Ensikokemuksia mindfulness-meditaatiosta
Olen nyt tehnyt viime viikon mindfulness-meditaatioharjoitusta, jossa tarkoitus on keskittyä hengitykseen
ja aina jos ajatukset harhailee muualle, palata taas hengitykseen, kahdesti päivässä 5 minuuttia. Tällä viikolla pidensin iltameditaation 10 minuuttiin.
Tuntuu kovasti vaihtelevan tuo miten homma sujuu. Aamuisin kun olen käytännössä puoliunessa, tuntuu hyvin helpolta keskittyä pelkästään hengitykseen, kun mieli ei ole kovin aktiivinen tuottamaan ajatuksia. Toisinaan ei ole koko aikana tullut oikein muita ajatuksia kuin ehkä jossain vaiheessa ajatus, että jokohan kohta aika tulee täyteen, tai tietoisuus jostain fyysisestä tuntemuksesta esimerkiksi että olen vähän huonossa asennossa joten selkään pistää.
Sitten on taas niitä kertoja kuin tämä ilta... Olin siivonnut kaikki keittiön kaapit ja käynyt koiran kanssa ulkona metsässä, joten oli hyvin energinen olo. Energisyys tuntuu olevan minun keskittymiskyvylleni täyttä myrkkyä. 10 minuuttini aikana huomasin ainakin seuraavia ajatuksia:
- niin mitähän tänään TV:stä tulee, en ole tainnut muistaakaan katsoa ohjelmatietoja
- blogiinkin pitäisi kirjoittaa jotain... (ja tämä jatkui aihevaihtoehtojen pitkälliseen pohdintaan johon upposi varmaan minuutti meditaatiostani ennen kuin huomasin edes ajattelevani täyttä päätä taas)
- tämä on tylsää, onko tästä mitään hyötyä
- pitäisiköhän katsoa sittenkin työsähköpostit vaikka olen lomalla, jotenkin ahdistaa jo se mitä siellä on vastassa kun palaan lomalta
- mitenhän TAAS onnistuin käyttäytymään kaupassa oudosti kun myyjä kysyi minulta tarvitsenko apua englanniksi, näytinkö jotenkin totaalieksyksissä olevalta turistilta... ja mikä hulluinta miksi vastasinkin englanniksi...
- on se nyt hittoa ettei ihminen saa kymmentä minuuttia keskityttyä siihen kohteeseen mihin päättää - olenko minä yleisestikin joku täysin keskittymiskyvytön ADHD, onko tällainen normaaliakaan... mutta ei toisaalta, töissä pystyn keskittymään ongelmanratkaisuun jopa tunteja ilman tällaisia ongelmia... tämä johtuu vain siitä että hengitys on niin TYLSÄ keskittymisenkohde...
- tuntui joku pistos kainalossa, täytyisi heti tunnustella ettei siellä vaan mitään kasvainpattia ole
- ei jaksaisi istua enää paikallaan, haluaisin tehdä jotain, vaikka mennä leikkaamaan ruohikon
...
Varmaan minuutin pari olin keskittyneenä siihen hengitykseen ja loput aikaa ajatuksissani. No, tulipa tarkkailtua ajatuksia ainakin!
Tuntuu kovasti vaihtelevan tuo miten homma sujuu. Aamuisin kun olen käytännössä puoliunessa, tuntuu hyvin helpolta keskittyä pelkästään hengitykseen, kun mieli ei ole kovin aktiivinen tuottamaan ajatuksia. Toisinaan ei ole koko aikana tullut oikein muita ajatuksia kuin ehkä jossain vaiheessa ajatus, että jokohan kohta aika tulee täyteen, tai tietoisuus jostain fyysisestä tuntemuksesta esimerkiksi että olen vähän huonossa asennossa joten selkään pistää.
Sitten on taas niitä kertoja kuin tämä ilta... Olin siivonnut kaikki keittiön kaapit ja käynyt koiran kanssa ulkona metsässä, joten oli hyvin energinen olo. Energisyys tuntuu olevan minun keskittymiskyvylleni täyttä myrkkyä. 10 minuuttini aikana huomasin ainakin seuraavia ajatuksia:
- niin mitähän tänään TV:stä tulee, en ole tainnut muistaakaan katsoa ohjelmatietoja
- blogiinkin pitäisi kirjoittaa jotain... (ja tämä jatkui aihevaihtoehtojen pitkälliseen pohdintaan johon upposi varmaan minuutti meditaatiostani ennen kuin huomasin edes ajattelevani täyttä päätä taas)
- tämä on tylsää, onko tästä mitään hyötyä
- pitäisiköhän katsoa sittenkin työsähköpostit vaikka olen lomalla, jotenkin ahdistaa jo se mitä siellä on vastassa kun palaan lomalta
- mitenhän TAAS onnistuin käyttäytymään kaupassa oudosti kun myyjä kysyi minulta tarvitsenko apua englanniksi, näytinkö jotenkin totaalieksyksissä olevalta turistilta... ja mikä hulluinta miksi vastasinkin englanniksi...
- on se nyt hittoa ettei ihminen saa kymmentä minuuttia keskityttyä siihen kohteeseen mihin päättää - olenko minä yleisestikin joku täysin keskittymiskyvytön ADHD, onko tällainen normaaliakaan... mutta ei toisaalta, töissä pystyn keskittymään ongelmanratkaisuun jopa tunteja ilman tällaisia ongelmia... tämä johtuu vain siitä että hengitys on niin TYLSÄ keskittymisenkohde...
- tuntui joku pistos kainalossa, täytyisi heti tunnustella ettei siellä vaan mitään kasvainpattia ole
- ei jaksaisi istua enää paikallaan, haluaisin tehdä jotain, vaikka mennä leikkaamaan ruohikon
...
Varmaan minuutin pari olin keskittyneenä siihen hengitykseen ja loput aikaa ajatuksissani. No, tulipa tarkkailtua ajatuksia ainakin!
Epäilyksiä
Tuota olen tässä enemmänkin ihmetellyt, että onko tuollaisesta touhusta oikeasti hyötyä... Toki, mieli on kovin vilkas ja häilyvä, mutta toisaalta minusta se on meditaatioharjoituksen aikana sitä vain siksi, että tosiaan sille annettu tekeminen, pelkän hengityksen seuraaminen, on niin luonnoton ja tylsä tehtävä. Jos minulle annettaisiin ongelmanratkaisutehtävä jonka pohtimiseen kuluisi sama aika, en usko että mieleni ollenkaan pyrkisi niin innokkaasti vaeltelemaan tehtävän kannalta epäolennaisiin asioihin, koska tehtävä itsessään olisi mielenkiintoinen ja sen tekeminen tuntuisi mielekkäältä. Mietityttää, että onko siitä oikeasti jotain hyötyä kouluttaa mielensä väkisin keskittymään johonkin noin outoon kuin hengityksen seuraaminen.
Toisaalta "Mindulness for Life" -kirja listasi kyllä valtavan listan tieteellisesti todistettuja hyötyjä meditaatiosta, joten kai tätä ainakin jonkin aikaa pitää kokeilla.
Ja erikoinen tuntemus
Parina kertana olen tuntenut erittäin miellyttävän mutta erikoisen tuntemuksen meditoinnin aikana. En oikein osaa edes sanoin sitä kuvata, koska se ei varsinaisesti ole fyysinen tuntemus tai tunne tai ajatus, tai ehkä se on erittäin hienovarainen fyysinen tuntemus tai tunne. Sellainen tunne, että yhtäkkiä tuntee oman kehonsa "elämän" hyvin voimakkaasti, se ikään kuin väreilee jonkinlaista energiaa, jonkinlaista "sähköisyyttä" koko kehon alueella. Koitin kerran keskittyä siihen hengityksen sijaan, ja se voimistui erittäin vahvaksi erityisesti käsien ja jalkojen alueella. Se on toisaalta myös kiusaus, koska siihen tunteeseen olisi niin paljon miellyttävämpi uppoutua kuin pelkkään hengitykseen. Toisaalta näyttää olevan ihan mahdollista keskittyä hengitykseen JA tuntea toissijaisesti koko ajan keho tuollaisen voimakkaan elossa olemisen tunteen tasolla.
Mulle on tullut käsitys että meditaation yksi tarkoitus voi olla myös tutustuminen oman mielen toimintaan, se mitä olet jo ihmetellyt täällä että tulee mieleen sitä sun tätä ja vanhoja kokemuksia, ja näkee miten oma sisäinen puhe toimii, ja miten se ehkä vaikuttaa, ja mistä johtuu.
VastaaPoistaAjattelen että meditaatioharjoituksella voi myös olla käytännön sovellutuksia, esim. osaat rauhoittaa itsesi kriiseissä ja katastrofeissa kun osaat keskittyä hengitykseen, ja lisäksi ehkä ehkä ehkä voi oppia että ei ryhdy lääkitsemään pahoja oloja niillä asioilla joihin on ennen turvautunut (ja ehkä addiktoitunut) vaan voi vain kokea niitä eri puolella kroppaa. Bodyscanning-harjoituksista olen oppinut tätä mielestäni paremmin (pelkästään hengitykseen keskittymisen sijaan tutkistellaan järjestelmällisesti läpi koko kroppa ja miltä missäkin tuntuu)
...tällä hetkellä omat harjoitukset ovat jääneet kyllä tekemättä, pitäiskin jaksaa alkaa taas. Mullakin on kerran ollut hyvä kokemus, mutta sen sanallistaminen ei nyt onnistu :)
Joo minullekin on kyllä tärkeää oppia tuota itsensä rauhoittumista, olen aina ollut vähän sellainen liikaimpulsiivinen ihminen joka möläyttelee suustaan ulos sammakoita ja tiedostaa ne vasta kun sanat on jo sanottu. Myös minun on ollut vaikea hallita tunteiden näyttämistä tilanteissa joissa se ei ole oikein asianmukaista. Monta kertaa hävettänyt esimerkiksi töissä ihan rauhallisessa neuvottelutilanteessa yletön kiihtyminen ja sitten kauhean intohimoisesti selittämään alkaminen - ja vasta puhuttuani jo jonkin aikaa tajuan, että tämä olisi ollut paljon järkevämpää sanoa ihan rauhallisesti.
PoistaEhkä meditaation myötä voi oppia tiedostamaan ne ajatukset ja tunteet aikaisemmin ja paremmin päättää, miten ja mitä aikoo ulospäin ilmaista. Se olisi kyllä iso helpotus omaan elämääni, jossa kaikenlaisten möläytysten häpeäminen on ollut yleistä.
Tuosta bodyscanningista kerrottiin myös tuossa Mindfulness for life -kirjasta, mutta valitsin hengitykseen keskittymisen koska se kuulosti mukavan simppeliltä. Ehkä täytyy koittaa sitä myös ja kokeilla millä tavalla tuntuu erilaiselta!