Palaveripullat ja muut pakkosyömiset

Duunin taas alettua kesäloman jälkeen olen huomannut pikku ongelman laihduttamisessani. Se on se, etten näköjään osaa kieltäytyä sosiaalisissa tilanteissa syömisestä, joka ei edes sinänsä minua kiinnosta. En ole enää hetkeen kirjannut syömisiäni Kiloklubiin, koska näytti olevan jo aika automaattista että syön aika sopivasti niin että paino laskee tasaista tahtia. Nyt kuitenkin tuntuu ettei laske ja että olen turvoksissakin kuin joku ilmapallo.

Päätin kirjata siis viikolla syömieni "pakollisten" syömisten kalorisisältöjä Kiloklubiin ja jokseenkin järkytyin.
Eräänä päivänä oli aamupäivästä aamiaistilaisuus, jossa oli tarjolla täytettyjä voisarvia. Söin ensin kinkku-majoneesitäytteisen, ja täytyihän sitä testata miltä katkaraputäytteinenkin maistuu! Eihän se nyt kai juuri päällystettyä leipää kaloripitoisempaa ole, eihän? No, Kiloklubiin kirjaamisen myötä totuus paljastui. Iso croissant edes ilman täytteitä: 466 kcal / kpl. Siihen päälle majoneesit ja kinkut/katkaravut, niin 1000 kcalin pikku aamupala oli valmis. Älyttömintä on, että en edes tykkää ennen puoltapäivää syömisestä, mutta tuntui jotenkin nololta että ei ottaisi hyvistä tarjoomisista mitään.

Sitten vielä muina päivinä palavereja, joissa tarjolla erilaisia pullia ja keksejä niin johan on hyvin kaloreita saatu. Lisäksi kävin syömässä lounaalla parina päivänä entisen työkaverin kanssa, joka kommentoi sitä etten ottanut jälkiruokaa. "Laihdutatko, eihän sinun tarvitse, olet tuommoinen pikkuinen muutenkin!". Minä sitten otin jälkiruokaa, koska tuntui että koska tämä lounaskaveri on minua paljon isompi, olisi loukkaus tunnustaa että joo laihdutan, että se olisi vinkkaus että hänenkin todella pitäisi laihduttaa kun hän kerran on vielä isompi. Joten vedin suklaamoussea yhtenä päivänä ja raparperipiirakkaa vaniljakastikkeella toisena.

Nyt täytyy meikäläisen taas kasvattaa itselleen vähän selkärankaa, niin ettei ihan kaikkia tarjottuja herkkuja tarvitse syödä, vaan voisi välillä tyytyä vaikka pelkkään kahviin, jos palaverissa sitten onkin tarjolla sen kanssa vaikka ja mitä. Ja mitä sitten jos joku kommentoi syömättömyyttä, voisihan sitä sanoa jonkun tekosyyn tyyliin "kiitos ei, nyt ei tee mieli, ehkä myöhemmin otan" tai "en oikein välitä rahkapullista", eikä tarvitsisi paljastaa että laihdutan. Sen paljastaminen kun jotenkin tuntuu niin kovin nöyryyttävältä varsinkaan kun en ole mikään valtavan kokoinen ja usein voi olla että porukassa jossa asia pitäisi tunnustaa, on paikalla ylipainoisempia ihmisiä jotka eivät laihduta.

Kommentit

  1. Pakkosyöttäminen on enemmän kuin tuttua. Mm. äiti, anoppi ja jokunen kaveri harrastavat ylen määräiseen syömiseen painostamista ja houkuttelua jatkuvasti tyyliin "No voithan sä nyt joskus herkutella!" Kyllä, minä voin herkutella joskus. Silloin kun itse haluan, ja nautin sitä herkkua, mitä haluan. Painostukselle en suostu antamaan enää periksi, koska silloin kertyisi viikoittain ihan liikaa ravintola-aterioita, pullaa, kakkua, karkkia ja sipsiä, joita ei välttämättä edes tee mieli.

    Pysy vaan lujana äläkä anna muiden syöttää itseäsi ja sabotoida hienosti sujunutta painonpudotustasi!

    -Komeetta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, sehän tuossa on vikana että tulee ihan liian usein niitä turhia kaloreita jos aina syö kun joku tuputtaa tai on tilaisuus missä "kuuluu" syödä. Kyllä sitä silloin tällöin voikin mutta jos niitä on joka päivä noita juttuja kuten mulla tämän tekstin kirjoittamisviikolla, menee vähän överiksi jo, ainakin jos näin normaalipainoindeksin sisällä yrittää painoa pudottaa.

      Poista
  2. Mulla menee niin että kun olen ylipainoinen niin syön niitä pullia ettei kukaan tajuaisi että olen 25 kg ylipainoinen siitä että laihdutan... tai jotain yhtä kummaa ja oikein loogista... :D

    Huomasin että turhat herkut jätettyöni mulla tuli ikäänkuin paluu opiskeluaikaan jolloin tuli paljon istuttua kahviloissa teetä juomassa. Ei silloin miettinytkään niitä paakkelsseja ja piiraita, koska ei ollut varaa. Lihavanakaan ei ole varaa vaikka rahaa olisikin :)

    Mitä olen havainnut suht toimivaksi turhien herkkujen suhteen joista ei kehtaa kieltäytyä (varsinkin jos tekee mieli) on ehdottaa jakamista. Yleensä ehdotus menee läpi ja kaverikin on sitä mieltä että sai tarpeeksi. Harva aikuinen oikeasti tarvitsee mitään ylimääräisiä kaloreita ja tuputtaminen on joskus oman syyllisyyden peittelyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttua minullakin tuo että jotenkin varsinkin ennen laihduttamisen alkua ajattelin, ettei kukaan varmaan huomaa ollenkaan, että olen "vähän" pyöristynyt, kunhan vaan käytän kaapumaisia mustia vaatteita ja en mitenkään näytä laihduttavan... Joo eihän sitä kukaan huomaa toki että vatsa pömpötti kuin olisi pitkällä raskaana...

      Tuo jakaminen onkin hyvä idea muuten. Viimeksi kun kävin pizzeriassa syömässä huomasin että viereisessä pöydässä ruokailleet 2 hoikkaa naista tilasivat pizzan puoliksi. Ei minulle ollut tullut mieleenkään että annosten puolittaminen edes onnistuu. Ainakin jos lounaaksi syö niin itsellenikin riittäisi ihan hyvin puolikas ravintolapizzasta vaikka, kokonainen alkaa jo tehdä unettavaa oloa iltapäivällä.

      Poista

Lähetä kommentti