Ihmettelee tuota nettideittihommaa...
Minulla on pitkään ollut ajatus, että voisin haluta etsiä itselleni miesseuraa. Koska en käy juuri missään muualla kuin töissä (jossa on vain perheellisiä tai sitten minua reippaasti nuorempia miehiä), ruokakaupassa ja koiralenkillä, on tapaamismahdollisuudet harvassa ja nettideittailu varmaan olisi luonnollisin tapa tutustua ihmisiin.
Mutta siinäkin taas tökkii joku. En ymmärrä miten voisin tietää etukäteen, millaista tyyppiä etsin. Ei minulle ole mitään väliä, onko tumma vai vaalea, hoikka vai pyöreä, duunari vai akateeminen, köyhä vai varakas, lyhyt vai pitkä, mitä harrastaa... Periaatteessa siis minun pitäisi olla helppo löytää kumppani, koska ei ole juurikaan vaatimuksia. Paitsi että, minulla on yksi erittäin paha vaatimus: miehestä pitäisi tulla sellainen tunne, että jotenkin kolahtaa, että synkkaa. Sitä taas ei voi tietää ennen kuin tyypin näkee, että käykö noin.
Huonoa ennustaa se, että olen elämässäni tavannut ehkä 3 ihmistä, joiden kanssa on sillä tavalla synkannut. Kenenkään näistä kanssa en ole minkäänlaiseen suhteeseen päässyt, kahta heistä en ole edes oppinut tuntemaan mitenkään (ihailin vain kaukaa, he eivät minua huomanneetkaan), yhden kanssa meistä tuli erittäin hyvät työkaverit mutta koska mies oli varattu ja perheellinen, ei siitä tullut mitään sen enempää. Jos tähän asti elämässä on tavannut 3 kiinnostavaa, voi joutua "muutaman" miehen tapaamaan satunnaisia nettityyppejä, ennen kuin löytyy kiinnostava. Urakka tuntuu niin mahdottomalta, ettei siihen halua edes ryhtyä.
Sitäkin olen pari kertaa kokeillut, että olen sitten seurustellut sellaisen kanssa, joka ei erityisemmin kolahda, mutta kun muitakaan vaihtoehtoja ole niin parempi kai sitten olla jonkun kanssa kuin yksin. Ei sekään tunnu hyvältä vaihtoehdolta, tuntuu että sellaiset suhteet vaan kuihtuu kokoon vaikka kuinka yrittää psyykata itseään että kyllä se tästä kun on positiivinen asenne eikä odota kohtuuttomia, mitään suuria rakkauksia ja sielunkumppanuuksia. Kateeksi käy niitä, jotka osaavat järjellä asettaa tietyt kriteerit ja sitten kun niitä vastaava kumppani löytyy, siitä vaan päättää aloittaa suhteen ja onnistua. Ei näköjään vaan toimi minulla.
Ääh, taitaa olla meikäläisen parempi vaan jatkaa suosiolla vanhanapiikana!
Mutta siinäkin taas tökkii joku. En ymmärrä miten voisin tietää etukäteen, millaista tyyppiä etsin. Ei minulle ole mitään väliä, onko tumma vai vaalea, hoikka vai pyöreä, duunari vai akateeminen, köyhä vai varakas, lyhyt vai pitkä, mitä harrastaa... Periaatteessa siis minun pitäisi olla helppo löytää kumppani, koska ei ole juurikaan vaatimuksia. Paitsi että, minulla on yksi erittäin paha vaatimus: miehestä pitäisi tulla sellainen tunne, että jotenkin kolahtaa, että synkkaa. Sitä taas ei voi tietää ennen kuin tyypin näkee, että käykö noin.Huonoa ennustaa se, että olen elämässäni tavannut ehkä 3 ihmistä, joiden kanssa on sillä tavalla synkannut. Kenenkään näistä kanssa en ole minkäänlaiseen suhteeseen päässyt, kahta heistä en ole edes oppinut tuntemaan mitenkään (ihailin vain kaukaa, he eivät minua huomanneetkaan), yhden kanssa meistä tuli erittäin hyvät työkaverit mutta koska mies oli varattu ja perheellinen, ei siitä tullut mitään sen enempää. Jos tähän asti elämässä on tavannut 3 kiinnostavaa, voi joutua "muutaman" miehen tapaamaan satunnaisia nettityyppejä, ennen kuin löytyy kiinnostava. Urakka tuntuu niin mahdottomalta, ettei siihen halua edes ryhtyä.
Ääh, taitaa olla meikäläisen parempi vaan jatkaa suosiolla vanhanapiikana!
Voithan sä tehdä välillä ajankuluksi pientä hakuammuntaa. Ei sitä koskaan tiedä!
VastaaPoistaJoo, kyllä se varmaan kannattaa edes kokeilla että jos ilmoituksen laittaisi että millaisia vastauksia sitä saa... On se kyllä varmaan aika jännä kokemus käydä tässä iässä elämänsä ekaa kertaa treffeilläkin :-o
PoistaMä en usko, että kukaan oikeesti osaa määrittää kriteereitä, joiden perusteella se mussukka valitaan. Tai jos osaa, niin jo on ihmeen laskelmoivia muut ihmiset. Ite oon tämmönen intuitiivinen tunneihminen, joten seurustelu/treffailukumppaneitakin on löytynyt jos jonkilaisia. Sinne vaan nettideittien ihmeelliseen maailmaan tapaamaan erilaisia ihmisiä ja etsimään sitä joka kolahtaa! Jos treffeiltä ei muuta irtoa, niin oletpahan taas yhtä kokemusta rikkaampi, ja jos mies maksaa päivällisen, myös yhtä ateriaa rikkaampi ;)
VastaaPoistaTai vaihtoehtoisesti ota sieltä duunista nuori kolli. Mies on parhaimmillaan 25 - 30-vuotiaana ;)
-Komeetta-
Nuori kolli olis kyllä kiva, jos sellaisen saisi, mutta taitavat vähän heikosti kiinnostua vanhemmista täti-ihmisistä vaikka puumamuodista puhutaankin :D
PoistaAinakaan missään vakavammassa mielessä, jostain pikkujouluista voisi tietysti jonkun tarpeeksi juopuneen saada innostumaan "vanhalla naistenrungolla harjoittelusta" kuten joskus sanottiin että nuorten poikien on hyvä sellaisella harjoitella alkuun, niin pyörällä ajoa kuin naisasioita ;-)
Minä pidin nettideittailua hyvin epäilyttävänä, mutta huvikseni (epätoivoissani/uteliaisuuttani/miehenpuutteessa) kokeilin. Muutamista miehistä kiinnostuin, mutta ensi tapaamisella ei kyllä mitään värähtänyt. Sitten oli yksi, jonka kanssa ei liiemmin tunteet leiskuneet kirjoitellessa, mutta pyynnöstä suostuin tapaamiseen. Vieläkään ei tunteita roihunnut ja olin itse asiassa melkoisessa krapulassakin silloin, mutta mies istui hämärtyvässä illassa sitkeästi ja jossain vaiheessa muistan ajatelleeni, että tuon miehen haluan itselleni - ihan yllättäin se ajatus iski :D Mies oli vieläpä eri paikkakunnalta, matalasti koulutettu (en tarkoita aliarvostavasti, vaan korkeakoulutettuna sitä jotenkin oletti tulevan miehen olevan myös korkeasti koulutettu) ja tiiviisti kotipaikkaansa sidottu yrittäjä. Mutta tässä sitä asutaan hänen luonaan ja kasvatellaan masussa esikoista.
VastaaPoistaVaikka niitä miehiä ei ilmaantuisi kuin sieniä sateella, niin yksikin voi riittää jos se on oikea(hko). Ja jostain baarin lihatiskiltä miesten bongailu ei ole oikein mun juttu, joten aika helppoa ja harmitonta deittailu on netin välityksellä. Kannustan kokeilemaan!
Kiva kun jaoit oman kokemuksesi :) Jotain tuontapaista minäkin toivon että saisin kokea!
PoistaMinäkään en siihen baarielämään halua enää lähteä, kun haluan pysyä erossa liiasta alkoholinkäytöstä, enkä minä usko että baarissa jaksaisin selvin päin olla. Lisäksi tuntuu ettei mitään oikean tapaistakaan löydä sillä tavalla kuin omat aiemmat suhteeni ovat alkaneet, eli tuhannen kännissä lähdetään sekstailemaan ja siitä sitten jotenkin juututaan yhteen seurustelemaan...