Palaveripullat ja muut pakkosyömiset

Duunin taas alettua kesäloman jälkeen olen huomannut pikku ongelman laihduttamisessani. Se on se, etten näköjään osaa kieltäytyä sosiaalisissa tilanteissa syömisestä, joka ei edes sinänsä minua kiinnosta. En ole enää hetkeen kirjannut syömisiäni Kiloklubiin, koska näytti olevan jo aika automaattista että syön aika sopivasti niin että paino laskee tasaista tahtia. Nyt kuitenkin tuntuu ettei laske ja että olen turvoksissakin kuin joku ilmapallo.

Päätin kirjata siis viikolla syömieni "pakollisten" syömisten kalorisisältöjä Kiloklubiin ja jokseenkin järkytyin.
Eräänä päivänä oli aamupäivästä aamiaistilaisuus, jossa oli tarjolla täytettyjä voisarvia. Söin ensin kinkku-majoneesitäytteisen, ja täytyihän sitä testata miltä katkaraputäytteinenkin maistuu! Eihän se nyt kai juuri päällystettyä leipää kaloripitoisempaa ole, eihän? No, Kiloklubiin kirjaamisen myötä totuus paljastui. Iso croissant edes ilman täytteitä: 466 kcal / kpl. Siihen päälle majoneesit ja kinkut/katkaravut, niin 1000 kcalin pikku aamupala oli valmis. Älyttömintä on, että en edes tykkää ennen puoltapäivää syömisestä, mutta tuntui jotenkin nololta että ei ottaisi hyvistä tarjoomisista mitään.

Sitten vielä muina päivinä palavereja, joissa tarjolla erilaisia pullia ja keksejä niin johan on hyvin kaloreita saatu. Lisäksi kävin syömässä lounaalla parina päivänä entisen työkaverin kanssa, joka kommentoi sitä etten ottanut jälkiruokaa. "Laihdutatko, eihän sinun tarvitse, olet tuommoinen pikkuinen muutenkin!". Minä sitten otin jälkiruokaa, koska tuntui että koska tämä lounaskaveri on minua paljon isompi, olisi loukkaus tunnustaa että joo laihdutan, että se olisi vinkkaus että hänenkin todella pitäisi laihduttaa kun hän kerran on vielä isompi. Joten vedin suklaamoussea yhtenä päivänä ja raparperipiirakkaa vaniljakastikkeella toisena.

Nyt täytyy meikäläisen taas kasvattaa itselleen vähän selkärankaa, niin ettei ihan kaikkia tarjottuja herkkuja tarvitse syödä, vaan voisi välillä tyytyä vaikka pelkkään kahviin, jos palaverissa sitten onkin tarjolla sen kanssa vaikka ja mitä. Ja mitä sitten jos joku kommentoi syömättömyyttä, voisihan sitä sanoa jonkun tekosyyn tyyliin "kiitos ei, nyt ei tee mieli, ehkä myöhemmin otan" tai "en oikein välitä rahkapullista", eikä tarvitsisi paljastaa että laihdutan. Sen paljastaminen kun jotenkin tuntuu niin kovin nöyryyttävältä varsinkaan kun en ole mikään valtavan kokoinen ja usein voi olla että porukassa jossa asia pitäisi tunnustaa, on paikalla ylipainoisempia ihmisiä jotka eivät laihduta.