Luettua: Susan Cainin Hiljaiset - Introverttien manifesti

Tai oikeastaan englanninkielisenä kun luin, niin nimi oli Quiet: The Power of Introverts in a World That Can't Stop Talking. Sama kirja kuitenkin. Oli englanniksi niin paljon halvempi iBooksissa että ostin englanninkielisen version.

Kaiken kaikkiaan koin kirjan aika ristiriitaiseksi lukukokemukseksi. En tunnistanut itseäni ollenkaan kirjan vessoissa piileksivistä, ujoista introverteista, vaikka olen selvästi introvertti siinä mielessä, että saan voimani yksinolosta ja käytän tätä voimaa kun täytyy olla sosiaalinen, enkä toisinpäin kuten ekstrovertilla on asia. Itse asiassa olen varsinainen cityerakko jopa, ääri-introvertti siinä mielessä. Lomalla en ole tainnut ainakaan juuri kenenkään kanssa livenä puhua, eikä se ole minusta ollenkaan ahdistavaa ;-) Ja Myers-Briggs-persoonallisuustyypiltäni introvertti INFJ, tosin hyvin pienellä prosenttierolla introversion suhteen siihen että olisin ENFJ.

Introverttitesti

Kirjan introverttitestin mukaan en ole edes introvertti vaan lähinnä ambivertti tai jopa ekstrovertti. Tässä testin kysymykset ja omat vastaukseni.
1. Pidän enemmän kahdenkeskisistä keskusteluista kuin ryhmätilanteista - kyllä
2. Minusta on miellyttävää ilmaista itseäni kirjoittamalla - kyllä
3. Nautin yksinäisyydestä - kyllä
4. Näytän välittävän vähemmän kuin läheiseni omaisuudesta, kuuluisuudesta ja statuksesta - ei
5. En pidä small talkista, mutta nautin syvällisestä keskustelusta minua kiinnostavista aiheista -kyllä
6. Ihmiset sanovat minun olevan hyvä kuuntelija - ei (en ole juuri tekemisissä ihmisten kanssa)
7. En ole kova ottamaan riskejä - ei (on ollut kova työ opetella ottamaan ihan älyttömiä riskejä)
8. Nautin työstä johon voi uppoutua ilman häiriöitä - ei (rakastan monen asian häseltämistä yhtä aikaa)
9. Haluan juhlia syntymäpäiviä pienessä mittakaavassa - kyllä (en juhli lainkaan)
10. Ihmiset kuvaavat minua hiljaiseksi ja rauhalliseksi - no ei (valitettavasti, olen äänekäs häsläri silloin harvoin kun ihmisten kanssa olen tekemisissä)
11. En halua keskustella työstäni tai näyttää sitä muille ennen kuin se on valmis - ei
12. En pidä konfliktitilanteista - ei (nautin niistä mielettömästi ja saan niistä energiaa)
13. Teen työtä parhaiten itsekseni - kyllä
14. Ajattelen ennen kuin puhun - en (valitettavasti, oppisinpa joskus tuon taidon)
15. Tunnen itseni väsyneeksi kun olen ollut sosiaalisissa tilanteissa, vaikka olisinkin nauttinut niistä - ei
16. Annan usein puheluiden mennä vastaajaan - ei (eipä minulle yleensä kukaan soita)
17. Jos pitäisi valita, valitsisin mieluummin viikonlopun jona ei ole mitään tekemistä kuin sellaisen jossa olisi paljon aikataulutettua tekemistä - kyllä
18. En nauti monien tehtävien samanaikaisesta tekemisestä - ei
19. Pystyn keskittymään helposti - ei
20. Pidän enemmän luennoista kuin seminaareista - kyllä

Idea on että kyllä-vastaukset lasketaan yhteen. Mitä enemmän tuli kyllä-vastauksia, sitä introvertimpi ihminen on. Jos saa testistä suunnilleen 10 kyllää, on ambivertti, eli introvertin ja ekstrovertin välimuoto. Näistä ei sitten tämän jälkeen kirjassa puhutakaan mitään. Itse olen testin mukaan jopa ekstrovertti vain 8:llä kyllä-vastauksellani. Suhtaudun kyllä testiin aika epäilevästi, että eikö tuossa nyt niputeta introverttiyteen asioita jotka eivät välttämättä siihen liity.

Näkökulmat aika amerikkalaisia

Jotenkin Suomessa asuvana muutenkin tuntuu, että monet kirjassa esitetyt tilanteet eivät täällä oikein päde. Ei Suomessa ole sellaista vahvaa ekstrovertti-ideaalia, joka edellyttäisi kaikkien edes näyttelevän puheliasta, aina iloista ja sosiaalista. Melko suuri osa kirjan sisällöstä kuvaa kuitenkin sitä kuinka Yhdysvalloissa on vaikeaa olla introvertti, koska ekstroverttiyttä ja sosiaalisuutta arvostetaan niin vahvasti. Suomessa en usko että tuohon ongelmaan törmää jos valitsee ammattinsa omien taipumustensa mukaan. Minä ainakin saan omassa työssäni olla ihan rauhassa omanlaiseni örmy ja voi mennä viikkojakin etten puhu kellekään töissäkään ;-) Toki työhaastattelutilanteissa, jotka muutenkin ovat nykyisin valitettavan feikkejä, voi joutua teeskentelemään "tiimipelaajaa" vaikkei työ johon hakee edes olisi mitenkään tiimityötä. 

Mielenkiintoisinta antia oli osa 2 joka pohti biologian ja persoonallisuuden suhdetta

Siinä pohdittiin temperamentin ja persoonallisuuden luonnetta, sitä kuinka paljon perimä ja muut tekijät kuten kasvatus vaikuttavat. Sekä myös vapaan tahdon vaikutusmahdollisuuksista, kun ihmisen täytyy toimia luonteenomaisia tapojaan vastaan, esimerkiksi ujon introvertin puhua julkisesti. Toisaalta sitten taas pyrittiin niputtamaan introverttiyden yhteyteen kaikenlaisia muita piirteitä kuten sensitiivisyys tai ujous, ja luulen että jotkut temperamenttiasioiden tutkijat voisivat olla eri mieltä näistä yhdistelmistä. Itse ainakin koen olevani kaikkea muuta kuin ujo, enkä erityisen sensitiivinenkään, introvertti. Ai niin, mutta tämän kirjan mukaanhan en siis olekaan introvertti!

Oli myös mielenkiintoista lukea siitä, kuinka nykyään joissain piireissä suositut aivoriihet ja vastaavat eivät välttämättä tehostakaan työtä ja paranna luovuutta, vaan voikin käydä ihan päinvastoin. Näitä työelämään pesiytyneitä käytäntöjä, samoin kuin vaikka syvästi inhoamiani avokonttoreita (inhoan niitä keskittymiskykyni puutteellisuuden takia), on varmasti syytä kyseenalaistaa varsinkin jos on tutkimustietoa niitä vastaan, mutta en tiedä kuuluuko se kyseenalaistaminen välttämättä introverttejä käsittelevään kirjaan muuta kuin mutkan kautta, sitä kautta että toki usein introvertit enemmän kokevat tukaluutta tilanteissa joita heitä painostetaan sosiaalisuuteen vaikkei tehtävä välttämättä sitä vaatisi. 

Lopussa taas neuvotaan miten introvertti voi teeskennellä ekstroverttiä

Tuntuu vähän ristiriitaiselta, kun ensin on kuvailtu laajasti, kuinka introverteillä on valtavasti vahvuuksia ja potentiaalia, ja kuinka erityisesti Yhdysvalloissa vallitseva ekstrovertin ideaali on toisenlaisille ihmisille ahdistava, niin lopuksi mennään siihen että neuvotaan miten kuitenkin ihminen voisi olla olevinaan osan aikaa edes ekstrovertti, koska se on olevinaan niin välttämätöntä kuitenkin. Rohkeampi manifesti olisi ollut neuvoa introverttejä olemaan omia itsejään kaikissa tilanteissa, riippumatta siitä kummastuttaako se vähän ekstroverttejä! Ja vaikka valitsemaan ammattinsa omien mieltymystensä mukaan, eikä väkisin ottaa ammattia joka ahdistaa ja sitten vaan totutella kestämään vaikka jatkuvia cocktail-kutsuja tai julkisia puhumisia erilaisten selviytymisstrategioiden avulla. 

Varmaan kirja on antoisampi luettava niille, jotka vastaavat kirjan introverttikuvausta

Sellaisille ujoille, vähän varovaisille ja riskejä välttäville, jo lapsena sensitiivisille ihmisille. Jos sattuu kuulumaan tuohon porukkaan, kirja voi tarjota varmasti vertaistukea ja voimaannuttaa. Itselläni taas kun on enemmänkin päinvastaisia taipumuksia, eli en osaa pitää päätäni kiinni kun olisi järkevää, otan älyttömiä riskejä hetken mielijohteesta ja kohellan muutenkin usein päättömästi, niin tuntui ettei kirjalla ole kauheasti annettavaa juuri itselleni. Varsinkin kun se tieteellinen puoli jäi osin epäilyttämään, että oikeastiko introverttiyteen voi niputtaa kaikki ne asiat joita kirja käytännössä niputtaa, vaikka jossain kohtaa kirjoittaja sanookin, että esimerkiksi ujous ja introverttiys eivät aina kulje yhdessä. Kuitenkin läpi kirjan introvertin perityyppi selvästi on jonkinlainen vessassa sosiaalisia tilanteita piileksivä tai ainakin puhumiskammoinen henkilö.