Laihdutuksen sujumisesta sanoin ja kuvin
En ole vähään aikaan laittanut postauksia itse blogin pääaiheen eli laihdutukseni sujumisesta, varsinkaan kuvia. Syynä tähän on paljolti ollut se, että olen tuntenut ettei aiheesta ole paljoa sanottavaa, koska homma menee ongelmitta ja hyvin, ja toisaalta on tuntunut etten vielä niin kovin erilaiselta näytä kuin alussa. Mutta tänään siis tietoa laihdutuspuolesta.
Eilen aamuna painoin 64,8 kg ja painoindeksini on nyt 23,8. Lopulliseen tavoitteeseeni on matkaa vielä
kymmenisen kiloa. Edelleen alussa valitut Italian dieetti -kirjan periaatteet, eli 1500 kcal edestä ruokaa päivässä ja ei välipaloja, ovat toimineet luotettavasti. En ole vieläkään kokenut satunnaisia oluenhimoja kummempia vaikeuksia, ei mystisiä painojumeja, ei kohtuuttomia himoja mihinkään ruokiin tai herkkuihin, ei kieltäymyksen tunnetta.
Nyt alan jo sopivat vaatteet päällä näyttää omaan silmääni ihan ok:lta.
Sivultapäin katsoen kaljamaha on pienentynyt melko pieneksi pömpöksi muutenkin, minkä näkee tästä kuvasta jossa päällä on tiukka toppi ja leggingsit (tällaiset vaatteet päällä on vain painonpudotuskuvaa varten, en pilaa maisemaa kulkemalla julkisella paikalla näin kuten seuraavissa kuvissa ;-) ).
Edestäpäin katsoen kuitenkin on edelleen keskivartalo ja lantio on vielä aika tukevat. Vyötärön alla on jenkkakahvatyyliset läskityynyt ja yläreidet on vieläkin niin tukevat että hameita ei voi käyttää ilman shortseja alla, koska reidet hankaa muuten toisensa rikki. Tällä hetkellä tuntuu että kun laihdun, kädet ja jalat vaan laihtuu ja tissit pienenee, mutta perse ja reidet pysyy yhtä isoina kuin ennenkin. Mutta eiköhän se siitä jossain vaiheessa ala lähtemään.
Eilen aamuna painoin 64,8 kg ja painoindeksini on nyt 23,8. Lopulliseen tavoitteeseeni on matkaa vielä
kymmenisen kiloa. Edelleen alussa valitut Italian dieetti -kirjan periaatteet, eli 1500 kcal edestä ruokaa päivässä ja ei välipaloja, ovat toimineet luotettavasti. En ole vieläkään kokenut satunnaisia oluenhimoja kummempia vaikeuksia, ei mystisiä painojumeja, ei kohtuuttomia himoja mihinkään ruokiin tai herkkuihin, ei kieltäymyksen tunnetta.
Nyt alan jo sopivat vaatteet päällä näyttää omaan silmääni ihan ok:lta.
Sivultapäin katsoen kaljamaha on pienentynyt melko pieneksi pömpöksi muutenkin, minkä näkee tästä kuvasta jossa päällä on tiukka toppi ja leggingsit (tällaiset vaatteet päällä on vain painonpudotuskuvaa varten, en pilaa maisemaa kulkemalla julkisella paikalla näin kuten seuraavissa kuvissa ;-) ).
Edestäpäin katsoen kuitenkin on edelleen keskivartalo ja lantio on vielä aika tukevat. Vyötärön alla on jenkkakahvatyyliset läskityynyt ja yläreidet on vieläkin niin tukevat että hameita ei voi käyttää ilman shortseja alla, koska reidet hankaa muuten toisensa rikki. Tällä hetkellä tuntuu että kun laihdun, kädet ja jalat vaan laihtuu ja tissit pienenee, mutta perse ja reidet pysyy yhtä isoina kuin ennenkin. Mutta eiköhän se siitä jossain vaiheessa ala lähtemään.
Naama vaan ei ole laihtunut yhtään
Ja se on ärsyttävää, koska melkein eniten harmittaa että on posket kuin hamsterilla joka on hamstrannut poskipussit jyviä täyteen, ja ikävä kyllä ne poskiläskit sitten leukaperistä vielä roikkuu, varmaan iän takia. Tässä vanha kuva siitä miltä leukani näytti, kuvassa olen noin kolmikymppinen enkä vielä ylipainoinen, ja sitten uusi kuva. Voi tietysti olla ettei iän takia lähdekään läskiheltat enää pois naamasta, ja ei voi mitään jos niin on, mutta toivon vielä että vähän edes lähtisi pallonaamastakin ihraa jossain vaiheessa.
Hyvä Sinä! Hienosti tuntuu sujuvan...
VastaaPoista(Eikä kukaan huomaa pyöreitä tai laihoja poskia, kun on noin harvinaisen kaunis suu!)
Heh, peripessimistinä olen itse ajatellut niin päin että bulldog-poskiin kiinnittää ainakin siksi huomiota kun on pulleat huuletkin vielä ;-) Mutta jos meikkaa silmiä enemmän, voi ainakin toivoa ettei naaman alaosa poskipusseineen niin kiinnitä huomiota!
PoistaKiitos tästä, olet laihtunut hienosti! Näyttää oikein hyvältä, ja totta tuo, suusi on harvinaisen kaunis.
VastaaPoistaMinustakin tuntuu, ettei alaosani laihdu samaan tahtiin yläkropan kanssa, ulkopuoliset näkevät sen eron paremmin.
Joo tuo on kyllä ärsyttävää ettei voi laihtua niin että olisi koko ajan suunnilleen sopusuhtaisen muotoinen. Itselläni on yllätys että se on takapuoli ja reidet joissa läski jumittaa, kun en ole ennen koskaan ollut sellaista persevää tyyppiä, hoikkana pikemminkin ärsytti lattana olematon takapuoli ja muutenkin aika kurviton pikkupoikamainen vartalo. No siitä ongelmasta ainakin on päästy, ja aika huolella, koska lihomisen myötä tissitkin on pullistuneet B-kuppikoosta D:hen ;-)
PoistaEi mitään ok, vaan näytät upealta! Minä myös olen kehunut täällä ennenkin kuinka upeat huulet. Varsinainen pakkaus!
VastaaPoistaKiitos! Nyt pystyy jo ongelmakohdat häivyttämään vaatteilla aika hyvin, eikä tunikatkaan enää näytä päällä äitiysmekoilta kuten silloin kun kaljamaha oli isoimmillaan. Jospa tämän kesäloman jälkeen kukaan ei onnittelisi minua raskaudesta, kuten kävi viime kesäloman jälkeen, kun olin juonut koko loman ja lihonut ja aivan turvoksissakin ;-) Kiva siinä sitten tunnustaa että tämä on kyllä 100% läskiä ja pöhötystä, ei ole vauvaa tulossa...
PoistaHmm. Pakko sanoa, että olet aika kuuma pakkaus! Ja pakko myös vähän älähtää, sillä olet maininnut olevasi ruma: en vaan pysty sitä uskomaan.
VastaaPoistaOlet edistynyt tosi hienosti, ei voi kuin ihailla :)
Kiitos! Jotenkin hauskaa että olen edistynyt, ottaen huomioon että rikon suunnilleen joka sääntöä mitä laihdutuksesta annetaan. Syön huonoja hiilareita, syön iltapainotteisesti, en harrasta liikuntaa, syön vain 2 kertaa päivässä ilman välipaloja, en vältä rasvaa, juon viiniä ja syön jälkiruokia päivittäin... Osoittaa ainakin että totta se on, että vain se kokonaiskalorimäärä merkitsee, ei niinkään se mihin aikaan ja mistä ne kalorinsa saa.
PoistaJos nuo on ne sun kuuluisat hamsterinposket, niin nou hätä. Kaikki me ollaan eri näkösiä ja noi menee ihan normaalilla vaihteluvälillä :)
VastaaPoistaJoo kai se on siitä kiinni millaisena on itsensä tottunut näkemään. Jos olisi aina ollut pyöreänaamainen, sitä varmaan pitäisi ihan harmittomana tuota, mutta kun olin ennen sellainen enemmänkin kulmikaskasvoinen niin ei ole oikein tottunut että nyt näyttää sitten tältä. Mutta tosiaan voi olla enemmän iästäkin kiinni eikä se nyt maailmanloppu ole jos jää vähän pyöreämpi ja roikahtaneempi naama.
PoistaHienosti olet edistynyt! Ei ainakaan ulkonäön suhteen tarvitsisi enää laihtua, mutta jos olet joskus ollut hyvin laiha niin ymmärrän tavoitteesi.
VastaaPoistaTuo poskien roikkuminen liittynee ikään. Tosin sinulla en kyllä näe mitään hamsteriposkia, mutta omassa kaveripiirissäni - olen vähän päälle 40-v. - meillä kaikilla on pienet heltat leukapielessä. Ja ne näyttää tulevan, vaikka olisi kuinka hoikka ja välttänyt aurinkoa, tupakkaa ja viinalla läträämistä.
Tuota minäkin luulen että iästäkin on kiinni naaman pyöreys ja roikkuminen, ja tosiaan asiaa ei varmasti ole parantanut tuo pitkäaikainen alkon suurkulutus, järkyttävä ruokavalio ja se etten koskaan käytä auringonsuojavoiteita koska olen sen verran tumma etten pala ilmankaan.
PoistaMinä painoin johonkin vähän päälle kolmikymppiseksi vain 48-50 kg, joten kai sen takia tunnen itseni vieläkin tässä painossa aika pulleaksi. 55 kilossa on silti tavoite, en usko että nelikymppisellä enää näyttäisi ollenkaan hyvältä olla alle 50-kiloinen ruipelo.
Toisaalta jos painon putoaminen tässä jossain vaiheessa loppuu, ja tuntuu että vaatisi mieletöntä tiukkuutta että saa enää alaspäin, en aio sellaiseen ryhtyä vaan ajattelen että olkoon sitten tämä paino. Pääasia että normaalipainoindeksissä ollaan. Olen liian ihan mukavuudenhaluinen ryhtyäkseni liikunta- ja nälkärääkkiin sen takia että bikineissä tai oikein kireissä vaatteissa näyttää vielä vähän pullukalta ;-)
tsemppistä eteenpäin!
VastaaPoistakohta voi taas pitää sukkahousuja, mutta siihen asti vinkkinä että läskireisien hinkutuksen estää se compeedin rakonestopuikko!
Kiitos vinkistä! On aika tukalaa käyttää tosiaan shortseja helteellä hameen alla, joten tuollainen ratkaisu kyllä kuulostaa hyvältä!
PoistaOsuin vahingossa blogiisi kuukausi sitten, ja sain tosi hyvän kimmokkeen omaankin projektiin. Iso kiitos siitä. Tekstit ja tapasi toteuttaa elämäntaparemonti ovat minullekin juuri passelit.
VastaaPoistaKasvokuvasi muuten on otettu pikkuisen eri kulmista, joten nuoruudenkuva väkisinkin näyttää kapeammalta. :-)
Kiva kuulla että on ollut iloa omassa projektissasi! Tämä minun tapa laihduttaa on tällainen vähän tylsä ja draamaton tapa: ei mitään ennätysnopeita painonpudotuksia mutta eipä toisaalta ankaraa liikuntaa tai ruokarajoituksiakaan. Sopii mukavuudenhaluisille ihmisille joilla ei ole erityisen kiire laihtua.
PoistaTsemppiä sinulle paljon myös omaan projektiisi! Minä uskon, ettei laihdutus tai elämäntaparemontti laajemminkaan ole välttämättä kovin vaikeaa, jos ei siitä tee sellaista omaksumalla liian vaativia sääntöjä ja noudatettavia asioita, vaan on tyytyväinen jokaisesta pienestäkin muutoksesta jonka saa toteutettua.
Aloin yänän lukemaan blogiasia ja haluisinkin tietää mikä oli aloitus painoso? Itse olen 160/65 tavoitteena olisi päästä tuonne 56 kiloon, mutta väli tavoite on tuossa 60. Paino indeksi on tällä hetkellä hieman yli 25. Jään ilolla seuraamaan blogoaso!
VastaaPoistaGR.
Aloituspainoni oli 73,5 kg. Tuolla ylhäällä on välilehti "Edistyminen" josta näkee painon kehityksen projektin alusta asti.
PoistaTsemppiä sinullekin laihdutukseen! Ei se todennäköisesti nopeaa ole sinullakaan jos et mitään äärikeinoja kuten nutrausta käytä, kun ei ole kovin suuri alkupaino, mutta toisaalta, mikäpä kiire siinä onkaan kun paino ei uhkaa terveyttä tai liikkumista alkutilanteessakaan :)
Hyvää tsemppausta saa tästä sun blogista. Itselläni kaljamahan poistoprojekti, saman tyyppisillä "aseilla" tarkoitus päästä taas normaalimittoihin. Blogissani seurantaa aiheesta.
VastaaPoista