. Ja voimaharjoitteluun kuluu vähemmän aikaa, joten se ei ehkä pitkästytä niin loputtomasti kuin esim. hölkkääminen. Täytyykin tsekkailla löytyykö kahvakuulailuun netistä tai lehdistä ohjeita, joilla sitä voisi kotosalla alkaa itsekseen harjoittaa :) Jos ei tule käytettyä, niin olisipa vähemmän tilaavievä harhaostos kuin kuntopyörä.
Aivan totta, kahvakuula voisikin olla sinulle sopiva liikuntamuoto, jota voisi kaiken lisäksi harrastaa kotonakin.
PoistaMutta tärkeää on, että tekniikka on hallussa, Laitan tuohon alle osoitteen, josta voit saada tietoa noista pääkaupunkiseudun tekniikkakursseista. Siellä opettaa kova mimmi, eräs Eveliina, jota olen seurannut näin blogimaailmassa. (Itse en asu pääkaupunkiseudlla, joten nämä herkut eivät minua koske.) Eveliinalta muistaakseni kyllä saattoi tilata kahvakuulatekniikkaohjausta netitsekin...
Itse pidän melkein lajista kuin lajista, ja tää kahvakuula on kyllä nastaa.
kuulasauna.blogspot.fi
Ja tässä vielä lisää Eveliinan kahvakuulasivuja:
Poistahttp://tiski.fi/wordpress/?page_id=8/
Kiitos paljon näistä linkeistä, kyllä tämä taitaa olla juttu mitä täytyy oikeasti kokeilla :)
PoistaJos olisin ihan vapaa menemään ja tekemään mitä vaan iltaisin, eli koiraton tai sitten koirilla olisi hoitaja, varmaan miettisin ihan eri juttuja. Esim haluaisin mennä flamencokurssille tai zumbaan. Mutta kun nyt käytännössä mahikset rajoittuu siihen mitä voi tehdä kotona niin kahvakuula voisi olla seuraava kokeiltava :)
Helpottavaa lukea jonkun muunkin seonneen herkkuihin joulun aikaan - ihanaahan se on mutta kylläpä keljuttaa jälkeenpäin kun möhömaha alkaa tehdä liikkumisesta hankalaa. Vaakakin totesi useamman kilon kivunneen takaisin syliini.
VastaaPoistaJoulua edeltävät kaksi kuukautta olin 1500kcal dieetillä ja liikuin sauvakävellen sekä kävellen ja kuntopiireilin neljä kertaa viikossa, siis molemmat treenit samalle päivälle. Oletko koskaan kokeillut sauvakävelyä? Se on aika tehokasta ja kohtalaisen kokonaisvaltaista liikuntaa, passaa ainakin meikäläiselle.
Käppäilen mäkisellä seuduilla jolla on myös monia portaita kavuttavana. Sauvakävellen kuluttaa tunnissa reippaasti normikävelyä enemmän. Eikä tarvitse kulkea tuhottoman pitkiä matkoja, passeli matka tuntiin on n. 4,5-6km. Omaan päivärutiiniin on kuulunut, että vetäisen kävelyn jälkeen 20 minuutin kuntopiirin, kun lihakset ovat vielä lämpimät ja tekemisen into on vielä meneillään. Venyttelyä tarpeen mukaan. Paino putosi ihan mukavaa vauhtia, viitisen kiloa puolessatoista kuukaudessa. Vielä(=taas) olisi 10 kg jäljellä. Toukokuun asetin tavoitteekseni.
Hoksasin aeimmin, että itselle oli helppoa sovittaa jumppaa normirutiineihin. Pienen kuntopiirin voi tehdä vaikkapa aamukahveja odotellessa; vatsoja, selkää, kyykkyjä yms. ehtii hyvin tehdä muutamat sarjat keittimen poristessa. Kaverini suositteli tätä tapaa sisällyttää päivän jumpat jonkun normijutun taakse, itse hän teki jumpat aina koiran ruuan sulaessa tai turvotessa.
Mietiskelin myös tuossa eräänä päivänä lenkillä, että mitenhän sauvakävelylenkit onnistuisivat koiran tai useamman kanssa, mitä mieltä sinä olet? Minulla oli aiemmin koira ja mietin joskus pennun ottamista. Kyllähän pienelle on mahdollista opettaa sauvojen kanssa liikkuminen, mutta entäs vanhemmat koirat. Voisitko yhdistää tällaiset metsälenkit koirien kanssa olemiseen? Pienempiä koiriahan voisi vaikka kantaa repussa tai kantoliinassa (en tiedä millaisia koiria sinulla on).
Sellaisia mietteitä perjantai-yöhön alle 30-vuotiaalta löllykältä, joka epätoivoisesti vannoo paremman ja aktiivisemman huomisen nimeen samalla vilkuilee pöydän reunalla lepäävää joulun viimeistä konvehtirasiaa.
Mukavaa talvea, jos tätä nyt voi siksi kutsua. Ja tsemppiä tasapainoiluun!
Tuosta koirat ja sauvakävely-asiasta... Itselleni ei käy, minun koirat on jo vanhuksia joiden kanssa köpötellään hiljalleen ja saavat haistella ja tutkia niin paljon kuin halauvat. Esim tunnin lenkillä ei välttämättä kuljeta kuin pari kilometriä... Eikä tämä rotu, westie, muutenkaan ole kovin hyvä lenkkikaveri, niitä huvittaa juokseminen vain jos on saalista näkyvissä tai hajulla, muuten ne tykkää haistella ja tutkia ja pysähtyä välillä muuten vaan filosofoimaan istualleen ;-)
PoistaMutta kyllä sinänsä muuten on mahdollista esim sauvakävellä tai vaikka hiihtää useammankin koiran kanssa. Apuvälineeksi voi hankkia vaikka sellaisen vyön johon koirien hihnat voi kiinnittää - olen joskus hiihtäjillä sellaisia nähnyt. Kyllä vanhemmatkin koirat voi opettaa kulkemaan noin, mutta voi kyllä olla etteivät kauheasti siitä nauti jos ovat rennompiin lenkkeihin elinaikansa tottuneet... Itsellä vähän sellainen ajattelu että koiralenkit koirien ehdoilla, ei esim minun kuntoiluhalujeni.
Hyvä idea muuten tuo että kotikuntoilua voisi tehdä myös arkiaskareiden ohessa. Että ei välttämättä ole pakko varata vaikka puolta tuntia tiettyyn aikaan, mikä usein työpäivän jälkeen iltaisin tuntuu vähän raskaalta ja helposti alkaa lipsumaan ettei viitsikään.
Kuulostaa sen verran tehokkaalta tuo sinun kuntoiluohjelmasi että etköhän varmasti pääse tavoitteisiisi toukokuuhun mennessä! Tsemppiä, älä sinä(kään) lannistu joulunajan painonnoususta, uusi vuosi uusi meininki!
Heippa, ja kiitos mielenkiintoisesta ja viihdyttävästä blogistasi!
VastaaPoistaJa hienoa että alat vähitellen innostua liikunnastakin :) Kotona voi puuhailla kaikenlaista vaikka telkkuakin katsellessa, treenata vaikka käsipainoilla tai tehdä kyykkyjä jne. Tai vaikka kävellä! Netti ja Youtube on pullollaan kaikenlaisia kotona tehtäviä kuntoilujuttuja. Kaikenlaisia tansseja, zumbaa, jumppia, joogaa, asahia, pilatesta... kahvakuulaa! :D Ja kirjasto on täynnä ties minkälaisia dvd:itä. Mitä tahansa sitten kokeiletkin, kannattaa aloittaa varovasti, ettei riko itseään tekemällä jonkin liikkeen tai asennon väärin :S
Niin ja sinun koirat on mahdottoman sulosia :) Itsellänikin on koira, mutta en kyllä olisi ottanut jos olisin ollut sinkku. Sen verran rajoittaisi elämää kun käy töissäkin! Eikä sitä palleroa voisi sen kauemmaksi aikaa yksin jättää. :)
Jep tuo on totta, että sinkkuna koiranomistaminen on kyllä todella rajoittavaa... Jotkut koiraihmiset on suorastaan ottaneet loukkauksena kun olen sanonut etten enää aio ottaa näiden jälkeen koiria, mutta niin se vaan on että haluan kokeilla jossain vaiheessa vähän vapaampaakin elämää, sellaista jossa voisi vaikka matkustella tai edes käydä työpäivän jälkeen vaikka jossain jumpassa...
PoistaLöysin eilen blogisi ja siinä menikin pari tuntia kun piti lukea kaikki!! :) Olen aika saman mallinen vartaloltani ja alkoholin suurkuluttaja ja laihduttaja, Kirjoitat hauskasti ja en haluaisi millään lopettaa lukemista ja toivoisin tekstin jatkuvan vaan!. Oletko ajatellut kirjoittavasi tositapahtumiin perustuvan romaanin...?????? Tästä vuoden blogitekstistä saisi jo hyvän alunOlis varmaa best selleri-kamaa :)
VastaaPoistaJoskus minä uhkasin kyllä, että kirjoitan maailman tylsimmän romaanin, joka kertoo omasta tylsästä ja yksinäisestä elämästäni, mutta eiköhän ole parempi valita joku muu aihe jos kirjoittaa aikoo ;)
PoistaJoskus minulla oli haaveena kirjoittaa varhaiskeskiaikaan sijoittuva totta ja myyttejä sekoittava fantasiaromaani, jossa taikuus ja luonnonuskontojen jumaluudet olisivat olleet totta, mutta tuollaiset isot hankkeet jotka vaatisivat paljon taustatyötä historian suhteen tuppaa jäämään tekemättä, kun pitää leipänsä ansaita ihan muulla työllä... Sittemmin olen jättänyt kirjoittamishaaveet, kun tuntuu ettei mitään ideoitakaan enää nykyisin synny. Hyvä kun saa blogitekstejäkään keksittyä ;-)
Ihan sama on tullut mulle mieleen, että näistä sun teksteistä tulis hyvä kirja. Äärimmäinen rehellisyys ja suorastaan lakoninen suhtautuminen elämänilmiöihin on juuri niitä juttuja, joita ihmiset haluaa lukea... ihan turha yrittää mitään elämää suurempaa kirjoitella :) Toisin sanoen rohkeasti vaan postia kustannustoimittajille!! Jos jotenkin onnistuis jäsentelemään sun tekstit sillai kompaktisti ja jonkin punaisen langan ympärille, niin ne olis mahtavaa tavaraa :D :D
VastaaPoista