En ole ikävä ihminen, minulla vain on "Bitchy Resting Face"-syndrooma!
Tänään taas törmäsin minulle ei niinkään outoon tilanteeseen, kun vähän juopunut mies ostoskeskuksessa päätti tulla halaamaan, kun kuulemma näytin niin surulliselta ja lohdutusta tarvitsevalta. Olen joutunut elämäni varrella näihin tilanteisiin usein. Nuorempana usein ihmiset yrittivät piristää minua kyselemällä esim. "mitä tyttö noin allapäin on" tai jotain vastaavaa. Yleisempi reaktio kuitenkin on, ettei minua haluta lohduttaa tai sääliä, vaan vittumainen perusilmeeni herättää ihmisissä aggressioita. Moni läheisenikin on huomannut, että esim. naapurit, ulkoilijat ja muut vastaavat valittavat minulle huomattavasti useammin kuin esimerkiksi heille itselleen. Ihan kuin minun ensinäkemältä odotettaisiin olevan todella vittumainen ihminen, jolla taatusti on jotain ikäviä aikeita kuten jättää koiransa paskat keräämättä tai viedä roskat jätekatokseen solmimatta roskapusseja.
Ongelma tämän päivän ja niissä muissakin tilanteissa on, että en ole ollut ollenkaan surullisella tai vihaisella tuulella, vaan varsin hyvällä. Minun perusilmeeni, kun mielestäni olen naama peruslukemilla, vaan on tulkinnasta riippuen joko äärimmäisen surullisen tai äärimmäisen äkäisen näköinen. Enkä valitettavasti osaa ilman peiliä edes vääntää ilmettäni muiden silmissä neutraaliksi, vaan yritykset tehdä niin johtavat mitä oudoimpiin nyrpistyksiin ja vielä perusilmettäkin kummallisempiin ilmeisiin. Kiva mennä vaikka treffeille, kun tietää itsekin näyttävänsä joko siltä että juuri on äiti vähintään kuollut, tai sitten tekopirteältä "irvistän-koska-joku-työnsi-juuri-rautakangen-perseeseeni"-ilmeeltä jos yrittää hymyillä.
Tällä syndroomalle on jenkit keksineet nimenkin, se on "Bitchy Resting Face" syndrooma, eli vaikkapa vittumaisen perusilmeen syndrooma. Miesten vastaava on "Asshole Resting Face". Asiasta on tehty hauska youtube-video, jossa ihmiset vakuuttelevat, etteivät ole narttuja tai persläpiä vaikka naaman perusteella siltä näyttävätkin:
Lisäksi on kaikenlaisia listoja joilla esiintyy julkkiksia joilla on v-mäinen perusilme. Oman BRF:ni päätekijä
on perusilmeessään surullisesti alaspäin osoittavat huulet ja silmäluomet. Ei tälle asialle mitään oikein voi, mutta hauska huomata että muitakin samasta kärsijöitä on, ja samalla ymmärtää vähän paremmin miksi ihmiset aina suhtautuu minuun ensinäkemältä niin varauksellisesti. Tässä hauska liian pimeässä otettu epäterävä kuva minusta, josta silti näkyy tuo perusilmeen bitchiness. Kuvassa siis ihan iloisella ja hyvällä päällä, suorastaan biletunnelmissa oleva Plussapallo, joka silti onnistuu näyttämään murheen murtamalta ihmisrauniolta.
Ongelma tämän päivän ja niissä muissakin tilanteissa on, että en ole ollut ollenkaan surullisella tai vihaisella tuulella, vaan varsin hyvällä. Minun perusilmeeni, kun mielestäni olen naama peruslukemilla, vaan on tulkinnasta riippuen joko äärimmäisen surullisen tai äärimmäisen äkäisen näköinen. Enkä valitettavasti osaa ilman peiliä edes vääntää ilmettäni muiden silmissä neutraaliksi, vaan yritykset tehdä niin johtavat mitä oudoimpiin nyrpistyksiin ja vielä perusilmettäkin kummallisempiin ilmeisiin. Kiva mennä vaikka treffeille, kun tietää itsekin näyttävänsä joko siltä että juuri on äiti vähintään kuollut, tai sitten tekopirteältä "irvistän-koska-joku-työnsi-juuri-rautakangen-perseeseeni"-ilmeeltä jos yrittää hymyillä.
Tällä syndroomalle on jenkit keksineet nimenkin, se on "Bitchy Resting Face" syndrooma, eli vaikkapa vittumaisen perusilmeen syndrooma. Miesten vastaava on "Asshole Resting Face". Asiasta on tehty hauska youtube-video, jossa ihmiset vakuuttelevat, etteivät ole narttuja tai persläpiä vaikka naaman perusteella siltä näyttävätkin:
Lisäksi on kaikenlaisia listoja joilla esiintyy julkkiksia joilla on v-mäinen perusilme. Oman BRF:ni päätekijä
Vähänhän tuossa väsyneisyys paistaa... Älä laita tätä kuvaa treffi-ilmoitussivuille :)
VastaaPoistaJoo en, toisaalta se olisi kyllä rehellistä laittaa. Tuolta minä kuitenkin näytän 99% ajasta ;-)
PoistaHauska video! Onhan sinulla vähän maansa myyneen ilme :)
VastaaPoistaVoit pistää sen valaistuksen piikkiin, varjot vain osuvat strategisesti vääriin paikkoihin. Valokynästä voisi olla apua tuohon mutrusuu-efektiin. Minulla samanlainen huolten painama ilme tulee vuosi vuodelta syvenevästä otsan sibeliusrypystä, mikä tuo oudon lisän muuten suht' sileään ihoon.
Johtuukohan se tuosta Bitchy Resting Face -ilmiön yleistymiesstä, kun miehet aina keskustelupalstoilla asettaa ihannenaisen ensimmäiseksi vaatimukseksi "iloisen luonteen ja positiivisen asenteen" :)
Joo valaistuksestahan tuo vaan johtuu... Tuota valokynää täytyisi kokeilla, en olekaan sellaista ikinä kokeillutkaan vielä toistaiseksi.
PoistaAlaspäin roikkuviin silmiin olen kyllä keksinyt hyvän meikkivinkin josta seuraavassa postauksessa. Se kyllä vaatii silmämeikkiä aika paljon, mutta näyttää paljon pirteämmältä kuin ilman.
Tuo minuakin on ihmetyttänyt että kaikki miehet kaipaa niin niitä huumorintajuisia ja iloisia naisia. Eikö kukaan tykkää meistä vakavista tosikoista! Vieläkö se naisen stereotyyppi on niin voimissaan että naisen pitäisi olla sosiaalinen päiväperho, sellainen iloinen höpöttelijä, että sulkeutuneehko nörttinainen on useimmille kammotus?
Heippa! Olen vastikään löytänyt blogisi ja jäänyt koukkuun, aivan loistavaa!
VastaaPoistaMyös minulla on bitchy resting face. Kiitos videosta, se oli todella hauska! XD Itse olen sellainen, että perusilmeeni on äärettömän tympääntynyt ja ärtynyt, mutta kun nauran ja hymyilen, minusta tuntuu että se menee sitten sinne toiseen ääripäähän, eli näytän todella iloiselta ja pirteältä. Ihmisille se voi olla hämmentävää. Monesti yllätän itseni kun vilkaisen huomaamatta peiliin: kulmani ovat kurtussa, silmät sirrissä ja huulet suupielet alaspäin tai jonkinlaisessa irvistyksessä. Osa ihmisistä kysyy minulta että miksi olen vihainen (vaikka olen ihan hyvällä päällä), tai muutaman minuutin päästä toinen toteaa että olen niin iloinen (joidenkin mielestä liiankin). Ainiin, jos joku kertoo jotain negatiivia asioita, hymyilen huomaamattani (yritän jollain tavalla peittää tunteitani).
Kerran olin bileissä jossa eräs ihminen, jonka näin silloin toisen kerran, tuli sanomaan minulle: "Ihana nähdä sut kerrankin noin ilosena!" Tuli katsottua hieman kieroon, koska viimeksi kun näin sen henkilön, olin todella hyvällä tuulella. Jälkeenpäin tuli naurettua kavereiden kanssa. Nyt ymmärrän senkin kommentin!
Kiitos hienosta ja mielenkiintoisesta blogista!
Taitaa olla aika yleinenkin ongelma tämä BFR. Ja helposti sitä itsekin, vaikka tietää omassa tapauksessa ettei se ilme kerro oikeasti surullisuudesta tai vihaisuudesta, tulkitsee samanlaisella naamanilmeellä kulkevan vastaantulijan, että onpas pahantuulisen näköinen ihminen.
Poista